Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla äideillä koskaan sellainen olo että ei vaan aina jaksaisi "äiteillä"
29.11.2018 |
Täällä me maataan parisängyssä, lapset päikkäreillä ja minä puhelimella.
Onko muilla koskaan tällaisia päiviä että ei vaan jaksaisi aina olla äiti. Vaikka nuo muksut ovatkin rakkainta maailmassa minulle, niin silti välillä ajatukset kääntyy siihen että olisipa kivaa joskus olla parin päivän ajan olematta äiti. Eikä ole kyse siitä että minulla ei olisi omaa aikaa, sitä on ja miehenkin kanssa reissataan kerran vuodessa. Mutta noissakin hetkissä sitä kantaa koko ajan lapsia mukana ajatuksissa ja murehtii että mitenhän he pärjää. Ja niin se kuuluu mennäkin, olisi vaan ihana olla joskus hetki huolivapaana muksuista myös ajatuksen tasolla.
Samaistuuko kukaan?
Kommentit (4)
Samaistun. Lapset 6v ja 3 viikkoa vanhat. Kaipaan kovasti vaikka yhden tunnin nukkumista ilman vauvaa kainalossa ja seksiä. Miehen kosketusta. Illat on aika rankkoja iltatoimineen erityisesti. Koko ajan mielessä mitä kukakin seuraavaksi tarvitsee ja haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä lapset 3v ja 5v. En kaipaa edes hetkittäin sitä, etten olisi äiti, koska muistan miten rikki olin lapsettomuushoitojen aikana. Siitä kyllä haaveilen, että mies ottaisi muksut kanssaan mökille vaikka viikoksi ja voisin olla yksin kotona. Mutta ei tuo rakas mies tahdo koskaan olla yötä pois kotoa ilman minua (edes yksinään/kaveriensa luona), niin ei voi mitään :)
Vierailija kirjoitti:
Kun olet saanut lapsen, olet loppuikäsi äiti. Ei siitä eroon pääse, vaikka lapset muuttaisi Australiaan etkä ikinä enää heitä näkisi.
Enkä nyt ymmärrä, että mitä se äiteily on. Pyykit pesin, ruokaa laitoin ja siivosin jo ennen lapsia, mutta päiväunilla olin todella harvoin, se oli varsinaista luksuselämää.
Mä en ajattele näin. Kyllä se on kamala taakka lapsellekin, jos äiti ei päästä irti, murehtii ja miettii sitä lastaan samalla tavalla kuin tämä oli pikkulapsi, kun tämä onkin jo +30v.
Kyllä sen vanhempi-lapsen kuuluu muuttua. Aluksi lapsessa ollaan kiinni, hänestä huolehditaan vähän liikaakin, ja sitten hiljalleen päästetään irti. Luodaan uusi, tasavertainen, suhde.
Kun olet saanut lapsen, olet loppuikäsi äiti. Ei siitä eroon pääse, vaikka lapset muuttaisi Australiaan etkä ikinä enää heitä näkisi.
Enkä nyt ymmärrä, että mitä se äiteily on. Pyykit pesin, ruokaa laitoin ja siivosin jo ennen lapsia, mutta päiväunilla olin todella harvoin, se oli varsinaista luksuselämää.