Keuhkokuumeesta toipumisajan liikunta

Minä olin hölmö kolmevitosena kun ajattelin että viikon parin jälkeen voi alkaa treenata. Noh, sairaus uusiutui monta kertaa ja meni urheilu-urakin ohi jatkuvan sairastelun takia.

Aina kun kävin lenkillä sain flunssan ja voimat meni. Olin lähes puolivuotta sänkypotilaana ja kaikki piti aloittaa alusta.

Eli nyt olisin vain keskittynyt venyttelyyn tai liikeratojen ylläpitoon. Ei lihasjumppaa ei lenkkeilyä eikä lajinomaista toimitnaa.

Oikeastaan suomalaine nsisu ajattelu johti siihen että olen äärimmäisen huonossa kunnossa siitä mistä lähdin ja ei enää nelikymppisenä helposti pääse samoihin tasoihin.

Sanoisin että älä liiku ainakaan kolmeen kuukauteen. Kävellä voit mutta älä ihmeessäkään hengästy. Keuhkokuume ei ole leikin juttu.

Itsellä tuli rajuja jälkitauteja niveltulehdukset ja lihakset tulehtuivat. Vielä tänäpäivänäkin tuntuu kipuja lonkan alueella ja jänteissä. Ei ole leikkiä sairastaa. Unohda sisu ja muista olla paikallaan. Syödä hyvin ja levätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toipuminen kehkokuumeesta voi kestää vuoden ja tämä tarkoittaa sitä, että sinä aikana ei PYSTY normaaliin liikuntaan (ei siis niin, että pystyisi, mutta pitäisi pidätellä, vaan ei pysty, vaikka yrittäisi). Mutta toki liikuntaa pitää siinä jo harrastaa, on vaan kuunneltava kehoaan tarkemmalla korvalla ja otettava varovasti. Vähän kerrallaan, varovasti lisätä rasitusta.

Mutta nyt vielä jos sulla on noin viikko jalkeillaoloa takana, niin kannattaisi kyllä ottaa rauhallisesti ja tehdä vaan niitä keävelylenkkejä muutama viikko. Vältä hengästymistä, tai sast helposti astman tai keuhkoahtauman (joo, sen voi saada vaikkei tupakoisikaan, jos leikkii keuhkokuumeen kanssa), joka onkin sitten vielä pahempi ongelma.

Koskeekohan tuo ihan työikäisiä terveitä ihmisiä? En ole koskaan kuullut kenenkään olleen vuotta sairaslomalla keuhkokuumeen takia, tuo ap:n 3 viikkoa tai korkeintaan 4 viikkoa kuulostaa paljon tavallisemmalta toipumisajalta.

Tarkoitettiin varmaan sitä, että hapenottokyky palautuu täysin ennalleen.

Itselläni meni kaksi kuukautta, että tunsin keuhkojen olevan täysin kunnossa. Ihan vaan kävelylenkilläkin tunsin miten toinen keuhko vaan ei toimi kunnolla. Sinnehän muodostuu keuhkokuumessa arpikudosta, joka on tietysti jäykempää kuin keuhkokudos.

Toisaalta kova yskinen tekee sen että kylkiluiden välissä olevat pienet lihakset ovat krampissa, eikä hengitysliikkeet toimi siksi normaalisti, mikä heikentää hapenottokykyä myös.

sisukultuurin uhri kirjoitti:

Minä olin hölmö kolmevitosena kun ajattelin että viikon parin jälkeen voi alkaa treenata. Noh, sairaus uusiutui monta kertaa ja meni urheilu-urakin ohi jatkuvan sairastelun takia.

Aina kun kävin lenkillä sain flunssan ja voimat meni. Olin lähes puolivuotta sänkypotilaana ja kaikki piti aloittaa alusta.

Eli nyt olisin vain keskittynyt venyttelyyn tai liikeratojen ylläpitoon. Ei lihasjumppaa ei lenkkeilyä eikä lajinomaista toimitnaa.

Oikeastaan suomalaine nsisu ajattelu johti siihen että olen äärimmäisen huonossa kunnossa siitä mistä lähdin ja ei enää nelikymppisenä helposti pääse samoihin tasoihin.

Sanoisin että älä liiku ainakaan kolmeen kuukauteen. Kävellä voit mutta älä ihmeessäkään hengästy. Keuhkokuume ei ole leikin juttu.

Itsellä tuli rajuja jälkitauteja niveltulehdukset ja lihakset tulehtuivat. Vielä tänäpäivänäkin tuntuu kipuja lonkan alueella ja jänteissä. Ei ole leikkiä sairastaa. Unohda sisu ja muista olla paikallaan. Syödä hyvin ja levätä.

Kuulostaa enemmän jonkun Tavanicin tai vastaavan antibiootit tekosilta kuin keuhkokuumeen jälkitaudeilta..

Vierailija kirjoitti:

sisukultuurin uhri kirjoitti:

Minä olin hölmö kolmevitosena kun ajattelin että viikon parin jälkeen voi alkaa treenata. Noh, sairaus uusiutui monta kertaa ja meni urheilu-urakin ohi jatkuvan sairastelun takia.

Aina kun kävin lenkillä sain flunssan ja voimat meni. Olin lähes puolivuotta sänkypotilaana ja kaikki piti aloittaa alusta.

Eli nyt olisin vain keskittynyt venyttelyyn tai liikeratojen ylläpitoon. Ei lihasjumppaa ei lenkkeilyä eikä lajinomaista toimitnaa.

Oikeastaan suomalaine nsisu ajattelu johti siihen että olen äärimmäisen huonossa kunnossa siitä mistä lähdin ja ei enää nelikymppisenä helposti pääse samoihin tasoihin.

Sanoisin että älä liiku ainakaan kolmeen kuukauteen. Kävellä voit mutta älä ihmeessäkään hengästy. Keuhkokuume ei ole leikin juttu.

Itsellä tuli rajuja jälkitauteja niveltulehdukset ja lihakset tulehtuivat. Vielä tänäpäivänäkin tuntuu kipuja lonkan alueella ja jänteissä. Ei ole leikkiä sairastaa. Unohda sisu ja muista olla paikallaan. Syödä hyvin ja levätä.

Kuulostaa enemmän jonkun Tavanicin tai vastaavan antibiootit tekosilta kuin keuhkokuumeen jälkitaudeilta..

Hyvä tietää. Minulla oli nimittäin kaksi kuuria Tavianicia.

Vielä kuuden vuoden jälkeen jänteet kipeytyy jaloissa. Paras mihin olen onnistunut on 30km viikossa lenkkeilyä. Suuremmalla kilometrimäärällä jalat menee kävelykelvottomiksi ja turpoaa.

Lääkäreillä en viitsi enää käydä. Palvelu oli todella surkeaa. Meni usko koko ammattikuntaan kohtaan. Työt meni alta kun terveys kärsi. Nyt työttömänä ollut pitkään.

Ilmeisesti jalat on lopullisesti menneet. Ei auta kuin alkaa käyttämään alkoholia runsaasti harmitukseen.

Ap;n kannattaa vältellä terveyskeskuslääkäreitä ja antibioottejakin. Otin vähän selvää tuosta lääkkeestä ja sen haitat on suuremmat kuin hyödyt. Nyt kyllä harmittaa kovasti.

Urheilu oli minulle elämässä tärkeintä.

Lisäisin tuohon haittoihin vielä jalkojen halvaantuminen tunnottomuus ja pistely varpaissa. Eli en päässyt enää mihinkään kotoa ja lääkärin tapaaminen oli lopulta ihan mahdotonta. Ihme kun lääkkeen vaaroista ei varotettu!