Onko lihavuus mielenterveysongelma nimenomaan?
Kommentit (18)
Jos johtuu syömshäiriöstä, niin joo.
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista/elimistön sairaudesta. Se ei liity mielenterveyteen, mutta mielenterveyden ongelmat altistavat ”lohtusyömiseen” ja täten lihavuuteen.
haaahiiii hoooooohuuuuuuuuuuu On se. Mulla on sun vaimo!!!!
Lihavuus, mielenterveysongelmat ja tatskat usein löytyvät samasta ihmisestä. Siksi niitä kaikkia inhotaan tasapuolisesti.
Lihavuuden takana voi olla jokin mielenterveyden häiriö, mutta ei aina.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista/elimistön sairaudesta. Se ei liity mielenterveyteen, mutta mielenterveyden ongelmat altistavat ”lohtusyömiseen” ja täten lihavuuteen.
Itsensä hillitseminen kuuluu mielenterveyden pariin?
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista/elimistön sairaudesta. Se ei liity mielenterveyteen, mutta mielenterveyden ongelmat altistavat ”lohtusyömiseen” ja täten lihavuuteen.
Lohtusyöminen ja syömishäiriöihin kuuluva ahmiminen/oksentaminen ovat kuitenkin ihan eri asia.
Oikean lihavuuden takana usein on. Ylipainon takana usein varmaan vain huonot elintavat.
On sitä paljon inhottavaa ja rumaa ihmisissä ilman ylipainoakin. Muistakaa tämä, kun ajattelette ei-ylipainoisia, "rumia" lapsianne selviämässä tässä maailmassa.
Eiväthän hoikatkaan ole läheskään aina kauniita ja haukkua voi vastenmieliseksi vaikka mistä syystä. Näillä lihavuuskommenteilla saatte monet ihmiset dissaamaan myös muulla tavalla vajavaisia.
Minulla on kaunis, hoikka ja urheilullinen lapsi. Onko sinulla?
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden takana voi olla jokin mielenterveyden häiriö, mutta ei aina.
Minä syön sairauksieni vuoksi kuutta eriä lääkettä, joiden sivuvaikutus on painonnousu. Yhtään mentaalipuolen diagnoosia minulla ei ole. Lääkärini sanoi suoraan, ettei minun kannata kiusata itseäni tolkuttomilla laihdutuskuureilla jolloin olen käytännössä syömättä ja juon vichyä. Lääkärini sanoi, että tärkeintä on syödä terveellisesti.
Ikinä en ole ollut ahmija. Ikinä en ole ollut bulimikko. BEDiä minulla ei ole. Surullisena nyt ruoka ei ainakaan ensimmäisenä ole mielessä.
Syön ihan tavallista valmisruokaa ja hedelmiä silloin kun en laihduta. Ostan yhden henkilön valmisannoksia eineksinä ja syön esim. lounaalla sosekeiton ja päivälliseksi jonkun toisen annoksen. Muuten kaurapuuroa aamulla ja illalla sekä välipalaksi tarjoushedelmiä.
Lääkäri on todennut, että nestettä on kerääntynyt ja paljon. Kyllä minäkin näen sen kun katson vaikkapa kasvojani tai pinkeän paksuja nilkkojani.
Pertti Mustajoki kommentoi yhdessä HS:n maksumuurin takana olevassa haastattelussa lihavuudesta että osa ihmisistä on tavallaan ruoan suhteen hahmotushäiriöisiä aivan kuten kasvosokeat tai lukihäiriöiset. He eivät edes huomaa syövänsä liikaa tai liian usein. He eivät myöskään huomaa samalla tavalla kylläisyyden tunnetta ajoissa kuten tavalliset ihmiset.
Kyllä sairaalloinen ylipaino on, jos ei pysty kontrolloimaan enää syömistään.
Ei automaattisesti ole. Vain jos syöminen on pakkomielteen omaista niin se voi olla. Esim. ahmimishäiriöt.
Mutta paljon on lihavia, jotka ei ahmi, ei syö pakkomielteisesti, mutta ovat vuosikymmenten varrella hitaasti ja tasaisesit, ilman mitään äärielämäntapoja, keränneet kiloja varteensa liikaa. Ei näillä mitään ihmeempiä mt-ongelmia ole useimmiten.
Syömishäiriöitä lukuunottamatta ei ole. Lihavuus on vain mielen ja luonteen heikkoutta.
Pieni lihavuus ei, mutta kun liikutaan siellä että on 100kg ylipainoa normaalipainosta niin sitten kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista/elimistön sairaudesta. Se ei liity mielenterveyteen, mutta mielenterveyden ongelmat altistavat ”lohtusyömiseen” ja täten lihavuuteen.
Lohtusyöminen ja syömishäiriöihin kuuluva ahmiminen/oksentaminen ovat kuitenkin ihan eri asia.
Eri asioita, mutta samalla kirjolla. Mitä pahaa on siinä, että lihavuus on mielenterveysongelma?
Saat tulla kyllä mulle kertomaan mikä mun mielessä on vikana, jos se sellainen olisi, kun en itse tajuu.