Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psyykkisestä oireilusta
28.11.2018 |
Epätodellinen olo. Ihanku ei ois vartaloa ollenkaan välillä ja välillä tuntuu et oisin tosi pieni tai tosi suuri. Ihanku lakkaisin olemasta.
Välillä tuntuu että pää on täysin tyhjä. Että yhden yhrä ajatusta ei kulje. Välillä taas tuntuu että pää räjähtää kaikesta sisällöstään mutta silti on vaikea kenellekään kertoa tästä olosta oikeesti.
Unet ja todellisuus on vähän sekoittuneet. Yleensä ymmärrän hetken mietittyäni et oliko tapahtunut unta vai ei, mut yhäkin on pimennossa esim tietyt keskustelut että tapahtuiko niitä oikeasti..
Mullon alkanut tulemaan raivokohtauksia. Et yhtäkkiä alan huutamaan täällä yksinollessani. Psri kertaa oon ottanut veitsen ja kulkenut sen kanssa täällä ympäriinsä ja oisin halunut hakata sillä itteeni tai jotain. Mut ne on sit menneet ohitse.
Ajattelin jonkin aikaa että töissä yhtä huonetta kuvataan ja en sitä sen enempää miettinyt. Muutana päivä sitten tajusin, ettei siellä oikeasri mitään kameraa ole, olen kuvitellur kaiken.... ette usko miten hämmentynyt olo tästä tuli.
Mulla on taustalla masennus ja traumaperäinen stressihäiriö.
Kävin kahdesti maanantaina lääkärissä. Toisella kerralla soitin eka ja pyysin päästä osastolle. Lääkärillä kuitenkin jänistin ja sanoin et pärjään kotona.
Vointi on hiljalleen huonontunut tässä parin kuukauden sisään, viimeiset pari viikkoa ollut pahempaa oireilua ja ihan muutama päivä tosi pahaa tää epätodellinen olo jne.
Tuntuu ettei kukaan ymmärrä tätä oloa. Mulla on ennnenkin ollut esim tommodta epätodellista oloa, liittyen traumaperäseen, mutta se oli erilaista. Nyt tuntuu että jotain muuta on tapahtumassa.
En tiedä miksi kirjoitin tänne. Onko vinkkejä miten saisin itseni pois täältä toisesta maailmasta? Onko jollain ollut samanlaista oloa?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrille mars. En osaa auttaa, mutta ammattilainen tietää, mitä tarvit. Ota apu vastaan. Tsemppiä.
En tiedä miten saan ne uskomaan minua, että tää olo ei oo sellasta mitä aikasemmin on ollut. Tai siis tuntuu ettei minuu oteta nyt tosissaan ja joku hetki viillänkin iteltäni kurkun auki tai jotaun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lääkäriin! Tulostat tuon kirjoituksesi mukaan ja annat lääkärille sen luettavaksi. Tee se ennen kuin vajoat kokonaan pois todellisuudesta ja olet psykoosissa.
Kyse voi olla uudesta oireesta tai jo todettujen pahenemisesta. Olisi syytä selvittää kummasta kyse ja joka tapauksessa hoitaa oire. Mikäli itsemurhavaara on olemassa niin osastohoito voi olla tarpeen. Neuvoisin hakeutumaan päivystykseen ja kertomaan että pelkäät tappavasi itsesi mikäli olet kotona ja jos osastoa ehdotetaan niin menemään sinne, siellä olet turvassa itseltäsi ja oireen syy voidaan selvittää ja hoitaa.
Kirjoita oireesi ja psykoottiset ajatuksesi paperille ranskalaisin viivoin. Kannattaa käyttää aikaa näitten miettimiseen, googleta vaikka eri mt-sairauksiin liittyviä oireita, ja poimi niistä ne mitkä sopivat itseesi. Sitten listan kanssa lääkäriin! Teen itse näin joka kerta, sillä lääkärissä en yleensä enää edes muista miltä tuntuu tai on tuntunut, kun menee todella huonosti.
Osastolle kannattaa mennä jos siellä on paikka. Itse olen tasaantunut syvästäkin masennuksesta psyykkisillä oireilla kotona pärjääväksi viikon sairaalajaksolla. Siellä tasataan tilanne, sitten kotiin.
Diagnooseina samat + muita, kuvailemasi oireet kaikki tuttuja. Hae apua, älä päästä itseäsi putoamaan syvemmälle! Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita oireesi ja psykoottiset ajatuksesi paperille ranskalaisin viivoin. Kannattaa käyttää aikaa näitten miettimiseen, googleta vaikka eri mt-sairauksiin liittyviä oireita, ja poimi niistä ne mitkä sopivat itseesi. Sitten listan kanssa lääkäriin! Teen itse näin joka kerta, sillä lääkärissä en yleensä enää edes muista miltä tuntuu tai on tuntunut, kun menee todella huonosti.
Osastolle kannattaa mennä jos siellä on paikka. Itse olen tasaantunut syvästäkin masennuksesta psyykkisillä oireilla kotona pärjääväksi viikon sairaalajaksolla. Siellä tasataan tilanne, sitten kotiin.
Diagnooseina samat + muita, kuvailemasi oireet kaikki tuttuja. Hae apua, älä päästä itseäsi putoamaan syvemmälle! Tsemppiä.
Hei, kiitos viestistä.
Mikä sinulla on auttanut näihin oloihin? Miten oot "päässyt takaisin tähän maailmaan"? Joku lääkitys?
Osastohoito olisi mielestäni turvallinen vaihtoehto nyt. Pitää miettiä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita oireesi ja psykoottiset ajatuksesi paperille ranskalaisin viivoin. Kannattaa käyttää aikaa näitten miettimiseen, googleta vaikka eri mt-sairauksiin liittyviä oireita, ja poimi niistä ne mitkä sopivat itseesi. Sitten listan kanssa lääkäriin! Teen itse näin joka kerta, sillä lääkärissä en yleensä enää edes muista miltä tuntuu tai on tuntunut, kun menee todella huonosti.
Osastolle kannattaa mennä jos siellä on paikka. Itse olen tasaantunut syvästäkin masennuksesta psyykkisillä oireilla kotona pärjääväksi viikon sairaalajaksolla. Siellä tasataan tilanne, sitten kotiin.
Diagnooseina samat + muita, kuvailemasi oireet kaikki tuttuja. Hae apua, älä päästä itseäsi putoamaan syvemmälle! Tsemppiä.
Hei, kiitos viestistä.
Mikä sinulla on auttanut näihin oloihin? Miten oot "päässyt takaisin tähän maailmaan"? Joku lääkitys?Osastohoito olisi mielestäni turvallinen vaihtoehto nyt. Pitää miettiä
Ap
Saatko nukuttua kunnolla? Sain osastolla unilääkkeitä, siitä taisi alkaa parantuminen. Lääkitystä vaihdettiin, sain lääkityksen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, vaikka päädiagnoosi onkin traumaperäinen stressihäiriö. Osastolla ollessa ei tarvinnut samalla tavalla huolehtia itsestään, hetki kerrallaan vaan eteenpäin. Sinulle todennäköisesti tarjotaan Ketipinoria alkuun ja se kannattaa ottaa. Itse koin siitä olevan valtavasti apua, mutta sain liikaa sivuoireita ja se jouduttiin jättämään pois.
Tärkeintä on, että annat jonkun muun miettiä mikä sinulle on tällä hetkellä parasta. Itsekin ymmärrät selvästi ettei tilanteesi ole normaali, joten kannattaa vain kertoa niin paljon kuin pystyt ja kokeilla sitä, mitä tarjotaan! Itse olin aiemmin hyvinkin hoitovastainen, kunnes lopulta tajusin, että "omin keinoin" päädyin aina vaan syvemmälle suohon...
Olen edelleen nousemassa 2kk takaisesta osastojaksosta. Vasta lukiessani kirjoituksesi tajusin miten paljon olo on muuttunut paremmaksi suhteellisen lyhyessä ajassa. Hae apua, paljon on tehtävissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita oireesi ja psykoottiset ajatuksesi paperille ranskalaisin viivoin. Kannattaa käyttää aikaa näitten miettimiseen, googleta vaikka eri mt-sairauksiin liittyviä oireita, ja poimi niistä ne mitkä sopivat itseesi. Sitten listan kanssa lääkäriin! Teen itse näin joka kerta, sillä lääkärissä en yleensä enää edes muista miltä tuntuu tai on tuntunut, kun menee todella huonosti.
Osastolle kannattaa mennä jos siellä on paikka. Itse olen tasaantunut syvästäkin masennuksesta psyykkisillä oireilla kotona pärjääväksi viikon sairaalajaksolla. Siellä tasataan tilanne, sitten kotiin.
Diagnooseina samat + muita, kuvailemasi oireet kaikki tuttuja. Hae apua, älä päästä itseäsi putoamaan syvemmälle! Tsemppiä.
Hei, kiitos viestistä.
Mikä sinulla on auttanut näihin oloihin? Miten oot "päässyt takaisin tähän maailmaan"? Joku lääkitys?Osastohoito olisi mielestäni turvallinen vaihtoehto nyt. Pitää miettiä
Ap
Saatko nukuttua kunnolla? Sain osastolla unilääkkeitä, siitä taisi alkaa parantuminen. Lääkitystä vaihdettiin, sain lääkityksen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, vaikka päädiagnoosi onkin traumaperäinen stressihäiriö. Osastolla ollessa ei tarvinnut samalla tavalla huolehtia itsestään, hetki kerrallaan vaan eteenpäin. Sinulle todennäköisesti tarjotaan Ketipinoria alkuun ja se kannattaa ottaa. Itse koin siitä olevan valtavasti apua, mutta sain liikaa sivuoireita ja se jouduttiin jättämään pois.
Tärkeintä on, että annat jonkun muun miettiä mikä sinulle on tällä hetkellä parasta. Itsekin ymmärrät selvästi ettei tilanteesi ole normaali, joten kannattaa vain kertoa niin paljon kuin pystyt ja kokeilla sitä, mitä tarjotaan! Itse olin aiemmin hyvinkin hoitovastainen, kunnes lopulta tajusin, että "omin keinoin" päädyin aina vaan syvemmälle suohon...
Olen edelleen nousemassa 2kk takaisesta osastojaksosta. Vasta lukiessani kirjoituksesi tajusin miten paljon olo on muuttunut paremmaksi suhteellisen lyhyessä ajassa. Hae apua, paljon on tehtävissä!
Nukun todella levottomasti ja saatan hyppiä monta kertaa yön aikana pystyyn huutamaan apua. Ja joudun liikuttelemaab itteeni varmistaakseni että oon yhä olemassa ja voin liikkua... mutta en osaa yhtään sanoa paljonko sitten yön aikana nukun.
Kiitos kaikille viesteistä, minä kirjoitin noita oireita paperille ihan. Sitten ne pitäisi vielä jollekin näyttää.
Alue: Aihe vapaa
Psykiatrille mars. En osaa auttaa, mutta ammattilainen tietää, mitä tarvit. Ota apu vastaan. Tsemppiä.