Äiti uhkaa, että jos lihon enempää minut voidaan viedä psykiatriselle osastolle pakkolaihduttamaan, onko totta?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut sairaalassa laihdutusohjelmassa, mutta mitat onkin 172cm ja 87kg. Olen lihonut kaiken takaisin.

Missä ihmeen laihdutusohjelmassa? Minä olen 15 vuotta ollut 130 kiloinen eikä ole mistään laihdutusohjelmasta kukaan puhunut mitään, ja olen saman pituinen kuin sinä. Kerran kävin sairaalassa ryhmässä mikä oli diabetes uhan alla oleville ihmisille, siellä oli lähinnä vanhoja ihmisiä ja opetettiin että kannattaa vaihtaa oikea voi pehmeään rasvaan jne. diibadaabaa, ne vanhukset kyllä oli että oho!

Olen pahoillani, oma äitini oli samanlainen. Olin lapsena pyöreä, ylipainon puolella, vaikka en syönyt herkkuja tai roskaruokaa, ne olivat tiukassa kiellossa. Liikuin ja liikuin, mutten laihtunut ja joka viikkoisessa punnituksessa äitini kirjasi painoni pieneen vihkoon ja huusi minulle monta päivää, jos en ollut laihtunut tai joskus jopa lihonut.

En ymmärrä, miksen laihtunut, vaikken mitään herkkua syönyt ja liikuin paljon ja olin aina ulkona, kun ei ollut tietokonetta tai muita pelejä meillä silloin.

Äitini huusi minulle myös aina, että ihan varmasti syön salaa. Mitäköhän ihmettä 6v voisi syödä salaa, ilman rahaa jos on aina ulkona omassa pihassa?

Onneksi kuitenkin laihduin ala-asteen lopussa hurjasti ja olin normaalipainoinen, ehkä hiukan alarajoillakin jopa. Sain paljon kehuja äidiltäni ja hänen kavereiltaan ja muilta, aloinkin ylä-asteella laihduttaa rajusti. Sairastuin anoreksiaan, pahimmillaan olin 42kg kun pituutta oli 170cm.

Sitten kauhisteltiin miten laiha olen, mutta äitini ei huomannut kun saatoin olla koko viikonlopun syömättä, heitin ruokani roskiin, en syönyt koulussa, söin vain kun oli pakko ja jos olin yksin kotona, sotkin lautasen vain niin, että näytti kuin olisin syönyt ja sain likaisen lautasen tiskikoneeseen. Auta armias, jos kerran vuodessa ajattelin, että syönpä pienen jäätelön, heti kuului vierestä, että "jäätelö sitten lihottaa". 

Paranin lopulta anoreksiasta mieheni avulla ja saavutin normaalin painon taas. Kun kävin äidilläni normaalipainoisena, jestas sitä kauhistelun määrää, kuinka pallolta näytän. Olin silloinkin todella hoikka, mutta ei, äitini mielestä pallo.

Kun olin asunut omassa kodissa puolisen vuotta, menetin ihan täysin kontrollin ruoan suhteen, kun kerrankin sain syödä mitä halusin, ilman että sitä kommentoitiin. Lihoin ihan järjettömästi ja yritän tässä nyt sitten laihduttaa ja korjata suhdettani ruokaan, ei muuten ole helppoa. 

Kannattaa oikeasti kertoa jollekin tuosta äitisi puheista, suhteesi ruokaan vääristyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut sairaalassa laihdutusohjelmassa, mutta mitat onkin 172cm ja 87kg. Olen lihonut kaiken takaisin.

Missä ihmeen laihdutusohjelmassa? Minä olen 15 vuotta ollut 130 kiloinen eikä ole mistään laihdutusohjelmasta kukaan puhunut mitään, ja olen saman pituinen kuin sinä. Kerran kävin sairaalassa ryhmässä mikä oli diabetes uhan alla oleville ihmisille, siellä oli lähinnä vanhoja ihmisiä ja opetettiin että kannattaa vaihtaa oikea voi pehmeään rasvaan jne. diibadaabaa, ne vanhukset kyllä oli että oho![/quote

Olen koko ikäni ollut lihava ja tunnesyöjä. Siihen aikaan painoin 90kg. Olin 14. Lääkäreiden mielestä tilanteeni oli niin vakava, että pääsin osastolle. Minulla on myös pcos (kannattaa Ap muuten oikeasti laihduttaa ettet ehdi sairastua, on kurja vaiva ja voi viedä hedelmällisyyden ja parta kasvaa)

Yksi pahimmista henkisen väkivallan muodoista on uhata lasta pois kotoa viemisellä. Ennen vanhaan jotkut vanhemmat (mm. oma äitini) uhkaili pienestä pitäen laittaa "kasvatuslaitokseen" jos en sillä silmänräpäyksellä totellut. Muistan valvoneeni ja itkeneeni monet yöt peläten tätä. Minulle näytettiin vielä jotain mustavalkoisia kuvia entisajan mielisairaaloista, että tällaiseen sitten joudut.

Äitisi kuulostaa narsistilta.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, oma äitini oli samanlainen. Olin lapsena pyöreä, ylipainon puolella, vaikka en syönyt herkkuja tai roskaruokaa, ne olivat tiukassa kiellossa. Liikuin ja liikuin, mutten laihtunut ja joka viikkoisessa punnituksessa äitini kirjasi painoni pieneen vihkoon ja huusi minulle monta päivää, jos en ollut laihtunut tai joskus jopa lihonut.

En ymmärrä, miksen laihtunut, vaikken mitään herkkua syönyt ja liikuin paljon ja olin aina ulkona, kun ei ollut tietokonetta tai muita pelejä meillä silloin.

Äitini huusi minulle myös aina, että ihan varmasti syön salaa. Mitäköhän ihmettä 6v voisi syödä salaa, ilman rahaa jos on aina ulkona omassa pihassa?

Onneksi kuitenkin laihduin ala-asteen lopussa hurjasti ja olin normaalipainoinen, ehkä hiukan alarajoillakin jopa. Sain paljon kehuja äidiltäni ja hänen kavereiltaan ja muilta, aloinkin ylä-asteella laihduttaa rajusti. Sairastuin anoreksiaan, pahimmillaan olin 42kg kun pituutta oli 170cm.

Sitten kauhisteltiin miten laiha olen, mutta äitini ei huomannut kun saatoin olla koko viikonlopun syömättä, heitin ruokani roskiin, en syönyt koulussa, söin vain kun oli pakko ja jos olin yksin kotona, sotkin lautasen vain niin, että näytti kuin olisin syönyt ja sain likaisen lautasen tiskikoneeseen. Auta armias, jos kerran vuodessa ajattelin, että syönpä pienen jäätelön, heti kuului vierestä, että "jäätelö sitten lihottaa". 

Paranin lopulta anoreksiasta mieheni avulla ja saavutin normaalin painon taas. Kun kävin äidilläni normaalipainoisena, jestas sitä kauhistelun määrää, kuinka pallolta näytän. Olin silloinkin todella hoikka, mutta ei, äitini mielestä pallo.

Kun olin asunut omassa kodissa puolisen vuotta, menetin ihan täysin kontrollin ruoan suhteen, kun kerrankin sain syödä mitä halusin, ilman että sitä kommentoitiin. Lihoin ihan järjettömästi ja yritän tässä nyt sitten laihduttaa ja korjata suhdettani ruokaan, ei muuten ole helppoa. 

Kannattaa oikeasti kertoa jollekin tuosta äitisi puheista, suhteesi ruokaan vääristyy.

Minkä ikäinen olet nyt?

Voiko tuollaisia vanhempia oikeasti olla, 6v paino kirjataan johonkin ylös? Kasvavan lapsen painonhan pitääkin nousta.

Mulla on 6v poika joka on taas laiha kuin luikku, syö huonosti ja on nirso, mutta kasvaa onneksi normaalisti, jaksaa touhuta ja painoa tulee koko ajan lisää.

Minkäs teet ja pakkosyöttää ei voi, eikä todellakaan lapsen kuunnellessa voi puhua painosta ainakaan negatiiviseen sävyyn.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ajattelee parastasi ja tulevaisuuttasi. Tietää, että tässä maailmassa hoikat menestyvät paremmin ja hoikkuus on ihanne - ihan turha kiistää sitä. Vastuullista kasvatusta siis. Itsekin tulet sen huomaamaan jos lihot. Lisäksi olosi on jatkuvasti epämukava ja kämpelö, on hiki, vaatteet ei mahdu, juhliin meno ahdistaa kun asut ei näytä hyvältä... Siksi jossain vaiheessa toivot että olisit kuunnellut äitiäsi etkä olisi tuplannut painoasi.

Törkeä kommentti!

Ap:han sanoo itsekin haluavansa laihtua. Hänellä on muutenkin ylipainoa hyvin lievästi.

Asioista kannattaa aina keskustella ja normaalipainoon kannustaa, mutta henkisellä väkivallalla ja uhkailulla tuskin saavutetaan fyysisesti tai henkisestikään parempaa terveyttä.

Laihduttaminen on varma tie lihomiseen.

Äitisi voisi sivistää itseään katsomalla Youtubesta videon otsikolla Why Dieting Usually Don't Work. Se on suomeksi tekstitetty heikomman kielitaidon osaaville.

Psykologinen kontrolli on pahinta mitä vanhemmat voivat tehdä. Tästä voisit äitiäsi myös sivistää.

Aiti on hoidon tarpeessa, mutta myös lapsi lastensuojelun. Tuollaiset puheet ovat henkistä väkivaltaa. Väitän, että suurin osa ylipainosta johtuu henkisistä traumoista ja niihin liittyvästä tunnesyömisestä, joka taas liittyy lapsena koettuun tunne-elämän mitätöintiin ja kaltoinkohteluun. Huonosti kohdeltu oppii syömällä turruttamaan ahdistustaan ja muita ikäviä tunteitaan.

Mene lapsi kulta juttelemaan terkkarille. Äitisi tässä väärin tekee, ja törkeästi tekeekin.

Miksi ylipainoisuus on jotenkin niin herkkä asia puuttua, kun anoreksiaan taas voidaan puuttua? Ei haluta harmistua? Sehän se nykyajan ongelma on kaikessa.

Mene puhumaan asiasta muille aikuiselle, mielellään parillekin. Koulun terkkarille, opettajalle, koulupsykologille.

Äitisi suhde ruokaan on häiriintynyt. Hän tarvitsee apua, et sinä.

Olet lievästi ylipainoinen, mutta se ei ole vaarallista, se on tavallista ja olet niin nuori että kilot todennäköisesti katoavat itsestään jos onnistut säilyttämään jotakuinkin täyspäisen suhteen syömiseen ja liikkumiseen. Eli onnistut olemaan huolehtimatta asiasta vaikka äitisi onkin todella inhottava.

Minullakin oli äiti joka uhkaili mielisairaalaan tai kasvatuslaitokseen viemisellä. Sellainen on henkistä väkivaltaa, eikä sitä tarvitse kenenkään sietää. Voit ihan hyvin sanoa äidillesi että et halua puhua painoon tai ruokaan liittyvistä asioista hänen kanssaan. Jos hän yrittää silti, lähde tilanteesta pois ja kerro toiselle aikuiselle, mitä tapahtui. Sinulla on oikeus ja velvollisuuskin huolehtia itsestäsi ja pitää kiinni rajoistasi. Yksi tosi tärkeä raja on se että kehosi on sinun kehosi, eikä sen ulkonäkö, paino tms. kuulu kenellekään paitsi sinulle ja lääkärillesi jonka kanssa sinulla on luottamuksellinen hoitosuhde.

Kyllä voidaan, mutta määräävät valmisteita joista turpoat lisää, saat vakavia haittavaikutuksia kuten aivovaurioita ja muita hermostollisia ongelmia yms yms

Tässä psykiatrian valmisteita, joista linkin dokumentin alussa mainittu pervitiini on ainoa joka tosin laihduttaa, mutta sitä eivät määrää.

Nämä toki siviilissäkin pakko-injektoidaan jo Suomessa, vaikka suun kautta suostuisitkin ne nauttimaan