Ystävä haluaa määrittää ystävyyden rajat - mihin asti joustaa?
Olen tuntenut ystäväni kanssa vuosia. Kutsutaan tässä häntä Sariksi. Välillä ystävyytemme oli tauolla Sarin mielenterveysongelmien vuoksi. Sari on luonteeltaan melko rauhallinen ja herkkä. Nyt vuosien kuluessa minua on alkanut häiritä se, että Sari haluaa määrittää ystävyyden rajat. Tapaamme ainoastaan minun luonani tai kahvilassa, omaan kotiinsa Sari ei koskaan kutsu käymään. En ole käynyt Sarin kahdessa viimeisessä kodissa lainkaan tämän vuoksi. Sari haluaa määrittää tapaamisten keston ja lähteä silloin, kun hänestä siltä tuntuu. Sari saattaa ahdistua hyvin herkästi. Sari saattaa ahdistua esimerkiksi siitä, jos kysyn miten hänen sairas äitinsä voi ja sanoo, ettei halua puhua asiasta (vaikka olisi itse aiemmassa tapaamisessa puhunut aiheesta). Vaikka olemme tunteneet vuosia, olen tavannut Sarin miehen ohimennen vain kerran vuosia sitten. Olen yrittänyt ehdottaa pariskunnittain illanistujaisia, mutta Sari ei halua sellaisia. Sari on myös toisinaan vaativa ystävänä: jos olen kattanut pöytään kolmea neljää eri teelaatua Sari kysyy, voisiko penkoa kaapistani jotain muuta teetä (tietää minulla olevan varastossa kalliimpaa teetä, jota juon yksin ollessani) jne. Olen alkanut väsyä Sarin käytökseen vuosien saatossa. Olenko huono ystävä, kun toivon, että vastavuoroisesti kyläilisimme toistemme luona? Miten menettelisit tilanteessa Sarin kanssa?
AP
Kommentit (10)
Tee itsellesi palvelus, sinun pitää heti määrittää tämän ystävyyden rajat ja poistaa tuollainen sekopää lähipiiristäsi kokonaan. Tuota hulluutta ei ole mitään syytä jatkaa.
itse en jaksaisi tollasta tyyppiä, JSS
Miksi ette tapaa kahvilassa? Jos et halua kutsua Saria kotiisi ja Sarille sopii kahvilakin, niin mikä vika on kahvilassa? Kahvilassa ratkeaa myös teeongelmasikin. Kahvilassa myös sinä voit lähteä kotiin juuri silloin kuin haluat eli voit itsekin määrittää tapaamisen keston. Mitä tulee Sarin mieheen, niin ehkäpä Sari haluaa pitää omat ystävänsä erillään ihan sitä varten, että jos joskus tuleekin ero, ei ainakaan menetä sinua samalla kuin miehensä. Ha vielä mitä tulee kipeistä asioista puhumiseen, niin se pitää tehdä nimenomaan Sarin ehdoilla. Ja jos kyse on sinun kipeästä asiastasi, niin silloin sinun ehdoillasi. Ihminen on voinut juuri päästä hetkeksi siihen tilanteeseen, että ei jatkuvasti murehdi jotain asiaa. Silloin ei ole mukavaa alkaa käymään juuri sitä asiaa läpi jonkun ystävänsä kanssa.
Sari varmaan salaa sinulta jotain.
Minusta sinun kannattaa kuunnella omia tunteitasi sen suhteen haluatko tällaista ystävyyttä jatkaa. Sarilla on oikeus toimia kuten toimii. Mutta jos et enää jaksa niin se on täysin ymmärrettävää. Voit kertoa tunteistasi ja ehdottaa toimintatapojen vaihtamista mutta se ei välttämättä tilannetta mihinkään muuta.
Mulla oli tuollainen mielenterveysongelmista kärsinyt ystävä. Toisaalta tunsin sympatiaa, mutta toisaalta koin, etten voinut antaa hänen päättää elämästäni (missä tapaamme ja milloin jne). Ystävä myös syyllisti, jos minulta ei löytynyt ruuhkavuosina aikaa. On nykyisin entinen ystävä eikä ole hurjasti jäänyt harmittamaan.
Muuten ymmärrän aloittajaa, mutta mitä väliä sillä on, missä nähdään? En itse pidä kyläilystä omassa enkä toisen kotona, mutta monia pelkkä kahvilassa näkeminen häiritsee. Ehkä haluaisivat esitellä kotiaan statussymbolina tai sitten ihan vain päästä helpolla, kun ei tarvitse poistua kotoa toisen takia.
Jokaisella on oikeus määrittää omat rajansa, niin Sariola kuin myös sinulla. Älä jousta jos se ei tunnu hyvältä.
Jaa säästelet sitä parasta ja kalleinta teetä vain itsellesi? Minä kyllä tarjoan sitä ystävilleni! Osaatkohan arvostaa teidän ystävyyttä? Ehkä "mielenterveyden häiriö" ystävälläsi onkin vain ymmärryksen puutetta ystäväsi syviä ajatuksia kohtaan. Jutelkaa syvällisemmin,asenteen voi aina muuttaa.
Miksi olet tuollaisen ihmisen ystävä jos koet hänet vaikeana? Ei kenenkään ystävä ole pakko olla.