Yksinäisyyden takia ei kannata mennä juttelemaan terveydenhoitohenkilökunnan kanssa

Olen yksinäinen ja sen vuoksi surullinen ja alakuloinen ja kaipaan seuraa ja toivon että minulla olisi ystäviä. Elämänlaatuni ja vointini paranisi huomattavasti jos minulla olisi ystäviä, elämästäni tulisi onnellisempaa. No, menin puhumaan asiasta terveyskeskuksella psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Kävin juttelemassa hoitajan kanssa 20 - 30 kertaa. Kävin myös juttelemassa oppilaitokseni psykologin kanssa, samoin 20 - 30 kertaa. Ja eipä tuosta yhtään mitään hyötyä ollut, kaikki on ihan samoin kuin ennen. Siis olen yhä ihan yhtälailla yksinäinen.
Vihdoin viimein tajusin että nuo juttelut ovat aivan turhia, silkkaa ajanhukkaa, joten lopetin ne. Sanoin hoitajalle ja psykologille "Näistä tapaamisista ei ole hyötyä, olen yhä yhtä yksinäinen kuin ennen, lopetan nämä tapaamiset". He vastasivat "Sepä sääli että näistä ei ollut hyötyä, sepä sääli että olet yhä yksinäinen".
Mä en ymmärrä. Miksi nuo työntekijät aina lupailivat että tapaamisista olisi hyötyä, että yksinäisyyteni vähenisi jutteluiden ansiosta..? Miksi he tarjoavat tuollaista turhaa palvelua, miksi heidän mielestään on hurjan hyvä että käyn juttelemassa..? Eivätkö he tiedä ettei siitä juttelemisesta ole hyötyä, eivätkö muut asiakkaat ole kertoneet heille sitä..? Miksi he eivät rehellisesti kerro että he eivät pysty auttamaan minua..? Miksi he eivät rehellisesti kerro että tuollainen jutteleminen ei yksinäisyyttä vähennä yhtään..? Ajattelevatko he että he ovat jutteluillaan tarjonneet minulle jotain hyödyllistä..?
Taisin siis käydä juttelemassa yhteensä noin 50 tuntia, kai, vissiin. Siinä meni 50 tuntia hukkaan. Onneksi en sentään maksanut siitä. Mutta veronmaksajat maksoivat. Siis 50 tuntia, 100 euroa tunnilta (onkohan hoitajan/psykologin kulut kunnalle suunnilleen sitä luokkaa..?), joten yhteensä 5000 euroa. Täh..? Olen juuri tuhlannut 5000 euroa veronmaksajien rahaa..? ANTEEKSI veronmaksajat. Mutta se ei ollut minun vikani. En tiennyt että se olisi ihan turhaa, uskoin työntekijöitä kun he aina vain lupailivat että se kannattaisi. Miksi ihmeessä he niin lupailivat..? Miksi ihmeessä he tuhlaavat rahoja noin..? Miten se on mahdollista..? Aina valitetaan että terveydenhoidossa ei rahat riitä, että sairaat ei saa hoitoa kun resursseja puuttuu, että moni jää pulaan kun ei resurssit riitä... mutta sitten minuun tuhlataan resursseja noin surutta..? Mitä ihmettä..?
Onko nuo 5000 euroa nyt sitten pois jonkun sellaisen hoidosta joka on pahassa pulassa ja hoitoa kipeästi tarvitsisi..? Ei minun tilanteeni ollut mitenkään epätoivoinen. Olin vain yksinäinen. Muutoin minulla on elämässä kaikki hyvin, opintoni ja osa-aikainen työni menevät hyvin, kuntoilen, harrastan, en hölmöile, elän vakaasti, elämänhallintani on hyvä, minulla ei ole konflikteja ihmisten kanssa eikä ongelmia rahankäytön kanssa, ei päihdeongelmia, ei mitään ongelmia. Miksi kaikki tuo jutteluapu tarjottiin minulle..? Ja sitä jutteluapua tarjottaisiin yhä lisää jos en olisi itse tajunnut lopettaa sitä. Älytöntä.
Minun kokemukseni "mielenterveyshoidosta" on nyt sitten ilmeisesti tämä: jos minulla on vain pieniä ongelmia niin hoito on turhaa, ajanhukkaa, rahanhukkaa. Tulevaisuudessa menen pyytämään hoitoa vain jos olen niin pahassa pulassa että olen jo melkein menettämässä henkeni/järkeni. Tai siis, en minä tästä kaikesta nyt mitään tuon fiksumpaa johtopäätöstä osaa tehdä. Elä elämääsi, kestä yksinäisyys, etsi yksinäisyyteen lievitystä ihan itse, jos joku tahtoo tarjota jutteluapua niin älä ota sitä vastaan - se joku tahtoo vain tuhlata verorahoja. Osaako joku teistä kertoa jotain fiksumpaa, jokin fiksu selitys tälle kaikelle??