Työelämä on yhtä teatteria

Minä saan olla töissä tekevänä ja tekemättömänä. Niin kauan kuin työni jälki on hyvää ja laaduksta, mihin harva pystyy, voin seisoa vaikka päälläni. Lisäksi en pyydä paljoakaan palkkaa, koska haluan että töissä on leppoista. Tiedän että työnantajani on enemmän kuin tyytyväinen panokseeni, joten tämä on winwin. Kateelliset ihmiset eivät tosin kestä tätä, vaikka tienaavaat enemmän kuin minä. Mitä järkeä kiristellä hermoja, kun vaihtoehtona on nauttia joka päivästä?

Just tämä! Pitäis olla joku superihminen ja siksi luulenkin syrjäytyväni seuraavan vuoden aikana. Pitäisi työharjoittelupaikka jostain raapia, mutta mistään paikasta ei edes vastata, vaikka pyrin itse olemaan aktiivinen ja kyselen perään ja käyn jopa paikanpäällä. Mikään ei riitä, niin mikään ei riitä. En ole edes päässyt töihin, kun en vissiin hymyile tarpeeksi tai mikä pahinta, olen rehellinen oma itseni ja varustettu niillä taidoilla, joita minulla on.

Vierailija kirjoitti:

Minä saan olla töissä tekevänä ja tekemättömänä. Niin kauan kuin työni jälki on hyvää ja laaduksta, mihin harva pystyy, voin seisoa vaikka päälläni. Lisäksi en pyydä paljoakaan palkkaa, koska haluan että töissä on leppoista. Tiedän että työnantajani on enemmän kuin tyytyväinen panokseeni, joten tämä on winwin. Kateelliset ihmiset eivät tosin kestä tätä, vaikka tienaavaat enemmän kuin minä. Mitä järkeä kiristellä hermoja, kun vaihtoehtona on nauttia joka päivästä?

Mulla sama. Kun löysin pienyrityksen, jossa palkka tulee ajallaan, olen tyytyväväinen. Ei ole muita etuja kuin kahvit ja pari kertaa vuodessa lounas työnantajan piikkiin, mutta en tarvitse muuta. Teen töitä 8-16 ja jos on kiire, pari tuntia saldoja, jotka voin ottaa kokonaisena vapaana silloin kun itse haluan välittämättä muista, kun vastaan töistäni vain itselleni ja pomolle - asikkaiden lisäksi, mutta en työkavereille. Meille ei haluta hyviä tyyppejä, meille halutaan tekeviä tyyppejä. Saa olla luonne mikä vain, kunhan hoitaa hommansa ja ei haittaa muiden työntekoa. 

Juuri näin. Kiitos tästä kirjoituksesta ap!

Vierailija kirjoitti:

Just tämä! Pitäis olla joku superihminen ja siksi luulenkin syrjäytyväni seuraavan vuoden aikana. Pitäisi työharjoittelupaikka jostain raapia, mutta mistään paikasta ei edes vastata, vaikka pyrin itse olemaan aktiivinen ja kyselen perään ja käyn jopa paikanpäällä. Mikään ei riitä, niin mikään ei riitä. En ole edes päässyt töihin, kun en vissiin hymyile tarpeeksi tai mikä pahinta, olen rehellinen oma itseni ja varustettu niillä taidoilla, joita minulla on.

Ei auta kuin varustaa itsensä paremmilla taidoilla. Vahvemmat pärjää, mikä on ihan luonnollista, mutta toisaalta he pitävät suomessa heikoimmista huolta, vaikka aina muuta väitetäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tämä! Pitäis olla joku superihminen ja siksi luulenkin syrjäytyväni seuraavan vuoden aikana. Pitäisi työharjoittelupaikka jostain raapia, mutta mistään paikasta ei edes vastata, vaikka pyrin itse olemaan aktiivinen ja kyselen perään ja käyn jopa paikanpäällä. Mikään ei riitä, niin mikään ei riitä. En ole edes päässyt töihin, kun en vissiin hymyile tarpeeksi tai mikä pahinta, olen rehellinen oma itseni ja varustettu niillä taidoilla, joita minulla on.

Ei auta kuin varustaa itsensä paremmilla taidoilla. Vahvemmat pärjää, mikä on ihan luonnollista, mutta toisaalta he pitävät suomessa heikoimmista huolta, vaikka aina muuta väitetäänkin.

Yritys on kova, mutta samalla kuulee että parhaiten oppii töissä. En voi tarjota valmista pakettia 0 vuoden työkokemuksella ja sen ei pitäisi olla mikään yllätys yhdellekkään yrittäjälle. Jos joku tampio luulee, että harjoittelija=ammattilainen, niin voi itse mennä takaisin koulunpenkille.

Hektisyys kuvaa mielestäni monenlaista työelämää. Ei sitä miten näytetään puuhakkaalta.

Mikä näyttää huonolta tämän ajan työelämässä ja työnhakukulttuurissa on, se kuinka paikat menee jonkinlaisen hyväveli/siskorinkien osanottajille. Sillähän ei niinkään ole väliä ovatko ne suhteet hyviä, vaan se miltä näyttää ulospäin. Linkediniin haalitaan satoja kontakteja joista harvasta on mitään sanottavaa, tai yleensä ei kenestäkään. Itselleen otetaan kyllä kaikki kehut mitä saadaan, mutta muista ei sanota julkisesti mitään ettei korttitalo ala sortua. Eihän voi julkisesti kehua henkilöä, jota on toiselle työkaverille haukuit. Sama se on sosiaalisen median suhteen. Ne jotka ei tue sua tykkäyksillään tai kommenteillaan julkisesti, mutta laittaa privaatisti onnittelut jne. saattaa olla niitä, jotka sut suuremmissa porukoissa haukkuu. Eihän sellaisen halua tulevan julki, että joku näkisi kaksinaamaisuutesi taakse.

Mitä vähemmän kontakteja, sitä rehellisempi henkilö. Mitä enemmän kontakteja ja vähemmän muille annettuja suosituksia, sitä itsekkäämpi tyyppi ja vaara oman osaamisen ylikorostamiseen asioissa, joita ei edes juurikaan ole tehnyt... Richard B, virginin perustajahan sanoo, että on ihan ookoo valehdella osaavansa ja opetella myöhemmin, jotta saa paikan.

Itsekin olen varmaan aika surkeassa tilanteessa. Olen vasta nuori, mutta nyt jo vähän kuin pudonnut kyydistä.Työkokemusta ei ole paljon ja kaikkiin töihin minusta ei edes olisi. Olen liian introvertti ja ja ujo ihminen ja tämä vasta onkin suuri miinus. Tähän on vaikuttaneet monet asiat.Suhteita ei juurikaan ole. Tiedän kyllä sen, että en ole monenkaan mielestä varmaan mikään unelmatyöntekijä ainakaan nykyaikana vaan hukun helposti sinne sosiaalisten joukkoon. Muuten tiedän, että olisin huolellinen ja tarkka työntekijä. Kyllähän tämä kaikki välillä pelottaa, että miten tässä käy. Jos nyt saisin lottovoiton niin varmaan jättäytyisin itsekin täysin pois työelämän piiristä. Yrittäjyys olisi varmaan minulle paras tapa työllistyä, mutta sekin on ainakin nyt ihan mahdotonta. En arvosta välttämättä mitään suurta palkkaa tai mitään loistoduunia vaan riittäisi ihan sellainen työpaikka missä saisi "olla oma itsensä" ja tehdä sitä työtä "inhimillisesti" ilman pelkoa täydellisestä uupumisesta. 

Kannattaa pyrkiä julkiselle puolelle töihin, täällä ei töitä tehdä eikä esitetäkään tekevän. Tosin välttämättä ei ihan nuoren kannata tänne pyrkiä, masentuu tällaisissa lepokotipuuhissa.

Ei meillä kyllä riitä, että näyttää puuhakkaalta. Rahoittajalle on kerrottu tulostavoitteet ja ne pitää myös täyttää tai sitten pitää olla hyvä syy sille, miksi epäonnistuu.

Mitä suhteilla palkkaamiseen tulee, niin eipä taida missään organisaatiossa olla varaa palkata pelkästään sukulais- tai ystäväsuhteen perusteella. Sen sijaan se on itsestäänselvää, että rakennetaan verkostoja ja sitä kautta omaa mainetta ja "brändiä" työntekijänä, ja ne poikivat myös töitä. Ja kun ne työt perustuvat määräaikaisiin rahoituksiin, niin kannattaa todella panostaa siihen, että on haluttu työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pyrkiä julkiselle puolelle töihin, täällä ei töitä tehdä eikä esitetäkään tekevän. Tosin välttämättä ei ihan nuoren kannata tänne pyrkiä, masentuu tällaisissa lepokotipuuhissa.

Minä olen julkisella ja kyllä täällä tehdään töitä. Haluaisin käydä tutustumiskäynnillä siinä firmassa missä tehdään enemmän töitä, nimittäin joskus on ollut sellaisia päiviä ettei olisi ollut fyysisesti mahdollista tehdä enempää töitä (työajan puitteissa).

Ihanaa olla suojatyöpaikassa. Minimaalisella efortilla palkka juoksee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pyrkiä julkiselle puolelle töihin, täällä ei töitä tehdä eikä esitetäkään tekevän. Tosin välttämättä ei ihan nuoren kannata tänne pyrkiä, masentuu tällaisissa lepokotipuuhissa.

Minä olen julkisella ja kyllä täällä tehdään töitä. Haluaisin käydä tutustumiskäynnillä siinä firmassa missä tehdään enemmän töitä, nimittäin joskus on ollut sellaisia päiviä ettei olisi ollut fyysisesti mahdollista tehdä enempää töitä (työajan puitteissa).

Monissa paikoissa noin, mutta toisissa taas ei... Olen julkisella puolella itsekin töissä ja täällä erittäin iso osa työntekijöistä on oikeasti melkein tyhjän panttina suurimman osan ajasta. Jos joku ulkopuolinen tarkkailija tulisi viikoksi kärpäsenä kattoon seuraamaan menoa (tai sen puutetta) saataisiin kyllä taas mehevät otsikot iltikseen verovaroilla kahvittelevista ja ristikoita täyttelevistä virkamiehistä.

Kunpa työelämä olisikin edes teatteria, mutta kun on pelkkiä hiekkalaatikkoleikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa työelämä olisikin edes teatteria, mutta kun on pelkkiä hiekkalaatikkoleikkejä.

Pelkkää hiekkaleluista tappelemista. Mua väsyttää, kaipaisin rauhaa.

Noi on noita korkeasti koulutettujen trendialoja. Hankkikaa perinteisempi ammatti. Mitään kassien kutittelua ja näppärää hippastelua ei siedetä. Kunhan työt tulee tehtyä niin kaikki on ok. Helpottaa elämää, kun ei tarvitse jatkuvasti analysoida jonkun pellen signaaleja ja herkkiä tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan olla töissä tekevänä ja tekemättömänä. Niin kauan kuin työni jälki on hyvää ja laaduksta, mihin harva pystyy, voin seisoa vaikka päälläni. Lisäksi en pyydä paljoakaan palkkaa, koska haluan että töissä on leppoista. Tiedän että työnantajani on enemmän kuin tyytyväinen panokseeni, joten tämä on winwin. Kateelliset ihmiset eivät tosin kestä tätä, vaikka tienaavaat enemmän kuin minä. Mitä järkeä kiristellä hermoja, kun vaihtoehtona on nauttia joka päivästä?

Mulla sama. Kun löysin pienyrityksen, jossa palkka tulee ajallaan, olen tyytyväväinen. Ei ole muita etuja kuin kahvit ja pari kertaa vuodessa lounas työnantajan piikkiin, mutta en tarvitse muuta. Teen töitä 8-16 ja jos on kiire, pari tuntia saldoja, jotka voin ottaa kokonaisena vapaana silloin kun itse haluan välittämättä muista, kun vastaan töistäni vain itselleni ja pomolle - asikkaiden lisäksi, mutta en työkavereille. Meille ei haluta hyviä tyyppejä, meille halutaan tekeviä tyyppejä. Saa olla luonne mikä vain, kunhan hoitaa hommansa ja ei haittaa muiden työntekoa. 

Et varmaan halua kertoa firman nimeä? Tuollainen pesti sopisi minulle paremmin kuin hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pyrkiä julkiselle puolelle töihin, täällä ei töitä tehdä eikä esitetäkään tekevän. Tosin välttämättä ei ihan nuoren kannata tänne pyrkiä, masentuu tällaisissa lepokotipuuhissa.

Minä olen julkisella ja kyllä täällä tehdään töitä. Haluaisin käydä tutustumiskäynnillä siinä firmassa missä tehdään enemmän töitä, nimittäin joskus on ollut sellaisia päiviä ettei olisi ollut fyysisesti mahdollista tehdä enempää töitä (työajan puitteissa).

Olen ollut sekä julkisella että yksityisellä. Julkisella valitetaan kiirettä joka hiton välissä, siitä että töissä pitää tehdä töitä. Kamala haloo kun on aikataulut, missä pitää pysyä. Daa - missään muuallahan niitä ei ole. Kaikki ne entiset kiirettä valittaneet työkaverit voiva tulla katsomaan  minun töitäni, yksikään ei pärjää. Ei minulla oikeastaan ole kiire, mutta on koko ajan töitä. Se, että on koko ajan töitä on eri asia kuin kiire. Minä ehdin tehdä työt ajoissa, koska en käytä aikaa valittamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan olla töissä tekevänä ja tekemättömänä. Niin kauan kuin työni jälki on hyvää ja laaduksta, mihin harva pystyy, voin seisoa vaikka päälläni. Lisäksi en pyydä paljoakaan palkkaa, koska haluan että töissä on leppoista. Tiedän että työnantajani on enemmän kuin tyytyväinen panokseeni, joten tämä on winwin. Kateelliset ihmiset eivät tosin kestä tätä, vaikka tienaavaat enemmän kuin minä. Mitä järkeä kiristellä hermoja, kun vaihtoehtona on nauttia joka päivästä?

Mulla sama. Kun löysin pienyrityksen, jossa palkka tulee ajallaan, olen tyytyväväinen. Ei ole muita etuja kuin kahvit ja pari kertaa vuodessa lounas työnantajan piikkiin, mutta en tarvitse muuta. Teen töitä 8-16 ja jos on kiire, pari tuntia saldoja, jotka voin ottaa kokonaisena vapaana silloin kun itse haluan välittämättä muista, kun vastaan töistäni vain itselleni ja pomolle - asikkaiden lisäksi, mutta en työkavereille. Meille ei haluta hyviä tyyppejä, meille halutaan tekeviä tyyppejä. Saa olla luonne mikä vain, kunhan hoitaa hommansa ja ei haittaa muiden työntekoa. 

Et varmaan halua kertoa firman nimeä? Tuollainen pesti sopisi minulle paremmin kuin hyvin :)

En kerro firman nimeä, mutta kyseessä on pieni insinööritoimisto, jossa meitä palkallisia on kaksi pomon lisäksi ja pomo itsekin tekee suunnittelutöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pyrkiä julkiselle puolelle töihin, täällä ei töitä tehdä eikä esitetäkään tekevän. Tosin välttämättä ei ihan nuoren kannata tänne pyrkiä, masentuu tällaisissa lepokotipuuhissa.

Minä olen julkisella ja kyllä täällä tehdään töitä. Haluaisin käydä tutustumiskäynnillä siinä firmassa missä tehdään enemmän töitä, nimittäin joskus on ollut sellaisia päiviä ettei olisi ollut fyysisesti mahdollista tehdä enempää töitä (työajan puitteissa).

Olen ollut sekä julkisella että yksityisellä. Julkisella valitetaan kiirettä joka hiton välissä, siitä että töissä pitää tehdä töitä. Kamala haloo kun on aikataulut, missä pitää pysyä. Daa - missään muuallahan niitä ei ole. Kaikki ne entiset kiirettä valittaneet työkaverit voiva tulla katsomaan  minun töitäni, yksikään ei pärjää. Ei minulla oikeastaan ole kiire, mutta on koko ajan töitä. Se, että on koko ajan töitä on eri asia kuin kiire. Minä ehdin tehdä työt ajoissa, koska en käytä aikaa valittamiseen. 

Ja yleensä samat ihmiset luulee että ei ole kiire jos ei vingu jatkuvasti.