Vihaan tulla herätetyksi?

En tiedä mitä ajatella, tiedättekö te? Aika usein olen se ahteriin ammuttu karhu kun herätetään, tosin aamuisin usein hapan muutenkin. Mutta tokenen kyllä nopeasti sivistyksen puolelle näinäkin aamuina, kunhan vain tosiaan ehdin herätä. En muista asian olleen ongelma nuorena tai nytkään silloin, kun tulen koneen herättämäksi. Mutta edellisen miehen aikoinaan jouduin opettamaan, miten herätetään neutraalisti. Se oppi sen kyllä, eikä sen jälkeen ollut vaikeuksia. Tuli kertomaan pehmeällä äänellä, mitä kello on, iski kaffemukin kouraan ja kaikki ok.

Sekään ei ole ollut ongelma, jos on herätetty kiehnäämällä, päin vastoin. Mutta en kestä unen läpi kuulla toisen paheksuntaa tai epävarmuutta, ikään kuin minä olisin unessakin vastuussa toiselle, etten vain ole hankala ihminen. Ja jossain unen vaiheessa olen näköjään tosi herkkä lukemaan tällaisia asioita sekä kosketuksesta että äänestä.

Nykyinen mies sitten onkin oma lukunsa. Se loukkaantuu joka kerta, eikä osaa ollenkaan. Se ei ymmärrä mitään sen päälle, että toisen voisi herättää vähitellen, ja vaikka kuiskaamalla saati sitten silittämällä. No kun ei sellainen sovi, hän se poika on pohojanmaalta (eikä edes ole, isänsä on). Ei sen puoleen, ei ne kuiskimiset ja lääpinnät luonnistu siltä oikein kunnolla koskaan. Mutta tässä asiassa se on näköjään täysin taipumaton, hän on kaikkensa tehnyt ja silti vaan räyhätään vaikka hän hyvää tarkoottaa. Ja lopun päivää puolison nimi onkin sitten Aimo Marttyyri, puhuttiin asiasta tai ei.

Ja jos puhutaan, saatan jopa saada puolittain anteeksi kun sentään voisi ehkä ajatella minun olleen syyntakeettomassa tilassa. Mutta en sitten näköjään kuitenkaan saisi olla. Enkö oikeasti?