"Ei 70-kymppiselle kannata enää ostaa mitään"
Täällä on ketju jossa kysytään lahjaideoita 70-vuotis lainaksi, ja ainakin yksi kommentoi otsikossa olevalla lauseella. Wtf!?
Meinasin pudota tuolilta ihan. Ymmärrän jos ihmisellä on kaikkea ja ikää katsomatta ei toivo materiaalista lahjaa. Mutta jos tuo ikä on se pointti, niin ihmettelen kovasti.
Asun itse Norjassa, ja todellakin tehdään ne viimeset vuodet/vuosikymmenet mieluisiksi ja ilahdutetaan vanhusta.
Suvussa eräs sairasti syöpää viime talven, ja oli selvää että hän ei elä enää seuraavaa talvea. Kuitenkin, lähin perhe osti uudet talvikengät ja niitä hän onnessaan esitteli minullekin.
Lähipiirissä oli myös yli 90-kymppinen mummo, kokenut Lapin sodan ja täkäläisen pula-ajan (elettiin kalalla). Oli niin kiitollinen kun nyt oli vihdoin varaa ostaa kunnon villatakki ja talvikengät, ei tarvinnut palella. Olisiko omaisten pitänyt toppuutella; ei tuossa iässä enää?
Kommentit (38)
Valitettavasti noita sekopäitä on Suomessa paljon. Kauniit eleet, ajatukset, peruskohteliaisuus ja toisten ilahduttaminen eivät merkitse mitään "käytännöllisyyden" ja "järkevyyden" rinnalla. En usko että missään muussa maassa on myöskään tämä "joulu on lasten juhla" -paasaaminen yhtä voimissaan. Jos yli 30-vuotias nauttii elämästään, se on syntiä ja pröystäilyä.
Riippuu tietenkin lahjan saajasta. Niille jolla on jo kaikkea voisi esimerkiksi antaa teatterikäynnin tai jotain kotiapua toivomuksen mukaan. Pääasia että lahjan saaja on tyytyväinen.
No en ite ostais 700-vuotiaalle mitään. Tuskin on tarvetta.
En ymmärrä tätä aloitusta! Tunnen ihmisiä, jotka tekevät vielä täysillä töitä 7-kymppisinä. Ihan samalla tavalla iäkkäämmät tarvitsevat esim hyviä ja laadukkaita talvikenkiä ja talvivaatteita.
Kyllä minä itse ilahdun nyt eläkeläisenä uusista ja kauniista tavaroista ja olen toivonutkin nyt joululahjaksi värikkäitä, pehmeitä pyyhkeitä.
Tästä tulee mieleen naapuri, joka 80 vuotta täytettyään alkoi miettiä että tarvitsisi uuden pihavajan. Siskonsa lapsi (ainoa perijä) täräytti että et sä mitään sillä enää tee, kuolet kohta kumminkin. No naapuri hankki silti sen vajan. Hän täytti tänä vuonna 96 vuotta, tekee pihatöitä edelleen. Vaja on siis palvellut varsin hyvin, uudet maalit sai viime kesänä.
Joo ihmettelen myös tuota "viimeiset vuodet" ja "ilahdutetaan vanhusta", 70- vuotiasta, siis mitä?? Omat isovanhempani on kaikki kuolleet lähemmäs 90- vuotiaina ja omilla 70 vuotta lähestyvillä vanhemmillani on sata kertaa enemmän energiaa kuin minulla. Esim isäni on eläkkeellä mutta ramppaa ties minkä yhdistysten johtokunnissa ja kokouksissa sekä matkoilla.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Sodasta on 70 vuotta ja norjalaismummolla on nyt vihdoin varaa villatakkiin ja talvikenkiin?
Ja mitä pösilöitä ne talvikengät kuolemansairaalle ostaneet ovat oikein olleet?
Joku ostaa uudet talvikengät joka vuosi mutta kuolemansairas ei tarvitsisi viimeiseksi vuodekseen sellaisia?
Mikä on seitsemänkymppi-kymppinen?
Joko kirjoitat kirjaimilla seitsemänkymppinen tai vaikka seitsenkymppinen, tai sitten 70-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Sodasta on 70 vuotta ja norjalaismummolla on nyt vihdoin varaa villatakkiin ja talvikenkiin?
Ja mitä pösilöitä ne talvikengät kuolemansairaalle ostaneet ovat oikein olleet?
Joku ostaa uudet talvikengät joka vuosi mutta kuolemansairas ei tarvitsisi viimeiseksi vuodekseen sellaisia?
Ai joo, ne oli ilmeisesti talvella ostettu. Olisikin aika ilkeää hankkia sellaiset seuraavalle talvelle, josta kaikki tietävät, ettei sitä enää näe.
Mulla on seitsemänkymppiset vanhemmat, joille ei kannata ostaa mitään, sillä kaikki jää käyttämättä. Omistavat useita sijoitusasuntoja, mutta omassa elämässään ovat niin pihejä, että paikkaavat tiskirätit ja dyykkaavat roskiksia. Lahjat menevät paketeissa kaappiin ja jäävät sinne.
Todella kiusallista kun aikuiset tyttäret sitten kyttää rahankäyttöä ja vanhus kyllä huomaa perinnön odottelun kiusallisesti vaikka nyt ok talosta on kuluja ja vielä hyvissä voimissa.
No mun vanhempani ainakin sanoivat 70 täyttäessään, etteivät halua MITÄÄN tavaraa. Että heillä on talo täynnä kamaa, ennemminkin haluaisivat eroon siitä vähitellen. Ja ymmärrän, olen 40 ja meilläkin on tavaraa koti täynnä.
Realisteina vanhempani ajattelevat, että joka tapauksessa jossakin vaiheessa pitää muuttaa pienempään asuntoon ja omakotitalon raivaaminen vuosikymmenten kamasta on suuri urakka. Huomasivat omien vanhempiensa kuoltua, kuinka paljon turhaa tavaraa ihminen säästää. Ei se tarkoita, että kuolla aikoo, mutta ainakin helpottaa sitä tulevaisuuden muuttoa joskus.
Vierailija kirjoitti:
Todella kiusallista kun aikuiset tyttäret sitten kyttää rahankäyttöä ja vanhus kyllä huomaa perinnön odottelun kiusallisesti vaikka nyt ok talosta on kuluja ja vielä hyvissä voimissa.
Eikö aikuiset pojat kyttää rahankäyttöä, vain tyttäret? Kiusallista pitää vain toista sukupuolta ahneena. Sitä paitsi se "vielä hyvissä voimissa" voi muuttua sekunneissa ihan toisenlaisiksi voimiksi.
Ihmettelen minäkin.....Mä näin eilen kierrätyskeskuksessa rikkinäisen vanhan rukin, peräti 2 kappaletta. Tuli siellä mieleen, kun kävi rukkia sääliksi.
Mä en ostanut, mutta innostuin neulomisesta vuosien jälkeen. Neuloin ensin tyttärelleni ja sitten neuloin mummolleni harmaat kirjoneule-villasukat ja vanhan roosan värisen villatakin, johon kiinnitin harmaita virkattuja kukkasia, joululahjaksi v. 2012. Mummu neuloi minulle lapsena ollessani paljon vaatteita, mutta vanhemmiten nivelrikko väänsi sormet mutkille ja neulominen loppui. Minulle hän opetti kuitenkin kehräystä ja neulomista, asuimme yhdessä -87-91. Mummu ilahtui neulevaatteista kovasti. Ikinä ei kuulemma kukaan ollut tehnyt hänelle mitään vaatetta oman lapsuuden jälkeen, 6 lasta eikä kukaan, ei tytöt, ei miniät.
Mummu kuoli kesällä 2015 96-vuotiaana, nukkuessaan. (Asui loppuun saakka rivarinpätkässään, minun, isäni ja muiden elossa olleiden lastensa avustuksella. Mulla on olkkarissa mummon Singer ja rukki, ja taidan olla niitä harvoja, jotka osaa tehdä sillä lankaa. )
Aina muistan mummon se villatakki päällään. Ja hän piti sitä paljon.
N48 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Sodasta on 70 vuotta ja norjalaismummolla on nyt vihdoin varaa villatakkiin ja talvikenkiin?
Ja mitä pösilöitä ne talvikengät kuolemansairaalle ostaneet ovat oikein olleet?
Joku ostaa uudet talvikengät joka vuosi mutta kuolemansairas ei tarvitsisi viimeiseksi vuodekseen sellaisia?
Ai joo, ne oli ilmeisesti talvella ostettu. Olisikin aika ilkeää hankkia sellaiset seuraavalle talvelle, josta kaikki tietävät, ettei sitä enää näe.
Mulla on seitsemänkymppiset vanhemmat, joille ei kannata ostaa mitään, sillä kaikki jää käyttämättä. Omistavat useita sijoitusasuntoja, mutta omassa elämässään ovat niin pihejä, että paikkaavat tiskirätit ja dyykkaavat roskiksia. Lahjat menevät paketeissa kaappiin ja jäävät sinne.
Saat suuremmat perinnöt, mitä pihimpiä ovat.
Vie ruokakassi, missä on pelkästään alennustuotteita ( Alepan punaiset laput! ) :D
Kun Ilkka Kanerva vuosi sitten täytti 70, toivoi hän vain hyviä bileitä, ei lahjoja.
Riippuu siis paljon, missä taloudellisessa tilanteessa päivänsankari on.
Vierailija kirjoitti:
Kun Ilkka Kanerva vuosi sitten täytti 70, toivoi hän vain hyviä bileitä, ei lahjoja.
Riippuu siis paljon, missä taloudellisessa tilanteessa päivänsankari on.
Ilkka Kanervahan maksattaa aina kaiken muilla eli veronmaksajilla tai sponsoreilla.
Se vain taitaa olla niin, että mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän tavaraa kertyy nurkkiin. Siksi varsinkin moni vanhempi ihminen itse toivoo, ettei lahjaksi ostettaisi lisää tavaraa. Ei ole tilaa eikä tarvetta. Luulen, että nuo kommentit liittyvät tähän. Toki voi olla esim. vähävarainen ihminen, joka oikeasti tarvitsee vaikka niitä talvikenkiä. Siinä onkin hyvä lahjaidea siinä tapauksessa!
Vierailija kirjoitti:
Kun Ilkka Kanerva vuosi sitten täytti 70, toivoi hän vain hyviä bileitä, ei lahjoja.
Riippuu siis paljon, missä taloudellisessa tilanteessa päivänsankari on.
Tai päivänsankarin libidosta. Vanha irstas pappa - ”hyvät bileet”.
Joo.
No mun mielestä joulu on ehkä enemmän lasten juhla enkä useinkaan vaadi itselleni lahjoja. Kuintenkin tykkään itse antaa niitä. Ostan läheisilleni jotain mukavaa, vaikkapa villasukat, suklaata tai kirjan, nuoremmille annan yleensä rahaa kun sitä kuitenkin tarvitsevat.
Siis mitä? Sodasta on 70 vuotta ja norjalaismummolla on nyt vihdoin varaa villatakkiin ja talvikenkiin?
Ja mitä pösilöitä ne talvikengät kuolemansairaalle ostaneet ovat oikein olleet?