onko muiden miehillä/ystävillä/tutuilla harrastuksia joiden viehätystä ette voi ymmärtää
Minun mieheni seuraa raveja. Eikä edes lyö vetoa tai juo kaljaa reissuillaan vaan ihan rakkaudesta lajiin. En ymmärrä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Formuloiden katsominen telkkarista. En ymmärrä.
Ei kai kukaan sitä harrasta? Itekki katon formuloita, mutta ei se oo mikään harrastus. Tällä logiikalla minkä tahansa tietyn ohjelmaformaatin katsominen olisi harrastus...
Kyllä on. Tuttavamies nousee ruokapöydästä kesken illallisen (vaikka siis pöydässä on myös kutsuttuja on vieraita) katsomaan aika-ajot. Sunnuntaisin heille ei kutsuta vieraita, koska se menee käytännössä kokonaan kisoja katsoen.
Mun mies harrastaa radio-ohjattavia autoja. Näperöi niiden parissa ja ajelee rakentamallaan radalla. Ei mulla mitään sitä vastaan ole, kiva vain, että on löytänyt tuollaisen mielenkiinnon kohteen, mutta mun on vaikea ymmärtää sitä viehätystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksen avauksessa on jo vastattu, mistä kenkä puristaa. SINÄ et ymmärrä.
Ihmisen henkiseen kehitykseen liittyy murrosiän maailmankatsomuksen muodostamisen jälkeen tapahtuva henkinen kasvu. Sen yksi perusta ja kulmakivi on oppia ymmärtämään se, että ihmiset ovat tunne- ja kokemusmaailmaltaan, persoonaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan erilaisia. Sen vuoksi he pitävät erilaisista asioista. Tämä pitäisi normaalisti saavuttaa 20 ikävuoteen mennessä. Taitaa kuitenkin olla niin, että valtaosa jää ymmärryskyvyltänä niin rajoittuneeksi, etteivät tätä saavuta. Niinpä he ovat koko ikänsä hämmästelijöitä, pöyristyjiä ja paheksuvia. Luulevat, että toisissa on vikaa, koska he saavat mielihyvää asioista, joita hämmästelijä ei ymmärrä.
Vähän nyt pipoa löysemmälle. :D Ei kaikkea tarvitse aina ymmärtää, ei se sitä tarkoita että se haittaisi tai siitä olisi jotenkin loukkaantunut asiasta. On jopa ihan tervettä hämmästyä asioista ja ymmärtää mitkä asiat ei omasta mielestä ole kiinnostavia tai omalle maailmankatsomukselle ok.
- ei-ap
Joo :). Edesmennyt Tommi Tabermankin runoili, että ihmisiän on kolmenlaisia. Hämmästelijöitä, pelkureita ja rohkeita. Hämmästelijät ihmettelevät kaikkea, koska eivät "ymmärrä". Pelkurit haluaisivat tehdä asioita, mutta eivät uskalla. Sitten on pieni vähemmistö rohkeat, jotka tekevät mitä haluavat ja tuottavat hämmästeltävää ensimmäiselle ryhmälle :) Minun mielestäni hämmästelyssä ei ole mitään tervettä, vaan se on noloa ja osoittaa ihmisen henkisen pienuuden. Se hyvä siinä on, että paljastaa ihmisestä, ettei hän ole millään tavalla kiinnostavaa seuraa. Jos taas omasta maailmankatsomuksesta poikkeava elämä herättää tarvetta arvostella, kyse on epävarmuudesta omaan maailmankatsomukseen. Terveellä pohjalla oleva ihminen ei hämmästele, eikä arvostele. Hän elää ja antaa toisten elää, iloitsee muiden puolesta niissäkin asioissa, jotka eivät sytytä itseään. Itsekään en välitä ruoskittuna olemisesta tai ruoskimisesta, mutta jos se jollekin tuottaa mielihyvää, niin mikäpä siinä, ymmärrän sen täysin koska olemme kaikki niin erilaisia ja mikä minä olen häntä sen perusteella arvostelemaan, minulla on omat asiani joita joku muu ei käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Formuloiden katsominen telkkarista. En ymmärrä.
Ei kai kukaan sitä harrasta? Itekki katon formuloita, mutta ei se oo mikään harrastus. Tällä logiikalla minkä tahansa tietyn ohjelmaformaatin katsominen olisi harrastus...
Kyllä on. Tuttavamies nousee ruokapöydästä kesken illallisen (vaikka siis pöydässä on myös kutsuttuja on vieraita) katsomaan aika-ajot. Sunnuntaisin heille ei kutsuta vieraita, koska se menee käytännössä kokonaan kisoja katsoen.
Just rento kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ollenkaan vaikea ymmärtää, että muita kiinnostavat eri asiat kuin itseäni. En myöskään koe tarvetta arvostella muiden vapaa-ajanviettotapoja, yhtä paljon tai vähän niissä kai on järkeä.
Ehkä voisit vähän löysätä pipoa ja lähestyä huumorin näkökulmasta?
Tai sitten jotkut muut voisivat kommentista pahastumisen sijaan joskus edes silmänräpäyksen ajan miettiä, pitääkö kaikkia asioita rääpiä samaan lässytystyyliin ja mikä idea siinä on?
Vaikka eihän niin tapahdu.
Lautapelit sosiaalisena ajanvietteenä. On toki seurallista, siinä missä vaikka ristikoiden täyttely tai pasianssikin yhdessä on. Ja aikahan myös kuluu pelatessa, jos pitää saada aikaa kulumaan.
Itse en vain yleensä koskaan koe, että hyvässä seurassa olisi liikaa aikaa, enkä tiedä yhtään niin hyvää lautapeliä, että siihen viitsisi yhteisenä ajanvietteenä keskittyä ennemmin kuin vaikka ihmisten kanssa keskustelemiseen. Lautapelejä pelattiin lapsena, nykyään ne jaksavat juuri ja juuri huvittaa sen yhden erän verran, jos on pakko. Päästäänhän sitten yleensä tekemään jotain muuta.
Meillä on käynyt toikin, kyseessä oli tosin palmu.