Lue keskustelun säännöt.
Kuinka huonoja ovat terveyskeskuslääkärit???
25.11.2018 |
Itselläni (kuten varmaan monilla matalapalkka-alojen työntekijöillä) ei ole työterveyspalveluita (hoitaja/ lääkäri) työnantajan puolelta, vaan sairastumisen sattuessa on ravattava julkisella puolella. Ja nimenomaan ravattava.
Lääkäri 1: Olo alkoi olla flunssainen, vaikkakaan ei muita oireita kuin lievä lämpö ja yleinen huono olo. Sain ajan peräti lääkärille kun oli myös muuta flunssaan kuulumatonta vaivaa. Tuloksena aloittelijan oloiselta lääkäriltä 2 päivää saikkea, "perjantaina voit jo varmaan mennä töihin". Menin, vaikka olo oli edelleen flunssainen. Huomautettakoon, ettei lääkäri katsonut kurkkua, korvia, mitannut kuumetta tms., eli puheideni perusteella tuli saikuri. Mitä sitä tutkimaan.
Lääkäri 2: Seuraavalla viikolla, liian tunnollinen kun olen, menin taas töihin kun ei kerran kuumettakaan ollut. Keskiviikkona soittelin taas ajan kun olo oli edelleen huono. Tämä kyttäili korvat jne. "kun oireet ovat noin lievät, niin varmasti jo perjantaina voit mennä töihin". Minä taas töihin idioottina. Kun ei kerran tämän pahemmat oireet ole, niin täytyyhän sitä töitä tehdä. Ihmettelin kyllä taas, että miksi sitä saikkea ei voi antaa kunnolla, että voisi levätä enemmän kuin ne 2 päivää.
Lääkäri 3: Seuraavalla viikolla sinnittelin taas pari päivää töissä kunnes oireet pahenivat. Työnantaja pyöritteli silmiään kun kerroin olon taas huonontuneen. Onhan se saatanallinen saikuttaja kun koko ajan on poissa, vaikka todellisuudessa uskoin ammattilaisten sanaan ja yritin tunnollisesti käydä töissä. No kolmas lääkäri sönkkäsi heti ensimmäiseksi, että onkohan minulla joku hoitamaton sukupuolitauti kun näin pitkään olen ollut kipeänä! Hämmennyksissäni vakuuttelin, että se tuskin on mahdollista. Hän siinä mittaili poskiontelot jne., mutta ei löytänyt mitään. Loppuviikko saikkea ja määräsi jotain pirun nenäsuihketta, siinä kaikki.
Lääkäri 4: Seuraavan viikon olin kokonaan töissä vaihtelevan olon kanssa. Missään vaiheessa ei kyllä täysin terve olo ollut. Perjantaina sanoin pomolle, että tauti tuntuu jatkuvan edelleen. Hän taas pyöritteli silmiään ja mutisi jotain. Pe-la -yö oli sen verran tukala, että mittani tuli täyteen. Epäilin jo jotain sydänlihastulehdusta tms. Varasin ajan yksityiselle jossa minut otti vastaan erittäin ystävällinen, keski-ikäinen mieslääkäri. Viisi minuuttia, niin hän totesi poskiontelotulehduksen, määräsi antibiootit ja himaan sairastamaan. Nyt olen parantunut. Halleluja!
Kun olisi rahaa, niin menisin tästä eteenpäin aina yksityiselle sen sijaan, että ravaan kaikenmaailman vastavalmistuneilta harjoittelijoilta ja terveyskeskuksiin ajautuneilta puoskareilta hakemassa kahden päivä lomalappuja. Toki terveyskeskuksissa varmaan on hyviäkin lääkäreitä, mutta kyllä tämä hieman luottamusta nakertaa.
Lääkäri 1:ltä sain muuten lähetteen erikoislääkärille siinä mainitsemassani flunssaan kuulumattomassa asiassa, ja erikoislääkäri hoitajineen eivät pystyneet pidättelemään hekotusta kun herran sepustusta lukivat. Ihmekös kun kaveri joutui googlettelemaan asiaa n. 40 minuuttia siinä minun nähteni.
Kommentit (55)
valitustekeillä kirjoitti:
Mä kaaduin kesällä ja satutin toisen käden ranteen. Päivystyksessä käsi kuvattiin ja lääkäri tokaisi mulle kuvien jälkeen ettei siinä mitään ole. Hoitajille parin metrin päähän meni sanomaan että sivukuvassa näkyy JOKIN. Ei minkäänlaista kipulääkitystä vaikka kyseinen lääkäri tiesi kivun olevan erittäin voimakasta ja ihmetteli itekin että miten voi käsi olla niin kipeä.
Viikkoa myöhemmin käsi kuvattiin uusiks, koska ohjeeksi sain mennä röntgeniin jos käsi yhä kipeä. Kuvissa näkyi radiologin lausunnon mukaan edelleen JOKIN, mutta ei kuulemma murtuma ole.
Kaatumisesta pari kk myöhemmin soitin taas terveyskeskukseen ja vaadin aikaa. Käsi kuvattiin kolmannen kerran, ja ennen sitä kuvausta jo lääkäri sanoi että tekee lähetteen käsikirurgille vaikka kuvista ei mitään näkyisikään. Ei niissä mitään tk-lääkärin mielestä näkynyt. Tuli viikonloppu ja viikonlopun aikana omakantaan oli ilmestynyt radiologin lausunto kuvista: luutumassa oleva murtuma. Seuraavalla viikolla sainkin tk:sta soiton jossa käskettiin hakea rannetuki käteen koska ohops siellä se murtuma olikin ja huomasivat asian tällee 2kk myöhemmin. Lääkintävahtimestari joka sen lastan laittoi, sanoi eka että ei ne murtumat aina näy. Kerroin sille että jo ekasta kuvasta lääkäri sanoi hoitsuille että sivukuvassa näkyy jokin. Lääkintävahtimestari meni sit koneelle ja katsoi ensimmäistä ranteesta otettua kuvaa ja totesi että "olisin pistänyt sen käden kipsiin samantien."
Päivystyksessä kävin useita kertoja käsikivun takia. Yhellä kerralla siellä oli kandi joka tivasi multa vastauksia siihen että miksi käsi ei ole kipsissa, jos se on kerta murtunut. Hah, käsi oli tuossa vaiheessa lastassa, koska ne oli just sillon tajunneet sen että se onkin murtunut. Lisäksi eka lause tältä kandilta oli kun se huoneeseen menin: "Tramalia täältä et ainakaan saa, panacodia voit saada." Ihan hauskaa sinänsä, kun en voi edes opiaattilääkkeitä syödä. Tämän kyllä kerroin kandille, mutta silti se panacodeja määräs.
Tän helvetin takia tää käsi on yhä kipeä, vaikka siitä kaatumisesta on kohta puolivuotta. On röntgenkuvattu kolmesti ja kerran magneettikuvattu. Luojan kiitos murtuma parani itsestään hyvään asentoon!!!! Diagnoosihan oli värttinäluun alaosan murtuma, vaikka monet kerrat lääkärit väitti päinnaamaa ettei mitään murtumaa ole. Yks lääkäri väitti jopa sen murtuman toteamisen jälkeenkin päinnaamaa ihan pokkana, että murtuma on vain keksitty juttu. :D
Kivunhoito tässä käsiasiassa on ollut erittäin huonoa. Kaatumisen jälkeen 2 päivää h*lvetillisissä kivuissa, koska viikonloppu ja kun seur.arkipäivänä soitin tk:seen niin aikaa en saanut, perusteeks hoitsu sanoi, että koska olin käynyt viikonloppuna päivystyksessä, niin en muka tarvinnut tk:sta aikaa. Nimenomaan sinne tk:seen käskettiin mennä. Päivystykseen sitten onneks pääsin, josta sai kipuun tosin vain kertaluontoisen avun. Mutta VASTA 2kk myöhemmin sain ekaa kertaa käsikipuun tehoavat lääkkeet.
Tällä hetkellä käsi kipeytyy ruokaa laittaessa, käsitöitä tehdessä yms. Käsky tuli, että kivusta huolimatta täytyy kättä käyttää, ettei tuu myöhemmin ongelmia sen käyttämättömyyden takia. Onneks nyt on hoitosuhde tietylle poliklinikalle, jossa on erittäin hyvä lääkäri! Se kuuntelee, se kertoo asioista, eikä kyseenalaista tai halveksi, niinkuin suurinosa lääkäreistä. Erityisesti Tk:n ja päivystyksen yleislääkärit sitä vähättelyä harrastaa.
Käsi on mennyt tässä vajaan 2 kk aikana kokoajan parempaan suuntaan, mutta tuleeko se koskaan enää normaaliks, eli kivuttomaks? Sitähän ei kukaan tiedä.
Radiologi kuvantamisen lääkäri ei ikinä saa sanoa tarkkaa diagnoosia. Vaan mitä ehkä näkyy kuvassa. Thorax kuvassa näkyy selvä keuhkosyöpä niin lääkärin pitää kirjoittaa " vasemmassa keuhkossa ehkä jotain havaittavaa muutosta verrattuna oikeaan.... " Sitä minä en tiedä miksi pitää olla näin mystinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin kerran Lahdessa 1 vuotiaan, kaksi päivää kestäneen rajun vatsataudin ( motoksi osoittautui myöhemmin) vuoksi terveyskeskukseen kun lapsi lopetti juomisen ja nuupahti. Nuori innokas kandinplanttu mies”lääkäri” totesi että : kotia vaan, ei ole vaarallista, vasta viidentenä päivänä jos ei ole loppunut ripulointi niin tulkaa uudestaan. No en mennyt viiden päivän päästä uudestaan vaan menin suoraan päivystykseen jossa todettiin että olisimme voineet tulla aiemminkin, emme olleet siis hetkeäkään liian aikaisin. Poika joutui nenä-mahaletkuun kolmeksi vuorokaudeksi. Oli jo vaarallisesti kuivunut. En luota heihin yhtään! Jos olisin kuunnellut sitä onnetonta opiskelijalääriä, olisi minulla yksi lapsi vähemmän.
Äidin/isänvaisto onneksi toimi teillä
On käynyt kolmesti niin että päivystävä lääkäri ei ole nähnyt mitään omituista röntgenkuvassa ja polilta soitetaan perään kun radiologi on katsonut kuvat, että kiireesti tänne.
valitustekeillä kirjoitti:
valitustekeillä kirjoitti:
Mä kaaduin kesällä ja satutin toisen käden ranteen. Päivystyksessä käsi kuvattiin ja lääkäri tokaisi mulle kuvien jälkeen ettei siinä mitään ole. Hoitajille parin metrin päähän meni sanomaan että sivukuvassa näkyy JOKIN. Ei minkäänlaista kipulääkitystä vaikka kyseinen lääkäri tiesi kivun olevan erittäin voimakasta ja ihmetteli itekin että miten voi käsi olla niin kipeä.
Viikkoa myöhemmin käsi kuvattiin uusiks, koska ohjeeksi sain mennä röntgeniin jos käsi yhä kipeä. Kuvissa näkyi radiologin lausunnon mukaan edelleen JOKIN, mutta ei kuulemma murtuma ole.
Kaatumisesta pari kk myöhemmin soitin taas terveyskeskukseen ja vaadin aikaa. Käsi kuvattiin kolmannen kerran, ja ennen sitä kuvausta jo lääkäri sanoi että tekee lähetteen käsikirurgille vaikka kuvista ei mitään näkyisikään. Ei niissä mitään tk-lääkärin mielestä näkynyt. Tuli viikonloppu ja viikonlopun aikana omakantaan oli ilmestynyt radiologin lausunto kuvista: luutumassa oleva murtuma. Seuraavalla viikolla sainkin tk:sta soiton jossa käskettiin hakea rannetuki käteen koska ohops siellä se murtuma olikin ja huomasivat asian tällee 2kk myöhemmin. Lääkintävahtimestari joka sen lastan laittoi, sanoi eka että ei ne murtumat aina näy. Kerroin sille että jo ekasta kuvasta lääkäri sanoi hoitsuille että sivukuvassa näkyy jokin. Lääkintävahtimestari meni sit koneelle ja katsoi ensimmäistä ranteesta otettua kuvaa ja totesi että "olisin pistänyt sen käden kipsiin samantien."
Päivystyksessä kävin useita kertoja käsikivun takia. Yhellä kerralla siellä oli kandi joka tivasi multa vastauksia siihen että miksi käsi ei ole kipsissa, jos se on kerta murtunut. Hah, käsi oli tuossa vaiheessa lastassa, koska ne oli just sillon tajunneet sen että se onkin murtunut. Lisäksi eka lause tältä kandilta oli kun se huoneeseen menin: "Tramalia täältä et ainakaan saa, panacodia voit saada." Ihan hauskaa sinänsä, kun en voi edes opiaattilääkkeitä syödä. Tämän kyllä kerroin kandille, mutta silti se panacodeja määräs.
Tän helvetin takia tää käsi on yhä kipeä, vaikka siitä kaatumisesta on kohta puolivuotta. On röntgenkuvattu kolmesti ja kerran magneettikuvattu. Luojan kiitos murtuma parani itsestään hyvään asentoon!!!! Diagnoosihan oli värttinäluun alaosan murtuma, vaikka monet kerrat lääkärit väitti päinnaamaa ettei mitään murtumaa ole. Yks lääkäri väitti jopa sen murtuman toteamisen jälkeenkin päinnaamaa ihan pokkana, että murtuma on vain keksitty juttu. :D
Kivunhoito tässä käsiasiassa on ollut erittäin huonoa. Kaatumisen jälkeen 2 päivää h*lvetillisissä kivuissa, koska viikonloppu ja kun seur.arkipäivänä soitin tk:seen niin aikaa en saanut, perusteeks hoitsu sanoi, että koska olin käynyt viikonloppuna päivystyksessä, niin en muka tarvinnut tk:sta aikaa. Nimenomaan sinne tk:seen käskettiin mennä. Päivystykseen sitten onneks pääsin, josta sai kipuun tosin vain kertaluontoisen avun. Mutta VASTA 2kk myöhemmin sain ekaa kertaa käsikipuun tehoavat lääkkeet.
Tällä hetkellä käsi kipeytyy ruokaa laittaessa, käsitöitä tehdessä yms. Käsky tuli, että kivusta huolimatta täytyy kättä käyttää, ettei tuu myöhemmin ongelmia sen käyttämättömyyden takia. Onneks nyt on hoitosuhde tietylle poliklinikalle, jossa on erittäin hyvä lääkäri! Se kuuntelee, se kertoo asioista, eikä kyseenalaista tai halveksi, niinkuin suurinosa lääkäreistä. Erityisesti Tk:n ja päivystyksen yleislääkärit sitä vähättelyä harrastaa.
Käsi on mennyt tässä vajaan 2 kk aikana kokoajan parempaan suuntaan, mutta tuleeko se koskaan enää normaaliks, eli kivuttomaks? Sitähän ei kukaan tiedä.
Ja tuon ekan lääkärin käytös päivystyksessä oli muutenkin aivan järkyttävää. Valitti mulle siitä, kun näytin sille liian laajan kipualueen kädestä, kun se käski näyttää missä on kovin kipu. Valitti siitä, että menin yöllä ambulanssilla päivystykseen. Ja en ole ainut, jolle tää erikoistuva lääkäri kävi valittamassa, se meni toisen potilaan sängyn luokse ja sieltä kuului hirveetä tiuskimista. Ainiin ja nimeään tää eukko ei missään vaiheessa kertonut. Onneks on omakanta, ni sieltä selvis tämänkin tallukan nimi. Pyh!
Varsinkin kivunhoito on täysin naurettavalla tasolla suomessa. Jos kipu ei helpotu buranalla ja parasetamolilla niin kusessa olet ainakin jos joudut asioimaan julkisella puolella. Espanjassa ollessani kyllästyin työnteon hajottamaan olkapäähäni ja marssin apteekkiin ja ostin panacodit ilman reseptiä hintaan reilu 2€ paketti. Suomessa saat vaan rukoilla vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
On käynyt kolmesti niin että päivystävä lääkäri ei ole nähnyt mitään omituista röntgenkuvassa ja polilta soitetaan perään kun radiologi on katsonut kuvat, että kiireesti tänne.
Ei pidä paikkaansa. Radiologi EI ikinä saa antaa mitään diagnoosia kuvista tai kehoittamaan tulemaan kiireesti tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
valitustekeillä kirjoitti:
valitustekeillä kirjoitti:
Mä kaaduin kesällä ja satutin toisen käden ranteen. Päivystyksessä käsi kuvattiin ja lääkäri tokaisi mulle kuvien jälkeen ettei siinä mitään ole. Hoitajille parin metrin päähän meni sanomaan että sivukuvassa näkyy JOKIN. Ei minkäänlaista kipulääkitystä vaikka kyseinen lääkäri tiesi kivun olevan erittäin voimakasta ja ihmetteli itekin että miten voi käsi olla niin kipeä.
Viikkoa myöhemmin käsi kuvattiin uusiks, koska ohjeeksi sain mennä röntgeniin jos käsi yhä kipeä. Kuvissa näkyi radiologin lausunnon mukaan edelleen JOKIN, mutta ei kuulemma murtuma ole.
Kaatumisesta pari kk myöhemmin soitin taas terveyskeskukseen ja vaadin aikaa. Käsi kuvattiin kolmannen kerran, ja ennen sitä kuvausta jo lääkäri sanoi että tekee lähetteen käsikirurgille vaikka kuvista ei mitään näkyisikään. Ei niissä mitään tk-lääkärin mielestä näkynyt. Tuli viikonloppu ja viikonlopun aikana omakantaan oli ilmestynyt radiologin lausunto kuvista: luutumassa oleva murtuma. Seuraavalla viikolla sainkin tk:sta soiton jossa käskettiin hakea rannetuki käteen koska ohops siellä se murtuma olikin ja huomasivat asian tällee 2kk myöhemmin. Lääkintävahtimestari joka sen lastan laittoi, sanoi eka että ei ne murtumat aina näy. Kerroin sille että jo ekasta kuvasta lääkäri sanoi hoitsuille että sivukuvassa näkyy jokin. Lääkintävahtimestari meni sit koneelle ja katsoi ensimmäistä ranteesta otettua kuvaa ja totesi että "olisin pistänyt sen käden kipsiin samantien."
Päivystyksessä kävin useita kertoja käsikivun takia. Yhellä kerralla siellä oli kandi joka tivasi multa vastauksia siihen että miksi käsi ei ole kipsissa, jos se on kerta murtunut. Hah, käsi oli tuossa vaiheessa lastassa, koska ne oli just sillon tajunneet sen että se onkin murtunut. Lisäksi eka lause tältä kandilta oli kun se huoneeseen menin: "Tramalia täältä et ainakaan saa, panacodia voit saada." Ihan hauskaa sinänsä, kun en voi edes opiaattilääkkeitä syödä. Tämän kyllä kerroin kandille, mutta silti se panacodeja määräs.
Tän helvetin takia tää käsi on yhä kipeä, vaikka siitä kaatumisesta on kohta puolivuotta. On röntgenkuvattu kolmesti ja kerran magneettikuvattu. Luojan kiitos murtuma parani itsestään hyvään asentoon!!!! Diagnoosihan oli värttinäluun alaosan murtuma, vaikka monet kerrat lääkärit väitti päinnaamaa ettei mitään murtumaa ole. Yks lääkäri väitti jopa sen murtuman toteamisen jälkeenkin päinnaamaa ihan pokkana, että murtuma on vain keksitty juttu. :D
Kivunhoito tässä käsiasiassa on ollut erittäin huonoa. Kaatumisen jälkeen 2 päivää h*lvetillisissä kivuissa, koska viikonloppu ja kun seur.arkipäivänä soitin tk:seen niin aikaa en saanut, perusteeks hoitsu sanoi, että koska olin käynyt viikonloppuna päivystyksessä, niin en muka tarvinnut tk:sta aikaa. Nimenomaan sinne tk:seen käskettiin mennä. Päivystykseen sitten onneks pääsin, josta sai kipuun tosin vain kertaluontoisen avun. Mutta VASTA 2kk myöhemmin sain ekaa kertaa käsikipuun tehoavat lääkkeet.
Tällä hetkellä käsi kipeytyy ruokaa laittaessa, käsitöitä tehdessä yms. Käsky tuli, että kivusta huolimatta täytyy kättä käyttää, ettei tuu myöhemmin ongelmia sen käyttämättömyyden takia. Onneks nyt on hoitosuhde tietylle poliklinikalle, jossa on erittäin hyvä lääkäri! Se kuuntelee, se kertoo asioista, eikä kyseenalaista tai halveksi, niinkuin suurinosa lääkäreistä. Erityisesti Tk:n ja päivystyksen yleislääkärit sitä vähättelyä harrastaa.
Käsi on mennyt tässä vajaan 2 kk aikana kokoajan parempaan suuntaan, mutta tuleeko se koskaan enää normaaliks, eli kivuttomaks? Sitähän ei kukaan tiedä.
Ja tuon ekan lääkärin käytös päivystyksessä oli muutenkin aivan järkyttävää. Valitti mulle siitä, kun näytin sille liian laajan kipualueen kädestä, kun se käski näyttää missä on kovin kipu. Valitti siitä, että menin yöllä ambulanssilla päivystykseen. Ja en ole ainut, jolle tää erikoistuva lääkäri kävi valittamassa, se meni toisen potilaan sängyn luokse ja sieltä kuului hirveetä tiuskimista. Ainiin ja nimeään tää eukko ei missään vaiheessa kertonut. Onneks on omakanta, ni sieltä selvis tämänkin tallukan nimi. Pyh!
Varsinkin kivunhoito on täysin naurettavalla tasolla suomessa. Jos kipu ei helpotu buranalla ja parasetamolilla niin kusessa olet ainakin jos joudut asioimaan julkisella puolella. Espanjassa ollessani kyllästyin työnteon hajottamaan olkapäähäni ja marssin apteekkiin ja ostin panacodit ilman reseptiä hintaan reilu 2€ paketti. Suomessa saat vaan rukoilla vastaavaa.
Jaa minä olen saanut panacodit plus pamit ihan tk-lääkäriltä. Paljonko siellä Espanjassa maksaa avosydänleikkaus kaikkineen? Suomessa sen saa alle kuudensadan euron.
Terveyskeskuslääkärit ovat aivan yhtä hyviä tai huonoja kuin yksityisetkin. Eikö ap ole lukenut / kuullut, että monilla paikkakunnilla samat lääkärit toimivat alkuiltapäivään asti terkkarissa ja sen jälkeen lähtevät omalle vastaanotolle. Moni kuvittelee, että yksityiset ovat varmasti parempia, koska niiden palveluista pitää maksaa suolainen hinta. Siis hintako parantaa ja se viisi tai kymmenen minuuttia pidempi vastaanottoaika? Päivystyksessä ei kovin kummoisia tutkimuksia tehdä, ellei ole hätätapaus. Päivystäjinä on usein nuoria lääketieteen kandeja. Tulevat lääkärit tarvitsevat harjoitusta tulevaisuutta varten. Jos he törmäävät ongelmalliseen tapaukseen, he ottavat yhteyttä vakituiseen lääkäriin. On muuten usein potilaasta kiinni, millaiset tutkimukset tehdään ja annetaanko sairauslomaa vai ei. Menetpä sitten terkkariin tai yksityiselle, niin puolensa pitää osata pitää. Lääkärit eivät ole ajatustenlukijoita. Jos et kerro perusteellisesti, mikä sinua vaivaa, niin miten hän osaa edes miettiä, mitä tutkimuksia olisi tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveyskeskuksessamme on kokeineita, pitkään töitä tehneitä lääkäreitä. Olen saanut aina ammattitaitoista hoitoa, avun vaivaani tai tarvittaessa lähetteen erikoissairaanhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemus tk-lääkäreistä. Menen valittamaan vatsakipuja ja löysää ulostetta. No housut pois tähystin takapuoleen ja samalla paskon siihen tutkimuspöydälle. Lääkäri vastaa no ei se haittaa et ole ensimmäinen. Kirjoittaa lähetteen yliopistolliseen sairaan kolosnokopiaan missä huomataa kaksi solumuutosta. Ilman tuota tk-lääkäriä en olisi päässyt hoitoon. Toinen oli kun menin kertomaan peloista ja unettomuudesta niin se vartin aika meni tunnin ajaksi kun lääkäri keskusteli minun kanssa ja laittoi lähetteen psykiatrille. Tälläisiä "puoskareita" savossa on lääkäreinä terveyskeskuksissa.
Kiva ja sinun itkemisen takia muiden ajat ovat sitten myöhässä. Hienoa lääkäri aika on kello 12:00 ja sitten joku itku-iita itkee tunnin niin aikani on vasta klo 13:00 !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On käynyt kolmesti niin että päivystävä lääkäri ei ole nähnyt mitään omituista röntgenkuvassa ja polilta soitetaan perään kun radiologi on katsonut kuvat, että kiireesti tänne.
Ei pidä paikkaansa. Radiologi EI ikinä saa antaa mitään diagnoosia kuvista tai kehoittamaan tulemaan kiireesti tänne.
Kyllä radiologi saa sanoa mitä kuvassa näkyy esim onko murtumaa vai ei. Miksi muuten radiologi niitä kuvia katsoisi ja antaisi lausunnon????? Ja joskus radiologi jopa soittaa kliinikkolääkärille jos kuvissa näkyy jotain oikein vakavaa esim ilmarinta, SAV tms.
Jaa no mulla olis vielä kaks siskoa jos oltais heti tajuttu mennä julkiselle eikä ravattu yksityisellä hakemassa buranareseptiä. Et voihan se näinkin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja voisi lukea poskiontelotulehduksen Käypä hoito -suosituksen. Ihmeen monelle hyvä lääkäri on edelleen se, joka antaa antibiootteja ja kirjoittaa saikkua. Itse olen toiminut yleislääkärinä sekä privaatissa että julkisella - privaatissa ollessa tuli kirjoitettua enemmän reseptejä ja pitempiä saikkuja, koska halusin olla potilaille kiva kun ne valitsi minut ja maksoi hoidosta. Koen silti antaneeni lääketieteelliseltä kannalta arvioiden laadukkaampaa hoitoa julkisella ollessani.
Mietin sitä terveyskeskuksen lääkärin mietteitä lähteä huomenna töihin. 7:30 alkaa työt ja 8:30 ensimmäiset ihmiset sisään. Aikaa se vartti tehdä päätöksiä laitetaanko ihminen eteenpäin, otetaanko perusverenkuva ja virtsanäyte, vai onko "Liisa, Lauri" hakemassa saikkua kun viikonloppu meni pitkäksi. Joo vanha viina haisee mutta puhalluttaa en voi koska silloin alkaa riehuminen ja vartia on vartin päässä. Puhelin soi! Isä on tuomassa 4 vuotiasta tänne korkea kuume kramppailee ja tajuton. OK näillä eväillä mennään. Kiitos on lounastauko ja voin syödä hieman. Nuori tyttö käsissään mustelmia, viiltelyjä tulee kertomaan pahasta olosta ja siitä miten haluaa kuolla pois, ei koe elämässään mitään mielekkyyttä. Ohjaan sairaanhoitajan luokse ja laitan lähetteen nuorisopsykiatrialle. Miksi tehdään työtä? Siksi kun halutaan auttaa ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Streptokokkikierre ja tk- lääkäri. Lapsi 5v sairastuu ensin ja saa antibiootin. Pienempää sisarusta ja äitiä ei suostuta testaamaan " turhaan." Antibiootti ei tehoa, viikko väliä ja toinen kuuri samaa antibioottia samalla annoksella. Ei suostuta vaihtamaan lääkettä tai suurentamaan annosta. Äiti sairastuu myös ja saa antibiootin. Pienempää sisarusta ei edelleenkään suostuta tutkimaan "turhaan", vaikka lapset samassa päiväkodissa ja kotona leikkivät yhdessä. Äidin oireet pysyvät viikon pois ja sama tauti uusii. Taas antibiootti. Pienempää lasta ei vieläkään tutkita.
Isompi saa taudin kolmannen kerran ja äiti tajuaa googlen avulla pienemmällä olevan saman taudin eri versio. Eli se "peppuangiina". Vaatimalla vaatien lopulta molemmat lapset tutkitaan, lääkitään ja tauti katoaa. Kolmas antibiootti sentään suostuttiin vaihtamaan.
Toki sellaiseen, joka oli loppu koko maasta ja apteekeista. Tieto jonkin lääkkeen loppumisesta maahantuojalta ei kulje lääkäreille. Lääkettä määrätään kunnes lääkäri saa puhelun apteekista, ettei tällaista ole. Loppujen lopuksi kolmas antibiootti oli sama kuin kaksi edellistä, mutta vahvempana.
Stressin määrä oli ihan hirveä ja toki työnantaja kiitti sairaslomista ja poissaoloista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemus tk-lääkäreistä. Menen valittamaan vatsakipuja ja löysää ulostetta. No housut pois tähystin takapuoleen ja samalla paskon siihen tutkimuspöydälle. Lääkäri vastaa no ei se haittaa et ole ensimmäinen. Kirjoittaa lähetteen yliopistolliseen sairaan kolosnokopiaan missä huomataa kaksi solumuutosta. Ilman tuota tk-lääkäriä en olisi päässyt hoitoon. Toinen oli kun menin kertomaan peloista ja unettomuudesta niin se vartin aika meni tunnin ajaksi kun lääkäri keskusteli minun kanssa ja laittoi lähetteen psykiatrille. Tälläisiä "puoskareita" savossa on lääkäreinä terveyskeskuksissa.
Kiva ja sinun itkemisen takia muiden ajat ovat sitten myöhässä. Hienoa lääkäri aika on kello 12:00 ja sitten joku itku-iita itkee tunnin niin aikani on vasta klo 13:00 !
Jos lääkäri haluaa jutella minun kanssa niin en minä sille voi mitään. Pahoittelen sitä sinun ajan myöhästymistä.
Keski-ikäiseltä Harry Potterilta näyttävä tk-lääkäri väitti isälleni, ettei 70 v miehellä voi olla veritulppaa ja oli lähettämässä kotiin , minä ajoin päivystykseen ja ilmoitin että isäni jalka pitää tutkia, kunnolla! Hoitaja kun näki turvonneen, kuumottavan pohkeen niin sanoi heti että joo, kyllä tämä jota vakavampaa nyt on, hyvä ettet vienyt isääsi kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Sinuiitin kehittyminen vie aikaa. Limakalvot turpoavat ensin, jolloin jo tuntuu painetta, tukkoisuutta ja ehkä pientä kipua, mutta kuume ei nouse eikä turvotusta voi todeta verikokeella, optisesti eikä röntgenillä. Vai sinä itse tunnet sen. Virustulehduksiin ei ole hoitoa, paitsi oireenmukainen tulehduskipulääkitys ja nenää avaavat ja kostuttavat suihkeet.
Jatkossa aloitat oireenmukaisen hoidon itse ensimmäisten oireiden alkaessa. Se pitää röörit auki eikä märkäistä tulehdusta pääse kehittymään. Myös voit huuhdella nokkaasi sarvikuonokannulla ja suolaliuoksella. Tulehduksesi on kehittynyt niin hitaasti, että viruksen lisäksi tai sijasta sen aiheuttaja voi olla sään kylmenemisen kuivattama sisäilma. Ilmankostutin tekisi terää työpaikalla.
Mikään lääkäri, oli sitten vaikka yliopistosairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien ylilääkäri tai Mehiläisen kallein yksityispuoskari, ei pysty toteamaan poskiontelon märkäistä tulehdusta ennenkuin se on kehittynyt.
Missä pääset lääkärille flunssaoireiden vuoksi? Hoitaja voi myös ne todeta kirjoittaa yleensä 3 päivää sairaslomaa.
Isoko kaupunki? Maaseutupaikkakunta? Sinuiitti taas kehittyy flunnssan oltua jo päällä, ei ne lääkärit selvännäkijöitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Streptokokkikierre ja tk- lääkäri. Lapsi 5v sairastuu ensin ja saa antibiootin. Pienempää sisarusta ja äitiä ei suostuta testaamaan " turhaan." Antibiootti ei tehoa, viikko väliä ja toinen kuuri samaa antibioottia samalla annoksella. Ei suostuta vaihtamaan lääkettä tai suurentamaan annosta. Äiti sairastuu myös ja saa antibiootin. Pienempää sisarusta ei edelleenkään suostuta tutkimaan "turhaan", vaikka lapset samassa päiväkodissa ja kotona leikkivät yhdessä. Äidin oireet pysyvät viikon pois ja sama tauti uusii. Taas antibiootti. Pienempää lasta ei vieläkään tutkita.
Isompi saa taudin kolmannen kerran ja äiti tajuaa googlen avulla pienemmällä olevan saman taudin eri versio. Eli se "peppuangiina". Vaatimalla vaatien lopulta molemmat lapset tutkitaan, lääkitään ja tauti katoaa. Kolmas antibiootti sentään suostuttiin vaihtamaan.
Toki sellaiseen, joka oli loppu koko maasta ja apteekeista. Tieto jonkin lääkkeen loppumisesta maahantuojalta ei kulje lääkäreille. Lääkettä määrätään kunnes lääkäri saa puhelun apteekista, ettei tällaista ole. Loppujen lopuksi kolmas antibiootti oli sama kuin kaksi edellistä, mutta vahvempana.
Stressin määrä oli ihan hirveä ja toki työnantaja kiitti sairaslomista ja poissaoloista..
Tuossa on selkeä virhe siinä ettei taudin uusiessa testattu ja hoidettu muita perheen kantajia. Mutta tuo vahvemman antibiootin kinuaminen on kyllä ollut ihan vaan sinun tietämättömyyttä, lääkäri toiminut ihan oikein. Streptokokki A on yleensä ihan hyvin herkkä penisilliinille, uusivissa infektioissa useimmiten nimenomaan reinfektiosta kyse eli pöpö tarttuu uudelleen, ei se ole mikään aihe vaihtaa vahvempaan eikä vaihto auttaisi mitään. Tuo vaan isommat haitat lapsellesi kun laajakirjoisempi ab tuhoaa suuremman osan normaalia suoliston bakteerikantaa. Osa moraalisesta vastuusta kaatuu kyllä sen tinkaavan vanhemman niskaan siinä, vaikka tietysti hoitovastuu on lääkärillä jonka on vaan syytä pysyä lujana (vaikka haukutaankin sitten vauvapalstalla paskaksi). Mutta siis tuo perheenjäsenten seulominen ois tietty oikeasti tässä ollut se ratkaisu.
Kyllä sun itse täytyy tietää vaivasi ja arvio sopivasta hoidosta jotta voit neuvotella lääkärin kanssa sinulle sopivasta hoidosta.
Edellyttää tietenkinbettä itselläsi on tutkijan koulutus jotta voit näin menetellä, ei sovi palstammalloille...
Ystäväni oli samalla tavalla tk-lääkärien pyöriteltävänä. Viikkojen jahkailun jälkeen diagnoosi oikealta lääkäriltä: sydänlihastulehdus. Saman tien sairaalaan, ja joutuu syömään lopun ikänsä lääkkeitä sydämen vajaatoimintaan. Kunnallisella puolella on nykyään vain lapsukaisia ja tunareita lääkäreinä. Kiitos vaan järjestelmälle jolla halutaan taas kerran ottaa isot rahat tietyille ja jättää köyhät hoitamatta.