Lue keskustelun säännöt.
"yksinäisen Elisan, 22, elämä: Töistä kotiin ja Netflix päälle, ei ketään kelle soittaa " :(
25.11.2018 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b868b978-127e-49e8-bbbc-c3adb3147fdf
Olisiko tässä k-miehelle kumppani?
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mies ja lapsia ja silti olen yksinäinen.
Ei ole kavereita ja sukulaisiakin nään vain lasten synttäreillä. En ole töissä niin ei sitäkään kautta ole aikuista juttuseuraa.
Kun on sosiaalistentilanteidenpelkoa ja masennusta, niin on aika vaikea lähteä etsimäänkään, vaikka joidenkin mielestä tämäkin nyt on vain "oma valinta".
Ja ei, mies ei korvaa ystäviä, ainakaan jos on mennyt valitsemaan perus tuppisuun jota kiinnostaa vaan pelaaminen ja yhteisiä harrastuksia ei liiemmin ole, pelatakaan ei voi yhdessä kun miehelle ei konsoli käy :'D
Mutta mistään ei saa valittaa kun aina jollain on asiat huonommin, täälläkin ukot valittaa yksinäisyydestä kun afrikassa on nälänhätä ;(No kerroppa ratkaisu ongelmaasi, koska pelkkä turha valittaminen ei vie asioita eteen päin. Toki voit valita valittamisen, mutta kuka sitäkin jaksaa kuunnella vuodesta toiseen. Sillä nyt ei ainakaan yksinäisyyttä poisteta.
Tässä on juuri se pointti,mihin ihmiset väsyy. Valitetaan ja valitetaan, mutta ei yritetä keksiä ratkaisua. Odotetaan vain, että kun tarpeeksi valittaa, ihmiset tulevat ja auttavat ja tuovat ilon elämään, kuin manulle illallisen. Mutta kuka jaksaa olla se jatkuvasti antava osapuoli, joka valittajan elämää yrittää helpottaa. Väsyy siinä se auttajakin.
Enpä ole tätä kirjoitusta enempää asiasta missään "valittanutkaan", nytkin kerroin vain oman tilanteeni aika neutraalisti, kun ihmiset ei ymmärrä ettei se puoliso yksinäisyyttä poista kokonaan. Oma tilanne luultavasti helpottuu kunhan pääsen töihin tai opiskelemaan ja on pakko lähteä kotoa vaikka ahdistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mies ja lapsia ja silti olen yksinäinen.
Ei ole kavereita ja sukulaisiakin nään vain lasten synttäreillä. En ole töissä niin ei sitäkään kautta ole aikuista juttuseuraa.
Kun on sosiaalistentilanteidenpelkoa ja masennusta, niin on aika vaikea lähteä etsimäänkään, vaikka joidenkin mielestä tämäkin nyt on vain "oma valinta".
Ja ei, mies ei korvaa ystäviä, ainakaan jos on mennyt valitsemaan perus tuppisuun jota kiinnostaa vaan pelaaminen ja yhteisiä harrastuksia ei liiemmin ole, pelatakaan ei voi yhdessä kun miehelle ei konsoli käy :'D
Mutta mistään ei saa valittaa kun aina jollain on asiat huonommin, täälläkin ukot valittaa yksinäisyydestä kun afrikassa on nälänhätä ;(Tulee vaan edelleenkin mieleen, että miksei voi kiinnostua asioista ennemmin kun lähteä jonnekin etsimään ihmisiä, mikä kuulostaa järjettömältä?
Yksinäisiltä mun mielestä uupuu kyky elää omaa elämäänsä ja tehdä asioita mitkä kiinnostaa.
Kyllä mulla tekemistä on, nekin vaan nyt on sellaisia mitä tehdään yksin kotona. Yhdessä on vähän omituista vaikka lukea eikä noita käsitöistä kiinnostuneita oman ikäsiäkään loputtomiin tällä kylällä ole, kun suurinta osaa kiinnostaa juurikin se baareissa juokseminen yms. En kai ole tarpeeksi yksinäinen, kun haluaisin edes jokseenkin samanoloisia kavereita.
Sun tekemisesi siis ovat - olipa sulla ystäviä tai ei - kuitenkin sellaisia, mitä tehdään yksin kotona. Miten olisi joku meilikaveri? Joku, joka myöskin tekee vain yksin kotona? Sitten voisitte kirjoitella, mitä olette tehneet yksin kotona.
Voisihan sinne kotiin tulla joku tekemään käsitöitä kaverina tai pitämään lukupiiriä. Mutta jos muita nuoria kiinnostaa vainpinnallinen ryyppääminen, niin ei niistä käsityöseuraa saa
Parisuhteessa ollessaan VOI olla yksinäinen.
Itse olin joskus suhteessa ollessani hyvin yksinäinen. Minulla ei silloin ollut kavereita. Olin myös töissä miehen kanssa eri aikoihin ja emme ehtineet nähdä niin usein. Miehen rooli elämässä oli ylikorostunut, koska hän oli miltei ainut sosiaalinen suhteeni ja myöskin lenkki muihin ihmisiin vapaa-ajalla.
Miehen kaverit toi jotain helpotusta tunteeseen, että tuntui ettei ole ketään ketä nähdä. Pariskunnat ja hänen ystävät ketkä kävi meidän luonamme tai kävimme heidän luona kylässä - se toi sisältöä elämään. Mutta ne olivat hänen ystäviään, eivät minun. Kun erosimme, ei paljoa heistä enää kuulunut. Menetin suhteessa myös kaveripiirin joka ei minun kaveripiirini loppupeleissä edes ollut. Olin aina sen miehen tyttöystävä heille. Jos mieheni nimi olisi ollut vaikka "Matti" niin minua kutsuttiin Matin tyttöystäväksi. Oli vaikea irtautua loppupeleissä ei toimivasta suhteesta, koska tiesi mitä tuli menettämään.
Useat illat vietin yksin kotona, kun mies näki kavereita. Hän silti usein pyysi minua mukaan, koska tiesi että minulla ei ole kavereita. Usein halusin vain että minulla olisi ollut joku jonka kanssa lähteä johonkin.
Nykyään olen parisuhteessa, mutta minulla on myös ystäviä. Se tuntuu hyvältä. On omia kavereita, ja on sitten mies. On yhteisiä kavereita myös. Suhde tuntuu olevan näin terveemmällä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mies ja lapsia ja silti olen yksinäinen.
Ei ole kavereita ja sukulaisiakin nään vain lasten synttäreillä. En ole töissä niin ei sitäkään kautta ole aikuista juttuseuraa.
Kun on sosiaalistentilanteidenpelkoa ja masennusta, niin on aika vaikea lähteä etsimäänkään, vaikka joidenkin mielestä tämäkin nyt on vain "oma valinta".
Ja ei, mies ei korvaa ystäviä, ainakaan jos on mennyt valitsemaan perus tuppisuun jota kiinnostaa vaan pelaaminen ja yhteisiä harrastuksia ei liiemmin ole, pelatakaan ei voi yhdessä kun miehelle ei konsoli käy :'D
Mutta mistään ei saa valittaa kun aina jollain on asiat huonommin, täälläkin ukot valittaa yksinäisyydestä kun afrikassa on nälänhätä ;(Tulee vaan edelleenkin mieleen, että miksei voi kiinnostua asioista ennemmin kun lähteä jonnekin etsimään ihmisiä, mikä kuulostaa järjettömältä?
Yksinäisiltä mun mielestä uupuu kyky elää omaa elämäänsä ja tehdä asioita mitkä kiinnostaa.
Kyllä mulla tekemistä on, nekin vaan nyt on sellaisia mitä tehdään yksin kotona. Yhdessä on vähän omituista vaikka lukea eikä noita käsitöistä kiinnostuneita oman ikäsiäkään loputtomiin tällä kylällä ole, kun suurinta osaa kiinnostaa juurikin se baareissa juokseminen yms. En kai ole tarpeeksi yksinäinen, kun haluaisin edes jokseenkin samanoloisia kavereita.
Sun tekemisesi siis ovat - olipa sulla ystäviä tai ei - kuitenkin sellaisia, mitä tehdään yksin kotona. Miten olisi joku meilikaveri? Joku, joka myöskin tekee vain yksin kotona? Sitten voisitte kirjoitella, mitä olette tehneet yksin kotona.
Voisihan sinne kotiin tulla joku tekemään käsitöitä kaverina tai pitämään lukupiiriä. Mutta jos muita nuoria kiinnostaa vainpinnallinen ryyppääminen, niin ei niistä käsityöseuraa saa
Miksi kaverin pitäisi olla nuori?
Prototyyppi kirjoitti:
Saa kai sitä kaivata kaveriporukkaa, jos ei sellaista ole. Monilla kuitenkin on se lukio- tai opiskeluporukka tmv, jonka kanssa tavataan joitain kertoja vuodessa esim. ravintolaillan merkeissä.
Näin juuri.
Ärsyttää, kun yksinäisyydestä puhuttaessa siitä tulee kuin joku kilpailu, kuka on yksinäisin ja sitten tuomitaan, millä perustein saa olla yksinäinen. Jos on parisuhteessa, niin ei voi olla yksinäinen.
Joo, aina on jotain vielä yksinäisempiä. Joitain jota ei ole 10 vuoteen kukaan käynyt katsomassa mutta yksinäinen voi olla, vaikkei tilanne noin paha olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kumppaniksi k-miehelle.
Hänellä on poikaystävä, muttei siis kavereita.
Taas näitä: on yksinäinen, mutta on parisuhteessa, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mies ja lapsia ja silti olen yksinäinen.
Ei ole kavereita ja sukulaisiakin nään vain lasten synttäreillä. En ole töissä niin ei sitäkään kautta ole aikuista juttuseuraa.
Kun on sosiaalistentilanteidenpelkoa ja masennusta, niin on aika vaikea lähteä etsimäänkään, vaikka joidenkin mielestä tämäkin nyt on vain "oma valinta".
Ja ei, mies ei korvaa ystäviä, ainakaan jos on mennyt valitsemaan perus tuppisuun jota kiinnostaa vaan pelaaminen ja yhteisiä harrastuksia ei liiemmin ole, pelatakaan ei voi yhdessä kun miehelle ei konsoli käy :'D
Mutta mistään ei saa valittaa kun aina jollain on asiat huonommin, täälläkin ukot valittaa yksinäisyydestä kun afrikassa on nälänhätä ;(Tulee vaan edelleenkin mieleen, että miksei voi kiinnostua asioista ennemmin kun lähteä jonnekin etsimään ihmisiä, mikä kuulostaa järjettömältä?
Yksinäisiltä mun mielestä uupuu kyky elää omaa elämäänsä ja tehdä asioita mitkä kiinnostaa.
Kyllä mulla tekemistä on, nekin vaan nyt on sellaisia mitä tehdään yksin kotona. Yhdessä on vähän omituista vaikka lukea eikä noita käsitöistä kiinnostuneita oman ikäsiäkään loputtomiin tällä kylällä ole, kun suurinta osaa kiinnostaa juurikin se baareissa juokseminen yms. En kai ole tarpeeksi yksinäinen, kun haluaisin edes jokseenkin samanoloisia kavereita.
Sun tekemisesi siis ovat - olipa sulla ystäviä tai ei - kuitenkin sellaisia, mitä tehdään yksin kotona. Miten olisi joku meilikaveri? Joku, joka myöskin tekee vain yksin kotona? Sitten voisitte kirjoitella, mitä olette tehneet yksin kotona.
Voisihan sinne kotiin tulla joku tekemään käsitöitä kaverina tai pitämään lukupiiriä. Mutta jos muita nuoria kiinnostaa vainpinnallinen ryyppääminen, niin ei niistä käsityöseuraa saa
Asut ilmeisesti jollain pienellä paikkakunnalla? Kuulut kuitenkin lukuisiin Facebookin käsityöryhmiin ja osallistut niissä aktiivisesti keskusteluihin, mutta et silti ole tutustunut siellä kehenkään, jonka kanssa vaihtaisitte edes y-viestiä? Miksi? Pitäisikö jonkun toisen tehdä aloite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaa yksinäisyyttäni olen hoitanut hankkimalla Kikistä juttukavereita. Toivotetaan hyvät huomenet jä yöt toisillemme ja kerrotaan päivän tapahtumat. Ei korvaa oikeita ystäviä,mutta on parempi kuin ei mitään.
Mistä näitä KIK-ystäviä löytää?
Taitaa tarkoittaa kik-appia jonka saa puhelimeen. Se on anonyymi viestintäsovellus, vähän kuin vatsappi
Ystävät on oikeastaan tärkein suhdemuoto ihmisen elämässä, eikä sellaista paikkaa oikein perheenjäsenet pysty täyttämään. Tiedän tämän, en omasta kokemuksesta, vaan läheistäni seuranneena: pikkusiskoni on 16 ja kyllä minua kirpaisee seurata vierestä, kun hän vuodesta toiseen tuijottaa seinää huoneessaan. Koulussa on yksin, kotona on yksin, harrastuksissa oli yksin, kunnes nekin lopetti. Hän EI ole yksin omasta tahdostaan, vaan itse asiassa on vaikeasti masentunut ystävien puutteesta
Yritän viettää hänen kanssaan niin paljon aikaa, kuin mahdollista, mutta laiha lohtuhan se on. Ahdistaa ja surettaa hirveästi siskon puolesta, olisin mieluummin itse kaveriton, kuin katselisin läheiseni lannistunutta, yksinäistä siluettia sängyllä enää päivääkään.
Ja onhan siskolla minut, veli, vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, koirat ja lukio-opinnot, mutta en silti osaa iloita hänen puolestaan, vaikka tiedänkin, että jossain lähistöllä ehkä asuukin joku hampuusi, joka ei ole kahteen kuukauteen puhunut, kuin kaupan kassalle. Olisi hirveää, jos joku menisi siskoni tilannetta hänelle ääneen väheksymään käyttäen tuollaista syyllistävää argumenttia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mummo ilahtuisi, jos Elisa tulisi juttelemaan.
Elisa on vaan ronkeli
Vierailija kirjoitti:
Ystävät on oikeastaan tärkein suhdemuoto ihmisen elämässä, eikä sellaista paikkaa oikein perheenjäsenet pysty täyttämään. Tiedän tämän, en omasta kokemuksesta, vaan läheistäni seuranneena: pikkusiskoni on 16 ja kyllä minua kirpaisee seurata vierestä, kun hän vuodesta toiseen tuijottaa seinää huoneessaan. Koulussa on yksin, kotona on yksin, harrastuksissa oli yksin, kunnes nekin lopetti. Hän EI ole yksin omasta tahdostaan, vaan itse asiassa on vaikeasti masentunut ystävien puutteesta
Yritän viettää hänen kanssaan niin paljon aikaa, kuin mahdollista, mutta laiha lohtuhan se on. Ahdistaa ja surettaa hirveästi siskon puolesta, olisin mieluummin itse kaveriton, kuin katselisin läheiseni lannistunutta, yksinäistä siluettia sängyllä enää päivääkään.
Ja onhan siskolla minut, veli, vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, koirat ja lukio-opinnot, mutta en silti osaa iloita hänen puolestaan, vaikka tiedänkin, että jossain lähistöllä ehkä asuukin joku hampuusi, joka ei ole kahteen kuukauteen puhunut, kuin kaupan kassalle. Olisi hirveää, jos joku menisi siskoni tilannetta hänelle ääneen väheksymään käyttäen tuollaista syyllistävää argumenttia
Jos siskosi on omanlaisensa tyyppi, eikä niin ihmisten mieleen, niin eihän sille minkään mahda, vaikka tilanne tällähetkellä kurjalta näyttääkin.
Tuossa iässä muutenkin kun ei tunne itseään ym. niin tuollanen tuntuu varmasti tosi pahalta, mutta siitä ihan varmasti pääsee yli!
Mun mielestä tärkeintä olisi kasvattaa lapset ja nuoret siten, ettei se kaikki perustustuisi toisten ihmisten hyväksynnälle, koska se kääntöpuoli on sitte just tuo, että jos ei hyväksytä, niin masentuu vaikeasti, vaikka olisi ihan hyvä tyyppi, kun paremmin tutustuu.
Se virhe on just siinä, että toisten ihmisten hyväksyntä on meille kun huumetta! Olemme ainakin nuorina toisten ihmisten orjia ja kontrolloitavina, eikä sen mielestäni pitäisi mennä niin.
Muuten on henkisessä vankilassa koko ikänsä, jos täytyy olla toisen ihmisen hyväksymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elisan kannattaa mennä AA-kerhon kokoukseen.
rohkeasti vaan
sieltä entinen juoppo ystävän parhaimman saa
ensin täytyy työpaikka alta ryypätä vaan..
ehkä myös joutuu viinan eestä pi..llua jakamaan
Myös pelastusarmeijan ruokajonosta ystävän saa.
Ei pierun kierrätyskeskuksen haju haittaa ollenkaan.
Ystävä hädässä tunnetaan...nyt vain netflix sulkemaan
Yksinäinen Elisa, jolla nyt kuitenkin on useita ihmisiä, joille lähettää viestejä ja joista kourallinen (5?) vastaa, että kylään voi tulla aina. Joista seuraa löytyisi, jos Johanna ei olisi niin ehdoton, ettei lapset vaan ole mukana. Johannalle jolle seura kelpaa vain viikolla ja joille 3 uutta tuttavuutta, ei ole mitään arvostettavaa. Onhan he vain”tuttavia”.
Elisa itse on liian väsynyt tekemään omat ruoat ja käymään kaupassa, mutta Johannan perheellisen kaverin pitäisi tulla tekemään Johannalle ruoat, kunhan ensin on tehnyt ruoat niille omille lapsille ja miehelle ja käynyt kaupassa heitä varten. Vai olisiko Elisa tykännyt enemmän, että ensin hänen ruokansa ja ostoksensa ja sitten vasta se ystävän oman perheen ruoka ja kaupassa käynti? Johannasta oli vissiin väärin kun hänen eläkkeellä oleva äitinsä joutui kysymään hänen kuulumisiaan ja auttaa häntä, eikä hänen töissä käyvät perheelliset ystävänsä. Heillä kun sitä aikaa olisi vaikka kuinka paljon auttaa näitä Elisoita. Varsinkin kun noita sinkku Elisoita alkaa olla jo aika paljonkin monen ympäristössä.
Nyt Elisaa itkettää,koska on tulossa yksinäinen joulu. Elisaa ei kiinnosta viettää joulua eläkkeellä olevan äitinsä kanssa. Haluaisikohan, että joku Elisan perheellisistä ystävistä kutsuisi hänet koko jouluksi valmiiseen joulupöytään?
Elisa on käynyt kaksilla treffeillä. Eipä osunut heti ensimmäisellä oikein, joten Elisa päätti kokeilla vielä toisenkin kerran. Sekin epäonnistui. No, nyt voi sitten sanoa, että kahden treffien kokemuksella tinderistä ei ainakaan seuraa löydy.
Elisa järjestää synttärit ja tuparit, jonne todellakaan ei lapsia kaivata. Eikä sinne iltalenkille todellakaan niitä lapsia kaivata mukaan, eikä uimaan varsinkaan, puhumatta iltateelle. Ei vaikka lapset leikkisivät siinä sivussa, sillä Elisa tarvitsee jakamatonta huomiota. Valitettavasti Elisan ystävä ovat liian vastuuntuntoisia lapsiaan kohtaan eivätkä jätä heitä yksin kotiin, vaan joutuvat kieltäytymään aikuisen Elisan tapaamisesta.Ryhmätapaamiset kun eivät poista yksinäisyyden tunnetta Elisalta, niin Elisa on mielummin yksin, kun ystäviensä kanssa, jos heillä on lapset mukana.
Nyt Johanna on päättänyt kuinka perheelliset pitävät häntä kakkosluokan kansalaisena. Ei heistä kukaan ole koskaan suoraan niin sanonut, mutta Johanna tietää, että se on totta, koska tuntuuhan hänestä siltä. Suomessa on miljoona sinkkua, mutta Johanna kokee olevansa ainoa lajiaan.
Johannan onni on, että hänellä on sentään suuri whats app kaveriryhmä, jolle voi valittaa asiasta ja toimittaja kaverikin, joka kirjoittaa hänestä jutun.
Yksinäisen elämä on kyllä yksinäistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen Elisa, jolla nyt kuitenkin on useita ihmisiä, joille lähettää viestejä ja joista kourallinen (5?) vastaa, että kylään voi tulla aina. Joista seuraa löytyisi, jos Johanna ei olisi niin ehdoton, ettei lapset vaan ole mukana. Johannalle jolle seura kelpaa vain viikolla ja joille 3 uutta tuttavuutta, ei ole mitään arvostettavaa. Onhan he vain”tuttavia”.
Elisa itse on liian väsynyt tekemään omat ruoat ja käymään kaupassa, mutta Johannan perheellisen kaverin pitäisi tulla tekemään Johannalle ruoat, kunhan ensin on tehnyt ruoat niille omille lapsille ja miehelle ja käynyt kaupassa heitä varten. Vai olisiko Elisa tykännyt enemmän, että ensin hänen ruokansa ja ostoksensa ja sitten vasta se ystävän oman perheen ruoka ja kaupassa käynti? Johannasta oli vissiin väärin kun hänen eläkkeellä oleva äitinsä joutui kysymään hänen kuulumisiaan ja auttaa häntä, eikä hänen töissä käyvät perheelliset ystävänsä. Heillä kun sitä aikaa olisi vaikka kuinka paljon auttaa näitä Elisoita. Varsinkin kun noita sinkku Elisoita alkaa olla jo aika paljonkin monen ympäristössä.
Nyt Elisaa itkettää,koska on tulossa yksinäinen joulu. Elisaa ei kiinnosta viettää joulua eläkkeellä olevan äitinsä kanssa. Haluaisikohan, että joku Elisan perheellisistä ystävistä kutsuisi hänet koko jouluksi valmiiseen joulupöytään?Elisa on käynyt kaksilla treffeillä. Eipä osunut heti ensimmäisellä oikein, joten Elisa päätti kokeilla vielä toisenkin kerran. Sekin epäonnistui. No, nyt voi sitten sanoa, että kahden treffien kokemuksella tinderistä ei ainakaan seuraa löydy.
Elisa järjestää synttärit ja tuparit, jonne todellakaan ei lapsia kaivata. Eikä sinne iltalenkille todellakaan niitä lapsia kaivata mukaan, eikä uimaan varsinkaan, puhumatta iltateelle. Ei vaikka lapset leikkisivät siinä sivussa, sillä Elisa tarvitsee jakamatonta huomiota. Valitettavasti Elisan ystävä ovat liian vastuuntuntoisia lapsiaan kohtaan eivätkä jätä heitä yksin kotiin, vaan joutuvat kieltäytymään aikuisen Elisan tapaamisesta.Ryhmätapaamiset kun eivät poista yksinäisyyden tunnetta Elisalta, niin Elisa on mielummin yksin, kun ystäviensä kanssa, jos heillä on lapset mukana.Nyt Johanna on päättänyt kuinka perheelliset pitävät häntä kakkosluokan kansalaisena. Ei heistä kukaan ole koskaan suoraan niin sanonut, mutta Johanna tietää, että se on totta, koska tuntuuhan hänestä siltä. Suomessa on miljoona sinkkua, mutta Johanna kokee olevansa ainoa lajiaan.
Johannan onni on, että hänellä on sentään suuri whats app kaveriryhmä, jolle voi valittaa asiasta ja toimittaja kaverikin, joka kirjoittaa hänestä jutun.
Yksinäisen elämä on kyllä yksinäistä!
ELISA sitä..................ELISA tätä
nyt mulle tuli paskahätä
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen Elisa, jolla nyt kuitenkin on useita ihmisiä, joille lähettää viestejä ja joista kourallinen (5?) vastaa, että kylään voi tulla aina. Joista seuraa löytyisi, jos Johanna ei olisi niin ehdoton, ettei lapset vaan ole mukana. Johannalle jolle seura kelpaa vain viikolla ja joille 3 uutta tuttavuutta, ei ole mitään arvostettavaa. Onhan he vain”tuttavia”.
Elisa itse on liian väsynyt tekemään omat ruoat ja käymään kaupassa, mutta Johannan perheellisen kaverin pitäisi tulla tekemään Johannalle ruoat, kunhan ensin on tehnyt ruoat niille omille lapsille ja miehelle ja käynyt kaupassa heitä varten. Vai olisiko Elisa tykännyt enemmän, että ensin hänen ruokansa ja ostoksensa ja sitten vasta se ystävän oman perheen ruoka ja kaupassa käynti? Johannasta oli vissiin väärin kun hänen eläkkeellä oleva äitinsä joutui kysymään hänen kuulumisiaan ja auttaa häntä, eikä hänen töissä käyvät perheelliset ystävänsä. Heillä kun sitä aikaa olisi vaikka kuinka paljon auttaa näitä Elisoita. Varsinkin kun noita sinkku Elisoita alkaa olla jo aika paljonkin monen ympäristössä.
Nyt Elisaa itkettää,koska on tulossa yksinäinen joulu. Elisaa ei kiinnosta viettää joulua eläkkeellä olevan äitinsä kanssa. Haluaisikohan, että joku Elisan perheellisistä ystävistä kutsuisi hänet koko jouluksi valmiiseen joulupöytään?Elisa on käynyt kaksilla treffeillä. Eipä osunut heti ensimmäisellä oikein, joten Elisa päätti kokeilla vielä toisenkin kerran. Sekin epäonnistui. No, nyt voi sitten sanoa, että kahden treffien kokemuksella tinderistä ei ainakaan seuraa löydy.
Elisa järjestää synttärit ja tuparit, jonne todellakaan ei lapsia kaivata. Eikä sinne iltalenkille todellakaan niitä lapsia kaivata mukaan, eikä uimaan varsinkaan, puhumatta iltateelle. Ei vaikka lapset leikkisivät siinä sivussa, sillä Elisa tarvitsee jakamatonta huomiota. Valitettavasti Elisan ystävä ovat liian vastuuntuntoisia lapsiaan kohtaan eivätkä jätä heitä yksin kotiin, vaan joutuvat kieltäytymään aikuisen Elisan tapaamisesta.Ryhmätapaamiset kun eivät poista yksinäisyyden tunnetta Elisalta, niin Elisa on mielummin yksin, kun ystäviensä kanssa, jos heillä on lapset mukana.Nyt Johanna on päättänyt kuinka perheelliset pitävät häntä kakkosluokan kansalaisena. Ei heistä kukaan ole koskaan suoraan niin sanonut, mutta Johanna tietää, että se on totta, koska tuntuuhan hänestä siltä. Suomessa on miljoona sinkkua, mutta Johanna kokee olevansa ainoa lajiaan.
Johannan onni on, että hänellä on sentään suuri whats app kaveriryhmä, jolle voi valittaa asiasta ja toimittaja kaverikin, joka kirjoittaa hänestä jutun.
Yksinäisen elämä on kyllä yksinäistä!
Kuka Johanna?
Vierailija kirjoitti:
Ystävät on oikeastaan tärkein suhdemuoto ihmisen elämässä, eikä sellaista paikkaa oikein perheenjäsenet pysty täyttämään. Tiedän tämän, en omasta kokemuksesta, vaan läheistäni seuranneena: pikkusiskoni on 16 ja kyllä minua kirpaisee seurata vierestä, kun hän vuodesta toiseen tuijottaa seinää huoneessaan. Koulussa on yksin, kotona on yksin, harrastuksissa oli yksin, kunnes nekin lopetti. Hän EI ole yksin omasta tahdostaan, vaan itse asiassa on vaikeasti masentunut ystävien puutteesta
Yritän viettää hänen kanssaan niin paljon aikaa, kuin mahdollista, mutta laiha lohtuhan se on. Ahdistaa ja surettaa hirveästi siskon puolesta, olisin mieluummin itse kaveriton, kuin katselisin läheiseni lannistunutta, yksinäistä siluettia sängyllä enää päivääkään.
Ja onhan siskolla minut, veli, vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, koirat ja lukio-opinnot, mutta en silti osaa iloita hänen puolestaan, vaikka tiedänkin, että jossain lähistöllä ehkä asuukin joku hampuusi, joka ei ole kahteen kuukauteen puhunut, kuin kaupan kassalle. Olisi hirveää, jos joku menisi siskoni tilannetta hänelle ääneen väheksymään käyttäen tuollaista syyllistävää argumenttia
No olisiko nyt kuitenkin vähän eri asia kuitenkin jotkut isovanhemmat kuin seurustelukumppani? Ystävähän se seurustelukumppanikin on. Tai ainakin pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mies ja lapsia ja silti olen yksinäinen.
Ei ole kavereita ja sukulaisiakin nään vain lasten synttäreillä. En ole töissä niin ei sitäkään kautta ole aikuista juttuseuraa.
Kun on sosiaalistentilanteidenpelkoa ja masennusta, niin on aika vaikea lähteä etsimäänkään, vaikka joidenkin mielestä tämäkin nyt on vain "oma valinta".
Ja ei, mies ei korvaa ystäviä, ainakaan jos on mennyt valitsemaan perus tuppisuun jota kiinnostaa vaan pelaaminen ja yhteisiä harrastuksia ei liiemmin ole, pelatakaan ei voi yhdessä kun miehelle ei konsoli käy :'D
Mutta mistään ei saa valittaa kun aina jollain on asiat huonommin, täälläkin ukot valittaa yksinäisyydestä kun afrikassa on nälänhätä ;(Tulee vaan edelleenkin mieleen, että miksei voi kiinnostua asioista ennemmin kun lähteä jonnekin etsimään ihmisiä, mikä kuulostaa järjettömältä?
Yksinäisiltä mun mielestä uupuu kyky elää omaa elämäänsä ja tehdä asioita mitkä kiinnostaa.
Kyllä mulla tekemistä on, nekin vaan nyt on sellaisia mitä tehdään yksin kotona. Yhdessä on vähän omituista vaikka lukea eikä noita käsitöistä kiinnostuneita oman ikäsiäkään loputtomiin tällä kylällä ole, kun suurinta osaa kiinnostaa juurikin se baareissa juokseminen yms. En kai ole tarpeeksi yksinäinen, kun haluaisin edes jokseenkin samanoloisia kavereita.
Sun tekemisesi siis ovat - olipa sulla ystäviä tai ei - kuitenkin sellaisia, mitä tehdään yksin kotona. Miten olisi joku meilikaveri? Joku, joka myöskin tekee vain yksin kotona? Sitten voisitte kirjoitella, mitä olette tehneet yksin kotona.
Voisihan sinne kotiin tulla joku tekemään käsitöitä kaverina tai pitämään lukupiiriä. Mutta jos muita nuoria kiinnostaa vainpinnallinen ryyppääminen, niin ei niistä käsityöseuraa saa
Asut ilmeisesti jollain pienellä paikkakunnalla? Kuulut kuitenkin lukuisiin Facebookin käsityöryhmiin ja osallistut niissä aktiivisesti keskusteluihin, mutta et silti ole tutustunut siellä kehenkään, jonka kanssa vaihtaisitte edes y-viestiä? Miksi? Pitäisikö jonkun toisen tehdä aloite?
Kuulun kyllä ryhmiin, mutta ei niissäkään sen ihmeemmin keskustella vaan jaetaan kuvia töistä joihin joku sitten kommentoi tyyliin "onpa kiva", siitä on aika vaikea alkaa enempää juttua vääntämään ja tosiaan sosiaaliset tilanteet on vaikeita kun melkein vuosikymmenen ollut ilman ystäviä.
En halua vaivata ihmisiä niin on vaikea vaan tuppautua seuraan, sen takia en mielellään apuakaan pyydä missään ellei ole aivan pakko.
En syytä muita yksinäisyydestäni, pointti oli että yksinäinen voi olla parisuhteessakin, kerroin oman kokemukseni, en pyytänyt siihen ratkaisua muilta. Keskustella voi mielestäni ilmankin että se leimataan heti valittamiseksi. Tarkoituksenani kun ei ollut valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se poikaystävä voi kaikkia muita ystävyyssuhteita korvata varsinkaan jos hänellä on omia ystäviä ja menoja saattaa tuntea jäävänsä yksin jos itsellä ei muita sosiaalisia suhteita ole. On väärin luulla ja olettaa että rakkaus/kumppani olisi ratkaisu kaikkiin omiin ongelmiin, kuten siihen yksinäisyyteen. Varmasti tilanne ilman poikaystävää olisi paljon pahempi, kun ei olisi ketään mutta tuollainen tilanne on sen parisuhteenkin kannalta todella vaarallinen ja kuormittava, sillä se yksinäisyys aiheuttaa takertumista ja mustasukkaisuutta, kun pelkää menettävänsä sen oman ainoan ilon ja valon lähteen. Sitä on ehkä hankala ymmärtää ihminen, joka ei ole vastaavassa tilenteessa tai kokenut pitkäaikaista yksinäisyyttä. Tosin Elisa kuitenkaan ei ole syrjäytynyt, kun käy töissä ja siellä kohtaa muitakin ihmisiä edes jollain tasolla.
En ymmärrä tätä ajatusta. Saattaisihan sillä ystävälläkin olla muita menoja ja ystäviä ja sitten taas se ystävän löytänyt henkilö tuntee itsensä yksinäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mies ja lapsia ja silti olen yksinäinen.
Ei ole kavereita ja sukulaisiakin nään vain lasten synttäreillä. En ole töissä niin ei sitäkään kautta ole aikuista juttuseuraa.
Kun on sosiaalistentilanteidenpelkoa ja masennusta, niin on aika vaikea lähteä etsimäänkään, vaikka joidenkin mielestä tämäkin nyt on vain "oma valinta".
Ja ei, mies ei korvaa ystäviä, ainakaan jos on mennyt valitsemaan perus tuppisuun jota kiinnostaa vaan pelaaminen ja yhteisiä harrastuksia ei liiemmin ole, pelatakaan ei voi yhdessä kun miehelle ei konsoli käy :'D
Mutta mistään ei saa valittaa kun aina jollain on asiat huonommin, täälläkin ukot valittaa yksinäisyydestä kun afrikassa on nälänhätä ;(Tulee vaan edelleenkin mieleen, että miksei voi kiinnostua asioista ennemmin kun lähteä jonnekin etsimään ihmisiä, mikä kuulostaa järjettömältä?
Yksinäisiltä mun mielestä uupuu kyky elää omaa elämäänsä ja tehdä asioita mitkä kiinnostaa.
Kyllä mulla tekemistä on, nekin vaan nyt on sellaisia mitä tehdään yksin kotona. Yhdessä on vähän omituista vaikka lukea eikä noita käsitöistä kiinnostuneita oman ikäsiäkään loputtomiin tällä kylällä ole, kun suurinta osaa kiinnostaa juurikin se baareissa juokseminen yms. En kai ole tarpeeksi yksinäinen, kun haluaisin edes jokseenkin samanoloisia kavereita.
Jos harrastat esim. Neulomista niin kannattaa liittyä netin neuleyhteisöihin ja hakea sieltä suomenkielisiä aktiivisia ryhmiä. Kaikki toivotetaan tervetulleeksi. Pidetään virtuaalisia neulemiittejä, vaihtoja, keskustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, järjestetään neuletapaamisia, osa kävi yhdessä esim Tampereen käsityömessuilla. Tosi monet ovat saaneet sieltä ihan IR kavereita. Kommentoimalla kässäbloggaajien juttuihin pikkuhiljaa myös tutustuu muihin, facessa ja instassa onneulojien ja ompelijoiden ryhmiä.
Elisan kannattaa mennä AA-kerhon kokoukseen.
rohkeasti vaan
sieltä entinen juoppo ystävän parhaimman saa
ensin täytyy työpaikka alta ryypätä vaan..
ehkä myös joutuu viinan eestä pi..llua jakamaan