Lue keskustelun säännöt.
"yksinäisen Elisan, 22, elämä: Töistä kotiin ja Netflix päälle, ei ketään kelle soittaa " :(
25.11.2018 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b868b978-127e-49e8-bbbc-c3adb3147fdf
Olisiko tässä k-miehelle kumppani?
Kommentit (518)
Lisäksi hänellähän oli kavereita, joita tapaa kertomansa mukaan pari kertaa kuussa. Tuohan on minusta aika usein. Moniko työssä käyvä näkee useammin kavereitaan. Oli aika huono esimerkki yksinäisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on perseestä. Yksin hyvä tai jos on eläimiä. Ne ei jauha jaskaa selän takana ja kyttää elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Monesti kaverittomuus korostuukin silloin, jos tyttö- tai poikaystävällä on paljon kavereita ja itsellä ei. Jos kummallakaan ei ole, toisen seura riittää.
Vielä enemmän kaveeittomuus kyllä korostuu, kun ei ole poika/tyttöystävää eikä kavereita..
Niin on poikaystävä, työpaikka, netflix. Minulla ei ole poikaystävää saati työpaikkaa mutta netflix on. Olen Elisan kanssa samanlainen sielunkumppani.
Miksi ihmeessä aina lehtijuttuihin koskee ne yksinäisyyttä tai köyhyyttä tai mielenterveysongelmia löydetään aina ne jotka eivät ole yksinäisiä tai köyhiä saati mieleltään sairaita?
Kun tehdään köyhästä juttu keskipisteenä on perhe missä on nainen, mies, 6 lasta, 4 koiraa, 8 kissaa, kaksi kania ( no nyt niitä on kaksitoista ) , 4 marsua. Asutaan 200 neliön vuokra omakotitalossa. Lisänä jokaisella perheenjäsenellä on oma puhelin ( iphone ) osamaksulla ja sitten se 50 euroa/kk. oleva puhepaketti. Siinä lisäksi kaikki viihdepaketit alkaen ruudusta, omakatsomoon, ym... Pihassa seisoo kaksi autoa toinen Volvon farkku ja sitten se Toyota. Töitä ei löydy kun uniapnea vaivaa sekä kohonnut verenpaine.
Mielenterveyttä käsittelevät uutiset... Hieman ahdistaa ja masentaa kun sitä työtä ei tullut kun kuitenkin 8 vuotta tuli opiskeltua sosiaalitieteiden laitoksella jotakin muinaisrituaalia kulttuuri köyhässä maassa vuosina 230 vuotta ennen ajanlaskua. Osaaminen on lastenlaulujen laulaminen kurkkuäänellä kyseisin maan alkuperäisellä äänellä.
Ihan oikeasti minä mietin mikä tätä maata vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Ja yllättäen ketjuun alkaa minuuttien sisällä valua tukuttain vastauksia siitä kuinka Elisan yksinäisyys on väärää yksinäisyyttä.
Eihän Elisa saa kokea yksinäisyyden tunnetta kun palstan miehillä menee vielä huonommin! Se ei tosin yllätä yhtään ettei näillä tänne kirjoittavilla miehillä ole kysyntää. Kuka haluaisi miehen, joka päivystää nonstoppina jossain Vauva.fi-palstalla?
No entä ne artikkelit missä hyvin toimeentulevat valittelevat köyhyydestä? Ainakin silloin nämä rikkaat saavat osakseen paljon kritiikkä, miten eivät voi oikeasti kokea köyhyyttä, ja täällä kaikki mammat kuorossa valittelevat ja kritisoivat. Monet nyt vain näkevät Elisan tilanteen samana kuin jos rikas valittelisi köyhyyttään. Monella kun ei ole kumppania, facebook ystäviä, eikä töitä ja työtovereita. Täydellinen yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä ja poikaystävä...Silti ei voi mihinkään lähteä iltaisin?Eikö poikaystävästä ole mitään seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi hänellähän oli kavereita, joita tapaa kertomansa mukaan pari kertaa kuussa. Tuohan on minusta aika usein. Moniko työssä käyvä näkee useammin kavereitaan. Oli aika huono esimerkki yksinäisestä.
22-vuotiaana näin ystäviäni 2-3 kertaa viikossa. Ja kävin siis töissä. Vasta perheellisenä ystävien tapaaminen alkoi vähetä, kun lapset veivät aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelin eilen lapsen kanssa kaupungilla. Katselin kahviloiden ikkunan läpi näkyviä iloisia naisporukoita ja mietin, että koskahan minä olen käynyt jonkun kanssa jossain. Piti oikein pinnistellä ja jep, siitä on 3 vuotta, kun kävin syömässä yhden tuttavan kanssa.
Minulla ei ole ystäviä. On työ ja perhe. En soittele kenenkään kanssa. Kukaan ei soita minulle. Jos facebookissa yritän kirjoittaa viestiä luulemilleni ystäville, saan ehkä lauseen kaksi ja "kuule jutellaan joku toinen päivä, mä vaikka soitan". Tuosta sanomisesta on monta kuukautta. Joskus kaipaan ystävää ja tunnen haikeutta ja yksinäisyyttä. Se tunne menee ohi. Kunnes taas nousee pintaan.
Yleensä, jos joku ottaa takaisin yhteyttä, niin se tarvii palvelusta. En jaksa enää edes yrittää. Tyydyn tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti kaverittomuus korostuukin silloin, jos tyttö- tai poikaystävällä on paljon kavereita ja itsellä ei. Jos kummallakaan ei ole, toisen seura riittää.
Vielä enemmän kaveeittomuus kyllä korostuu, kun ei ole poika/tyttöystävää eikä kavereita..
Ja vieläkin enemmän, jos on vanhempiensa ainoa lapsi, vanhemmat kuolleet ja asuu jossain Kainuun perukoilla, missä lähin naapurikin on 10 km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi että kumppani olisi paras ystävä tai ainakin parhaimpia ystäviä eikä mikään erillinen titteli, jonka päärepertuaariin kuuluu makuuhuonetoiminta ja jotkin yksittäiset lemmenosoitukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yllättäen ketjuun alkaa minuuttien sisällä valua tukuttain vastauksia siitä kuinka Elisan yksinäisyys on väärää yksinäisyyttä.
Eihän Elisa saa kokea yksinäisyyden tunnetta kun palstan miehillä menee vielä huonommin! Se ei tosin yllätä yhtään ettei näillä tänne kirjoittavilla miehillä ole kysyntää. Kuka haluaisi miehen, joka päivystää nonstoppina jossain Vauva.fi-palstalla?
No entä ne artikkelit missä hyvin toimeentulevat valittelevat köyhyydestä? Ainakin silloin nämä rikkaat saavat osakseen paljon kritiikkä, miten eivät voi oikeasti kokea köyhyyttä, ja täällä kaikki mammat kuorossa valittelevat ja kritisoivat. Monet nyt vain näkevät Elisan tilanteen samana kuin jos rikas valittelisi köyhyyttään. Monella kun ei ole kumppania, facebook ystäviä, eikä töitä ja työtovereita. Täydellinen yksinäisyys.
Siinä on se ero, että köyhyys on helppo mitata. Köyhyys - samoin kuin rikkaus - on helppo hahmottaa lukuina.
Yksinäisyys taas on tunne, eikä tunteita voi esittää numeroiden kautta. Vaikka jollain olisikin seurustelukumppani, hän voi silti tuntea itsensä yksinäiseksi. Itsensä voi tuntea yksinäiseksi vaikka olisi ihmisten keskellä, sillä jos olemassa olevat ihmissuhteet eivät ole tyydyttäviä, niistä ei ole poistamaan yksinäisyyden aiheuttamaa tyhjyyden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa että poikkis kuitenkin löytyy. Taas tätä klassista naisten "yksinäisyyttä".
Taitaa olla miehellä hieman erilaista yksinäisyyttä asua jossain kainuun jyrkässä, jossa on 40 ihmistä ja valtaosa heistäkin eläkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
No sehän asuu poikaystävänsä kanssa. 😄 olin ite samassa iässä samassa tilanteessa ja ihan hyvin pärjäsin miehen seuralla. En oo ikinä käyny baarissa tai kaivannu sitä, nyt nai,isissa, perhe ja vakaa työ. Ei se elämä niin kamalaa ole ilman baarissa juoksemista tai kanalaumassa kahvilla käymistä..
N28
Jos tykkää elää noin, niin se on erinomaisen okei. Mutta jos oikeesti HALUAA niitä muitakin kontakteja, se on eri asia. Saattaa olla ahdistushäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, kahvihuoneneuroosia tai muuta taustalla.
Mä olin nuorempana samalla tavalla pelokas ja halusin lisää ihmisiä elämään. Elämä ei tuntunut hyvältä ilmam suurempaa sosiaalista verkostoa. Olin surullinen ja kateellinen.
En olisi osannut ikimaailmassa tyytyä poikaystävään, sen saaminen oli vielä vaikeampaa kuin kavereiden.
Aloitin uuden kouluun ja terapian. Tutustuin ihmisiin ja työstin ongelmiani. Nykyään kaikki on toisin. Kyllä tuon eteen joutuu itse tekemään duunia ja käsittelemään heikkouksiaan. Mutta kyllä se vaan kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yllättäen ketjuun alkaa minuuttien sisällä valua tukuttain vastauksia siitä kuinka Elisan yksinäisyys on väärää yksinäisyyttä.
Eihän Elisa saa kokea yksinäisyyden tunnetta kun palstan miehillä menee vielä huonommin! Se ei tosin yllätä yhtään ettei näillä tänne kirjoittavilla miehillä ole kysyntää. Kuka haluaisi miehen, joka päivystää nonstoppina jossain Vauva.fi-palstalla?
No entä ne artikkelit missä hyvin toimeentulevat valittelevat köyhyydestä? Ainakin silloin nämä rikkaat saavat osakseen paljon kritiikkä, miten eivät voi oikeasti kokea köyhyyttä, ja täällä kaikki mammat kuorossa valittelevat ja kritisoivat. Monet nyt vain näkevät Elisan tilanteen samana kuin jos rikas valittelisi köyhyyttään. Monella kun ei ole kumppania, facebook ystäviä, eikä töitä ja työtovereita. Täydellinen yksinäisyys.
Siinä on se ero, että köyhyys on helppo mitata. Köyhyys - samoin kuin rikkaus - on helppo hahmottaa lukuina.
Yksinäisyys taas on tunne, eikä tunteita voi esittää numeroiden kautta. Vaikka jollain olisikin seurustelukumppani, hän voi silti tuntea itsensä yksinäiseksi. Itsensä voi tuntea yksinäiseksi vaikka olisi ihmisten keskellä, sillä jos olemassa olevat ihmissuhteet eivät ole tyydyttäviä, niistä ei ole poistamaan yksinäisyyden aiheuttamaa tyhjyyden tunnetta.
Yleensä kuitenkin yksinäisyyden tunnetta on enemmän, jos ei todellakaan ole yhtäkään sopivaa ihmistä ympärillä, toisin kuin silloin kun sellaisia on edes yksi.
Peilistä löytyy syy jos ei kukaan halua olla kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Niin on poikaystävä, työpaikka, netflix. Minulla ei ole poikaystävää saati työpaikkaa mutta netflix on. Olen Elisan kanssa samanlainen sielunkumppani.
Miksi ihmeessä aina lehtijuttuihin koskee ne yksinäisyyttä tai köyhyyttä tai mielenterveysongelmia löydetään aina ne jotka eivät ole yksinäisiä tai köyhiä saati mieleltään sairaita?
Kun tehdään köyhästä juttu keskipisteenä on perhe missä on nainen, mies, 6 lasta, 4 koiraa, 8 kissaa, kaksi kania ( no nyt niitä on kaksitoista ) , 4 marsua. Asutaan 200 neliön vuokra omakotitalossa. Lisänä jokaisella perheenjäsenellä on oma puhelin ( iphone ) osamaksulla ja sitten se 50 euroa/kk. oleva puhepaketti. Siinä lisäksi kaikki viihdepaketit alkaen ruudusta, omakatsomoon, ym... Pihassa seisoo kaksi autoa toinen Volvon farkku ja sitten se Toyota. Töitä ei löydy kun uniapnea vaivaa sekä kohonnut verenpaine.
Mielenterveyttä käsittelevät uutiset... Hieman ahdistaa ja masentaa kun sitä työtä ei tullut kun kuitenkin 8 vuotta tuli opiskeltua sosiaalitieteiden laitoksella jotakin muinaisrituaalia kulttuuri köyhässä maassa vuosina 230 vuotta ennen ajanlaskua. Osaaminen on lastenlaulujen laulaminen kurkkuäänellä kyseisin maan alkuperäisellä äänellä.
Ihan oikeasti minä mietin mikä tätä maata vaivaa?
Tulkaa tekemään juttu oikeasta yksinäisyydestä. Siitä kun menee kaksi kuukautta ettei keskustele kenenkään kanssa, ainoastaan kaupantyöntekijää tervehtii ja kiittää kun saa kuitin käteen, Siitä kun oma elämä on mennyt päin tiettyä elintä kun terveys petti kesken opiskelujen elät siinä toden sekä omien mielikuvitusten ohuella viivalla ilman mitään tietoa haluaako elää vai kuolla. Ei ole vanhempia tai sisaruksia, viimeinen sisarus isoveljeni tappoi itsensä. Kysytään sitä yksinäisyyttä mielen hataruutta joku kerta joltain muualta kun medianlemmikeiltä.
Mä kyllä ymmärrän tätä jutun henkilöä, varsinkin kun nykyään on tärkeetä näyttää somessa että on paljon sosiaalista elämää; ja jatkuvasti tyttöjeniltoja parhaiden kavereiden kanssa skumpan kera. Mulle ainakin tulee usein paha mieli, kun katselen vaikka jotakin instagram storyä viikonloppuna kun 80% on ystävien kanssa viettämässä iltaa ja itseä ei oo kutsuttu mihinkään viimeseen vuoteen. Musta se on ihan luonnollista kokea surua siitä että kokee itsensä yksinäiseksi. Miks pitäs olla aina työtön, sinkku ja masentunut että on oikeus tuntea itsensä yksinäiseksi.
Itsellä nämä asiat on ihan liian tuttuja. Ei mene päivääkään, etten miettisi samaa. Jos olen nyt ihan rehellinen niin voin kertoa, että minulla ei ole ketään. Kaikki alkoi joskus yläkoulussa muuton jälkeen ja lopputulos oli se, että lopulta olin ihan yksin. Oli kiusaamista ja sitä, että kun yritin olla mukava ja luulin löytäneeni "ystäviä" niin taas luottamus petettiin. Sen jälkeen yritin pitkään löytää ystäviä ja joitakin onnistuin samaan. Tosin yleensä nämä jäivät vain kouluun ja mistään vapaa-ajan seurasta ei ollut toivoakaan. Lopulta muuttojen ja koulujen vaihdon jälkeen ei ollut enää ketään.
Nykyisin olen jotenkin niin epävarma jo tutustamaan muihin, koska ajattelen etten kuitenkaan kelpaa. Minulle tosin riittäisi ihan pari hyvää ystävää, enkä koskaan ole kaivannut mitään isoa porukkaa. Joku kirjoitti, että pitää olla valmis "pistämään itsensä likoon". Tietysti tämä on totta, mutta ei se loputtomiin jaksa jos ei saa mitään vastakaikua. On pakko vähän suojellakin itseään ja toivon kyllä, ettei kukaan toivoisi toisille mitään yksinäisyyttä, koska minusta tämä on välillä niin ikävää, etten toivoisi kenenkään kokevan samaa. Lisäksi sitä jotenkin aina toivoo saavansa niitä luotettavia ja hyviä ihmissuhteita. Ja kuitenkin olen aika tavallinen ihminen, mutta ehkä en sitten tarpeeksi kiinnostava. Liian rauhallinen, ujo ja introvertti sekä aivan liian kiltti. En ole takertuja tai valittaja. Tosin tässä on nyt helppo valittaa. Nykyisin tilanne on aika paha. Surullinen olo sekä sellainen epäonnistumisen tunne. Toisaalta kyllähän jokainen voisi melkein olla samassa tilanteessa, enkä voi täysin syyttää itseäni, koska olen yrittänyt. Jotkut elävät sitä haave-elämää, itsellä ei ole suuria toiveita. Tällä hetkellä olen elossa, mutten elä. Joku voi tietysti elää yksin hyvää elämää, mutta itse en oikein enää jaksa yksin lähteä minnekään ja toisaalta taas tämäkin on huono asia. Voimia muille. Anteeksi valitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yllättäen ketjuun alkaa minuuttien sisällä valua tukuttain vastauksia siitä kuinka Elisan yksinäisyys on väärää yksinäisyyttä.
Eihän Elisa saa kokea yksinäisyyden tunnetta kun palstan miehillä menee vielä huonommin! Se ei tosin yllätä yhtään ettei näillä tänne kirjoittavilla miehillä ole kysyntää. Kuka haluaisi miehen, joka päivystää nonstoppina jossain Vauva.fi-palstalla?
No entä ne artikkelit missä hyvin toimeentulevat valittelevat köyhyydestä? Ainakin silloin nämä rikkaat saavat osakseen paljon kritiikkä, miten eivät voi oikeasti kokea köyhyyttä, ja täällä kaikki mammat kuorossa valittelevat ja kritisoivat. Monet nyt vain näkevät Elisan tilanteen samana kuin jos rikas valittelisi köyhyyttään. Monella kun ei ole kumppania, facebook ystäviä, eikä töitä ja työtovereita. Täydellinen yksinäisyys.
Siinä on se ero, että köyhyys on helppo mitata. Köyhyys - samoin kuin rikkaus - on helppo hahmottaa lukuina.
Yksinäisyys taas on tunne, eikä tunteita voi esittää numeroiden kautta. Vaikka jollain olisikin seurustelukumppani, hän voi silti tuntea itsensä yksinäiseksi. Itsensä voi tuntea yksinäiseksi vaikka olisi ihmisten keskellä, sillä jos olemassa olevat ihmissuhteet eivät ole tyydyttäviä, niistä ei ole poistamaan yksinäisyyden aiheuttamaa tyhjyyden tunnetta.
Yleensä kuitenkin yksinäisyyden tunnetta on enemmän, jos ei todellakaan ole yhtäkään sopivaa ihmistä ympärillä, toisin kuin silloin kun sellaisia on edes yksi.
Niin. Toki on. Aina on joku kuka on yksinäisempi tai jolla menee huonommin.
Tällä logiikalla niistä köyhistäkään ei saisi haastatella muita kuin niitä siltojen alla asuvia harmaapartoja jotka ovat menettäneet kaiken asuntoa myöten.
Ei nyt taas mennä tähän miesten haukkumiseen.
Täällä on ihan tavallisia miehiä. On työt ja harrasteet yms. mutta osa on syrjäytetty naismarkkinoilta. Eikä siihen tarvita muuta kuin se, että kuuluu siihen 50 000 miehen joukkoon, jotka Suomessa on enemmän kuin naisia.