Pikku2 tulossa, miten toimia kotona kun synnytys alkaa?
Moikka,
oli hieman vaikea keksiä otsikkoa, mutta selitänpä tarkemmin mitä pohdiskelen.
Siis meille on tulossa toinen lapsi lokakuussa, jolloin esikoinen on reilu 1½-vuotias. Esikoisen synnytyksen alettua yöllä oli ruhtinaallisesti aikaa loikoilla sohvalla ja laskea supistuksia, ja pohdiskelin vaan etten halua herättää miestä kolistelullani. Sairaalaan lähdettiin vasta kun supistukset tulivat 2-3 min välein (onneksi olinkin vasta sormenpäälle auki, enää en odottaisi noin kauaa).
Mutta mitä tehdä kun kotona on äidin puuskutusta ihmettelevä taapero? Miten teidän vanhemmat lapset, varsinkin nuorimmat, ovat suhtautuneet synnytyksen alkamiseen? Missä vaiheessa heidät on viety hoitoon, vai oletteko lähteneet sairaalaan aikaisemmin vain saadaksenne ähkiä ilman yleisöä? Oletteko saaneet miehenne mukaan heti?
Onko teillä ollut aikaa keskittyä sataprosenttisesti synnytyksen alkamiseen? Lueskelin synnytyskertomuksianne, ja jotkut ovat vielä käyneet leikkipuistossa ja kaupungilla vaikka supistelee jo tiheästikin... Niinkö siinä käy, että samoin kun toista lasta odotellessa ei ehdi ajatella raskautta niin synnytyskin alkaa ikään kuin vaivihkaa? =)
Kommentit (9)
Meillä on kolme lasta, neljättä odotellaan. Kun toinen lapsemme syntyi, oli esikoinen mukana automatkalla sairaalaan ja odotteli isän kanssa synnytyshuoneen ulkopuolella piirrettyjä katsoen. Synnytykset olleet nopeita, kyseinen synnytys kesti 2,5 tuntia kokonaisuudessaa. Koitin vain olla mahdollisimman hiljaa automatkan, vaikka se oli yhtä tuskaa...matka kun kesti vajaan tunnin...Eipä siinä esikoinen mitään hämillään ollut. Pääsi heti syntymän jälkeen katsomaan pikkusiskoaan. Ja muistaa sen vieläkin. Esikoinen oli tuolloin 2,5v ja nyt 5v. Kun kolmas synnytys alkoi, herätin mieheni heti, kun vartin verran varmistin, että supistelut ei lopu...Ja sitten tyttöset herätettiin ja vietiin mummulaan hoitoon, kun asuttiin silloin jo mummuloiden lähellä, toisin kuin silloin, kun toinen lapsemme syntyi. (Silloin ei hoitopaikkaa ollut lähellä. ) Tytöt ei kauaa kerennyt näkemään tuskailujani, kun sairaalaan tuli lähdettyä saman tien kun heräsin supisteluun. Onneksi lähdettiin heti, kun tuo synnytys kokonaisuudessaan kesti 2h 15min ja siitä meni ajomatkaan tunti... Isän olen saanut joka synnytykseen heti paikalle, kun synnytykset on kaikki alkanut aamuyöstä....
meillä 2 syntymä meni niin että mies oli työmatkalla ja olin just saanut esikoisen päiväunille kun meni vedet. soitto isoäidille että nyt syntyy, soitto miehelle että sairaalaan sieltä ja kun isoäiti tuli kaitsemaan esikoista lähdin taksilla sairaalaan.
veikkaan että esikoinen olisi vain säikkynyt puuhkuvaa äitiä- nyt nukkui koko ajan.
meille on 3 tulossa ja varmistelen että isovanhemmat on maisemissa tai ainakin joku että äiti pääsee puhisemaan pois lasten silmistä kun aika tulee.
Monestakin syystä. Ensinnäkin toinen synnytys menee yleensä vauhdikkaammin ja helpominkin. Puuskutusvaiheessa on jo hyvä olla sairaalassa...Minä olin tokassa synnytyksessä kipeä ihan viime minuutit, sillä kaikki meni vauhtiin pästyä niin nopeasti. En ehtinyt saada puudutteitakaan ja lapsi tuli kutakuinkin lapsiveden mukana. Ponnistusvaiheen kestoksi laitettiin 2min. Ystäväni, joka viimeiseen asti halusi pitää legendana, että toinen menisi helpommin, pitkitti sairaalaan lähtöä ekan synnytysten perusteella (se kesti ja kesti), hän ulkoili lapsen kanssa jne. ja lopulta kun mies pakotti tämän sairaalaan, oli kohdunsuu täysin auki ja ystäväni vain ponnisti vauvan ulos.
Toisekseen lapsen saa hoitajalle " rauhallisesti" eikä niin, että lapsi heitetään matkalla sairaalaan uuteen tilanteeseen. Kun itse huomasin, että nyt tuli lähtö, soitin esikoisen kummitädille, ja tämä tuli meille kuin kylään. Olimme hetken yhdessä ja sitten me lähdimme mieheni kanssa sairaalaan. Esikoinen (1v2kk) oli jo " päässyt" juttuun kummitädin kanssa ja vilkutti meille iloisena.
Kolmanneksi kun olet saanut lapsen hoitajan turvallisiin käsiin, voit keskittyä synnyttämään ilman että joudut miettimään pienen esikoisen aatoksia tai hoitamista. Ehtiiköhän se nukkua vielä päiväunet, ennenkuin lähdetään, vieläkö uskaltaa lähteä ulos jne...siirrä lapsen rutiineista huolehtiminen hoitajalle ja keskitä voimasi synnytykseen.
Minä tein vielä jääkaapin oveen listan esikoisen päivärytmistä ja muista tärkeistä jutuista,hoitajalle muistin tueksi. Meillä esikoinen lähti vielä kummitädin hoidon jälkeen mummulaan 2vrk:ksi, jotka olimme sairaalassa, joten olin pakannut laukkuun vaatteiden lisäksi tärkeitä leluja. Itsellä oli hyvä mieli sairaalassa, että pojalla oli tutut rutiinit hoidossakin ja tutut lelut mukana ;-)
Meillä kaksi kokemusta sisarruksen syntymästä. Toisen kohdalla puuskuttelin yön ja sanoin miehelle aamulla että vie lapsi hoitoon ja lähdetään sairaalaan - syntyi ns. virka-aika vauva. Kolmannen kohdalla ongelmia sit olikin. Olimme sopineet paristakin hoitopaikasta, mutta aamulla iski junioriin mahatauti, mihinkäs sitten viet sairaan lapsen hoitoon (mummolat 500km). Puuskuttelin ja hoidin oksentavaa ripuloivaa lasta - rankkaa oli mutta synnytys eteni huomaamatta. Kun mies pääsi töistä mietimme tilannetta ja keksimme tuttavan joka hälyytettiin apuun 30km päästä. Sit painettiin sairaalaan ja tunnin kuluttua 2min ponnistuksen (toinen ponnistus) oli tyttö syntynyt. Tämä oli paras synnytyskokemukseni. En tarvinut kivunlievietystä, en revennyt. Synnytys eteni kotona koti askareissa siis " huomaamatta" tämä sopi minulle. Lapset ei asiaa kummemmin ihmetelleet, selitin että äitiin vähän sattuu kun vauva haluaa tulla kohta pois. Myös lasten läsnä olo varmaan vaikutti kivunhallintaan positiivisessa mielessä. No näin tiukalle ei välttämättä kannata painaa, mutta joka perheessä omalla tavalla. Jokainen äiti varmaan tuntee parhaiten oman kehonsa ja näin parhaan tavan toimia. Minä en aio tälläkään kertaa mennä sairaalaan " liian aikaisin" mikäli vauva ilmoittelee itsestään ja kaikki tuntuu ns " hyvältä" . Ja sisarruksiin palatakseni, niin ei ole tullut traumoja - ja kun ei lähde " liian" aikaisin sairaalaan saavat lapset odottaa uutta sisarrusta omien vanhempien kanssa, sillä iskä vapautuu sairaalasta pian synnytyksen jälkeen kertomaan tulokkaasta ja hakemaan lapsia katsomaan uutta sisarrusta.
Kretu
Mulla tosiaan tilanne on sikäli ongelmallinen että esikoisen kanssa supistukset tulivat jo tosi tiheästi (alle 3 min), mutta olinkin sairaalassa vain sormenpäälle auki. Kuitenkin heti sairaalaan saavuttaessa havaittiin vauvan sydänäänten laskuja ja kahden tunnin päästä olinkin jo nukutettuna leikkauspöydällä. Eli on vaikea sanoa milloin on kiire, eikä kokemusta synnytyksen etenemisestä ponnistusvaiheeseen asti siis ole. Jännittää!
Hoitaja löytynee kyllä tunnin ajomatkan päästä, esikoistytön isovanhemmat ovat varmasti valmiudessa.
Pitkään jatkuneet voimakkaat, tiheät supistuksethan kertovat, että synnytys on käynnistynyt, vaikka kotona voikin vielä olla niin tarkkana pitää olla, jos tilanne jatkuu kovin pitkään sillä ei vauvakaan varmaan voi olla kovin levollinen tässä tilanteessa...kun kohtu tekee voimakasta työtä päästäkseen asukista eroon.
Lapsihan on melko väsynyt syntymän jälkeen..
t. kretu
Esikoinen oli silloin 1v 2kk kun pikku2 tuli maailmaan.
Tarkoitus oli hälyttää isovanhemmat paikalle kun H-hetki koittaa mutta toisin meni...
Mies oli yövuorossa kun tunsin ekat supistukset n. klo 4:30 nuosin ylös ja ihmettelin onko nämä nyt sitten nämä " oikeat supistukset" ? Oli supistellut monta viikkoa ennen laskettu aika.
Ei tuntenut niin pahalle kun mies tuli kotiin töistä siinä klo 9 maissa joten hän joi kahvia ja kävi koiran kanssa vielä lenkille.
Pikku hiljaa lähdettiin kohti synnytyssairaalaa minä, mies ja esikoinen ( oli tarkoitus viedä hänet kotiin ennenkuin 2 syntyy ).
Sairaalassa olltiin klo 12 ja kätilö ilmoitti tarkastuksen jälkeen että täällä tulee pian vauva =) ( olin jo 8 cm auki.... ).
Esikoinen oli jopa mukana synnytyssalissa vähän aikaa ennekuin mies päätti että nyt hän lähtee viemään lapsemme kotiin.
N. 30 minuuttia sen jälkeen mielle syntyi poikavauva. Olin siis " yksin" kätilön kanssa salissa. Sain itse leikata napanuoran ja oli muutenkin aivan ihana hetki. Ponnistusvaihe ei kestänyt kuin 2 minuuttia ( verrattuna esikoisen 57 min ) enkä revennyt kuin ihan vähän.
Näin meillä.
Fia, B 1v5kk ja L pian 3kk
Meillä esikoisen synnyttäminen kesti reilusti yli vuorokauden ja ajateltiin ettei sitten toisellakaan kertaa varmaan mikään kamala kiire tule. Toisin kävi. Koko synnytys kesti 6 tuntia eikä meillä ollut mitään edes pakattuna, kun päivä jälkeen lasketun ajan synnytyssupistukset alkoivat. Me katsottiin esikoisen kanssa lauantaiaamun lastenohjelmia - äiti kontallaan lattialla sohvan pehmusteisiin ölisten, esikoinen siinä vieressä täysin uppoutuneena Pokoon - kun isi pakkasi esikoiselle tavaroita ennen kuin lähti viemään häntä naapuriin hoitoon. Minä tiesin, että kiire tulee ja yritin hoputtaa isiä. Kun näin tämän kysymyksen täällä, kysyin isiltä, että mitäs se meidän esikoinen oikein tuumas siihen mun ölinään, eikä se muistanu! Meillä ei oo oikeen kummallakaan muistikuvia että esikoinen ois suhtautunu asiaan jotenki erikoisesti tai oudoksuen. Voihan se olla että sillä reppanalla on vaan niin hassu äiti että se on tottunu odottamaan vaikka mitä ;) Vakavasti puhuen, ehkäpä poika oli vielä niin pienikin ettei tajunnut mitä tapahtuu eikä osannut huolestua, en tiedä. Tai sitten tiesi eikä huolestunut siksi. Kyllä sille kovasti asiasta puhuttiin ja luettiin kirjoja siitä miten äitin massussa on vauva joka sitten syntyy kun on sen aika. Mutta meillä oli kyllä ihan positiivinen kokemus, ei mitään hätää.
Eli puuskuttelut yms. tuskin lasta haittaavat kun selitetään lapsen kehitystason mukaan, mistä on kyse. Suunnittelen itse kotisynnytystä ja siksi olen miettinyt näitä asioita. Olen keskustellut äitien kanssa, joilla isommat lapset ovat olleet kotosalla vauvan syntyessä. Eivät lapset ole kauhean kiinnostuneita kuulemma olleet, vasta vauva on sitten kiinnostanut.