Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten vihjata kaverille ettei hänen unelma-ammattinsa ole hänelle sopiva?
25.11.2018 |
Haluaa siis näyttelijäksi, mutta näyttelytaidot on tasoa ala-asteen joulunäytelmä. Ei siinä, oppimalla oppii, mutta kun kyseessä on melkein kolmikymppinen nainen. Lukion jälkeen ei ole käynyt mitään koulua, teatteristakin saanut vain muutaman sivuosan, muuten ollut työttömänä. Miten tällaiselle pystyisi hienovaraisesti vihjaamaan että ehkä pitäisi miettiä joku muu ala?
Kommentit (34)
Olen taipuvainen ajattelemaan, että ystävät elävät omaa elämäänsä, jossa sinä voit olla osallisena, mutta et päättämässä mitään. Itseläni on kokemus nyttemmin tosin entisestä, ystävästä, joka tiesi minua paremmin kenen kanssa voin seurustella, ja millaisen elämän minä haluan ja tarvitsen. Niin joo, tosiaan, entinen on tämä ystävä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot tietenkin mielipiteesi heti kun hän sitä kysyy. Eikä tarvi vihjailla, sano suoraan tuo mitä kirjoititkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itseasiassa sama ongelma, erittäin vähä-älyinen (ei siis pahalla, saa vaan kokeista 5 ja 6) haluaa lukioon ja sieltä hammaslääkäriksi mutta ei todellakaan tule pärjäämään. Suuttuu vain jos ehdotan jotain muuta mutta ei tunnu tajuavan että jos ala-asteellakin tuli pelkkiä 5 ja 6 ja kun sama jatkuu nyt yläasteella niin ei tule pärjäämään lukiossa saatikka sitten yliopistossa.
Ja sinäkö olet oikea henkilö kertomaan, tuleeko kaverisi pärjäämään vai ei? Ja mikä "kaveri" sinä muka edes olet kutsuessasi toista vähä-älyiseksi? Olet ihan kauhea ihminen.
Oppimisvaikeudet eivät tarkoita vähä-älyisyyttä. Oppimisvaikeuksia on monenlaisia, ja heikosti koulussa pärjäämisen taustalla voi olla vaikka diagnosoimaton lukihäiriö. Lukiossa voi pärjätä aivan hyvin, vaikka oppimisvaikeuksista kärsisikin, koska niihin saa kyllä tukea. Lukiossa esim. on mahdollisuus erityisopettajan apuun.
Itselläni on aina ollut suuria vaikeuksia matemaattisissa aineissa, sain aina nelosia ja vitosia. Lukiossa rämmin kurssit läpi erityisopettajan avulla. Ja tällä hetkellä opiskelen yliopistossa.
Eli pidä sinä suusi kiinni ja lopeta kaverisi lyttääminen. Toivottavasti hänen motivaationsa kantaa pitkälle, ja hän saa tukea jostain muualta! Toivottavasti hän myös ymmärtää katkaista välit tuollaisiin myrkyllisiin ihmisiin kuin sinuun!
Joskus johtaa koko elämän kestävään pään seinään lyömiseen ja sitä kautta päihde- ja mt-ongelmiin.
Pari ex-ystävääni on muuttuneet viheliäisiksi otuksiksi yrittäessään elää elämää, joihin heillä ei ole edellytyksiä.
Syy löytyy aina ulkopuolelta.
Ystäväni hakeutui OKL:ään, opettajasukua. Tiesin jo valmiiksi, ettei hänestä siihen ole. Luokanopettajat on niitä tekopirteitä Duracell-pupuja, ystäväni vetäytyvä ja erittöän herkkä lukutoukka, joka valittiin viimeisten joukossa joukkueisiin.
Pyrki monta kertaa, hyvät oli paperit, mutta soveltuvuudesta jäi aina. Lopulta pääsi, opiskeli pari vuotta ja keskeytti, kun näki, ettei sovi joukkoon ja harjoittelutkin stressasivat.
En koskaan sanonut mitään. Se oli hänen itsestäänselvä unelmansa lapsesta asti, ei osannut mitään muuta ajatellakaan. Ihan koko suku on opettajia, kaikki sukuun naituja myöten. Miten olisin hänet siitä kyennyt irrottamaan? En mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni hakeutui OKL:ään, opettajasukua. Tiesin jo valmiiksi, ettei hänestä siihen ole. Luokanopettajat on niitä tekopirteitä Duracell-pupuja, ystäväni vetäytyvä ja erittöän herkkä lukutoukka, joka valittiin viimeisten joukossa joukkueisiin.
Pyrki monta kertaa, hyvät oli paperit, mutta soveltuvuudesta jäi aina. Lopulta pääsi, opiskeli pari vuotta ja keskeytti, kun näki, ettei sovi joukkoon ja harjoittelutkin stressasivat.
En koskaan sanonut mitään. Se oli hänen itsestäänselvä unelmansa lapsesta asti, ei osannut mitään muuta ajatellakaan. Ihan koko suku on opettajia, kaikki sukuun naituja myöten. Miten olisin hänet siitä kyennyt irrottamaan? En mitenkään.
Joskus täytyy käydä pitkä tie löytääkseen paikkansa.
Usein ihmiset menevät kylläkin rikki kun todellisuus lyö kasvoille.
Eräs opettajani h irtti itsensä.
Yksi kaveri on käyttänyt koko elämänsä yliopistoon pyrkimiseen(psykologia) ollen nyt viimeisiään vetävä sekakäyttäjä.
Yksi haluaa harrastaa rallia, ja on käyttänyt koko aikuisikänsä kilpurin rakentamiseen, vaikka terveys, elämäntavat ja talous eivät anna tavoitteelle mitään edellytyksiä.
Ja taas aina tavoitteiden saavuttamattomuus on ympäristön vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni hakeutui OKL:ään, opettajasukua. Tiesin jo valmiiksi, ettei hänestä siihen ole. Luokanopettajat on niitä tekopirteitä Duracell-pupuja, ystäväni vetäytyvä ja erittöän herkkä lukutoukka, joka valittiin viimeisten joukossa joukkueisiin.
Pyrki monta kertaa, hyvät oli paperit, mutta soveltuvuudesta jäi aina. Lopulta pääsi, opiskeli pari vuotta ja keskeytti, kun näki, ettei sovi joukkoon ja harjoittelutkin stressasivat.
En koskaan sanonut mitään. Se oli hänen itsestäänselvä unelmansa lapsesta asti, ei osannut mitään muuta ajatellakaan. Ihan koko suku on opettajia, kaikki sukuun naituja myöten. Miten olisin hänet siitä kyennyt irrottamaan? En mitenkään.
Joskus täytyy käydä pitkä tie löytääkseen paikkansa.
Usein ihmiset menevät kylläkin rikki kun todellisuus lyö kasvoille.
Eräs opettajani h irtti itsensä.
Yksi kaveri on käyttänyt koko elämänsä yliopistoon pyrkimiseen(psykologia) ollen nyt viimeisiään vetävä sekakäyttäjä.
Yksi haluaa harrastaa rallia, ja on käyttänyt koko aikuisikänsä kilpurin rakentamiseen, vaikka terveys, elämäntavat ja talous eivät anna tavoitteelle mitään edellytyksiä.
Ja taas aina tavoitteiden saavuttamattomuus on ympäristön vika.
Hyvin usein se juuri on ympäristön vika. Ihminen voi olla mitä mainioin näyttelijä tms., mutta jos oikeat kontaktit puuttuvat, mitään ei tapahdu, mikään ei edisty. Tällöin vika ei ole yksilössä, vaan nimenomaan ympäristön mekanismeissa.
Näitä näyttelijä-tanssija-malleiksi haikailevia naisia on paljon. Eräs tällainen syyllisti minua siitä, että minulle riittää rauhallinen elämä ja haluan perheen.
Sanotaanko näin, että itse pääsin arvostettuun oppilaitokseen ja hän on nyt strippari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni hakeutui OKL:ään, opettajasukua. Tiesin jo valmiiksi, ettei hänestä siihen ole. Luokanopettajat on niitä tekopirteitä Duracell-pupuja, ystäväni vetäytyvä ja erittöän herkkä lukutoukka, joka valittiin viimeisten joukossa joukkueisiin.
Pyrki monta kertaa, hyvät oli paperit, mutta soveltuvuudesta jäi aina. Lopulta pääsi, opiskeli pari vuotta ja keskeytti, kun näki, ettei sovi joukkoon ja harjoittelutkin stressasivat.
En koskaan sanonut mitään. Se oli hänen itsestäänselvä unelmansa lapsesta asti, ei osannut mitään muuta ajatellakaan. Ihan koko suku on opettajia, kaikki sukuun naituja myöten. Miten olisin hänet siitä kyennyt irrottamaan? En mitenkään.
En ota kantaa muuhun kuin tuohon "tekopirteään Duracell-pupuun". Aika synkkä ja yksioikoinen ihmiskäsitys sinulla, jos ajattelet, että energisyys on aina tekopirteyttä. Minä olen juuri kuvaamasi kaltainen Duracell-pupu ja ammatiltani yllättäen opettaja. Energisyyteni ei kuitenkaan ole teeskenneltyä. Minä nyt vain satun olemaan luonteeltani hyväntuulinen ja aikaansaava. Olin samanlainen jo lapsena. Niin kauan kuin muistan, minua on kuvailtu reippaaksi ja tomeraksi. Luonnollisesti olen hakeutunut ammattiin, jossa näistä luonteenpiirteistä on hyötyä.
Korkeintaan voit kannustaa löytämään koulutuksen jolla tehdä työtä ja hankkia elanto kunnes tuo suuri läpimurto toteutuu. Et voi mennä sanomaan ettei hänestä ole näyttelijäksi ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljelläni oli pakkomielle laskentatoimen opinnoista. Hän ei ollut koulussa mitenkään matemaattisesti lahjakas. Kaupallisestikaan suuntautunut tai mitenkään esiintymistaitoinen ei ole, että olisi voinut harkita vaihtoehdoksi vaikka markkinointia.
Pyrki pyrkimistään, kunnes lopulta ties kuinka monennella kerralla pääsi opiskelemaan, oli jo yli 30-vuotias silloin, ei mitään merkittävää työkokemusta, koska kaikki aika kului pyrkimiseen. Ilmeisesti opinnot jopa etenivät. Lopuksi vain väkisin haki mahdollisimman vaativan graduaiheen eikä saanut sitä ikinä valmiiksi.
Nyt on syrjäytynyt ja runsaat kymmenen vuotta kansaneläkkeeseen.
Joskus pitäisi vain osata luovuttaa ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itseasiassa sama ongelma, erittäin vähä-älyinen (ei siis pahalla, saa vaan kokeista 5 ja 6) haluaa lukioon ja sieltä hammaslääkäriksi mutta ei todellakaan tule pärjäämään. Suuttuu vain jos ehdotan jotain muuta mutta ei tunnu tajuavan että jos ala-asteellakin tuli pelkkiä 5 ja 6 ja kun sama jatkuu nyt yläasteella niin ei tule pärjäämään lukiossa saatikka sitten yliopistossa.
Ja sinäkö olet oikea henkilö kertomaan, tuleeko kaverisi pärjäämään vai ei? Ja mikä "kaveri" sinä muka edes olet kutsuessasi toista vähä-älyiseksi? Olet ihan kauhea ihminen.
Oppimisvaikeudet eivät tarkoita vähä-älyisyyttä. Oppimisvaikeuksia on monenlaisia, ja heikosti koulussa pärjäämisen taustalla voi olla vaikka diagnosoimaton lukihäiriö. Lukiossa voi pärjätä aivan hyvin, vaikka oppimisvaikeuksista kärsisikin, koska niihin saa kyllä tukea. Lukiossa esim. on mahdollisuus erityisopettajan apuun.
Itselläni on aina ollut suuria vaikeuksia matemaattisissa aineissa, sain aina nelosia ja vitosia. Lukiossa rämmin kurssit läpi erityisopettajan avulla. Ja tällä hetkellä opiskelen yliopistossa.
Eli pidä sinä suusi kiinni ja lopeta kaverisi lyttääminen. Toivottavasti hänen motivaationsa kantaa pitkälle, ja hän saa tukea jostain muualta! Toivottavasti hän myös ymmärtää katkaista välit tuollaisiin myrkyllisiin ihmisiin kuin sinuun!
Olen 110% samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sinun ei tule vihjata yhtään mitään. Jokaisella on oikeus tehdä sellaisia valintoja, kuin itse haluaa, ja on myös oikeus erehtyä ja oppia erehdyksistä. Jos ystävä kysyy, voit kertoa näkemyksesi, mutta pyytämättä ei tällaisissa asioissa tule tyrkyttää mielipidettä.
Minulla on vähän samanlainen tilanne oman lukioikäisen lapseni kanssa. Hän haaveilee eräästä taidealan koulutuksesta, jonne on todella vaikea päästä sisään. Koulutukseen valitaan käytännössä vain aivan poikkeuksellisen lahjakkaita ja sellaisia, jotka ovat työskennelleet valtavasti unelmansa eteen. Lapseni on lahjakas, mutta ei mikään erityislahjakkuus, eikä hän nähdäkseni harjoittele niin paljon, kuin mitä unelman saavuttaminen edellyttäisi. Aivan kuin hänellä ei olisi alaa kohtaan sellaista intohimoa, joka taiteilijoille on yleensä tyypillistä. En kuitenkaan lyttää hänen haaveitaan. Hakekoon koulutukseen. Ei ole katastrofi, vaikka hän ei pääsisi sisään. Hän voi hakea uudelleen tai sitten päättää hakea jollekin muulle alalle. Miettimisajan voi käyttää monella tavalla hyödyllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni hakeutui OKL:ään, opettajasukua. Tiesin jo valmiiksi, ettei hänestä siihen ole. Luokanopettajat on niitä tekopirteitä Duracell-pupuja, ystäväni vetäytyvä ja erittöän herkkä lukutoukka, joka valittiin viimeisten joukossa joukkueisiin.
Pyrki monta kertaa, hyvät oli paperit, mutta soveltuvuudesta jäi aina. Lopulta pääsi, opiskeli pari vuotta ja keskeytti, kun näki, ettei sovi joukkoon ja harjoittelutkin stressasivat.
En koskaan sanonut mitään. Se oli hänen itsestäänselvä unelmansa lapsesta asti, ei osannut mitään muuta ajatellakaan. Ihan koko suku on opettajia, kaikki sukuun naituja myöten. Miten olisin hänet siitä kyennyt irrottamaan? En mitenkään.
En ota kantaa muuhun kuin tuohon "tekopirteään Duracell-pupuun". Aika synkkä ja yksioikoinen ihmiskäsitys sinulla, jos ajattelet, että energisyys on aina tekopirteyttä. Minä olen juuri kuvaamasi kaltainen Duracell-pupu ja ammatiltani yllättäen opettaja. Energisyyteni ei kuitenkaan ole teeskenneltyä. Minä nyt vain satun olemaan luonteeltani hyväntuulinen ja aikaansaava. Olin samanlainen jo lapsena. Niin kauan kuin muistan, minua on kuvailtu reippaaksi ja tomeraksi. Luonnollisesti olen hakeutunut ammattiin, jossa näistä luonteenpiirteistä on hyötyä.
Kauneus on katsojan silmässä. Itse jo lapsena koin nämä pirtsakat luokanopet ärsyttäviksi, en olisi halunnut osallistua mihinkään koulun "hauskoihin" yhteisiin tempauksiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni hakeutui OKL:ään, opettajasukua. Tiesin jo valmiiksi, ettei hänestä siihen ole. Luokanopettajat on niitä tekopirteitä Duracell-pupuja, ystäväni vetäytyvä ja erittöän herkkä lukutoukka, joka valittiin viimeisten joukossa joukkueisiin.
Pyrki monta kertaa, hyvät oli paperit, mutta soveltuvuudesta jäi aina. Lopulta pääsi, opiskeli pari vuotta ja keskeytti, kun näki, ettei sovi joukkoon ja harjoittelutkin stressasivat.
En koskaan sanonut mitään. Se oli hänen itsestäänselvä unelmansa lapsesta asti, ei osannut mitään muuta ajatellakaan. Ihan koko suku on opettajia, kaikki sukuun naituja myöten. Miten olisin hänet siitä kyennyt irrottamaan? En mitenkään.
En ota kantaa muuhun kuin tuohon "tekopirteään Duracell-pupuun". Aika synkkä ja yksioikoinen ihmiskäsitys sinulla, jos ajattelet, että energisyys on aina tekopirteyttä. Minä olen juuri kuvaamasi kaltainen Duracell-pupu ja ammatiltani yllättäen opettaja. Energisyyteni ei kuitenkaan ole teeskenneltyä. Minä nyt vain satun olemaan luonteeltani hyväntuulinen ja aikaansaava. Olin samanlainen jo lapsena. Niin kauan kuin muistan, minua on kuvailtu reippaaksi ja tomeraksi. Luonnollisesti olen hakeutunut ammattiin, jossa näistä luonteenpiirteistä on hyötyä.
Kauneus on katsojan silmässä. Itse jo lapsena koin nämä pirtsakat luokanopet ärsyttäviksi, en olisi halunnut osallistua mihinkään koulun "hauskoihin" yhteisiin tempauksiin jne.
Siitä, onko pirteys ärsyttävää, ei tässä kuitenkaan ollut kyse. Toki pirteys voi ärsyttää niin kuin mikä tahansa muukin luonteenpiirre. Tässä otettiin ainoastaan kantaa siihen, miksi energisyys tulkitaan "tekopirteydeksi", siis teeskennellyksi. Tätä on aidosti energisenä ihmisenä vaikea käsittää. Valittavia, aikaansaamattomia ihmisiä ei koskaan kutsuta "tekoveteliksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni hakeutui OKL:ään, opettajasukua. Tiesin jo valmiiksi, ettei hänestä siihen ole. Luokanopettajat on niitä tekopirteitä Duracell-pupuja, ystäväni vetäytyvä ja erittöän herkkä lukutoukka, joka valittiin viimeisten joukossa joukkueisiin.
Pyrki monta kertaa, hyvät oli paperit, mutta soveltuvuudesta jäi aina. Lopulta pääsi, opiskeli pari vuotta ja keskeytti, kun näki, ettei sovi joukkoon ja harjoittelutkin stressasivat.
En koskaan sanonut mitään. Se oli hänen itsestäänselvä unelmansa lapsesta asti, ei osannut mitään muuta ajatellakaan. Ihan koko suku on opettajia, kaikki sukuun naituja myöten. Miten olisin hänet siitä kyennyt irrottamaan? En mitenkään.
En ota kantaa muuhun kuin tuohon "tekopirteään Duracell-pupuun". Aika synkkä ja yksioikoinen ihmiskäsitys sinulla, jos ajattelet, että energisyys on aina tekopirteyttä. Minä olen juuri kuvaamasi kaltainen Duracell-pupu ja ammatiltani yllättäen opettaja. Energisyyteni ei kuitenkaan ole teeskenneltyä. Minä nyt vain satun olemaan luonteeltani hyväntuulinen ja aikaansaava. Olin samanlainen jo lapsena. Niin kauan kuin muistan, minua on kuvailtu reippaaksi ja tomeraksi. Luonnollisesti olen hakeutunut ammattiin, jossa näistä luonteenpiirteistä on hyötyä.
Voi vaikuttaa vähemmän pirteän mielestä tekopirteältä, vaikka itsellesi se on luonnollista ja normaalia, mutta tottahan tuo on monen opettajan kohdalla. Koko vapaa-aikakin on yhtä lukujärjestystä.
Eiköhän se ole ihan hänen oma asiansa. Keskity sinä omiin haluamisiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on itseasiassa sama ongelma, erittäin vähä-älyinen (ei siis pahalla, saa vaan kokeista 5 ja 6) haluaa lukioon ja sieltä hammaslääkäriksi mutta ei todellakaan tule pärjäämään. Suuttuu vain jos ehdotan jotain muuta mutta ei tunnu tajuavan että jos ala-asteellakin tuli pelkkiä 5 ja 6 ja kun sama jatkuu nyt yläasteella niin ei tule pärjäämään lukiossa saatikka sitten yliopistossa.
Ja sinäkö olet oikea henkilö kertomaan, tuleeko kaverisi pärjäämään vai ei? Ja mikä "kaveri" sinä muka edes olet kutsuessasi toista vähä-älyiseksi? Olet ihan kauhea ihminen.
Oppimisvaikeudet eivät tarkoita vähä-älyisyyttä. Oppimisvaikeuksia on monenlaisia, ja heikosti koulussa pärjäämisen taustalla voi olla vaikka diagnosoimaton lukihäiriö. Lukiossa voi pärjätä aivan hyvin, vaikka oppimisvaikeuksista kärsisikin, koska niihin saa kyllä tukea. Lukiossa esim. on mahdollisuus erityisopettajan apuun.
Itselläni on aina ollut suuria vaikeuksia matemaattisissa aineissa, sain aina nelosia ja vitosia. Lukiossa rämmin kurssit läpi erityisopettajan avulla. Ja tällä hetkellä opiskelen yliopistossa.
Eli pidä sinä suusi kiinni ja lopeta kaverisi lyttääminen. Toivottavasti hänen motivaationsa kantaa pitkälle, ja hän saa tukea jostain muualta! Toivottavasti hän myös ymmärtää katkaista välit tuollaisiin myrkyllisiin ihmisiin kuin sinuun!
Olen toinen, jolla oli tuollainen vähä-älyinen kaveri joskus. Sanon suoraan vähä-älyinen, koska sitä hän oli monella muullakin tapaa enkä voi sietää kyseistä ihmistä joten en jaksa kaunistella.
Hänellä ei ollut ainakaan todettu mitään oppimisvaikeutta, mutta ei vain kaikilla tunneilla istumisesta huolimatta saanut tuon parempia numeroita mistään. Itsekään en opiskellut juuri ollenkaan, mutta sain kuitenkin keskinkertaisia tai parempia numeroita kaikesta paitsi matikasta, joka on itselleni aina ollut vaikeaa opiskelun määrästä huolimatta. Siksi lukio pelotti, mutta selvisin siitä lopulta.
Kuitenkin jos jokainen numero on maksimissaan 6, ei ole pienintäkään järkeä mennä lukioon, niin se nyt vain on. Paitsi toki jos haluaa valmistua sellaisilla papereilla, joilla voi pyyhkiä takamuksensa.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on itseasiassa sama ongelma, erittäin vähä-älyinen (ei siis pahalla, saa vaan kokeista 5 ja 6) haluaa lukioon ja sieltä hammaslääkäriksi mutta ei todellakaan tule pärjäämään. Suuttuu vain jos ehdotan jotain muuta mutta ei tunnu tajuavan että jos ala-asteellakin tuli pelkkiä 5 ja 6 ja kun sama jatkuu nyt yläasteella niin ei tule pärjäämään lukiossa saatikka sitten yliopistossa.