Syntyisikö keskustelua meditoinnista
Harrastaako joku, miten, miksi on aloittanut ja onko positiivisia vaikutuksia.
Itse olen yritellyt noin vuoden ajan. Pontimena oli lähinnä se, että tuntui, että pää ja kroppa olivat alituiseen jonkinlaisessa ylivireyden tilassa. Sydän hakkasi ja hikeä pukkasi, ja ajatukset kiisivät asiasta toiseen tuhatta ja sataa. Tuntui täysin mahdottomalta rauhoittua.
Nyt olen harjoittanut meditaatiota noin vuoden ajan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että istun tuolissa viisitoista, parikymmentä minuuttia ja koetan antaa mieleni rauhoittua. Alkuun tuntui, ettei millään olisi malttanut istua paikallaan ja mieli suunnitteli jo seuraavaa asiaa. Mutta vähitellen sekin on helpottunut. Olen pyrkinyt ajattelemaan, että paikallaan istumisen hetki on aivan yhtä tärkeä kuin vaikkapa odottava siivoaminen.
Istunto etenee minun kohdallani niin, että ajattelen ensin päällimmäisenä olevat asiat pois, minkä jälkeen koetan tyhjentää mieleni kaikista ajatuksista ja olla vain hiljaa ja keskittyä juuri siihen hetkeen. Yritän myös karistaa kaiken suorituspaineen meditoinnista; sitä ei arvioida onnistumisen tai epäonnistumisen asteikolla kuten monia muita asioita.
Tulokset sitten: dramaattiset! Huomaan, että olen esimerkiksi työssä ja muutoinkin ihmisten kanssa ollessani huomatavasti rauhallisempi kuin ennen. Esimerkiksi työssä oli koko ajan työkiireet ja ajatukset laukkasivat jo kauppa-asioissa ja kotiasioissa. Nyt tuntuu siltä, että olen enemmän läsnä juuri käsillä olevassa hetkessä.
Kommentit (8)
Olin seurakunnan hiljaisuuden retriitissä ja siellä oli kristillistä meditaatiota. Suosittelen myös sitä ja hiljaisuuden retriittiäkin! Seurakunnan kautta se on edullista ja miten ihanaa onkaan päästä rauhoittumaan valmiiden ruokien äärelle!
Joo, menen metsään.
siellä mieli rauhoittuu.
Olen 48 vuotias mies. Ja olen meditoinut nyt myös vuoden verran. On auttanut paljon. Meditoin puoli tuntia päivässä. Alkuun oli vaikeaa saada ajatukset hiljenemään. Mutta nyt ei ole sitä ongelmaa. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, menen metsään.
siellä mieli rauhoittuu.
Minäkin
Aloitajalta lisäkommentti:
Minulla meditaatioon ei liity sen paremmin itämaisia kuin muitakaan näkökulmia enkä niitä tunne. Omalla kohdallani meditaatiota voisi ehkä kuvata myös sanalla rauhoittuminen. Se poikkeaa rentoutusharjoituksista ehkä siinä, että olotilaan sisältyy kuitenkin jonkinlainen valppaus, ehkä hieman vaikea selittää. Ainakaan en pyri rentoutumaan niin, että jopa nukahtaisin.
Ja joskus, kun tuntuu, että ajatuksia ei saa alkuun rauhoittumaan, pyrin kääntämään ajatukseni positiivisiin, yksinkertaisiin asioihin, saatan toistaa mielessäni postitiivisia sanoja, kuten rakkaus jne.
Suosittelen kristillistä meditaatiota mieluummin kuin itämaisista uskonnoista lähtenyttä.