Voiko turvattomasta lapsuudesta päästä aikuisena yli?
Lapsuus on ollut turvaton. Äiti on mielenterveysongelmainen, isä teki pitkää päivää ja on luonteeltaan katkera ja kateellinen. Lapsen ja vanhemman roolit olivat vähän päälaellaan.
Voiko tuosta rikkoontunut ihminen vielä aikuisena eheytyä?
Kommentit (7)
Kylöä. Aikuisena voi saada useinkin tur.paan.
Ben Furman: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Tässä ja monissa muissa kirjoissaan ja kirjoituksissaan hän kiistää sen teorian, että ihmisen onnellisuus riippuisi suurimmaksi osaksi siitä, millainen lapsuus hänellä on ollut. Menneisyys voi olla myös voimavara. Siis vastaus kysymykseesi on: kyllä, voi eheytyä. Ei se varmaan helppoa ole kylläkään. Jos jaksat, niin Furmanin ajatuksiin kannattaisi ehkä tutustua.
Samaa olen miettinyt. Isälläni oli/on kaksisuutainen mt-häiriö ja hän joi liikaa, mm. työpaikkansa ja lapsuudenkotini. Äitini oli ja on katkera eikä oikein ottanut vastuuta eikä uskaltanut tehdä mitään olojemme kohentamiseksi. Jouduin ottamaan jo lapsena liikaa vastuuta itsestäni. Minusta tuli ahdistunut ja läheisriippuvainen, mistä kärsii nyt oma perheeni. Apua en ole hakenut.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Isälläni oli/on kaksisuutainen mt-häiriö ja hän joi liikaa, mm. työpaikkansa ja lapsuudenkotini. Äitini oli ja on katkera eikä oikein ottanut vastuuta eikä uskaltanut tehdä mitään olojemme kohentamiseksi. Jouduin ottamaan jo lapsena liikaa vastuuta itsestäni. Minusta tuli ahdistunut ja läheisriippuvainen, mistä kärsii nyt oma perheeni. Apua en ole hakenut.
Hei, kaikki nuo huomiot olen tehnyt minäkin.
Mitä luulette, jos kerran eheytyminen on vielä mahdollista, niin vaatiiko se vanhemmista irtautumisen vai onnistuuko myös niin, että on vanhempien kanssa viikottain tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Isälläni oli/on kaksisuutainen mt-häiriö ja hän joi liikaa, mm. työpaikkansa ja lapsuudenkotini. Äitini oli ja on katkera eikä oikein ottanut vastuuta eikä uskaltanut tehdä mitään olojemme kohentamiseksi. Jouduin ottamaan jo lapsena liikaa vastuuta itsestäni. Minusta tuli ahdistunut ja läheisriippuvainen, mistä kärsii nyt oma perheeni. Apua en ole hakenut.
Meillä siis kaikki samat. Ja myös tuo kaksisuuntainen, tosin ei isällä vaan äidillä. Ap
Kukaan ei vastaa. Eli se taitaa olla sitten siinä.