kuinka moni on traumatisoitunut psykiatisessa hoidossa?

Minä, mutten olisi nykypäivän ajattelun mukaan kuulunut hoitoon. Nykyään transihmiset hoidetaan ihan toisin.

En uskaltanut hakeutua psykiatriseen hoitoon kun sille olisi ollut tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Minä, mutten olisi nykypäivän ajattelun mukaan kuulunut hoitoon. Nykyään transihmiset hoidetaan ihan toisin.

Silloinen ajattelu oli oikein, koska ongelmasi on aivoissasi eikä ruumiissasi.

nosto

Ei siitä traumatisoidu, eikä noilla diagnooseilla ole nykyään mitään merkitystä, skitsofrenia on ehkä pahimpia sairauksia, joka sekin voidaan nykyään hoitaa niin että oireet ovat jopa kokonaan poissa, ihminen voi kuntoutua, opiskella ja tehdä vaativia töitä. Kannattaa hakea apua mielummin ajoissa kuin odottaa totaalista romahdusta, jolloin joudut todennäköisesti pakkohoitoon.

Vaihda hoitomuotoa tai hoitajaa, jos oikeasti vika on siinä eikä sussa.

Osastohoito sinänsä oli hyödyksi, mutta se ei pitänyt ongelmia kurissa pitkällä tähtäimellä. Lääkkeistä ilman terapiaa on huonoja kokemuksia. Valitettavasti psyykenlääkkeet, tai ainakin osa niistä turruttaa tunteita, joka taas johtaa toimintakyvyn palautumiseen, luonnollisesti. Stressaavassa tilanteessa on aina kyse taistele tai pakene -tilasta, ja sairaus vaan pahenee jos ei voi tehdä kumpaakaan. Taistele, niin ketä tai mitä vastaan? Pakene, keneltä tai  miltä? Jotkut valitsevat taistelun muita ihmisiä vastaan, ja ne valinnat johtavat katastrofeihin. Jos näet muut ihmiset vihollisina, niin ilman muuta haluat tuhota heidät tai ainakin vahingoittaa. Toiset valitsevat pakenemisen, sekin johtaa usein itsemurhaan ja pahimmassa tapauksessa perhesurmaan. 

Lopetin lääkkeiden syömisen ja kaiken hoidon, sillä koin että minua painostetaan käyttämään lääkkeitä, jotka sekoittavat aivotoimintaa liiallisesti.  Pikkuhiljaa olen oppinut voittamaan ongelmani itse ja yksin.  Itsetuntoni ja itsearvostukseni ovat paremmat ja tämä lisää tyytyväisyyttä. Onnellinen en ole, eikä onneksi ole pakkokaan olla, mutta joskus olen jo hyvin lähellä ja pieniä hetkiä kerrallaan. Suhtaudun tulevaisuuteen myönteisesti ja toiveikkaana, kiitos itselleni ja muutamalle läheiselle, jotka ovat jaksaneet kulkea rinnallani. 

Minä, en ole saanut mistää apua.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä traumatisoidu, eikä noilla diagnooseilla ole nykyään mitään merkitystä, skitsofrenia on ehkä pahimpia sairauksia, joka sekin voidaan nykyään hoitaa niin että oireet ovat jopa kokonaan poissa, ihminen voi kuntoutua, opiskella ja tehdä vaativia töitä. Kannattaa hakea apua mielummin ajoissa kuin odottaa totaalista romahdusta, jolloin joudut todennäköisesti pakkohoitoon.

Risto Vataja, Kellokosken ylilääkäri, jonka vastaanotolla kävin neurologisen sairauteni vuoksi (paitsi psykiatri, hän on myös neurologi) sanoi:  "Skitsofrenia tuhoaa työkyvyn täysin",  hän on alan parhaimpia asiantuntijoita Suomessa.

Oireet voivat olla näennäisesti poissa, mutta taustalla oleva harhaisuus tuhoaa loogisen ajattelukyvyn täysin.

Jostain luin, että kriisihoito saattaa syventää ongelmia, koska trauman läpikäynti saa trauman uppoamaan ja tarttumaan syvemmin ja varmemmin mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä traumatisoidu, eikä noilla diagnooseilla ole nykyään mitään merkitystä, skitsofrenia on ehkä pahimpia sairauksia, joka sekin voidaan nykyään hoitaa niin että oireet ovat jopa kokonaan poissa, ihminen voi kuntoutua, opiskella ja tehdä vaativia töitä. Kannattaa hakea apua mielummin ajoissa kuin odottaa totaalista romahdusta, jolloin joudut todennäköisesti pakkohoitoon.

Niin, jos skitsofrenia on pahimpia sairauksia, miksi sen diagnoosin kriteeriksi riittä kaikki semmoiset asiat mitkä perus teve, mutta yleensä nuori ja syrjäytynyt ihminen täyttää. "yörytmi sekaisin", "katsoo päivät pitkät tv:tä", "ulkona liikkuminen hankalaa" = Skitsofrenian negatiiviset oireen.

Lääkehoito sopii vain positiivisiin skitsofrenian oireisiin kuten "kuulee ääniä päässä", "näkee hallusionaatioia" = neurolepsi lääkitys joka katkaisee ajattelu toiminnot aivoissa, niin pitkäksi aikaa kuin lääkäri määrää, eli yleensä elämän loppuun asti ollaan psykoosin ja lääkeaineen luomassa välimaastossa, joka tekee ihmisestä vähintää oudon käytökseltään ja jutuiltaan muiden ihmisten silmissä.

minä jouduin tahdonvastaiseen sähköshokkihoitoon

menetin liikuntakyvyn, ja lähimuista meni heikoksi

työtön_mies kirjoitti:

minä jouduin tahdonvastaiseen sähköshokkihoitoon

menetin liikuntakyvyn, ja lähimuista meni heikoksi

kannattaisi allekirjoittaa suosiolla se aktivointisuunnitelma... koska tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

työtön_mies kirjoitti:

minä jouduin tahdonvastaiseen sähköshokkihoitoon

menetin liikuntakyvyn, ja lähimuista meni heikoksi

Eihän sitä voi antaa tahdonvastaisesti. Potilaalta vaaditaan hyväksyntä sille, että voi heikentää lähimuistia..

Suuri osa pakkohoitopotilaista traumatisoituu. Tutkitusti pakkohoidosta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä traumatisoidu, eikä noilla diagnooseilla ole nykyään mitään merkitystä, skitsofrenia on ehkä pahimpia sairauksia, joka sekin voidaan nykyään hoitaa niin että oireet ovat jopa kokonaan poissa, ihminen voi kuntoutua, opiskella ja tehdä vaativia töitä. Kannattaa hakea apua mielummin ajoissa kuin odottaa totaalista romahdusta, jolloin joudut todennäköisesti pakkohoitoon.

Olipa ihme kommentti, oletko skitsofreenikko vai mistä sait päähäsi että aloittaja olisi? Et voi myöskään tehdä yleisiä päätelmiä noin vain, että psykiatrisesta hoidosta ei voisi yksilö traumatisoitua, tai että AP romahtaisi tai joutuisi pakkohoitoon.