Uskotko, että yksi kumppani voi riittää tekemään ihmisen onnelliseksi ja täyttää kaikki emotionaaliset tarpeet koko elämän ajan?

Assburger kirjoitti:

Kukaan ei ole täydellinen.

Ihmiset eivät ole kulutushyödykkeitä.

Juuri näin. Rakkautta on kohdata toinen sellaisena kuin hän on, vikoineen ja ihanuuksineen.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet siitä, että miehen biologiaan kuuluu halu varmistaa, että "oma" nainen ei parittelisi muiden kanssa? Etkö ole niin emotionaalisesti mukana, että kokisit naisen sillä tavalla omaksi? Vai tunnetko, että sinusta puuttuu tuo osa, tai pystyt suppressoimaan sen järjellä?

Minulle kumppani on tarpeeksi "oma", kun hän on täysillä läsnä minun kanssani silloin, kun ollaan yhdessä. Mutta kuten sanottu, minulle oma ja muiden autonomia on tärkeä arvo, enkä halua omistaa ketään.

En tiedä, liittyykö asiaan se, että en ole koskaan halunnut lapsia. Mihinkään "mate guardingiin" ei siten olisi tarvetta. Mene ja tiedä.

M34

Oletko koskaan miettinyt, että ehkä sinulta puuttuu "object constancy"? Ajatteletko kumppaneita, kun ette ole yhdessä? Ikävöisitkö sellaista, joka muuttaisi ulkomaille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koska minulla on rakastettu, haluttu jne. olo silloin kun uskon kumppanin himoitsevan ja ihailevan minua, eikä minua, Lauraa ja Saaraa.

Koetko, että ystäväsi välittää sinusta vähemmän, koska hänellä on sinun lisäksesi muita ystäviä? Etkö koe oloasi pidetyksi ja arvostetuksi, koska ystäväsi pitää myös muista ihmisistä ja arvostaa heitä? Tuskinpa.

Minulla on solo polyna samanlainen kokenus romanttisista suhteista. (Ystävyysmetsfora ei välttämättä toimi niille, joilla on primäärikunppani ja sekundäärinen kumppani.)

M34

Voitko vastata viestin loppuosaan? Voisitko tarvittaessa päättää, kuka on sinulle rakkain?

Minä pystyn ystävistäkin valitsemaan "suosikin" jos olisi pakko. Ystävyyssuhde on kuitenkin minusta sitä varten, että tuetaan toista, pidetään seuraa ja hauskaa sekä jaetaan ajatuksia ja mielenkiinnon kohteita. Siinä ei ole seksuaalista aspektia, joka tekee kaikesta vähän monipuolisempaa.

Minä en kyllä pystyisi valitsemaan sen enempää sisaruksista, ystävistä kuin rakastetuistakaan, kenen henki on minulle arvokkain. Ystävää toki auttaisin ennen naamatuttua kaupan kassaa ja rakastajaa ennen vanhaa ihastusta, mutta en pysty tuon paremmin vastaamaan.

Miksi tämä on mielestäsi oleellista?

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi puhua ihan vain vakipanoista.

Ihmiset eivät kuitenkaan uskalla, koska se tuntuu turvattomalta. Joidenkin on helpompi kuvitella, että heillä on vakipano, joka on myös sitoutunut ja pitää huolta, vaikka tosiasiassa heillä on vain vakipano.

Yhtäältä ihmiset eivät uskalla sitoutua, mutta toisaalta eivät uskalla elää yksinkään.

Vakipano on kyllä ihan oma juttunsa.

Polysuhde on käytännössä vakipanojen suhde. Yhden ihmiset on hyvin vaikea sitoutua eri ihmisiin eroottisesti ja henkisesti samalla vaivalla. Niinpä tilanne on käytännössä se, että ongelmien tullessa heikoin sysätään syrjään aivan niin kuin vakipanoissakin.

Jos kokemuksesi on tuo, en suosittele polyamoriaa sinulle.

Sopiva vertaus on mielestäni verrata polyamorista romanttista rakkaussuhdetta ystävyyssuhteisiin: Ei se että saa uuden ystävän, tarkoita sitä, että muut ystävät sysätään syrjään. Ihmisillä voi olla useita ystävyyssuhteita samanaikaisesti, eikä niiden tarvitse olla keskenään samanlaisia. Joitakin ystäviä näkee harvemmin, toisia taajaan, mutta kaikki ovat silti rakkaita.

Kaikki eivät koe asiaa näin, ja siksi he eivät ole polyamorisia.

M34

Mutta jos sinä näet asian noin, eikö nuo ole enemmänkin fwb-suhteita? Mikä on ero?

Kuvittele, minkälainen parisuhde on alkuvaiheessa, kun tavataan muutaman kerran viikossa, käydään ulkona, vietetään leffailtaa mutta ei asuta yhdessä eikä käydä sukulaispäivällisillä.

M34

Onko ero siis se, että treffinne ovat laadukkaampia ja parisuhdemaisempia kuin fwb:illä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet siitä, että miehen biologiaan kuuluu halu varmistaa, että "oma" nainen ei parittelisi muiden kanssa? Etkö ole niin emotionaalisesti mukana, että kokisit naisen sillä tavalla omaksi? Vai tunnetko, että sinusta puuttuu tuo osa, tai pystyt suppressoimaan sen järjellä?

Minulle kumppani on tarpeeksi "oma", kun hän on täysillä läsnä minun kanssani silloin, kun ollaan yhdessä. Mutta kuten sanottu, minulle oma ja muiden autonomia on tärkeä arvo, enkä halua omistaa ketään.

En tiedä, liittyykö asiaan se, että en ole koskaan halunnut lapsia. Mihinkään "mate guardingiin" ei siten olisi tarvetta. Mene ja tiedä.

M34

Oletko koskaan miettinyt, että ehkä sinulta puuttuu "object constancy"? Ajatteletko kumppaneita, kun ette ole yhdessä? Ikävöisitkö sellaista, joka muuttaisi ulkomaille?

Objektipysyvyys on ominaisuus, joka puuttuu lähinnä vauvoilts. Ymmärrän kyllä, että verhon taakse piilotettu palikka ei katoa.

Ikävöin ja olen kyllä ikävöinyt ulkomaille muuttaneita rakkaita ihmisiä, mutta elämänfilosofiani on sellainen, että hyvistä asioista kannattaa nauttia, kun ne ovat käsillä, ja sitten olla kiitollinen siitä, että sai kokea ne. Takertuminen tekee onnettomaksi.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi puhua ihan vain vakipanoista.

Ihmiset eivät kuitenkaan uskalla, koska se tuntuu turvattomalta. Joidenkin on helpompi kuvitella, että heillä on vakipano, joka on myös sitoutunut ja pitää huolta, vaikka tosiasiassa heillä on vain vakipano.

Yhtäältä ihmiset eivät uskalla sitoutua, mutta toisaalta eivät uskalla elää yksinkään.

Vakipano on kyllä ihan oma juttunsa.

Polysuhde on käytännössä vakipanojen suhde. Yhden ihmiset on hyvin vaikea sitoutua eri ihmisiin eroottisesti ja henkisesti samalla vaivalla. Niinpä tilanne on käytännössä se, että ongelmien tullessa heikoin sysätään syrjään aivan niin kuin vakipanoissakin.

Jos kokemuksesi on tuo, en suosittele polyamoriaa sinulle.

Sopiva vertaus on mielestäni verrata polyamorista romanttista rakkaussuhdetta ystävyyssuhteisiin: Ei se että saa uuden ystävän, tarkoita sitä, että muut ystävät sysätään syrjään. Ihmisillä voi olla useita ystävyyssuhteita samanaikaisesti, eikä niiden tarvitse olla keskenään samanlaisia. Joitakin ystäviä näkee harvemmin, toisia taajaan, mutta kaikki ovat silti rakkaita.

Kaikki eivät koe asiaa näin, ja siksi he eivät ole polyamorisia.

M34

Mutta jos sinä näet asian noin, eikö nuo ole enemmänkin fwb-suhteita? Mikä on ero?

Kuvittele, minkälainen parisuhde on alkuvaiheessa, kun tavataan muutaman kerran viikossa, käydään ulkona, vietetään leffailtaa mutta ei asuta yhdessä eikä käydä sukulaispäivällisillä.

M34

Onko ero siis se, että treffinne ovat laadukkaampia ja parisuhdemaisempia kuin fwb:illä?

Käsittääkseni FWB-järjestelystä puuttuvat romanttiset tunteet. Siinä vain kaksi kaverusta harrastavat seksiä, koska se on kiva aktiviteetti. Korjaa, jos olen väärässä.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koska minulla on rakastettu, haluttu jne. olo silloin kun uskon kumppanin himoitsevan ja ihailevan minua, eikä minua, Lauraa ja Saaraa.

Koetko, että ystäväsi välittää sinusta vähemmän, koska hänellä on sinun lisäksesi muita ystäviä? Etkö koe oloasi pidetyksi ja arvostetuksi, koska ystäväsi pitää myös muista ihmisistä ja arvostaa heitä? Tuskinpa.

Minulla on solo polyna samanlainen kokenus romanttisista suhteista. (Ystävyysmetsfora ei välttämättä toimi niille, joilla on primäärikunppani ja sekundäärinen kumppani.)

M34

Voitko vastata viestin loppuosaan? Voisitko tarvittaessa päättää, kuka on sinulle rakkain?

Minä pystyn ystävistäkin valitsemaan "suosikin" jos olisi pakko. Ystävyyssuhde on kuitenkin minusta sitä varten, että tuetaan toista, pidetään seuraa ja hauskaa sekä jaetaan ajatuksia ja mielenkiinnon kohteita. Siinä ei ole seksuaalista aspektia, joka tekee kaikesta vähän monipuolisempaa.

Minä en kyllä pystyisi valitsemaan sen enempää sisaruksista, ystävistä kuin rakastetuistakaan, kenen henki on minulle arvokkain. Ystävää toki auttaisin ennen naamatuttua kaupan kassaa ja rakastajaa ennen vanhaa ihastusta, mutta en pysty tuon paremmin vastaamaan.

Miksi tämä on mielestäsi oleellista?

M34

Pyysin kuvittelemaan tilanteen, jossa on ihan pakko valita. Sen perusteella pystyisi päättelemään, kenestä oikeasti välität eniten. Minun on vaikea ymmärtää, että ihmiset eivät olisi pohjimmiltaan itselle jossain arvojärjestyksessä ja minulle kuulostaa tekopyhältä väittää, että ei olisi. Ymmärrän, että jokainen ihmissuhde on yksilöllinen, mutta silti - jopa vanhemmat yleensä tietävät sisimmässään oman suosikkilapsensa, vaikka

rakastaisivat kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko, ja siksi olen polyamorinen. Minulle on luontevaa, että eri kumppanit vastaavat eri tarpeisiin. Rakkaus ei ole mikään rajallinen resurssi.

M34

Olen sen verran itseriittoinen ja itseohjautuva, etten tarvitse toista täydenämään ja viihdyttämään itseäni. Tarvitsen ihmisen, jota rakastaa ja joka rakastaa minua. Siihen riittää oikein hyvin yksi ihminen loppuelämäksi. En myöskään kyllästy helposti vaan löydän aina uutta samasta ihmisestä ja itsestäni. Elämä on näin parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koska minulla on rakastettu, haluttu jne. olo silloin kun uskon kumppanin himoitsevan ja ihailevan minua, eikä minua, Lauraa ja Saaraa.

Koetko, että ystäväsi välittää sinusta vähemmän, koska hänellä on sinun lisäksesi muita ystäviä? Etkö koe oloasi pidetyksi ja arvostetuksi, koska ystäväsi pitää myös muista ihmisistä ja arvostaa heitä? Tuskinpa.

Minulla on solo polyna samanlainen kokenus romanttisista suhteista. (Ystävyysmetsfora ei välttämättä toimi niille, joilla on primäärikunppani ja sekundäärinen kumppani.)

M34

Voitko vastata viestin loppuosaan? Voisitko tarvittaessa päättää, kuka on sinulle rakkain?

Minä pystyn ystävistäkin valitsemaan "suosikin" jos olisi pakko. Ystävyyssuhde on kuitenkin minusta sitä varten, että tuetaan toista, pidetään seuraa ja hauskaa sekä jaetaan ajatuksia ja mielenkiinnon kohteita. Siinä ei ole seksuaalista aspektia, joka tekee kaikesta vähän monipuolisempaa.

Minä en kyllä pystyisi valitsemaan sen enempää sisaruksista, ystävistä kuin rakastetuistakaan, kenen henki on minulle arvokkain. Ystävää toki auttaisin ennen naamatuttua kaupan kassaa ja rakastajaa ennen vanhaa ihastusta, mutta en pysty tuon paremmin vastaamaan.

Miksi tämä on mielestäsi oleellista?

M34

Pyysin kuvittelemaan tilanteen, jossa on ihan pakko valita. Sen perusteella pystyisi päättelemään, kenestä oikeasti välität eniten. Minun on vaikea ymmärtää, että ihmiset eivät olisi pohjimmiltaan itselle jossain arvojärjestyksessä ja minulle kuulostaa tekopyhältä väittää, että ei olisi. Ymmärrän, että jokainen ihmissuhde on yksilöllinen, mutta silti - jopa vanhemmat yleensä tietävät sisimmässään oman suosikkilapsensa, vaikka

rakastaisivat kaikkia.

Sitten koemme asian varmasti aidosti eri tavalla. Minusta on nimittäin hullu ajatus, että kaikilla olisi jokin yhteinen arvohierarkia elämänsä ihmisille. Minusta ihmiset ovat pikemminkin samankeskisillä kehillä kuin listassa.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet siitä, että miehen biologiaan kuuluu halu varmistaa, että "oma" nainen ei parittelisi muiden kanssa? Etkö ole niin emotionaalisesti mukana, että kokisit naisen sillä tavalla omaksi? Vai tunnetko, että sinusta puuttuu tuo osa, tai pystyt suppressoimaan sen järjellä?

Minulle kumppani on tarpeeksi "oma", kun hän on täysillä läsnä minun kanssani silloin, kun ollaan yhdessä. Mutta kuten sanottu, minulle oma ja muiden autonomia on tärkeä arvo, enkä halua omistaa ketään.

En tiedä, liittyykö asiaan se, että en ole koskaan halunnut lapsia. Mihinkään "mate guardingiin" ei siten olisi tarvetta. Mene ja tiedä.

M34

Oletko koskaan miettinyt, että ehkä sinulta puuttuu "object constancy"? Ajatteletko kumppaneita, kun ette ole yhdessä? Ikävöisitkö sellaista, joka muuttaisi ulkomaille?

Objektipysyvyys on ominaisuus, joka puuttuu lähinnä vauvoilts. Ymmärrän kyllä, että verhon taakse piilotettu palikka ei katoa.

Ikävöin ja olen kyllä ikävöinyt ulkomaille muuttaneita rakkaita ihmisiä, mutta elämänfilosofiani on sellainen, että hyvistä asioista kannattaa nauttia, kun ne ovat käsillä, ja sitten olla kiitollinen siitä, että sai kokea ne. Takertuminen tekee onnettomaksi.

M34

Objektipysyvyys voi itse asiassa puuttuu ainakin narsisteilta ja borderlineilta. Et varmaan näistä kärsi kertomasi perusteella, mutta minua kiinnosti se mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet siitä, että miehen biologiaan kuuluu halu varmistaa, että "oma" nainen ei parittelisi muiden kanssa? Etkö ole niin emotionaalisesti mukana, että kokisit naisen sillä tavalla omaksi? Vai tunnetko, että sinusta puuttuu tuo osa, tai pystyt suppressoimaan sen järjellä?

Minulle kumppani on tarpeeksi "oma", kun hän on täysillä läsnä minun kanssani silloin, kun ollaan yhdessä. Mutta kuten sanottu, minulle oma ja muiden autonomia on tärkeä arvo, enkä halua omistaa ketään.

En tiedä, liittyykö asiaan se, että en ole koskaan halunnut lapsia. Mihinkään "mate guardingiin" ei siten olisi tarvetta. Mene ja tiedä.

M34

Oletko koskaan miettinyt, että ehkä sinulta puuttuu "object constancy"? Ajatteletko kumppaneita, kun ette ole yhdessä? Ikävöisitkö sellaista, joka muuttaisi ulkomaille?

Objektipysyvyys on ominaisuus, joka puuttuu lähinnä vauvoilts. Ymmärrän kyllä, että verhon taakse piilotettu palikka ei katoa.

Ikävöin ja olen kyllä ikävöinyt ulkomaille muuttaneita rakkaita ihmisiä, mutta elämänfilosofiani on sellainen, että hyvistä asioista kannattaa nauttia, kun ne ovat käsillä, ja sitten olla kiitollinen siitä, että sai kokea ne. Takertuminen tekee onnettomaksi.

M34

Objektipysyvyys voi itse asiassa puuttuu ainakin narsisteilta ja borderlineilta. Et varmaan näistä kärsi kertomasi perusteella, mutta minua kiinnosti se mahdollisuus.

Oho, tämä olikin nielenkiintoinen tieto.

M34

Uskon, että eri elämäntilanteisiin ja vaiheisiin voi olla jokaiseen ne "oikeat" ihmiset. Välillä optimaaleinta voisi olla yksin. Tuskin sama ihminen kaikissa elämänvaiheissa. Pitkä suhde vaatii kuitenkin sen, että aina ei mennä optimissa, mutta seuraavassa risteyksessä voidaan taas kohdata. Niissä väliajoissa varsinkin sen tyytyväisyyden ja kasvun tulee löytyä itsestä sisältä, lapsista, ystävistä, töistä, harrastuksista. Minulle riittää se yksi parisuhde, mutta ei vain parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi puhua ihan vain vakipanoista.

Ihmiset eivät kuitenkaan uskalla, koska se tuntuu turvattomalta. Joidenkin on helpompi kuvitella, että heillä on vakipano, joka on myös sitoutunut ja pitää huolta, vaikka tosiasiassa heillä on vain vakipano.

Yhtäältä ihmiset eivät uskalla sitoutua, mutta toisaalta eivät uskalla elää yksinkään.

Vakipano on kyllä ihan oma juttunsa.

Polysuhde on käytännössä vakipanojen suhde. Yhden ihmiset on hyvin vaikea sitoutua eri ihmisiin eroottisesti ja henkisesti samalla vaivalla. Niinpä tilanne on käytännössä se, että ongelmien tullessa heikoin sysätään syrjään aivan niin kuin vakipanoissakin.

Jos kokemuksesi on tuo, en suosittele polyamoriaa sinulle.

Sopiva vertaus on mielestäni verrata polyamorista romanttista rakkaussuhdetta ystävyyssuhteisiin: Ei se että saa uuden ystävän, tarkoita sitä, että muut ystävät sysätään syrjään. Ihmisillä voi olla useita ystävyyssuhteita samanaikaisesti, eikä niiden tarvitse olla keskenään samanlaisia. Joitakin ystäviä näkee harvemmin, toisia taajaan, mutta kaikki ovat silti rakkaita.

Kaikki eivät koe asiaa näin, ja siksi he eivät ole polyamorisia.

M34

Mutta jos sinä näet asian noin, eikö nuo ole enemmänkin fwb-suhteita? Mikä on ero?

Kuvittele, minkälainen parisuhde on alkuvaiheessa, kun tavataan muutaman kerran viikossa, käydään ulkona, vietetään leffailtaa mutta ei asuta yhdessä eikä käydä sukulaispäivällisillä.

M34

Onko ero siis se, että treffinne ovat laadukkaampia ja parisuhdemaisempia kuin fwb:illä?

Käsittääkseni FWB-järjestelystä puuttuvat romanttiset tunteet. Siinä vain kaksi kaverusta harrastavat seksiä, koska se on kiva aktiviteetti. Korjaa, jos olen väärässä.

M34

Minä tunnen usein joitain romanttisia ja seksuaalisia tunteita kavereita kohtaan, vaikka en halua romanttista suhdetta tai seksiä oikeasti. Voi olla, että fwb:t toimii juuri niillä, joilla tunteet noilla osa-alueilla eivät sekoitu helposti. Friends with benefits -määritelmänä tarkoittaa vain kavereita, jotka harrastaa seksiä. En tiedä, onko romantiikan puute "vaatimus".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koska minulla on rakastettu, haluttu jne. olo silloin kun uskon kumppanin himoitsevan ja ihailevan minua, eikä minua, Lauraa ja Saaraa.

Koetko, että ystäväsi välittää sinusta vähemmän, koska hänellä on sinun lisäksesi muita ystäviä? Etkö koe oloasi pidetyksi ja arvostetuksi, koska ystäväsi pitää myös muista ihmisistä ja arvostaa heitä? Tuskinpa.

Minulla on solo polyna samanlainen kokenus romanttisista suhteista. (Ystävyysmetsfora ei välttämättä toimi niille, joilla on primäärikunppani ja sekundäärinen kumppani.)

M34

Voitko vastata viestin loppuosaan? Voisitko tarvittaessa päättää, kuka on sinulle rakkain?

Minä pystyn ystävistäkin valitsemaan "suosikin" jos olisi pakko. Ystävyyssuhde on kuitenkin minusta sitä varten, että tuetaan toista, pidetään seuraa ja hauskaa sekä jaetaan ajatuksia ja mielenkiinnon kohteita. Siinä ei ole seksuaalista aspektia, joka tekee kaikesta vähän monipuolisempaa.

Minä en kyllä pystyisi valitsemaan sen enempää sisaruksista, ystävistä kuin rakastetuistakaan, kenen henki on minulle arvokkain. Ystävää toki auttaisin ennen naamatuttua kaupan kassaa ja rakastajaa ennen vanhaa ihastusta, mutta en pysty tuon paremmin vastaamaan.

Miksi tämä on mielestäsi oleellista?

M34

Pyysin kuvittelemaan tilanteen, jossa on ihan pakko valita. Sen perusteella pystyisi päättelemään, kenestä oikeasti välität eniten. Minun on vaikea ymmärtää, että ihmiset eivät olisi pohjimmiltaan itselle jossain arvojärjestyksessä ja minulle kuulostaa tekopyhältä väittää, että ei olisi. Ymmärrän, että jokainen ihmissuhde on yksilöllinen, mutta silti - jopa vanhemmat yleensä tietävät sisimmässään oman suosikkilapsensa, vaikka

rakastaisivat kaikkia.

Sitten koemme asian varmasti aidosti eri tavalla. Minusta on nimittäin hullu ajatus, että kaikilla olisi jokin yhteinen arvohierarkia elämänsä ihmisille. Minusta ihmiset ovat pikemminkin samankeskisillä kehillä kuin listassa.

M34

Voi olla! Minulla on yksi lapsi, joka itsestäänselvästi menee muiden edelle, mitä uhrautumiseen tulee. Harmi, että itsellä ei ole kokemusta, olisiko suosikkilasta. Kieltämättä loppujen ihmisten kanssa valitseminen esim. elämän ansaitsemisesta tuntuu Jumalan leikkimiseltä.

Jossain vaiheessa minulla oli monta päällekkäistä suhdetta, joista pidin kyllä kaikista, mutta olisin pystynyt valitsemaan tärkeimmän, jos olisi täytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koska minulla on rakastettu, haluttu jne. olo silloin kun uskon kumppanin himoitsevan ja ihailevan minua, eikä minua, Lauraa ja Saaraa.

Koetko, että ystäväsi välittää sinusta vähemmän, koska hänellä on sinun lisäksesi muita ystäviä? Etkö koe oloasi pidetyksi ja arvostetuksi, koska ystäväsi pitää myös muista ihmisistä ja arvostaa heitä? Tuskinpa.

Minulla on solo polyna samanlainen kokenus romanttisista suhteista. (Ystävyysmetsfora ei välttämättä toimi niille, joilla on primäärikunppani ja sekundäärinen kumppani.)

M34

Voitko vastata viestin loppuosaan? Voisitko tarvittaessa päättää, kuka on sinulle rakkain?
Minä pystyn ystävistäkin valitsemaan "suosikin" jos olisi pakko. Ystävyyssuhde on kuitenkin minusta sitä varten, että tuetaan toista, pidetään seuraa ja hauskaa sekä jaetaan ajatuksia ja mielenkiinnon kohteita. Siinä ei ole seksuaalista aspektia, joka tekee kaikesta vähän monipuolisempaa.

En ole ap, mutta tämä pisti silmään. Minä en pysty, tunnen niin monia hienoja ihmisiä, eri tavoilla hienoja, en voisi valita, ei mulla ole ykkösystävää. Miksi pitäisi valita se rakkain? Monogaminen olen, mutta silti ymmärrän ap:n pointin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti en usko, mutta ikäkin vaikuttaa tähän asiaan, uskon että monet alle kolmekymppiset eivät ole vielä saanut/ehtinyt kaikkia juoksujaan juoksemaan joten se täydellinen sitoutuminen vain yhteen ihmiseen voi olla erittäin vaikeaa.

Jos taas nelikymppinen tai sitä vanhemmat löytää suhteen niin siinä todennäköisesti on ainakin paremmat mahdollisuudet onnistumiseen.

Silti aina liha on heikko(A) ja tilaisuus voi tehdä varkaan kenestä tahansa. (oikeus omiin tunteisiin ja rakastajiin) ja siinä on jotain niin oikeaa 🎵🎶🎼🎙️🎤

Joskus nelikymppinen on elänyt koko ikänsä " niin kuin kuuluu" ja herääkin siihen, että entäs minä? Kohtaloita on erilaisia.

Ihan totta, ja siksi sanoinkin että liha on heikko(A) aina ja että tilaisuus voi tehdä varkaan kenestä tahansa ja milloin tahansa.

*

Pystyn kiintymään romanttisesti vain yhteen ihmiseen kerrallaan.