Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että yksi kumppani voi riittää tekemään ihmisen onnelliseksi ja täyttää kaikki emotionaaliset tarpeet koko elämän ajan?
24.11.2018 |
Minä en usko, ja siksi olen polyamorinen. Minulle on luontevaa, että eri kumppanit vastaavat eri tarpeisiin. Rakkaus ei ole mikään rajallinen resurssi.
M34
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi puhua ihan vain vakipanoista.
Ihmiset eivät kuitenkaan uskalla, koska se tuntuu turvattomalta. Joidenkin on helpompi kuvitella, että heillä on vakipano, joka on myös sitoutunut ja pitää huolta, vaikka tosiasiassa heillä on vain vakipano.
Yhtäältä ihmiset eivät uskalla sitoutua, mutta toisaalta eivät uskalla elää yksinkään.
Vakipano on kyllä ihan oma juttunsa. Ymmärrän, että se on lähinnä seksiä ilman sen kummempaa rakkautta tai muita tunnekokemuksia.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi puhua ihan vain vakipanoista.
Ihmiset eivät kuitenkaan uskalla, koska se tuntuu turvattomalta. Joidenkin on helpompi kuvitella, että heillä on vakipano, joka on myös sitoutunut ja pitää huolta, vaikka tosiasiassa heillä on vain vakipano.
Yhtäältä ihmiset eivät uskalla sitoutua, mutta toisaalta eivät uskalla elää yksinkään.
Vakipano on kyllä ihan oma juttunsa.
Polysuhde on käytännössä vakipanojen suhde. Yhden ihmiset on hyvin vaikea sitoutua eri ihmisiin eroottisesti ja henkisesti samalla vaivalla. Niinpä tilanne on käytännössä se, että ongelmien tullessa heikoin sysätään syrjään aivan niin kuin vakipanoissakin.
Kylläpä tuli virheitä. Siis yhden ihmisen on hyvin vaikea sitoutua eri ihmisiin eroottisesti ja henkisesti samalla voimalla.
Tyhmä kysymys. Ei ole kenenkään toisen tehtävä tyydyttää kaikkia tarpeitasi, eikä hyppiminen sängystä sänkyyn sitä ainakaan tee.
Se vaatii kyllä paljon kompromissejä. EN usko että nuoresta polvesta on sellaiseen joustavuuteen, mitä pitkä parisuhde edellyttää. Nykyelämä kasvattaa kaikki-heti-mulle ajattelua. Omien tarpeiden odotuttaminen on jäämässä historiaan.
Omalta kohdaltani nelikymppisenä naisena sanoisin että olisin mieluummin yksin kuin monisuhteinen. Kannan paljon huolta ja iloa kumppanini asioista. En vain olisi riittävä monelle. Yhdelle juuri ja juuri. Pyrin olemaan itselleni niin riittävä, että en eron tullen luhistuisi kumppanin puutteeseen ja oikeastaan ajatus yksinelämisestä on kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi puhua ihan vain vakipanoista.
Ihmiset eivät kuitenkaan uskalla, koska se tuntuu turvattomalta. Joidenkin on helpompi kuvitella, että heillä on vakipano, joka on myös sitoutunut ja pitää huolta, vaikka tosiasiassa heillä on vain vakipano.
Yhtäältä ihmiset eivät uskalla sitoutua, mutta toisaalta eivät uskalla elää yksinkään.
Vakipano on kyllä ihan oma juttunsa.
Polysuhde on käytännössä vakipanojen suhde. Yhden ihmiset on hyvin vaikea sitoutua eri ihmisiin eroottisesti ja henkisesti samalla vaivalla. Niinpä tilanne on käytännössä se, että ongelmien tullessa heikoin sysätään syrjään aivan niin kuin vakipanoissakin.
Jos kokemuksesi on tuo, en suosittele polyamoriaa sinulle.
Sopiva vertaus on mielestäni verrata polyamorista romanttista rakkaussuhdetta ystävyyssuhteisiin: Ei se että saa uuden ystävän, tarkoita sitä, että muut ystävät sysätään syrjään. Ihmisillä voi olla useita ystävyyssuhteita samanaikaisesti, eikä niiden tarvitse olla keskenään samanlaisia. Joitakin ystäviä näkee harvemmin, toisia taajaan, mutta kaikki ovat silti rakkaita.
Kaikki eivät koe asiaa näin, ja siksi he eivät ole polyamorisia.
M34
En usko. Siihen ei tarvita yhtäkään toista ihmistä. Harmi, että olet noin epävarma omasta itsestäsi ja läheisriippuvainen monista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuo kumppanisi haluavat olla kanssasi tuonkaltaisissa suhteissa?
Tullakseen rakastetuksi, arvostetuksi, hyvä pidetyiksi, seksuaalisesti halutuksi... Ihan samoista syistä kuin useimmat hakeutuvat monogaamisiin suhteisiinkin. He eivät vain kaipaa niitä perinteiseen elämänkumppanuuteen liittyviä parisuhteen piirteitä, niin kuin minäkään en kaipaa. Tämä ei ole mikään parisuhteen kevyt versio vaan ihan täysi oma juttunsa.
M34
Vaikea käsittää. Siis koska minulla on rakastettu, haluttu jne. olo silloin kun uskon kumppanin himoitsevan ja ihailevan minua, eikä minua, Lauraa ja Saaraa. Varmasti pakkotilanteessa pystyisit valitsemaan, kuka naisista on sinulle kaikkein tärkein. Jos kaikki olisi palavassa talossa, kenet pelastaisit ensin?
Vierailija kirjoitti:
En usko. Siihen ei tarvita yhtäkään toista ihmistä. Harmi, että olet noin epävarma omasta itsestäsi ja läheisriippuvainen monista ihmisistä.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsee muita ihmisiä ollakseen onnellinen. Tämä on ihan biologiamme sanelemaa faktaa. Juuri mikään ei tuhoa ihmisen hyvinvointia niin kuin sosiaalinen eristäminen ja yksinäisyys. Tällä ei ole mitään tekemistä läheisriippuvuuden kanssa.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi puhua ihan vain vakipanoista.
Ihmiset eivät kuitenkaan uskalla, koska se tuntuu turvattomalta. Joidenkin on helpompi kuvitella, että heillä on vakipano, joka on myös sitoutunut ja pitää huolta, vaikka tosiasiassa heillä on vain vakipano.
Yhtäältä ihmiset eivät uskalla sitoutua, mutta toisaalta eivät uskalla elää yksinkään.
Vakipano on kyllä ihan oma juttunsa.
Polysuhde on käytännössä vakipanojen suhde. Yhden ihmiset on hyvin vaikea sitoutua eri ihmisiin eroottisesti ja henkisesti samalla vaivalla. Niinpä tilanne on käytännössä se, että ongelmien tullessa heikoin sysätään syrjään aivan niin kuin vakipanoissakin.
Jos kokemuksesi on tuo, en suosittele polyamoriaa sinulle.
Sopiva vertaus on mielestäni verrata polyamorista romanttista rakkaussuhdetta ystävyyssuhteisiin: Ei se että saa uuden ystävän, tarkoita sitä, että muut ystävät sysätään syrjään. Ihmisillä voi olla useita ystävyyssuhteita samanaikaisesti, eikä niiden tarvitse olla keskenään samanlaisia. Joitakin ystäviä näkee harvemmin, toisia taajaan, mutta kaikki ovat silti rakkaita.
Kaikki eivät koe asiaa näin, ja siksi he eivät ole polyamorisia.
M34
Mutta jos sinä näet asian noin, eikö nuo ole enemmänkin fwb-suhteita? Mikä on ero?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka puhun parisuhteista, minulla ei ole mitään erityistä halua olla osa pariskuntaa tai edetä parisuhdeportaita. Miellän itseni aina yksilöksi, ja autonomia (niin oma kuin muiden) on minulle tärkeä arvo. Luulen, että solo poly on ihanteellinen suhdemalli yksinäisille susille.
M34
"solo poly"! :D
Yksinäisenä sutena vastaan ettei tulis mieleenkään, yksikin miessuhde on liikaa.
Mutta ehkä sinulle miehenä sopii, sinua kun vie enemmän penis kuin järki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis koska minulla on rakastettu, haluttu jne. olo silloin kun uskon kumppanin himoitsevan ja ihailevan minua, eikä minua, Lauraa ja Saaraa.
Koetko, että ystäväsi välittää sinusta vähemmän, koska hänellä on sinun lisäksesi muita ystäviä? Etkö koe oloasi pidetyksi ja arvostetuksi, koska ystäväsi pitää myös muista ihmisistä ja arvostaa heitä? Tuskinpa.
Minulla on solo polyna samanlainen kokenus romanttisista suhteista. (Ystävyysmetsfora ei välttämättä toimi niille, joilla on primäärikunppani ja sekundäärinen kumppani.)
M34
Mitä ajattelet siitä, että miehen biologiaan kuuluu halu varmistaa, että "oma" nainen ei parittelisi muiden kanssa? Etkö ole niin emotionaalisesti mukana, että kokisit naisen sillä tavalla omaksi? Vai tunnetko, että sinusta puuttuu tuo osa, tai pystyt suppressoimaan sen järjellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi puhua ihan vain vakipanoista.
Ihmiset eivät kuitenkaan uskalla, koska se tuntuu turvattomalta. Joidenkin on helpompi kuvitella, että heillä on vakipano, joka on myös sitoutunut ja pitää huolta, vaikka tosiasiassa heillä on vain vakipano.
Yhtäältä ihmiset eivät uskalla sitoutua, mutta toisaalta eivät uskalla elää yksinkään.
Vakipano on kyllä ihan oma juttunsa.
Polysuhde on käytännössä vakipanojen suhde. Yhden ihmiset on hyvin vaikea sitoutua eri ihmisiin eroottisesti ja henkisesti samalla vaivalla. Niinpä tilanne on käytännössä se, että ongelmien tullessa heikoin sysätään syrjään aivan niin kuin vakipanoissakin.
Jos kokemuksesi on tuo, en suosittele polyamoriaa sinulle.
Sopiva vertaus on mielestäni verrata polyamorista romanttista rakkaussuhdetta ystävyyssuhteisiin: Ei se että saa uuden ystävän, tarkoita sitä, että muut ystävät sysätään syrjään. Ihmisillä voi olla useita ystävyyssuhteita samanaikaisesti, eikä niiden tarvitse olla keskenään samanlaisia. Joitakin ystäviä näkee harvemmin, toisia taajaan, mutta kaikki ovat silti rakkaita.
Kaikki eivät koe asiaa näin, ja siksi he eivät ole polyamorisia.
M34
Mutta jos sinä näet asian noin, eikö nuo ole enemmänkin fwb-suhteita? Mikä on ero?
Kuvittele, minkälainen parisuhde on alkuvaiheessa, kun tavataan muutaman kerran viikossa, käydään ulkona, vietetään leffailtaa mutta ei asuta yhdessä eikä käydä sukulaispäivällisillä.
M34
En ymmärrä mitä siitä kukaan saa, että on monta seurustelukumppania, sanoo sen terve järkikin ettei se hyvää tee psyykelle eikä varmasti muullekaan terveydelle jos kaikki panevat kaikkia. Kyllä ihminen tuntee mustasukkasuutta ja loukkaantuu sitten jos huomaa jäävänsä kolmenneksi pyöräksi, vaikka ois miten suvaitsevainen hippi ja suvereeni, kyllä se sisuksia jäytää. Joku siinä aina kärsii.
Ne ohjelmat mitä on näistä "polyamorisista" tullut, on antanut vain sen vaikutelman, että eivät ole ihan terveitä, niiltä puuttuu varmasti perhettä tai läheisiä, takertuvat sitten toisiinsa kuin hukkuvat oljenkorteen, mutta jotenkin se touhu vaikuttaa kummalliselta.
En usko. Ihmiset elävät nykyään itkään ja useimmat ehtivät muuttua melkoisesti elämäntaipaleensa aikana.
Olen 58 v. ja maailma näyttää ihan toiselt kuin nuoruudessani.
Yksi esimerkki muutoksessa ajatusmaailmassani: nuorena miesihanteeni oli tumma ja tulinen, nyt sellainen ei oisi ähempää kiinnostaa, sellainen on kokenut minun maalilmassani todellisen inflaation, koska nuoruudessani tummat ja tuliset olivat harvinaisia, joten ne minun arvoasteikollani olivat ilmeisesti jotain hianompaa. Nyt puolestaan, kun joka nurkka pursuaa tummaa ja tulisempaa, viehätyn enemmän vaaleasta ja haaleasta, punatukkainen ja valkoripsinen norjalaisviikinki on ykköstilalla.
Eli jos olisin paukauttanut pariutumaan nuoruuden ihasteeni kanssa (en sitä tehnyt, kun en halunnut lapsia, enkä parisuhdett), niin eiköhän ero olisi tullut molemminpuoliseen epäsopivuuteen vedoten viimeistään nelikymppisenä (klassisesti, silloinhan yleensä ihmiset saavat toisistaan tarpeeksi).
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet siitä, että miehen biologiaan kuuluu halu varmistaa, että "oma" nainen ei parittelisi muiden kanssa? Etkö ole niin emotionaalisesti mukana, että kokisit naisen sillä tavalla omaksi? Vai tunnetko, että sinusta puuttuu tuo osa, tai pystyt suppressoimaan sen järjellä?
Minulle kumppani on tarpeeksi "oma", kun hän on täysillä läsnä minun kanssani silloin, kun ollaan yhdessä. Mutta kuten sanottu, minulle oma ja muiden autonomia on tärkeä arvo, enkä halua omistaa ketään.
En tiedä, liittyykö asiaan se, että en ole koskaan halunnut lapsia. Mihinkään "mate guardingiin" ei siten olisi tarvetta. Mene ja tiedä.
M34
Kukaan ei ole täydellinen.
Ihmiset eivät ole kulutushyödykkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis koska minulla on rakastettu, haluttu jne. olo silloin kun uskon kumppanin himoitsevan ja ihailevan minua, eikä minua, Lauraa ja Saaraa.
Koetko, että ystäväsi välittää sinusta vähemmän, koska hänellä on sinun lisäksesi muita ystäviä? Etkö koe oloasi pidetyksi ja arvostetuksi, koska ystäväsi pitää myös muista ihmisistä ja arvostaa heitä? Tuskinpa.
Minulla on solo polyna samanlainen kokenus romanttisista suhteista. (Ystävyysmetsfora ei välttämättä toimi niille, joilla on primäärikunppani ja sekundäärinen kumppani.)
M34
Voitko vastata viestin loppuosaan? Voisitko tarvittaessa päättää, kuka on sinulle rakkain?
Minä pystyn ystävistäkin valitsemaan "suosikin" jos olisi pakko. Ystävyyssuhde on kuitenkin minusta sitä varten, että tuetaan toista, pidetään seuraa ja hauskaa sekä jaetaan ajatuksia ja mielenkiinnon kohteita. Siinä ei ole seksuaalista aspektia, joka tekee kaikesta vähän monipuolisempaa.
Vaikea sanoa, kun minulla on muitakin seikkoja, jotka rajaavat mahdollisten partnerien määrää (esim. se, etten halua lapsia). Mutta kun Tinderissä juttelee ja tuo avoimesti ilmi, minkälaista juttua etsii, yllättävän moni suhtautuu tosi myönteisesti. Filtteröin kai sitten jo kuvillani pois ne, jotka etsivät aviomiesainesta...
M34