Olen 30 ja äitini ärsyttää minua yli kaiken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittelit viestistäsi hyvin tarkasti ihmis piirteitä, joita toivoisit esiintyvän paljon teidän ympäristössä. Sinä et kuitenkaan voi toisia ihmisiä muuttaa, voit muuttaa vaan omaa suhtautumistasi muihin. Lapset saavat sinulta mallin, he suhtautuvat ihmisiin samoin niinkin sinä suhtaudut muihin. Mieti, haluatko antaa lapsillesi mallin, että on arvostettavia ihmisiä ja ei arvostettavia.. Katsotko myös kieroon sellaisia ihmisiä joita et arvosta? Tai jotka ärsyttävät? Olisiko sittenkin parempi antaa lapsille suvaitsevaisempi ja ymmärtäväisempi käytös malli? Kaikki ihmiset kun ovat lopulta saman arvoisia, oli sitten suorapuheinen selkärankainen tai ei.

En voi muuttaa muita ihmisiä, mutta saan päättää, ketä omiin läheisiini kuuluu ja kuka on lapselle hyvää seuraa. Mielestäni äidissäni on hyviä puolia, mutta myös huonoja sen verran, että en soisi lapsen viettävän esimerkiksi lomalla paria viikkoa hänen kanssaan. En jotenkin luota häneen. Lisäksi äitini sanoo jotain sellaisia pieniä asioita... Sellaisia jotka eivät ihan ole pahan puhumista minusta, mutta vähän kumminkin. Jos sanon tuollaisesta, hän väittää että kuvittelen. En pysty oikein laittamaan esimerkkiä, että ei tunnisteta.

Ainoa tapa tulla toimeen edes jotenkin on tavata melko vähän, koska asioita ei voi kuitenkaan selvittää rakentavasti. Ap

Missä asioissa et häneen luota? Onko sinulla huonot muistot omasta lapsuudestasi?

Vierailija kirjoitti:

En pysty kestämään äitini seuraa paria tuntia kauempaa. Kaikki hänessä ärsyttää; tapa syödä, puhua, hengittää ja puuskuttaa kovaäänisesti. Hän ostelee mielellään lapselleni tavaroita ja muutenkin tykkää hemmotella. Jos lapsi joskus puhuu hänelle tylysti tai pompottelee, hän esittää ylipirteää eikä yhtään laita itse rajoja, kuinka haluaa itselleen puhuttavan. Pahinta äidissäni on sellainen henkinen laiskuus ja kunnianhimottomuus. Hän syö huonosti, eikä jaksa opetella mitään kunnolla vaan asiat on aina hälläväliä ja sinnepäin. Tuntuu ongelmallisesta, että äitini on tavallaan kiva, mutta en pidä hänestä. Myöskään en ajattele, että hän on kovin hyvää seuraa lapselleni loppujen lopuksi, ikäänkuin roolimallina, koska itse uskon vahvasti, että ympäröivien läheisten arvomaailma ja asenteet tarttuvat. Haluan, että olemme enimmäkseen tekemisissä lujien, selkärangallisten ja suorapuheisten ihmisten kanssa.

Jospa äitisi on arka rajoittamaan lastasi, kun selvästi arvioit koko ajan hänen käyttäytymistään ja kaikkea mitä hän tekee. Jos lapsesi puhuu tylysti äidillesi tai kenelle tahansa ihmiselle, eikö se ole sinun tehtäväsi puuttua lapsen puheisiin ja tekemisiin?

Onpa kovaa ja kylmäkiskoista puhetta äidistä. Itse oletkin varmaan täydellinen. Ehkä et muistuta äitiäsi, mutta lapsesi varmaan löytää sinusta ne heikot ominaisuudet, joista sitten valittaa aikuisena. Karmanlaki. Opettele suvaitsevaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Jännää, että kaikki on äitini puolella tuntematta häntä yhtään.

Minua vaivaa ja hävettää kyllä se, että äitini ärsyttää, koska luulin sen menevän ohi joskus teini-iän jälkeen. Toisaalta ehkä sille on joku pinnan alla piilevä syy, että kaikki hänessä raivostuttaa. Ap

Pitäskö sinun mennä terapiaan?

Tosi huippua, että voit edes ajatella antavasi lapsen hänelle kahdeksi viikoksi. Joidenkin vanhemmat ovat niin huonokuntoisia, ettei alle 12 v lasta voi jättää edes puolen tunnin kauppareissuksi vahdittavaksi koskaan. Kannattaa opetella olemaan kiitollinen siitä mitä sulla on ja opettaa lapselle samaa nöyryyttä. Mikä estää sua ehdottamasta lyhyempiä vierailuja jne?

Vierailija kirjoitti:

Ah, ihana äitimyytti. Kaikki äidit ovat hyviä ja parhaita mahdollisia äitejä lapsille. Kyllä myös sairaat, itsekkäät, narsistit, persoonallisuushäiriöiset ja muut vastaavat saavat lapsia ja saattavat kohdella lapsiaan julmasti ja pahoin monin eri hienosyisin tavoin. Eivät kaikki äidit ole hyviä äitejä, ei pelkkä äitiys tee ihmisestä hyvää. 

Kumpi äiti tuossa parempi, tuo jota haukutaan vai tuo joka haukkuu? Mistä me tiedetään miten tämä nuorempi onnistuu äitiydessään? Tämä ap ainakin on vaativa itsensä suhteen, kun vaatimukset leviävät myös äitiin. Ei taida helppo osa olla lapsellakaan?