Lue keskustelun säännöt.
Oudosti käyttäytyvä tuttava - kenelläkään vastaavia kokemuksia?
23.11.2018 |
Minulla on kaveriporukassa yksi tuttava, nuorempi nainen, olisiko jotain 23. Itse olen siis päälle kolmekymppinen nainen, suurin osa porukasta on vieläkin vanhempia, nelikymppisiä. Ollaan siis tutustuttu harrastuksen tiimoilla netissä. Ei olla mitään superläheisiä ystäviä, mutta ihan hyviä kavereita kuitenkin, ja vietetään paljon aikaa yhdessä.
Mutta tällä nuoremmalla naisella on hyvin kumma tapa. Hän siis jotenkin aina ottaa aiheen, josta minä olen erityisen kiinnostunut ja tiedän paljon, ja "omii" sen omaksi erikoisalakseen. Esimerkkinä: muutamaa kuukautta sitten keskusteltiin suosikkikirjailijoista, minä mainitsin omani, jonka kaikki teokset olen lukenut. Mainitsin myös opiskelleeni jonkin verran tuon aikakauden kirjallisuutta. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin kyseinen nainen on lukenut pari tuon kirjailijan teosta, ei muistanut että kyseessä oli minunkin suosikkikirjailijani ja suositteli kirjailijaa omana löytönään ja yhtenä suosikkikirjailijanaan muille - ja nyt käyttäytyi aikakauden kirjallisuuden erikoisasiantuntijana, muun muassa korjasi (virheellisesti) sanomisiani kun yritin itsekin osallistua keskusteluun. Olin siis innoissani, koska aihepiiri kiinnosti minua kovasti, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi että minun ajatuksiani ei tässä keskustelussa kaivattu... mikä oli vähän outoa.
Toisena esimerkkinä, olen opiskellut historiaa, ja erikoisalaani on tietty aikakausi. Tämä nainen ei ole opiskellut historiaa vaan viestintää, eikä vaikuttanut mitenkään kiinnostuneelta historiasta silloin kun tapasimme, vaan piti m.m. näyttämötaiteisiin liittyvää blogia. No, jonkin aikaa sitten hän ilmoitti aikovansa perustaa blogin tai podcastin, joka käsittelee historiaa - ja nimenomaan tätä "minun" aikakauttani. Sanoin hänelle, että voin toki auttaa, jos hän tarvitsee mitään tiettyä aikakauteen liittyvää tietoa - olenhan opiskellut aihetta vuosikausia - mutta hän kieltäytyi aika tylysti, ettei tarvitse mitään neuvoja. (No ihan sama minulle, en olisi jaksanutkaan kenenkään blogipostauksia tai podcasteja oikolukea.)
Tässä oli siis vain kaksi esimerkkiä, mutta olen huomannut sitä muutenkin. Aina, jos minä tiedän jostain aiheesta jotain, hänen täytyy todistaa tietävänsä minua enemmän. Ymmärtäisin, jos minussa olisi jotain kadehdittavaa, mutta kun ei ole. En ole elämässäni mitenkään menestynyt, en hyvännäköinen, en mitään erikoista.
Eikä tämä nainen tee samaa kenenkään muun kanssa. Ryhmästä löytyy niin kokkia kuin tähtitieteilijää, eikä hän pistä pystyyn showta ruuanlaitostaan tai astronomian taidoistaan.
Huvittaa lähinnä, joskus vähän ärsyttää. Enemmän kuitenkin ihmetyttää, mistä tämä on lähtöisin. Ja on alkanut jotenkin tulla epämukava olo, että kyseinen nainen ei pidä minusta muutenkaan, sillä hän haastaa aina mielipiteeni mitä kummallisimmista syistä. Sanoin kerran keskustelussa pitäväni uudesta Kaunotar ja hirviö -elokuvasta, ja hän sanoi ihmettelevänsä, miten kukaan voi pitää niin homofoobisesta elokuvasta. Siis mitä ihmettä.
Kommentit (48)
Vaikuttaa puhtaasti siltä, että on kateellinen sinulle, joten yrittää olla kuin sinä, mutta parempi. Tämän vuoksi myös vähättelee sinun tietämystäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa on paljon ihan tavallisia tai jopa kivoja ihmisiä, joilla ei vain ole ideoita, mielikuvitusta tai aloitekykyä. He imevät mielellään (ehkä osin huomaamattaan) ideoita ympäriltään, koska heillä ei omaa sisältöä sillä kohdalla päätä ole. He matkivat muita, usein jollain lailla arvostamiaan ihmisiä, eivätkä aina edes tiedä tekevänsä sitä. Toisaalta heitä on helppo käyttää jollain lailla hyväkseen, koska heitä voi johdatella. Toisaalta he ovat ärsyttäviä juuri kuvattujen kertomusten lailla. Jos minulla tuollainen tapaus olisi tuttavapiirissä, ja se minua häiritsisi, kysyisin häneltä kahden kesken ihan suoraan, mistä oikein on kyse. Enkä antaisi hänen vain liueta tilanteesta jollain typerälle "ai, en muistanut" -selityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4340 kirjoitti:
Minulla on ystävä, joka myös omii minulta asioita alkaen sisustuksesta, kulttuuriharrastuksista yms.
Tutustuttuamme hänen kotiinsa alkoi ilmaantua samoja sisustukseen liittyviä asioita kuin minulla.
Aiemmin ei ollut pätkääkään kiinnostunut esim. teatterista, mutta nyt käy usein ja kertoo minulle, miten kiinnostavia esitykset ovat.
Matkaili ryhmämatkoilla rantalomilla, mutta nyt kehuu minulle, miten kaupunkimatkailu ja maan kulttuuri kiinnostaa.
Huvittaa ja ärsyttää, kun hän kertoo minulle näistä ihan omina juttuinaan vaikka ovat suoraan kuin minulta.Tämähän siitä tekeekin outoa ja huvittavaa. Ettei hän sano vaikka että "Hei muuten, tosi kiva kun kerroit siitä Eilatin vanhan kaupungin reissusta, varasin sitten sinne syyslomalla matkan ja oli huikea kokemus. Oletko käynyt siellä temppelillä myös?" Vaan että ajatus on yhtäkkiä hänen omansa? Sitä en pysty ymmärtämään. Tai että ette voi tosiaan vaikka vertailla kokemuksianne teatteriesityksestä tai mennä yhdessä, vaan kiinnostus onkin hänen ja kertomisen tapa ulossulkeva. Yleensä kun yhteisistä kiinnostuksista keskusteleminen on hauskaa, näiden tapausten kohdalla se hauskuus jää jollain tapaa pois.
Joo, tuo "kertomisen tapa ulossulkeva" on se, mikä minuakin tässä jutussa häiritsee. Sitä on tosi vaikea kuvailla ellei ole itse ollut osallisena samanlaisessa keskustelussa, mutta kyllähän sen tuntee, varsinkin tuttujen ihmisten kanssa, jos ei ole tervetullut johonkin. Sellainen "ei tervetullut" fiilis noista kokemuksista jää - tai tervetullut vain kuuntelijaksi, keskustelijana sivuutetaan.
-ap
Narsistilta kuulostaa että yrittää mustamaalata jotakuta ja saa muut kääntymään tätä vastaan, juurikin joku jolla on erilaiset mielipiteet valkkautuu helposti uhriksi. Ja myös sinä ap olet ryhmässä hieman hiljaisempi, joten sinulta on helppo varastaa ideoita ja rynniä yli.
Tuollainen toisten ideoiden varastaminen ja "unohtaminen" että joku toinen teki/sanoi ensin kuulostaa juurikin joltain persoonallisuushäiriöltä. Patologista valehtelua, toisen vähättelyä tai yksinkertaisesti oma persoonallisuus menee toisen kanssa sekaisin, jolloin jokin ajatuksen ottaa omakseen eikä pysty hyväksymään/ymmärtämään että se oli jollakin toisella ensin.
Kuulostaa hieman eräältä tutultani, joka oli nuorempana juuri tuollainen, nyttemmin hänellä on diagnoosit (en tiedä mitä kaikkea) ja lääkitys kohdallaan mutta siitä huolimatta joskus tulee vieläkin ilmiselvästi keksittyjä juttuja. Muuten nykyään ihan siedettävä henkilö! Hänen elämänsä oli todella mielenkiintoista ja jatkuvasti tapahtui uskomattomia juttuja, vaikkei ikinä edes käynyt missään.
Ja mieti sitä, että jos hän noin törkeästi varastaa sinulta ideoita, mitä kaikkea hän varastaa muilta? Tuntuu kuin tuollaiset ihmiset ottaisivat muilta mielenkiintoisia osia heidän elämästään ja tällä tavalla rakentaisivat omaa persoonallisuuttaan, osa sieltä, toinen täältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4340 kirjoitti:
Minulla on ystävä, joka myös omii minulta asioita alkaen sisustuksesta, kulttuuriharrastuksista yms.
Tutustuttuamme hänen kotiinsa alkoi ilmaantua samoja sisustukseen liittyviä asioita kuin minulla.
Aiemmin ei ollut pätkääkään kiinnostunut esim. teatterista, mutta nyt käy usein ja kertoo minulle, miten kiinnostavia esitykset ovat.
Matkaili ryhmämatkoilla rantalomilla, mutta nyt kehuu minulle, miten kaupunkimatkailu ja maan kulttuuri kiinnostaa.
Huvittaa ja ärsyttää, kun hän kertoo minulle näistä ihan omina juttuinaan vaikka ovat suoraan kuin minulta.Tämähän siitä tekeekin outoa ja huvittavaa. Ettei hän sano vaikka että "Hei muuten, tosi kiva kun kerroit siitä Eilatin vanhan kaupungin reissusta, varasin sitten sinne syyslomalla matkan ja oli huikea kokemus. Oletko käynyt siellä temppelillä myös?" Vaan että ajatus on yhtäkkiä hänen omansa? Sitä en pysty ymmärtämään. Tai että ette voi tosiaan vaikka vertailla kokemuksianne teatteriesityksestä tai mennä yhdessä, vaan kiinnostus onkin hänen ja kertomisen tapa ulossulkeva. Yleensä kun yhteisistä kiinnostuksista keskusteleminen on hauskaa, näiden tapausten kohdalla se hauskuus jää jollain tapaa pois.
Joo, tuo "kertomisen tapa ulossulkeva" on se, mikä minuakin tässä jutussa häiritsee. Sitä on tosi vaikea kuvailla ellei ole itse ollut osallisena samanlaisessa keskustelussa, mutta kyllähän sen tuntee, varsinkin tuttujen ihmisten kanssa, jos ei ole tervetullut johonkin. Sellainen "ei tervetullut" fiilis noista kokemuksista jää - tai tervetullut vain kuuntelijaksi, keskustelijana sivuutetaan.
-ap
Tuli mieleen, että ehkä sinut sivuutetaan keskustelijana, koska alkuperäinen idea on tullut sinulta ja saattaisit paljastaa hänet valehtelijaksi (itsekin sanoit että hän välillä korjaa virheellisesti sanomisiasi). Hän vähättelee sinua, jotta muut eivät uskoisi sinua vaan häntä. Hän haluaa olla sinua parempi, ja uskoo että jos muut näkevät asian niin, niin hän oikeasti onkin sinua parempi. Sillä ei ole merkitystä kumpi on oikeassa, vaan vain muiden ihmisten mielipiteillä on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mä niin ymmärrän sua
Mulla oli aikoinaan juuri tuollainen työkaveri.
Jos sain pomolta jonkun erikoishomman, niin hän meni polkemaan jalkaa ja vaati, että hän pääsee juuri siihen hommaan.
Jos kehitin jonkun systeemin työhön liittyen, niin hän selitti suureen ääneen keksineensä sen paljon aikaisemmin.
Kuitenkin hän yritti kaveerata kanssani.
Hän ikäänkuin omi kaiken, mitä olin tehnyt.
Onneksi hän joutui lähtemään työstä.
Hullu mikä hullu.
Luulee, ettei muut huomaa.
Tämähän siitä tekeekin outoa ja huvittavaa. Ettei hän sano vaikka että "Hei muuten, tosi kiva kun kerroit siitä Eilatin vanhan kaupungin reissusta, varasin sitten sinne syyslomalla matkan ja oli huikea kokemus. Oletko käynyt siellä temppelillä myös?" Vaan että ajatus on yhtäkkiä hänen omansa? Sitä en pysty ymmärtämään. Tai että ette voi tosiaan vaikka vertailla kokemuksianne teatteriesityksestä tai mennä yhdessä, vaan kiinnostus onkin hänen ja kertomisen tapa ulossulkeva. Yleensä kun yhteisistä kiinnostuksista keskusteleminen on hauskaa, näiden tapausten kohdalla se hauskuus jää jollain tapaa pois.