Lue keskustelun säännöt.
Oudosti käyttäytyvä tuttava - kenelläkään vastaavia kokemuksia?
23.11.2018 |
Minulla on kaveriporukassa yksi tuttava, nuorempi nainen, olisiko jotain 23. Itse olen siis päälle kolmekymppinen nainen, suurin osa porukasta on vieläkin vanhempia, nelikymppisiä. Ollaan siis tutustuttu harrastuksen tiimoilla netissä. Ei olla mitään superläheisiä ystäviä, mutta ihan hyviä kavereita kuitenkin, ja vietetään paljon aikaa yhdessä.
Mutta tällä nuoremmalla naisella on hyvin kumma tapa. Hän siis jotenkin aina ottaa aiheen, josta minä olen erityisen kiinnostunut ja tiedän paljon, ja "omii" sen omaksi erikoisalakseen. Esimerkkinä: muutamaa kuukautta sitten keskusteltiin suosikkikirjailijoista, minä mainitsin omani, jonka kaikki teokset olen lukenut. Mainitsin myös opiskelleeni jonkin verran tuon aikakauden kirjallisuutta. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin kyseinen nainen on lukenut pari tuon kirjailijan teosta, ei muistanut että kyseessä oli minunkin suosikkikirjailijani ja suositteli kirjailijaa omana löytönään ja yhtenä suosikkikirjailijanaan muille - ja nyt käyttäytyi aikakauden kirjallisuuden erikoisasiantuntijana, muun muassa korjasi (virheellisesti) sanomisiani kun yritin itsekin osallistua keskusteluun. Olin siis innoissani, koska aihepiiri kiinnosti minua kovasti, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi että minun ajatuksiani ei tässä keskustelussa kaivattu... mikä oli vähän outoa.
Toisena esimerkkinä, olen opiskellut historiaa, ja erikoisalaani on tietty aikakausi. Tämä nainen ei ole opiskellut historiaa vaan viestintää, eikä vaikuttanut mitenkään kiinnostuneelta historiasta silloin kun tapasimme, vaan piti m.m. näyttämötaiteisiin liittyvää blogia. No, jonkin aikaa sitten hän ilmoitti aikovansa perustaa blogin tai podcastin, joka käsittelee historiaa - ja nimenomaan tätä "minun" aikakauttani. Sanoin hänelle, että voin toki auttaa, jos hän tarvitsee mitään tiettyä aikakauteen liittyvää tietoa - olenhan opiskellut aihetta vuosikausia - mutta hän kieltäytyi aika tylysti, ettei tarvitse mitään neuvoja. (No ihan sama minulle, en olisi jaksanutkaan kenenkään blogipostauksia tai podcasteja oikolukea.)
Tässä oli siis vain kaksi esimerkkiä, mutta olen huomannut sitä muutenkin. Aina, jos minä tiedän jostain aiheesta jotain, hänen täytyy todistaa tietävänsä minua enemmän. Ymmärtäisin, jos minussa olisi jotain kadehdittavaa, mutta kun ei ole. En ole elämässäni mitenkään menestynyt, en hyvännäköinen, en mitään erikoista.
Eikä tämä nainen tee samaa kenenkään muun kanssa. Ryhmästä löytyy niin kokkia kuin tähtitieteilijää, eikä hän pistä pystyyn showta ruuanlaitostaan tai astronomian taidoistaan.
Huvittaa lähinnä, joskus vähän ärsyttää. Enemmän kuitenkin ihmetyttää, mistä tämä on lähtöisin. Ja on alkanut jotenkin tulla epämukava olo, että kyseinen nainen ei pidä minusta muutenkaan, sillä hän haastaa aina mielipiteeni mitä kummallisimmista syistä. Sanoin kerran keskustelussa pitäväni uudesta Kaunotar ja hirviö -elokuvasta, ja hän sanoi ihmettelevänsä, miten kukaan voi pitää niin homofoobisesta elokuvasta. Siis mitä ihmettä.
Kommentit (48)
Mulla oli ystävä joka oli vähän samantyylinen ja se saikin myöhemmin persoonallisuushäiriö diagnoosin, en muista tarkkaan mikä niistä se oli. Joskus kun oli ollut kasvissyöjänä vuoden teininä ja lopetin sen niin jonkin ajan päästä tämä alkoi kasvissyöjäksi ja teeskenteli että ei muistaisi että minä olin kanssa ollut. Hän esim tarjosi soijamaitoa saatesanoilla että ”tämä saattaa maistua susta vähän oudolta”. Kuitenkin aika selvää että olin jo kauan käyttänyt sitä ja en ollut edes lopettanut sen juomista vaikka en enää täysin kasvissyöjä ollutkaan. Oltiin vielä joka päivä hänen kanssa yhdessä koulussa ja koulun jälkeen joten mahdotonta että olisi unohtanut vain tämän asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erältä tuttavaltani, joka on patologinen valehtelija. Surettaa ihmiset, jotka joutuvat hänet kohtaamaan ja ihmetyttää ihmiset, jotka hänen kanssaan haluavat olla tekemisissä.
Kertoi aina muiden juttuja ominaan, mutta sairashan hän on. Minunkin juttuja kertoi ominaan ihan silmieni edessä, en oikein tiennyt että miten siihen pitäisi reagoida, taisin vain tuhahdella ja pyöritellä silmiäni. Valehteli ja varasteli, ja kun jäi kiinni, niin sanoi että me muut olemme valehtelijoita ja ilkeitä. Juuri mm. tämän takia en häntä hyväksynyt edes fb-kaveriksi.
Minua ärsytti se, että kaikki meidän kaveriporukasta tiesi hänen valehtelevan, mutta kun minä lopulta nostin asian esiin ja sanoin, että kaikki tietävät hänen varastelleen meiltä, niin tämä kehtasi kiistää kaiken ja sitten kun hän kirjoitti meidän fb-ryhmään että vaatii minulta anteeksipyyntöä ja olen hirveän ilkeä ihminen, niin sitten kaveriporukka meni hänen puolelleen koska nyt tämä tilanne pilaa meidän ryhmähengen. Ikinä en anteeksi pyytänyt, ja tein selväksi että minulle on turha valehdella.
Alusta alkaenkaan emme tulleet keskenään oikein toimeen niin hyvin kuin muiden kanssa, joten siksi ihmetyttikin, kun aika alussa tuntemisen jälkeen hän tuli minulle kertomaan, että hänellä on kohtusyöpä eikä voi saada lapsia, enkä saisi kertoa kenellekään, kun muut eivät vielä tiedä. Noh, tämän saman tarinan hän oli kertonut kaikille, vieläpä sanoilla: "muut ei tiiä". :D Niin vain meni melko pian naimisiin ja sai kaksi lasta heti perään ja peräkkäin. Emme ole millään tavoin tekemisissä.
Tämä on hyvin tyypillistä. Jos siis kyse jostain harrasteryhmästä, jossa ollaan tuttavuustasolla, eikä mikään tiivis ystäväporukka, ja haluat pysyä itse ryhmässä mukana, asiasta ei kannata tehdä numeroa. Vilpillistä, pinnallista ja ärsyttävää, mutta ihmiset nyt vain yleensä ovat sellaisia, että ne eivät halua konflikteja ryhmäänsä ja se, joka nostaa kissan pöydälle, saa yleensä sitten itse mennä. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa erältä tuttavaltani, joka on patologinen valehtelija. Surettaa ihmiset, jotka joutuvat hänet kohtaamaan ja ihmetyttää ihmiset, jotka hänen kanssaan haluavat olla tekemisissä.
Kertoi aina muiden juttuja ominaan, mutta sairashan hän on. Minunkin juttuja kertoi ominaan ihan silmieni edessä, en oikein tiennyt että miten siihen pitäisi reagoida, taisin vain tuhahdella ja pyöritellä silmiäni. Valehteli ja varasteli, ja kun jäi kiinni, niin sanoi että me muut olemme valehtelijoita ja ilkeitä. Juuri mm. tämän takia en häntä hyväksynyt edes fb-kaveriksi.
Minua ärsytti se, että kaikki meidän kaveriporukasta tiesi hänen valehtelevan, mutta kun minä lopulta nostin asian esiin ja sanoin, että kaikki tietävät hänen varastelleen meiltä, niin tämä kehtasi kiistää kaiken ja sitten kun hän kirjoitti meidän fb-ryhmään että vaatii minulta anteeksipyyntöä ja olen hirveän ilkeä ihminen, niin sitten kaveriporukka meni hänen puolelleen koska nyt tämä tilanne pilaa meidän ryhmähengen. Ikinä en anteeksi pyytänyt, ja tein selväksi että minulle on turha valehdella.
Alusta alkaenkaan emme tulleet keskenään oikein toimeen niin hyvin kuin muiden kanssa, joten siksi ihmetyttikin, kun aika alussa tuntemisen jälkeen hän tuli minulle kertomaan, että hänellä on kohtusyöpä eikä voi saada lapsia, enkä saisi kertoa kenellekään, kun muut eivät vielä tiedä. Noh, tämän saman tarinan hän oli kertonut kaikille, vieläpä sanoilla: "muut ei tiiä". :D Niin vain meni melko pian naimisiin ja sai kaksi lasta heti perään ja peräkkäin. Emme ole millään tavoin tekemisissä.
Tämä on hyvin tyypillistä. Jos siis kyse jostain harrasteryhmästä, jossa ollaan tuttavuustasolla, eikä mikään tiivis ystäväporukka, ja haluat pysyä itse ryhmässä mukana, asiasta ei kannata tehdä numeroa. Vilpillistä, pinnallista ja ärsyttävää, mutta ihmiset nyt vain yleensä ovat sellaisia, että ne eivät halua konflikteja ryhmäänsä ja se, joka nostaa kissan pöydälle, saa yleensä sitten itse mennä. Valitettavasti.
Jep, ihan ihme meininkiä. Eniten ärsytti se, kun kaikki puhui toisistaan p*skaa, varsinkin tästä yhdestä, ja sitten minä olen se hirveä ihminen, kun yritän jotenkin lopettaa tuon käytöksen. Eihän tuo ole tervettä. Mutta huomasin, että parempi olla ilman koko ryhmää, kun minullekin alettiin ihan suoraan v*ttuilemaan, kuinka minä olen neiti Täydellinen (olin nätti, hoikka ja aika hyvä opiskeluissa). Ja kyllähän se kertoo ihmisestä paljon, jos se puhuu "kaveristaan" pahaa. Silloin se aika varmasti puhuu pahaa sinustakin.
Jos kyse ei ole suoranaisesta kateudesta, niin ehkä tyyppi pitää sinua jollain tapaa kilpailijanaan ja yrittää siksi olla parempi joka asiassa. Oletteko samanlaisia, samantapaisessa asemassa töissä tai kaveripiirissä tai oletteko ihastuneet samaan tyyppiin tai onko hänen ihastuksensa ihastunut sinuun? Tai oletko samassa kaveriporukassa pidetympi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse ei ole suoranaisesta kateudesta, niin ehkä tyyppi pitää sinua jollain tapaa kilpailijanaan ja yrittää siksi olla parempi joka asiassa. Oletteko samanlaisia, samantapaisessa asemassa töissä tai kaveripiirissä tai oletteko ihastuneet samaan tyyppiin tai onko hänen ihastuksensa ihastunut sinuun? Tai oletko samassa kaveriporukassa pidetympi?
Kannattaa olla varovainen sellaisen ihmisen seurassa. Tulee mieleen Seinäjoen teinisurma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei minulla on samantapainen tilanne! Olen syvästi ihmetellyt tätä käytöstä, koska tämä on mennyt niin pitkälle, että hän tekee samanlaisia alavalintoja kuin minä itse. Näissä esiintyy tuo piirre, että sen sijaan että voisimme yhdessä keskustella aloistamme, niin hän ei yhtäkkiä enää "muista" että minä olen opiskellut samaa. Olen ollut ihmeissäni.
Kerron nyt esimerkin, ja olen muuttanut alat ja kiinnostukset sekä muita yksityiskohtia. Todellisuudessa kun kyse on suhteellisen marginaalisesta alasta, enkä halua tunnistautua. Nuo muutetut kirjoitan lainausmerkkien sisään. Ei kannata takertua siihen, onko tällaisia opintopaikkoja todellisuudessa tarjolla, ei varmaan ole...
Tutustuimme yhteisen harrastuksen parissa, olkoon vaikka "espanjan kielikurssi". Tämä tuttava oli aiemmin "asunut espanjassa" eli hänellä oli aiempaa osaamista asiaan liittyen. Minua aihepiiri kiinnosti uutena. Se liittyi löyhästi silloisiin opintoihini, vain löyhästi, koska opiskelin "pohjoismaista kielitiedettä" Tanskassa ja asuin siis siellä. Ystävystyimme ja kun muutin myöhemmin takaisin Suomeen, jatkoimme yhteydenpitoa, ja hetken asuimme samassa kaupungissa.
Tämä kaveri teki joskus pätkätöitä myös "espanjan kieleen" liittyen, ja suunnittelimme toisinaan yhteisiä projekteja joissa olisimme yhdistäneet osaamistamme, ala kun on aikalailla omasta aktiivisuudesta kiinni ja pyörii pienissä piireissä. Haimme apurahaa jotta voisimme yhdistää nuo "kielet", mikään projekti ei kyllä edennyt pitemmälle. Hän oli aina utelias kiinnostuksenkohteideni suhteen, ja kyseli niistä paljon. Minua kiinnostivat esim "ruotsalaisen nykyrunouden käännösprojektit", ja se on alallamme aika marginaalinen juttu. Olisin halunnut työskennellä sen parissa enemmänkin, mutta piirit olivat pienet, enkä oikein saanut jalkaa oven väliin. Palasin siis myös tekemään ensimmäistä tutkintoani vastaavia töitä vaikkei se aina huvittanutkaan. Puhuin kyllä haaveistani työllistyä "nykyrunouden" parissa.
Pätkin kahdeksi, jatko seuraavaan viestiin.
Ota joku aihe mistä olet muka kiinnostunut esimerkiksi valaan laulun käytöstä synnytyksessä rauhoittamassa synntystapahtumaa tai valaiden peniksistä ja mietit matkaa Islantiin penismuseoon tai pingviinien ryhmädynamiikan hyödyntämisestä tämän päivän tiimityössä ja kerrot innostuneena pienen tarinan - ja sitten käännyt rauhallisesti näätään päin ja sanot tai ehkä minä tästä turhaan nyt kerron omaa näkemystäni, ehkä ensi viikolla Katrilla on siitä jälkeen kerran *surprise* enemmän kerrottavaa ja hän on taas kerran perehtynyt aiheeseen huomattavasti paremmin kuin minä.
Harmi ettei minulla ole vastaavaa tuttua, olisi ihan tuhannen taalan paikka tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoa...
No, sitten tämä tuttava kiinnostui myös "pohjoismaisesta kielitieteestä" ja aloittikin lähes vastaavat opinnot Suomessa. Kummastelin, mutta ajattelin että kai kiinnostus voi syttyä sitten vanhemmallakin iällä. Aina keskustellessamme tuohon aikaan hän alkoi itse ottaa esille, kuinka häntä kiinnostavat erityisesti "ruotsalaisen nykyrunouden tila" ja sen kääntäminen. Olin entisestäänkin ihmeissäni, koska puhuessaan siitä silmät sädehtien hän ei ikään kuin muistanut, että olin tuloksetta hakenut apurahoja teemaan liittyen vuosia, ja jakanut turhautumistani myös hänelle.
Hän jatkoi opintojaan ja minä hakeuduin työelämään kyllästyneenä alani maisteriopintoihin. Löysin yliopiston, jossa "pohjoismaista nykykirjallisuutta" voi opiskella maisteriopinnoissa. Muutin opintojen takia kaupunkiin, jossa tuo koulu on, ja yhteydenpitomme tietysti harveni.
Tämä tuttava/kaveri valmistui samoihin aikoihin, ja suunnitteli projekteja, joille haki apurahaa. Aina tavatessamme ihmettelin, kuinka hän nyt puhui haluavansa työskennellä nimenomaan "ruotsalaisen nykyrunouden" parissa. Aiemmat kiinnostukset, kuten "espanja ja romaaniset kielet" olivat häneltä jo unohtuneet. Tapasimme harvoin, koska opintoni veivät aikaa, ja asuimme siis eri kaupungeissa. Kävin töissä opintojen ohella mikä hidasti tahtia.
Ystäväni haki erilaisia työpaikkoja käännösfirmoista ja kustantamoilta, muttei tärpännyt, ja alkoi puhua myös itse lisäopinnoista. Mainitsin, miten tyytyväinen olin tähän "pohjoismaisen nykykirjallisuuden maisteriohjelmaan", sisältö oli yllättävän monipuolinen ja toteutus hyvä, ja sen parissa sain tehdä gradua runoudesta. Taisin kerran suositellakin hakua samoihin opintoihin. Niin tämä tuttava/kaveri sitten tekikin, ja pääsi sisään.
Jatkuu, anteeksi pitkä teksti.
Ja loput:
Rahoitusta oli kuitenkin tällä välin leikattu, ja aloja yhdistelty. Nykyään koulussa ei enää pääse suoraan opiskelemaan "pohjoismaista nykykirjallisuutta", vaan kaikki maisteriohjelmassa aloittavat opiskelevat ensin yleisesti "pohjoismaista kirjallisuutta". Sitten voi erikoistua muutamaan vaihtoehtoon, kuten "nykykirjallisuus"/"barokin ajan kirjallisuus"/"sarjakuvat"/"omaelämäkerrat" jne. Olin kuullut muutoksesta, ja koska tuttavani oli ensimmäinen vuosikurssi joka aloitti muutoksen jälkeen, olin kiinnostunut siitä, miten nuo opinnot eroaisivat omistani, kun aloitusaikamme- ja tilanteemme kerran oli eri.
Viimeksi jutellessamme kysyin häneltä, että mitä kaikkea hän oli nyt opiskellut. Hän vastasi hieman vihaiseen sävyyn että "No sitä nykykirjallisuutta tietysti!" Minua hämmensi sävy, mutta tarkensin, että kysyin asiasta ihan sen takia, että kun linjat olivat muuttuneet sitten oman aloittamiseni, niin olin ajatellut että ensin olisi tarjolla kaikille joitakin uudenlaisia, orientoivia kursseja. Tuttava/kaveri kysyi sitten gradustani, ja kysyi vielä että mikä minulla olikaan pääaineena. Olin tuosta jo yllättynyt, ja sanoin että "No se nykykirjallisuus, niin kuin ihan alusta asti olikin." Ja hän kysyi vielä että missä vaiheessa olin valinnut sen, ja piti taas kerran kertoa, että silloin kun hain itse opiskelemaan, niin "nykykirjallisuus" oli oma oppiaineensa, ja nyt se on laajennettu "pohjoismaiseksi kirjallisuudeksi". En itsekään muista kaikkien kavereideni aivan kaikkia asioita, mutta ihmettelin vähän että jos hän kerran oli minun ehdotuksestani tutustunut alaan, hakenut, ja saanut paikan, niin eikö tutkintonimike jää mieleen?
Anteeksi kököt esimerkit, alkoi itseäkin ärsyttää kirjoittaessa kun ei tässä jutussa ole logiikkaa. Mutta mitä ihmettä. En ymmärrä miksi hän matkisi. En ole elämässäni menestynyt, minua ei kannata kadehtia. Revin leipäni tekemällä hanttihommia. Vaikka olen kiinnostunut aloistani, en ole millään mittapuulla taitava tai menestynyt, ja sen tietävät lähipiirinikin. Muuten tässä ei ehkä olisi mitään omituista, mutta tuo piirre, että ensin keskustelemme jostakin, ja sitten kun aikaa on jonkun verran kulunut, hän esittelee sen omana intohimonaan, ja kertoo asiat minulle "uusina". Tai että tehdessään samaa kuin minä, hän ei yhtäkkiä muista ollenkaan, että minä olen jo pitempään opiskellut samaa. Tai tuokin, että kun opinto-ohjelma on nykyään eri, niin hän suuttuu, kun kysyn, millaisia kursseja hän on käynyt, eikä vastaa siihen, vaan kertoo vaan tuon "alanimityksen".
Taisi tulla myös tekstistä selväksi että on nykyään vain tuttava. Harmittaa tämä tilanne, koska aiemmin pidin hänestä ihan aidosti ja häntä oli kiva kaverina tavata. Sitten nämä outoudet ovat hämmentäneet soppaa. Nykyään välit ovat varsin etäiset. Graduni on viimeistelyvaiheessa ja olen alustavasti sopinut että jäisin väitöskirjatutkijaksi laitokselle. (Toki hakuvaihe on vielä edessä, ja kaikki on tässä vaiheessa vasta alustavaa.) Saa nähdä, saanko tutun työtoverin ;) Tekisi myös mieli olla kertomatta enää jakosuunnitelmia, tai tosiaan kertoa joku ihan toinen jatkosuunnitelma, ja katsoa, lähteekö hän intohimoisesti toteuttamaan sitä. Esimerkiksi pohtia ääneen että lähtisin "Intiaan opettamaan ruotsalaista nykyrunoutta" ja seurata, alkaako hän valmistella matkaa.
En tiedä milloin olen alkanut romaanikirjoittajaksi, pahoittelut tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse ei ole suoranaisesta kateudesta, niin ehkä tyyppi pitää sinua jollain tapaa kilpailijanaan ja yrittää siksi olla parempi joka asiassa. Oletteko samanlaisia, samantapaisessa asemassa töissä tai kaveripiirissä tai oletteko ihastuneet samaan tyyppiin tai onko hänen ihastuksensa ihastunut sinuun? Tai oletko samassa kaveriporukassa pidetympi?
Ei oikeastaan. Ihan eri ikäisiä ollaan, asutaan ihan eri paikoissa, en tunne hänen ystäviään tämän porukan ympäriltä, enkä tiedä mistään ihastuksista mitään. Porukassamme ei ole miehiä ainakaan ollenkaan. Hänellä on tietääkseni parempi työpaikka kuin minulla (jos hän nyt tosiaan kertoo totta elämästään), ja olemme opiskelleet ihan eri aloja. Hän on tietääkseni oikein pidetty kaveriporukassa, hän osallistuu innoissaan kaikkiin projekteihin, itse olen hiljaisempi enkä aina mene täysillä kaikkiin uusiin ideoihin mukaan. Yhtä vastarannankiiskeä porukassa hän ei voi sietää, ja tekee sen kyllä erittäin selväksi kaikille, myös tuolle ihmiselle itselleen. Ei myöskään ole ainoa, joka tuota ihmistä ei siedä, joten hänellä on sen suhteen "liittolaisia". (Minulle kyseinen vastarannankiiski on ihan ok, en oikein ymmärrä miten siitä saadaan niin suuri ongelma aikaiseksi, että yhdellä ihmisellä on erilaisia mielipiteitä asioista. Tämä "kiiski" ei kuitenkaan koskaan ilkeile muille porukassa tms.) Kaikille muille hän on oikein mukava, jos ei tätä aloituksessa kuvailtua outoa käytöstä oteta lukuun.
Minulla ei ole myöskään blogia eikä podcastia, eli jos on jostain kilpailusta kyse, niin en kyllä ymmärrä, mistä tässä kilpaillaan.
-ap
Romaanikirjailija tässä vielä täydentää, että ap:n tapauksessa erona on se, ettei meillä ole oikeastaan yhteistä kaveripiiriä tämän tyypin kanssa. Olen muuttanut paljon ulkomailla ja Suomessa, ja kun tapaan tätä tuttavaa, niin tapaamme keskenämme. Käydään kahvilla tai kaljalla tms. Ei siis ole sellaista viiteryhmää, johon hän "tekisi vaikutuksen". Ymmärtäisin vielä jollain tapaa jos hän haluaisi brassailla näillä jossakin porukassa, mutta kun kiinnostuksen kohde on vielä noin marginaalinen eikä tuo menestystä. Ei voi kuin ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ystävä, joka myös omii minulta asioita alkaen sisustuksesta, kulttuuriharrastuksista yms.
Tutustuttuamme hänen kotiinsa alkoi ilmaantua samoja sisustukseen liittyviä asioita kuin minulla.
Aiemmin ei ollut pätkääkään kiinnostunut esim. teatterista, mutta nyt käy usein ja kertoo minulle, miten kiinnostavia esitykset ovat.
Matkaili ryhmämatkoilla rantalomilla, mutta nyt kehuu minulle, miten kaupunkimatkailu ja maan kulttuuri kiinnostaa.
Huvittaa ja ärsyttää, kun hän kertoo minulle näistä ihan omina juttuinaan vaikka ovat suoraan kuin minulta.
Minkä takia niistä keskeneräisistä töistä edes pitää puhua jollekin "kilpailijalle"?
Itsehän annatte "lyömäaseen".
Jos kyylä ei tiedä mitä ajattelet, hän ei myöskään voi käyttää sitä sinua vastaan.
Ja erikoisaloista tarkkaan puhuminen, piirit on kuitenkin pienet..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Romaanikirjailija tässä vielä täydentää, että ap:n tapauksessa erona on se, ettei meillä ole oikeastaan yhteistä kaveripiiriä tämän tyypin kanssa. Olen muuttanut paljon ulkomailla ja Suomessa, ja kun tapaan tätä tuttavaa, niin tapaamme keskenämme. Käydään kahvilla tai kaljalla tms. Ei siis ole sellaista viiteryhmää, johon hän "tekisi vaikutuksen". Ymmärtäisin vielä jollain tapaa jos hän haluaisi brassailla näillä jossakin porukassa, mutta kun kiinnostuksen kohde on vielä noin marginaalinen eikä tuo menestystä. Ei voi kuin ihmetellä.
Aikamoinen tarina todellakin! Huh huh, tuntuu kyllä jo todella oudolta jos tuolla tavalla "omimalla" tehdään koko elämään vaikuttavia päätöksiä. Opintojen valinta on jo sentään todella iso asia verrattuna aloituksessa mainitsemiini asioihin.
Olisi kyllä jännää kokeilla tosiaan jotain tuollaista mitä ehdotit, että kertoo hänelle aikovansa mennä "Intiaan opettamaan kirjallisuutta" tai muuta vastaavaa :D Jos kokeilet, kerro toki tänne, miten kävi ;)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia niistä keskeneräisistä töistä edes pitää puhua jollekin "kilpailijalle"?
Itsehän annatte "lyömäaseen".
Jos kyylä ei tiedä mitä ajattelet, hän ei myöskään voi käyttää sitä sinua vastaan.
Ja erikoisaloista tarkkaan puhuminen, piirit on kuitenkin pienet..
No meidän alallamme ainakin on tavallista työskennellä työryhminä, joten silloin keskustellaan joskus tuttujen kanssa ideoista ja haetaan ehkä yhdessä rahoitusta, jos idea lähtee lentoon. Suurimman osan kanssa tämä onnistuukin ihan normaalisti, eli ideoidaan, haetaan rahoitus, ja jos se saadaan, homma tehdään. Kummalliseksihan se menee vasta sitten, kun noista yhteisistä sunnittelukeskusteluista seuraakin se, että toinen alkaa tuoda niitä minulta lähteneitä ideoita ominaan. Minulle tulee siitä outo olo, ja ymmärrätkin varmaan etten enää aio suunnitella yhteisiä töitä tämän henkilön kanssa. Olisi vaan mukava ymmärtää tätä käytöstä. Jos minun kollegallani on hyvä idea, voin kehua sitä ja keskustella siitä, mutta minun ei tarvitse sitä omia, voin keksiä itsekin asioita työstettäväksi. Ja mukana voi olla ihmisiä monista eri koulutustaustoista, minun tapauksessani tämä tuttava olisi voinut jatkaa opintojaan myös entisessä koulussaan. Silti haki samaan ohjelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romaanikirjailija tässä vielä täydentää, että ap:n tapauksessa erona on se, ettei meillä ole oikeastaan yhteistä kaveripiiriä tämän tyypin kanssa. Olen muuttanut paljon ulkomailla ja Suomessa, ja kun tapaan tätä tuttavaa, niin tapaamme keskenämme. Käydään kahvilla tai kaljalla tms. Ei siis ole sellaista viiteryhmää, johon hän "tekisi vaikutuksen". Ymmärtäisin vielä jollain tapaa jos hän haluaisi brassailla näillä jossakin porukassa, mutta kun kiinnostuksen kohde on vielä noin marginaalinen eikä tuo menestystä. Ei voi kuin ihmetellä.
Aikamoinen tarina todellakin! Huh huh, tuntuu kyllä jo todella oudolta jos tuolla tavalla "omimalla" tehdään koko elämään vaikuttavia päätöksiä. Opintojen valinta on jo sentään todella iso asia verrattuna aloituksessa mainitsemiini asioihin.
Olisi kyllä jännää kokeilla tosiaan jotain tuollaista mitä ehdotit, että kertoo hänelle aikovansa mennä "Intiaan opettamaan kirjallisuutta" tai muuta vastaavaa :D Jos kokeilet, kerro toki tänne, miten kävi ;)
-ap
Pidän tämän mielessä jatkoa ajatellen! Täytyy kyllä malttaa odottaa jonkun aikaa koska tuttavalla opinnot vielä vaiheessa. Täytyy myös keksiä miten pidän oman jatkoni salassa.
Minustakin tämä on jo erikoista, että tehdään koko elämän suuntaan vaikuttavia päätöksiä. Toki en voi tietää, onko tuo minun valintani nyt ainoa häneen merkittävästi vaikuttanut. Voihan hänelle olla joku toinenkin suositellut koulua ja ohjelmaa, en voi olla varma.
- aiempi
Käyttäjä4340 kirjoitti:
Minulla on ystävä, joka myös omii minulta asioita alkaen sisustuksesta, kulttuuriharrastuksista yms.
Tutustuttuamme hänen kotiinsa alkoi ilmaantua samoja sisustukseen liittyviä asioita kuin minulla.
Aiemmin ei ollut pätkääkään kiinnostunut esim. teatterista, mutta nyt käy usein ja kertoo minulle, miten kiinnostavia esitykset ovat.
Matkaili ryhmämatkoilla rantalomilla, mutta nyt kehuu minulle, miten kaupunkimatkailu ja maan kulttuuri kiinnostaa.
Huvittaa ja ärsyttää, kun hän kertoo minulle näistä ihan omina juttuinaan vaikka ovat suoraan kuin minulta.
Joskus meillä avantgardisteilla eli edelläkävijöillä on pedagoginen osa. Eikö se ole vain hienoa että tyhjä taula kiinnostuu kulttuurista ja historiasta?
Vähän kuin että mt-kuntoutujaa voi kannustaa oma-aloitteisuuteen. Tsempata.
Mutta niin ettei anna itsestään kaikkea. Avaat elämääsi hänelle vain sen minkä tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia niistä keskeneräisistä töistä edes pitää puhua jollekin "kilpailijalle"?
Itsehän annatte "lyömäaseen".
Jos kyylä ei tiedä mitä ajattelet, hän ei myöskään voi käyttää sitä sinua vastaan.
Ja erikoisaloista tarkkaan puhuminen, piirit on kuitenkin pienet..
Ihan tavallista kuulumisten vaihtoahan tuo on ollut, ei tuttuja tai kavereita yleensä ajatella "kilpailijoina" ja kuulumisia ja haaveita "lyömäaseina". Tietysti kun toisen käytös menee matkimiseksi niin se tavallinen kuulumistenvaihto ei enää huvita. Tuo "kyylämäisyys" on paljastunut pikkuhiljaa.
Tiedän että avantgardisti-sanaa käytetään toisin, mutta tuli vaan mieleen.
Perässähiihtäjiä riittää.
Narsistin piirreluettelossa on juuri tuollaista omimista.
Vaikka itse koet ettei sinussa ole kadehdittavaa vaan olet tavallinen, kyse ei olekaan sinusta vaan siitä toisesta. Jos on kateellinen niin on kateellinen vaikka mille. Se on siis hänen ominaisuutensa, eikä liity sinuun.
Ehkä sinä olet ryhmästä se johon hänen on helpoin samaistua. Ja ehkä kilttikin, ja niitä ne kiusaa.
Narsistisesti häiriintynyt voi kadehtia jopa sitä ettei toinen kadehdi mitään, vaan on aivan tavallinen, vaatimatonkin.
Ohje narsistien kanssa, vältä niitä ja turvaa selustasi. Suojele tärkeimpiä asioitasi. Olisi ihana kun kaikki olisi vaan hyviä, mutta kun ei ole. Älä luota tuohon henkilöön.