Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joiden elämässä ei ole ollenkaan lapsia?
22.11.2018 |
Olen kolmikymppinen kaupunkilainen erillissuhteessa. Minulla ei ole lapsia tai kummilapsia, sisaruksillani ei ole lapsia, muihin sukulaisiini en ole yhteydessä, useimmilla kavereillani ei ole lapsia ja niitä, joilla on, tapaan ilman lapsia. Edellinen oikea vuorovaikutustilanne lapsen kanssa taitaa olla kolmen vuoden takaa. Voi sanoa, etteivät lapset kuulu elämääni millään tavalla.
Onko tämä outo ja poikkeuksellinen tilanne vai hyvinkin yleistä?
Kommentit (20)
Nykyään tavallista. Juuri kenelläkään ei ole lapsia tai jos on, niin on 1-2 ja ihan normaalia se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ja vanhemmat hakeutuvat omiin heimoihinsa. Minulla ei taida olla yhtään lapsetonta ystävää...
No mä en kyllä ole mitenkään hakeutunut "omaan heimooni" vaan ne lapselliset on vaan jättänyt mut ulkopuolelle. Ei sillä että kaveripiirissä olisi kamalasti lapsia, mutta ne kenellä on, viettävät aikaa vain uusien äitikaveriensa kanssa.
Ja aloittajalle vastaan, että mun veljellä on kaksi jo lukiolaista lasta, muuten munkaan elämässäni ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on erillissuhde?
Parisuhde, jossa ei asuta yhdessä.
Itse olen vähän tuollainen ja tyytyväinen siihen.
Jouduin hoitamaan alkoperheessä nuoremmat sisarukset, joita oli monta, joten en halua enää ikinä nähdäkään lapsia.
Miehelläni on sisaruksen lapsia, ne on lähimmät lapset meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan elämässäni ole lapsia ja hyvä niin, koska en tule toimeen niiden kanssa.
lähin ja luullakseni ainut lapsi elämässäni on pikkuserkun poika. asuvat hollannissa, nähnyt hänet kahdesti. viimeksi 2015.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ollut mitään kokemusta lapsista ennen kuin sain omani 29-vuotiaana. Meidän suku on pieni ja muita lapsia kuin tuo omani ei ole. Kaveritkin ovat alkaneet lisääntymään vasta yli kolmekymppisinä.
Hep! Täällä yksi samassa tilanteessa oleva. Olen vela ja samoin ovat useimmat ystävistänikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä ainoa lapsellinen jonka kanssa joudun olemaan tekemisissä on opiskelijakaveri, joka tietysti käyttää jo peruskouluikäisiä lapsiaan tekosyynä luistaa tehtävistään.
Sama tilanne, harmittaa kovasti. Viettäisin mieluummin aikaa hauskojen lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsia lähipiirissä, oma poika lapseton aikuinen. Tilanne taitaa olla helpotus!
Miehellä lapsenlapsia, joita ei juuri tapaa, koska jaksaa myös lapsia noin kahden tunnin annoksena. Olemme kyllä jouluisin lahjoittaneet lapsikeräyksiin, jotta mekin huomioisimme jouluna lapsia.
Kivaa ostaa aikuisille joululahjoja, kun voi olla luova, eikä tanssia lelukuvastojen marionettina...
Olen ja erittäin iloinen tilanteesta. Nykylapset ja myös niiden vanhemmat on kauheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas töissä lastensuojelussa ja lasten kanssa jo 20v ja tykkään kovin.
Omia lapsia en ole kuitenkaan koskaan halunnut rajoittamaan vapauttani.
Saan touhuta penskojen kanssa ja siitä saaduilla rahoilla teen mitä lystään enkä kustanna mitään perhepotaskaa.
Ei minunkaan elämääni juuri lapset kuulu. Kavereilla ei ole lapsia, suvussa omalla veljellä 2 lasta, joita näen pari kertaa vuodessa muutaman tunnin kerrallaan, miehen veljellä 2 lasta, joita tapaan myös hyvin harvoin, edellisestä kerrasta jo yli vuosi. Työpaikalla vierailee jonkin verran lapsia, mutta en erityisemmin heidän kanssa ole tekemisissä. En yhtään kaipaa kyllä lapsia elämääni. N31
Täällä kans yksi, jolla ei ole lapsia elämässä lainkaan. Asun avomieheni kanssa ulkomailla, sukulaiset kaikki jo aikuisia (tai vissiin yksi serkuista on vielä 16, mutta lasketaanko sitä enää lapseksi?) ja niitäkään en ole kovin usein nähnyt. Sisaruksillani ei ole lapsia enkä usko että tulee. Vaikka minulla on laaja kaveripiiri johon kuuluu kaikenlaisia tyyppejä 25-40 ikävuosien väliin niin yhdelläkään ei ole lapsia.
Onneksi! Elämme kaikki vapaata ja railakasta elämää, matkustamme paljon (myös porukalla vähintään 1-2 kertaa vuodessa), eikä meidän elämäntyyliin vaan millään sopisi lapsia.
Olisko tuo kaupungeissa yleisempää kuin maaseudulla? Täällä on todella vähän lapsettomia pariskuntia ja heistäkään ei tietysti tiedä, ovatko tahattomasti vai tahallisesti lapsettomia. Minun tuttavapiirissäni on kaksi vela-pariskuntaa, toinen melko nuoripari ja toinen viisikymppinen. Molemmilla on monta koiraa. Meillä on lapsia ja kaikilla 4 sisaruksellani lapsia, yhteensä vanhemmillani on 15 lastenlasta. Miehen puolella on vähemmän, mutta pari kuitenkin. Minun sisaruksillanikin on jo lastenlapsia. En oikein osaisi kuvitella elämää, johon ei kuuluisi lapsia. Meillä on myös melko usein jotain sukujuhlia, olemme melko paljon tekemisissä myös setien, tätien ja serkkujen kanssa. Joka vuosi on muutamat sukujuhlat, esim. tänä vuonna ristiäiset, nimiäiset, rippijuhlat, 2 yo-juhlat, hautajaiset, häät ja parit tasavuotissynttärit.
Joo, AP:lla ei ole ollut sukujuhlia varmaan 15 vuoteen. Mutta olen maalla kasvanut, ja tuollaistahan se oli silloinkin.
Ei ole lapsia minunkaan lähipiirissä. En valita.
Lapsettomat ja vanhemmat hakeutuvat omiin heimoihinsa. Minulla ei taida olla yhtään lapsetonta ystävää...