Kertokaa, miten olette saaneet työpaikkanne..
siitä on enemmän hyötyä, kuin nolojen mokien kertaamisesta:
Ensimmäisen alaani liittyvän työpaikan sain 80-luvulla yliopiston harjoitteluohjelman kautta, siitä tuli myöhemmin vakituinen työpaikka. Syy, miksi minut valittiin, oli opintomenestys.
Nykyisen työni (olen ison yrityksen alihankkija) sain myös harjoittelun kautta. Todistin taitoni harjoittelun aikana. Toinen syy oli, että minulla oli simulaattorikehitykseen liittyvää työkokemusta, jota ei muilla hakijoilla ollut. En osannut työssä käyttettyä ohjelmointikieltä, mutta opin sen perusteet harjoittelujakson aikana. Myös suosittelijoista oli apua.
Kommentit (30)
Tulin harjoitteluun, sain kesätöitä ja valmistumisen jälkeen vakkaripaikan.
Ensimmäisen työpaikkani sain naapurin kautta. Tuo oli satuttanut itsensä töissä ja kun määräaikainen (kesätyö) työsuhde oli jo lopuillaan niin vinkkasi minulle kun olin juuri valmistunut kyseiseen amattiin. Otin yhteyttä työnantajaan ja sain paikan. Olinkin sitten useampana kesänä samassa paikassa töissä ja viihdyin erittäin hyvin :) Harmi että, heillä oli tarjota työtä vain kesäaikaan (leiritoimintaa).
Ei siis ollut vakituinen työ (mitä tässä ehkä haettiin?) mutta jäänyt mieleen kun "ujon tytön" oma aktiivisuus (siihen kuuluisaan viidakkorumpuun reagointi) ja uskallus tuotti tulosta jopa pidemmällä aikavälillä. Muistan miten paljon jännitin työnantajalle soittamista mutta sain sen tehtyä. Tuo oli ensikosketukseni työelämään ja tutustuin samalla mukaviin ihmisiin. Nykyään tiedän että "sosiaalinen vammailuni" johtuu autismikirjoon kuulumisesta. On ollut selkeä haitta työelämässä ja olisin ehdottomasti valinnut vähemmän kuormittavan ammatin jos olisin aikoinaan tiennyt "rajoitteistani".
1. anoppi vihjaisi avoimesta paikasta kun olin 19v. Ei kertonut että olemme sukua (eri sukunimi) eikä suositellut
2-3 samassa yrityksessä parempia tehtäviä
4-6 rekryfirman kautta
7-9 pyydetty parempiin tehtäviin
Työvuosia 39
No tämä nykyinen työ löytyi Oikotien ilmoituksista. Neljä haastateltiin n. 100:sta. Minä sain paikan.
Luulen, että CV ratkaisi ja että paikka tuntui minusta heti haastattelun aikana kuin "kodilta".
Olin edellisessä vakkarityössä lähes 8 vuotta, jossa viihdyin myös, mutta sopivaa haasteellisuutta puuttui. Olin myös päivittänyt osaamistani tuoreella koulutuksella, josta uusi työnantaja hyötyi.
Tein lopputyön firmaan opintojen loppuvaiheessa ja sain jatkaa valmistuttuani vakkarina.
Tein projektia asiakkaalle ja asiakasyrityksestä kysyttiin töihin.
Hain harjoittelupaikkaa koulun vuoksi ja ilmeisesti tein työni hyvin ja vaikutin innokkaalta kun käskettiin kysymään kesätöitäkin. Kesätöitä tein yhteensä kolmena kesänä ja opiskelun ohella myös ilta- ja viikonlopputöitä. Valmistumisen jälkeen sain vakituisen paikan ja täällä ollaan edelleen.
Mitään haastattelua ei onneksi koskaan ollut :D oma asenne vaikutti ja tietysti se ettei yritys maksanut minulle mitään palkkaa tuona kahtena kuukautena.
Nykyinen työpaikkani: hain avoinna ollutta työpaikkaa kun en halunnut pysyä edellisessä kun se oli myyty ja sulautumasssa isompaan yritykseen. Yli 200 hakijaa mutta ilmeisesti työkokemukseni ja persoonani vakuutti (Psycon testasi), lisäksi minulla oli hyvä suosittelija. Olen edelleen erittäin iloinen ja ylpeä että sain paikan ja tyytyväinen työhön ja työnantajaan, reilut 5 vuotta tässä nyt mennyt.
Ensimmäisen vakipaikkani sain 1980-luvulla vielä opiskelijana, tosin olin ihan opintojen loppusuoralla. Se kävi kuin 80-luvusta kertovissa legendoissa: kävelin hetken mielijohteesta sisään minua kiinnostavaan firmaan ja kerroin osaamisestani.
Seuraavaan paikkaan minua pyydettiin muutama vuosi myöhemmin kilpailevasta firmasta.
1990-luvun lamassa jäin työttömäksi, mutta pääsin melkein heti eräälle työllisyyskurssille, johon kuului harjoittelu alan yrityksessä. Kurssin loputtua yritys pyysi kesätyöhön, sen jälkeen sijaiseksi ja sitten vakinaisti.
Nyt reilut kuusikymppisenä olen neljännessä vakituisessa työssäni. Tämän sain samoin kuin aikanaan toisen paikkani: yhdestä alan firmasta pyydettiin töihin, ja lähdin, kun tarjottiin kiinnostavia hommia hyvillä ehdoilla. Tämä on nyt eläkepaikkani; eläkkeeseen on vielä muutama vuosi aikaa.
Menin työhaastatteluun parivuotias lapsi kainalossa.
Sankaritarina: sain työpaikan yli kolmensadan hakijan joukosta, koska olin vain ylivoimaisesti paras hakija, vaikkakin kammoksuttava yksinhuoltaja lähes ilman tukiverkkoja.
Tiedän olleeni paras, koska luin muut työhakemukset myöhemmin...
Yhden työpaikan sain työllisyyskurssim työharjoittelussa osoittamini kykyjen perusteella.
Toisen sain kouluttajaksi kurssille jolla olin juuri oppilaana kyvykkyyteni ansiosta.
Kolmannen sain kun jäin suoraan asiakasyritykseen oltuani siellä nelisen vuotta konsulttina. Täällä olen edelleen ja jatkan eläkkeeseen saakka.
Muut työpaikat olen saanut vanhanaikaisesti työhakemusten perusteella.
Motivoitunut saa siis töitä jos on valmis tarttumaan tilaisuuteen. Työttömänä en ole varsinaisesti ollut koskaan, 9 kuukauden työllisyyskurssia lukuunottamatta. Työvuosia takana nelisenkymmentä.