Lue keskustelun säännöt.
Sinä vanhempi, joka et koskaan päästä teille ketään kylään
22.11.2018 |
Kerro, miksi et? Lapsesi on hyvä käytöksinen ja mukava tyyppi, hänellä on kavereita täällä ja kilttejä, mukavia lapsia kaikki. Teille ei vain koskaan, siis ei koskaan, pääse lapsesi kaverit.
Voin kertoa omasta ja muidenkin vanhempien puolesta, että meiltä loppuu kohta ymmärrys. Kun et myöskään osallistu synttäreille yms. kuljetuksiin, vaan joko lapsesi tulee muiden kyydillä, tai viet hänet itse mutta et vahingossakaan ole vastavuoroinen. Et päästä lastasi tapahtumiin johon me muut joskus omiamme viedään. Et vie lapsiasi uimaan, et uimahalliin etkä rannalle, et hitto edes kauppaan.
Miksi et? Päällisin puolin vaikutat normaalilta ja mukavalta. Siis ihan tavalliselta ihmiseltä.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
En kestä lapsia, jotka eivät suostu noudattamaan kotimme sääntöjä. Mielestäni ei ole liikaa vaatia, että kaappeja ei tongita, vanhempien makuuhuoneeseen ei mennä, läppäriin ei yritetä "murtautua" eikä jääkaapista oteta yhtään mitään ilman lupaa. Todella monelle lapselle nämä ovat täysin tuntemattomia asioita, joten meille ei saa tulla, jos en ole kotona. Silloin taas meille ei haluta tulla, koska pidän kuria ja passitan samantien ulos, kun joku nassikka tonkii siivouskomeroa selittäen, että "meidän isä kätkee viinat imurin taakse, minne teidän isä ne piilottaa".
Asutaan tavallisella keskiluokkaisella alueella eikä suurin osa päästä lapsia vieraisille, jos vanhemmat ei ole paikalla. Kavereiden kanssa voi olla myös ulkona!
Jep. Näin varmaan myös ajatteli vuosia sitten erään tyttäreni kaverin vanhemmat, tyttö oli AINA meillä. Päällepäin uhan mukavat, fiksunoloiset vanhemmat, mutta koskaan eivät ottaneet sinne kylään. Jos lapset kysyivät oli siivous kesken, isonveli nuhainen, äiti kylässä jne. Ei kai kukaan voi ajatella, että lapset viihtyisivät marraskuussa tihkusateella tuntitolkulla ulkona? Tyttö oli ihan herttainen, itse en ole kieltänyt koskaan lasta tuomasta kavereita kotiin, myöskin lapsuudenkotiini sai aina tulla, aloin kuitenkin jossain vaiheessa ihmetellä miksei vastavierailulle voi mennä. Normaaliin lapsuuteen kuuluu, että kotiin saa tulla kavereita., en kyllä yhtään ymmärrä näitä melu- siisteys- en kestä tonkijoita-skitsoilijoita. Entä sitten, vaikka joku katsoisikin siivouskaappiin? Ohjaat pois, ei tollasesta kannata repeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en halua kotiini vieraita ihmisiä ja koska mua ei kiinnosta mitkään tapahtumat enkä jaksa sitä feikkiä vuoropuhelua jonkun äidin kanssa, jonka kanssa ainoa yhteinen asia on se, että meidän lapset tuntee. Kimppakyyteihin en rupea, koska haluan äkkiä kotiin.
Meille saa tulla ne lapseni kaverit joilla on käytöstavat kunnossa, parilla kaverilla on. Ymmärtävät sen että toisten kotona ei kaivella kaappeja tai huudeta koko ajan kovalla äänellä. Sitten on sellaisia tapauksia joiden vierailun jälkeen saa siivota tuntikausia. Meillä on valkoinen sohva ja nojatuolit, ne ei ole meille ongelma koska omat lapset eivät koskaan ole niitä sotkeneet. Mutta tietyt kurahousuiset ja suklaatahmasormiset tapaukset ei meille enää tule. Näen vieläkin painajaisia yhdstä pojasta joka koko ajan kaivoi nenää ja sitten pyyhki sormensa sohvaan, pöydän alle, sohvatyynyihin jne.
Ei ole aikaa eikä energiaa paimentaa muiden penskoja. Maatilan työt ja huonokuntoisen anopin omaishoito on ihan tarpeeksi. Ei vanhus jaksa hulinaa. Katsotaan sitten kun hän siirtyy ajasta ikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille saa tulla ne lapseni kaverit joilla on käytöstavat kunnossa, parilla kaverilla on. Ymmärtävät sen että toisten kotona ei kaivella kaappeja tai huudeta koko ajan kovalla äänellä. Sitten on sellaisia tapauksia joiden vierailun jälkeen saa siivota tuntikausia. Meillä on valkoinen sohva ja nojatuolit, ne ei ole meille ongelma koska omat lapset eivät koskaan ole niitä sotkeneet. Mutta tietyt kurahousuiset ja suklaatahmasormiset tapaukset ei meille enää tule. Näen vieläkin painajaisia yhdstä pojasta joka koko ajan kaivoi nenää ja sitten pyyhki sormensa sohvaan, pöydän alle, sohvatyynyihin jne.
Yäk! Sanoitko tälle nenänkaivajalle mitään? Yököttävää kerrassaan.
Nyt on kuitenkin kyse lapsesta, jonka luokse ei kukaan pääse, koskaan.
Ai että miten ärsyttää tuollainen laiskuus ja ylimielisyys, mikä tässäkin ketjussa tulee esille. Minä en jaksa, minä en halua, ei kuulu sulle. En ole itsekään mikään täydellinen, mutta ei ole myöskään mitään syytä vastata mihinkään että mitä ***** se sulle kuuluu. Vanhemmuutteni kestää päivänvalon kaikessa epätäydellisyydessään. Ehkä tämän lapsen kotona on sitten jotain pahasti vialla, ja lapsihan siinä eniten kärsii.
Ja kun hän on todella ihana, utelias, vastuuntuntoinen. Ja hän ei koskaan pääse mihinkään, ei saa harrastaa mitään, eikä edes kaverit pääse kylään koskaan. Niin väärin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairas, ja tarvitset paljon lepoaikaa. Pelkkä arjen pyörittäminen vie kaikki voimat ja vähän lisää. En kuitenkaan ala selittelemään asiaa uteliaille nuuskijoille.
Mä tunnen yhden tällaisen perheen. Kolmivuorotyötä tekevä vanhempi ja pieni asunto. On paljon lapsia, jotka eivät yksinkertaisesti malta kyläpaikassa ollessaan pysyä lastenhuoneessa leikkimässä, eikä kaikilla vanhemmilla ole pokkaa pitää huolta, että vieras lapsi oikesti pysyy siellä.
Meille on aina saanut tulla, mutta olen ollut melko natsimutsi ja tosiaan lapset leikkivät lastenhuoneessa. Vessassa saa käydä (sijaitsee ihan lastenhuoneen vieressä eli ei ole tarvetta vessareissullakaan haahuilla muualla asunnossa) ja toki kulkea tullessaan ulko-ovelta lastenhuoneeseen ja lähtiessään lastenhuoneesta ulko-ovelle. Kissoihin ja koiriin ei kosketa. Kun meillä syödään, lapsen kaverit odottelevat sen aikaa lastenhuoneessa eivätkä notku keittiössä hoputtamassa, milloin lapseni on syönyt lautasensa tyhjäksi. Paitsi, jos on lapsen vanhempien kanssa erikseen sovittu, että lapsi syö meillä. Silloin hän tietenkin on mukana ruokapöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ei koskaan päästänyt meille ketään kavereita koska hänellä oli ongelmia.
Oman lapseni luo kaikki kaverit ovat aina olleet tervetulleita ja ruokaa kaikille on todellakin riittänyt.
Nyt pojalla on tyttöystävä joka asuu viikonloput meillä.
Tänne mahtuu ja ruokaa ja vieraanvaraisuutta riittää.
Mistähän aloittaisin. Erittäin huono itsetunto, joka ei päällepäin näy. Alemmuudentunto esim. kodistamme. Tykkään siitä kyllä itse, mutta en tiedä millaisia nykykodit ovat, kun emme tunne ketään. Pitäisi siivota ihan oikeasti vieraita varten, eikä ehdi. Vuorotyö ja väsymys kummallakin. Vain toinen vanhemmista olisi yleensä kotona vieraan käydessä siitä vuorotyöstä johtuen. Jos satumme olemaan kerrankin kaikki koolla, haluamme viettää harvinaista aikaa keskenämme. Emme tunne ketään, joten meillä on tietysti eri tilanne, kun eihän tänne kukaan ole pyytänyt tullakaan. Lapsi on kohta 6, ja onkohan kahdesti toinen lapsi käynyt, vaan eipä ole sen jälkeen näkynyt. Siipeilyä vältän ja bussilla kuljetan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskuus on suurin syy. Ei viitsitä nähdä yhtään vaivaa ja sysätään homma muille. Tunnen pari patalaiskaa äitiä ja kumpikin sössötää jostain sotkemisesta ja toinen jopa varastamisesta. Tekosyitä sille, että omat lapset on kiva tunkea johonkin ja löhöillä rauhassa sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laiskuus on suurin syy. Ei viitsitä nähdä yhtään vaivaa ja sysätään homma muille. Tunnen pari patalaiskaa äitiä ja kumpikin sössötää jostain sotkemisesta ja toinen jopa varastamisesta. Tekosyitä sille, että omat lapset on kiva tunkea johonkin ja löhöillä rauhassa sohvalla.
Ja sinä siis olet tällainen? Mikset skarppaa, jos noin halveksut omaa käytöstäsi?
Ymmärrän aloittajaa. meidän tytön aras kaveri (11 v.) suunnilleen asuu meillä. Meidän tyttö on kerran käynyt heillä eteisessä. Päällisin puolin ihan kiva, normaali perhe, eli en tiedä mistä kiikastaa. Viime talvena oli yhtenä päivänä -15 astetta pakkasta, ja omalla tytöllä avaimet jääneet kotiin. Edes silloin ei saanut mennä koulun jälkeen kaverilleen minua odottamaan!!! Ulkona odottelivat. Ensi kerralla teen heitteleillejättöilmoituksen.
Naapurin yh:lla on aina uusia miesystäviä. Lähettää lapsensa muualle, että saa olla miesten kanssa. Mielellään yöksikin tai vaikka pariksi.
Olen kyllä yksinäinen ja kateellinen miehistä, mutta lapsi on aika rasittava enkä halua, että asuu meillä. Käytöstavat ei todellakaan ole kunnossa eikä oma lapsenikaan jaksa häntä kauaa tai usein. Sääliksi käy.
Omalla lapsellani on paljon kavereita ja teemme mielellään kaikenlaista kahdestaankin, joten en toivo, että meillä on liian usein joku rasittava, kiukutteleva ja näsäviisas, komenteleva, huonokäytöksinen lapsi sen enempää kuin aikuinenkaan.
Muuten meillä on melkoisen avoimet ovet ja kaverit saa tulla ja mennä vapaasti, mutta en ole ilmainen lapsenvahti kysymättä kellekään. Em. naapuri kerrankin suuttui minulle, kun en ottanut hänen lastaan meille (oli muuta ohjelmaa ja oma lapseni ei halunnut) jo päivällä, kun heidän piti mennä samaa matkaa yhdessä harrastukseen. Sen jälkeenkin naapurin lapsi on ollut usein meillä eikä helposti lähde pois edes silloin, kun meillä aletaan jo iltapuuhiin.
Niin, en todellakaan pidä kaikista ihmisistä - ikään katsomatta. Mutta tämä nyt on vähän ohi alkuperäisen aiheen.
Suurin osa vanhemmista ei laske asioita viivotin kädessä, joten oletan, että vain sinä koet jotain epätasa-arvoa. Muita ei voisi vähempää kiinnostaa.