Miksi joillekin on niin vaikea ymmärtää että ei ole seurustelukumppania?

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei kai sinkkuutta nykyään ihmettele kukaan alle 60-vuotias? Ja sen ikäisissä tuo on ihan ymmärrettävää, ennen maailma oli erilainen ja puolison löytäminen ja perheen perustaminen oli juttu jota odotettiin käytännössä kaikilta. En ainakaan tunnista omassa kaveripiirissäni (30v kaupunkilaisia) että sinkkuus olisi jotenkin outo juttu mitä pitäisi perustella mitenkään.

ihmettelee kyllä. - Ja samoin jos olet tietyn näköinen niin siitä vedetään johtopäätös, että sinun on täytynyt seurustella kun olet tuon näköinen: kaunis, tai komea yleensä puhtaisiin vaatteisiin pukeutunut  ja omillasi pärjäävä.  Ja vastaavsti jos olet tämän näköinen (/oloinen): ylipainoinen, epäsiisti ja koulutuksen sivuutatnut) ,niin tuhahdetaan, että onko ihmekkään, että olet ikisinkku.... Näitä sitten ihmettelee osan läheiset ja säännöllisen epäsäännöllisesti, lähinnä iltapäivälehdet ja vastaavst nostavat framille kertomuksia ihmisitä, jotka kaipaavat itselleen rakkautta ja kumppania. Turhauttavan usein niissä toistuvat samat kliseet ja asetelmat.   

nosto

Oletteko huomanneet, että hyvin iäkkäät kysyvät tätä asiaa sanamuodoilla oletko naimisissa vai oletko yksinäinen?  Tämä sisältää jo muutaman sukupolvien välisen kulttuurieron ja eron siinä, miten eri sanojen sisältö ymmärretään ja vielä ehkä eron siinä, mitä on sopivaa kysellä toisilta.