Lue keskustelun säännöt.
Oliko elämä kurjaa 70- ja 80-luvulla?
21.11.2018 |
Olen syntynyt 1997, ja jostain ihmeen syystä olen saanut sellaisen kuvan, että elämä on ollut 70- ja 80-luvuilla jotenkin paljon ankeampaa kuin nykyään. Kuva on muodostunut kai lähinnä kirjojen ja leffojen perusteella, ja aloin tässä miettiä että se ei taida olla kovin realistinen. 😅 Kertokaahan siis, millaista elämä oli? , Mikä oli paremmin kuin nykyään. 😊
Kommentit (55)
Ei. Se olii parasta. Koti ja sukulaiset pitivät yhtä. Tavattiin ja konkreettisesti tehtiin asioita, eikä näpytelty anonyymina jotain hlvtin mielipiteitä vauvapqllstoille. Tröllit joutuivat reaalina syrjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin ylioppilaaksi 1975 ja nuoruuteni elin siis silloin ja 80-luvun alussa ennen lapsia. Se oli kyllä parasta aikaa elämässäni.
Oli puhelinkoppeja puhelinluetteloineen mistä soittaa. Kotona lankapuhelin.
Kännykät/älypuhelimet nettivideoita tuijottavine ja selfieitä napsivine puupäineen ovat helvetistä.
Vanhemmat oli isiä ja äitejä -- ei etunimeltä kutsuttavia kavereita, jotka avoimesti ylpeilivät julkisesti (netissä!) sillä kuinka heitä luullaan koko ajan sisaruksiksi - ja jotka pahimmillaan "bilettävät" teiniensä kanssa.
Opettajille ei vettuiltu surutta päin naamaa kuten nykyään , kiitos wilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vm 1964 kirjoitti:
Se, että kaupoista ei saanut avocadoja tai vegaaniruokaa ei haitannut ketään.
Et ole tainnut lukea niitä lukuisia kommentteja tällä palstalla, joiden mukaan 70-80 -luvuilla syötiin vain perunaa ja kastiketta. Niiden perusteella ainakin voi sanoa, että monelle on jäänyt ruoka ankeana mieleen noilta vuosikymmeniltä.
Omassa lapsuudenkodissani syötiin monipuolisesti ja minulle on kieltämättä tullut yllätyksenä kuinka ankeaa muissa perheissä on ollut.
60-70- luvulla oli ankeaa ja vaate muoti ihan kamalaa. Kireät tekokuitu vaatteet ja aina paleli. Kengät ihan kamalia ja yli suuret huopikkaat joihinka piti sulloa sukkia ettei jalat jäätyneet. Paleltumia naamassa ja jaloissa jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli vapaata. Kukaan ei nähnyt tilitietojasi, verotietojasi, ei mitään kameroita missään, kaikki käyttivät käteistä ei jäänyt jälkiä jne. Oli mahdollista pitää yllä yksityisyyttä, tiesit omat asiasi vain itse lähinnä. Nykyaika on orwellimainen helvetti. Jokaisen liikkeesi tietää kymmenen tahoa heti.
Vierailija kirjoitti:
60-70- luvulla oli ankeaa ja vaate muoti ihan kamalaa. Kireät tekokuitu vaatteet ja aina paleli. Kengät ihan kamalia ja yli suuret huopikkaat joihinka piti sulloa sukkia ettei jalat jäätyneet. Paleltumia naamassa ja jaloissa jatkuvasti.
Hah! Tolppakorot on taas muotia ja leveitä lahkeita näkee myös. Itselläni oli Hai-saappaat ja Rukan keltainen sadetakki.
Oliko pakko ostaa niitä tekokuituvaatteita?
Huopikkaat haluaisin (sopivan kokoiset), mutta ovat kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli vapaata. Kukaan ei nähnyt tilitietojasi, verotietojasi, ei mitään kameroita missään, kaikki käyttivät käteistä ei jäänyt jälkiä jne. Oli mahdollista pitää yllä yksityisyyttä, tiesit omat asiasi vain itse lähinnä. Nykyaika on orwellimainen helvetti. Jokaisen liikkeesi tietää kymmenen tahoa heti.
Jos ei ole rikollinen niin mitä haittaa siitä oikein on. Kyllä minun kulkuni saa jäljittää. Köyhän tiedoista tuskin kukaan on kiinnostunut. En ole kenellekkään velkaa enkä ole elatusvelvollinen niin tiedoistani ei kukaan ole kiinnostunut mitä tienaan esimerkiksi. ne jotka ovat asiansa sörsineet niin ovat asia erikseen. Yksityisyys poistuu jos on esim. eronnnut ja elatusvelvollinen ja jättää laskunsa maksamatta. Ja kaikessa muussakin missä jättää velkansa maksamatta. Ihmisten turvallisuuden vuoksi kameroita pitääkin olla joka paikassa että rikollinen jää helposti kiinni. Kyllä ne ennaltaehkäisevät rikollisuutta kamerat ja ihmisten jäljittämisen mahdollisuus. Minulle ne ainakin tuovat turvallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Oli puhelinkoppeja puhelinluetteloineen mistä soittaa. Kotona lankapuhelin.
Kännykät/älypuhelimet nettivideoita tuijottavine ja selfieitä napsivine puupäineen ovat helvetistä.
Puhelinkopeissa haisi usein virtsa. Niissä oli puhelinluetteloita, joiden sivut oli revitty irti. Otapa sitten käteen luuri ja laita se korvalle, vaikka et tiedä, kuka sitä on siemmin käyttänyt.
Siinä ajassa oli huonot ja hyvät puolensa.
Menin töihin 80-luvulla. Töissä oli yleensä aika leppoisaa. Ensimmäiset tietokoneohjelmat olivat helppoja käyttää. Niistä tuntui todella olevan apua työn tekemisessä. Toimistoissa oli toimistoharjoittelijoita ja toimistoapulaisia, jotka tekivät helpoimpia hommia kuten postitusta, kopiointia, arkistonhoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli puhelinkoppeja puhelinluetteloineen mistä soittaa. Kotona lankapuhelin.
Kännykät/älypuhelimet nettivideoita tuijottavine ja selfieitä napsivine puupäineen ovat helvetistä.
Puhelinkopeissa haisi usein virtsa. Niissä oli puhelinluetteloita, joiden sivut oli revitty irti. Otapa sitten käteen luuri ja laita se korvalle, vaikka et tiedä, kuka sitä on siemmin käyttänyt.
Siinä ajassa oli huonot ja hyvät puolensa.
Menin töihin 80-luvulla. Töissä oli yleensä aika leppoisaa. Ensimmäiset tietokoneohjelmat olivat helppoja käyttää. Niistä tuntui todella olevan apua työn tekemisessä. Toimistoissa oli toimistoharjoittelijoita ja toimistoapulaisia, jotka tekivät helpoimpia hommia kuten postitusta, kopiointia, arkistonhoitoa.
Itsellä ei ollut 80-luvun puolivälissä puhelinta. Piti vaan jättää vaikka talvipakkasella kuumeinen lapsi kotiin ja juosta puhelinkopille soittamaan tilanteesta töihin.
Pahaksi onneksi se lähin puhelinkoppi oli tuhottu ja sittenpä juostiin seuraavalle. Koko ajan pelko, kuinka se lapsi pärjää.
Joskus pyysin naapurin mummoa olemaan sen aikaa lapsen kanssa. Jos siis sattui olemaan kotona.
70-luvussa oli myös tiettyä kovuutta kun hippi-ihanteista luovuttiin. Raskaan teknologian ihannointia ja saastuttamista. Kylmää sotaa. 80-luvulla Suomi vapautui henkisesti ja astui lähemmäs Keski-Eurooppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-70- luvulla oli ankeaa ja vaate muoti ihan kamalaa. Kireät tekokuitu vaatteet ja aina paleli. Kengät ihan kamalia ja yli suuret huopikkaat joihinka piti sulloa sukkia ettei jalat jäätyneet. Paleltumia naamassa ja jaloissa jatkuvasti.
Hah! Tolppakorot on taas muotia ja leveitä lahkeita näkee myös. Itselläni oli Hai-saappaat ja Rukan keltainen sadetakki.
Oliko pakko ostaa niitä tekokuituvaatteita?
Huopikkaat haluaisin (sopivan kokoiset), mutta ovat kalliita.
Kaupoissa oli rajallinen vaatevalikoima, joten sitä piti ostaa mitä siellä oli. Keinokuitua oli lähes joka vaatteessa eikä se ollut lähimainkaan sellaista mitä keinokuidut nykyään ovat.
80-luku oli paras vuosikymmen.Olen syntynyt 1978 joten olin lapsi kasarilla.Se rento ja onnellinen ilmapiiri mikä oli sillon on jäänyt mieleen.Ysäri olikin sitten päinvastanen masentava ja ankea vuosikymmen lamoinen kaikkineen.
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan kouluun hiihdettiin kesät ja talvet. Aina oli lunta ja pakkasta. Kerran nähtiin pornolehti, sitä ihmeteltiin 10 vuotta. Töitä oli käytännössä kaikille että yksi hyväkin puoli.
Pornolehtiä nähtiin kyllä enemmän. Niitä ei silloin ollut piilotettu mihinkään lehtipisteen yläriviin papereiden taakse. Jopa ihan tavallisessa sanomalehdessä saattoi olla pornomainos muiden mainosten seassa.
Oli vielä tarkkikset ja apukoulut, joten lapset saivat oman tasonsa mukaista opetusta. Sai olla myös ihan virallisesti tasoryhmiä kouluissa esim. kielissä ja matikassa, nykyisinhän ei saa olla. Oppilaat ovat heterogeenisissä ryhmissä ja sama opettaja opettaa kaikkia heikoista neroihin ja yrittää siinä samalla vielä taltuttaa häiriköt.
Olen päässyt 1970-luvun lopussa ylioppilaaksi. En ollut kovin varakkaasta mutta en todellakaan köyhästäkään perheestä. Varallisuustasohan vaikuttaa paljon elämiseen, niin kuin nykyäänkin.
Meillä oli ihan kaikkea, tosin sillä teknologian tasolla, jota siihen aikaan oli. Televisio, auto ja puhelin perheessäni oli ollut jo ennen syntymääni. Asuimme isoissa asunnoissa.
Oli ruokaa, jopa hienoja ja laadukkaita vaatteita, kävin kampaajalla ja kosmetologilla. Ostin meikkejä. Pelasin tennistä. Kävin kielikurssilla Englannissa.
Kuten sanoin, kävin ylioppilaaksi ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon. Joskus 1980-luvun puolivälissä katsoin tavaratalon kahvilaa tammialennusmyyntien aikana ja ajattelin: ihmisillä on todella paljon ekstraa rahaa kuluttamiseen. Opiskeluaikoina meillä oli varaa hyvin palkattujen kesätöiden ansiosta matkustella: yhtenäkin vuonna olimme puolitoista kuukautta ulkomailla.
Tämähän ei ollut kaikkien todellisuutta, sillä itse olen hämmästyksekseni lukenut, että vielä 80-luvulla joillakin oli ulkovessa. Itse en tuntenut ketään sellaista ja tunsin kyllä paljon ihmisiä.
Musiikki oli myös kuunneltavaa. Nykyään muodissa on nää Eminemit sun muut Cardi Biit. Ketä oikeasti kuuntelee musiikkia jossa (yleensä) *aikuiset* riimittelee sinne ja tänne kun musavideoillaan läpsitään takapuolia. Ei ennen miehistä ja naisista laulettu epäkunnioittavaisesti.
Minä en. Oma lapsuus ei ollut paha, mutta hirveän ankea. En tosiaankaan muistele mitään "lapsuuden kultaisia päiviä".