Mies haluaa toisen lapsen, minä en. Miten tässä käy?

Meillä on yksi pieni lapsi, ja mies puhuu melkein joka päivä siitä, että hän haluaa toisenkin lapsen. Itse en halua, ensimmäinen raskauteni oli vaikea, synnytys oli vaikea ja siitä jäi vaurioita, jotka eivät ole vieläkään korjaantuneet eivätkä varmaan koskaan täysin korjaudu, aika vauvan kanssa oli liian rankkaa ja suurin osa vauvan hoitamisesta jäi minulle miehen töiden takia, imetys oli vaikeaa ja laittoi hormonini aivan sekaisin moneksi kuukaudeksi. Ennen perheen perustamista olin luullut, että haluan kaksi lasta, mutta ajatukseni ovat muuttuneet täysin tämän ensimmäisen lapsen myötä. En vain halua enää lisää lapsia, ja haluan että tämä ainokainen saa sen energian, mitä mitä minulla on jäljellä, en usko, että pystyisin jaksamaan kahden lapsen kanssa. Mies ei asiaa suostu ymmärtämään, koska hän haaveilee niin paljon toisesta lapsesta. Hän vakuuttelee minulle, että toinen raskaus saattaisi olla helppo, toinen synnytys saattaisi olla helppo, imetys saattaisi olla paljon helpompaa toisella kerralla jne. Voi tietenkin olla, mutta en silti vain halua enää lasta. Mies taas ei halua luopua tästä isoimmasta haaveestaan (monilapsinen perhe) tai ainakaan sen haaveen yrittämisestä (ymmärtää että takeita raskaaksitulosta ei ole vaikka menisi lapsettomuushoitoihin).

Onko joku ollut siinä tilanteessa, että itse haluaa toisen lapsen ja puoliso ei halua? Miten siinä kävi? Päädyitkö eroamaan, jotta löytäisit uuden kumppanin, joka suostuu tekemään kanssasi lisää lapsia? Vai jankkasitko niin kauan, että puolisosi taipui toteuttamaan haaveesi? Mietin, että miten tässä käy... Mies tietenkin voisi etsiä uuden naisen, jonka kanssa "tehdä" iso perhe, mutta toisaalta hänellä ei ole takeita siitäkään, että uusi nainen löytyisi tai uusi nainen haluaisi paljon lapsia tai onnistuisi tulemaan raskaaksi. Ja toisaalta mies ei ole mitenkään sanonut koskaan, että haluaisi erota minusta eikä meillä mene muuten mitenkään huonosti.