Mies meni päivystykseen ja koko perheen elämä tuhoutui

Ei olisi kannattanut

Mikä juttu tää on??

Aika raflaava otsikko. Kyseessä kuitenkin todella vakava sairaustapaus.

Oli lähtenyt pois päivystyksestä kun ei jaksanut jonossa, sai myöhemmin samana päivänä kotona aivoinfarktin ja vammautui pysyvästi.

Rakasti vaimoaan ja näki tämän tuskan ja väsymyksen, että päästi vapaaksi.

Niin mies ei pysynyt siellä päivystystyksessä ja siksi halvaantui.

Vierailija kirjoitti:

Oli lähtenyt pois päivystyksestä kun ei jaksanut jonossa, sai myöhemmin samana päivänä kotona aivoinfarktin ja vammautui pysyvästi.

Ei ne sitä olisi päivystyksessäkään ymmärtänyt infarktiksi ennen näkyviä oireita

Kesken työpäivän mies soitti Kunnakselle, että hänellä on vetämätön olo ja flunssa tulossa. Kotona mies nukkui neljän tunnin päiväunet. Unien jälkeen häntä väsytti edelleen.

Hän vaikutti olevan loputtoman väsynyt, mutta hän oli kuin keski-ikäiset miehet usein ovat, että hän ei malttanut olla sairas.

Kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Mies lähti terveysasemalle, koska toivoi saavansa antibioottikuurin. Hän palasi kuitenkin kotiin, koska jonot olivat niin pitkät, eikä hän jaksanut odottaa.

Miksi ei mennyt työterveyteen

Kylläpä otsikon väänsit!

Meni päivystykseen, mutta tuli pois sieltä. Elämä ei tuhoutunut päivystyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Niin mies ei pysynyt siellä päivystystyksessä ja siksi halvaantui.

kuka siellä nyt jaksaa jonottaa varsinkaan sairaana.

hoitajat vaan lakkoilee, saikuttaa ja äitiyslomailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli lähtenyt pois päivystyksestä kun ei jaksanut jonossa, sai myöhemmin samana päivänä kotona aivoinfarktin ja vammautui pysyvästi.

Ei ne sitä olisi päivystyksessäkään ymmärtänyt infarktiksi ennen näkyviä oireita

Kyllä olis.

Vierailija kirjoitti:

Meni päivystykseen, mutta tuli pois sieltä. Elämä ei tuhoutunut päivystyksessä.

Elämä tuhoutui, kun ei jaksanut odottaa.

Mitä tämä rouva siis luuli aivoinfarktin olevan, kun ei ensin tajunnut sen olevan vakavaa? Ei se ole mikään haava johon laitetaan laastari päälle.

Olipa taas otsikko. Eli ei sinnepäinkään.

Fakta nyt vain on se, että mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa. Jopa aivoinfarkti muutoin terveelle ihmiselle.

Kuoleman kanssa jokainen elää, se pitää toisesta kädestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kesken työpäivän mies soitti Kunnakselle, että hänellä on vetämätön olo ja flunssa tulossa. Kotona mies nukkui neljän tunnin päiväunet. Unien jälkeen häntä väsytti edelleen.

Hän vaikutti olevan loputtoman väsynyt, mutta hän oli kuin keski-ikäiset miehet usein ovat, että hän ei malttanut olla sairas.

Kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Mies lähti terveysasemalle, koska toivoi saavansa antibioottikuurin. Hän palasi kuitenkin kotiin, koska jonot olivat niin pitkät, eikä hän jaksanut odottaa.

Flunssaan antibiootti? Kuulostaa ihan trollilta

"Jokainen voi miettiä, että jos pistettäisiin viikoksi sellaiseen tilaan, että ei saa kertoa, mitä mieli tekee sanoa ja ei saa osallistua keskusteluun, koska et vain saa ajatuksiasi sanotuksi. Miltä sellainen tuntuisi, kuinka ahdistavaa se olisi? Lisäksi aika nopeasti varmasti monissa tilanteissa muut kyllästyisivät sinuun ja siirtyisivät juttelemaan seuraavan ihmisen kanssa ja jäisit täysin yksin ajatustesi kanssa."

Heh, koettu mutta hieman eri tavalla eli psyykkisistä syistä ja aika on huomattavan paljon pidempi ilman, että lääkärit ovat antaneet mitään toimivaa ratkaisua tai Käypää hoiyoa.

Tuohon voisi lisätä sen etuuden, että aivoinfarkti on lääkäreille totta ja he ymmärtävät, jos puhetta ei tule. Ovat onnekkaita kun kyseessä on lääkäreille mitattava asia. Ja vielä onnekkaampia, jos työntekijät todellakin suovat empatiansa ja sympatiansa heille eivätkä oleta hänen pystyvän kun vain tekee tarpeeksi töitä.

Pekka Hyysalo tietäisi kertoa, miten oma asenne ratkaisee ja kova työ.

Kamalaa tuo oletus, että joku ollaan automaattisesti valmiita uhraamaan jonkun toisen takia vain koska sattuu olemaan tämän lähiomainen tai sukulainen, vaikka tämä uhrattava yrittää vastustaa tilannetta. Itsellä on samantapaisia kokemuksia ja omiakin ongelmia todella paljon, enkä niihinkään saa apua. Silti pitäisi sitten elää ja huolehtia toisesta toisen ehdoilla, vaikka en pysty huolehtimaan edes itsestäni. En koskaan halunnut tätä, enkä pysty tähän, mutta niin vain sitä pidetään täysin selvänä, että joudun uhratuksi, vaikka kärsin todella paljon ja oireilee koko ajan rajummin.

Niin rajua kuin se ehkä onkin niin pitäisi vaan heti selkeästi kieltäytyä hoitovastuusta ja jättää yhteiskunnan hoidettavaksi. Varmasti tilanne olisi ollut kaikkien kannalta parempi jutunkin tapauksessa, jos ero olisi tapahtunut heti. Nyt jutun nainen uhrattiin ja kuormittui valtavasti, lapset kärsivät ja pelkäsivät ja potilaalleen olisi varmasti järjestynyt parempaa yhteiskunnan tarjoamaa hoitoa eronneena kun ketään omaishoitajan verrattavaa ja tuohon asemaan käytännössä pakotettua lähiomaista ei olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa tuo oletus, että joku ollaan automaattisesti valmiita uhraamaan jonkun toisen takia vain koska sattuu olemaan tämän lähiomainen tai sukulainen, vaikka tämä uhrattava yrittää vastustaa tilannetta. Itsellä on samantapaisia kokemuksia ja omiakin ongelmia todella paljon, enkä niihinkään saa apua. Silti pitäisi sitten elää ja huolehtia toisesta toisen ehdoilla, vaikka en pysty huolehtimaan edes itsestäni. En koskaan halunnut tätä, enkä pysty tähän, mutta niin vain sitä pidetään täysin selvänä, että joudun uhratuksi, vaikka kärsin todella paljon ja oireilee koko ajan rajummin.

Niin rajua kuin se ehkä onkin niin pitäisi vaan heti selkeästi kieltäytyä hoitovastuusta ja jättää yhteiskunnan hoidettavaksi. Varmasti tilanne olisi ollut kaikkien kannalta parempi jutunkin tapauksessa, jos ero olisi tapahtunut heti. Nyt jutun nainen uhrattiin ja kuormittui valtavasti, lapset kärsivät ja pelkäsivät ja potilaalleen olisi varmasti järjestynyt parempaa yhteiskunnan tarjoamaa hoitoa eronneena kun ketään omaishoitajan verrattavaa ja tuohon asemaan käytännössä pakotettua lähiomaista ei olisi ollut.

Jos itsevalittuun puolisoon ei voi luottaa, niin kehen sitten? Uhraushan sovitaan tehtäväksi jo vihkimisen hetkellä, myötä- ja vastoinkäymisissä?