Onko normaalia jännittää leikkejä, pelejä, tutustumisleikkejä yms. hauskaa

Hieman on jo tästä keskustelusta aikaa, mutta vastaillaan nyt kuitenkin :) 

Itse olen kärsinyt samasta jo pitkään ja nyt on vihdoin selvinnyt syykin. Kun olin lapsi ja leikin, isoveljeni kiusasi ja pilkkasi minua usein asiasta. Päädyin elämään kyynisenä elämääni ja pidän kaikkia leikkiviä ihmisiä noloina. Jopa lapsia :/

Kykenemättömyyteni osallistua leikkiin tai olla leikkimielinen johtuu siis lapsuudentraumasta.

Elämän kuuluu olla leikkiä, ja se hauskanpito kuuluu meille kaikille. Toivon vain, että voisin leikkiä ilman jatkuvaa nolatuksitulemisenpelkoa. Toivon sitä myös kaikille teille, jotka painitte saman asian kanssa <3

Pitäisi laittaa köysi kaulaan sille joka nuo idioottimaiset tutustumisleikit on keksinyt.

Täällä oli joskus ketju jonka perusteella lähes kaikki inhoavat tutustumisleikkejä.

Myös täällä yksi, joka vihaa noita leikkejä. Olen muutenkin hiljaisempi ja rauhallisempi tyyppi. Mulla ei ole edes mitään traumaa taustalla enkä koe, että olisin ollut koulussakaan erityisen kiusattu. Silti pelkään, että mulle nauretaan ja loistaahan se muutenkin noissa tilanteissa kilometrin päähän, että olen todella ahdistunut enkä koe oloani millään tavalla mukavaksi.

En pelkää, mutta inhoan noita mukahauskoja leikkejä sydämeni pohjasta.

Burga päälle noille päivilleä