Mistä johtuu ihmisten "ilkeys ja pahuus"

Koska loppujenlopuksi se narsistin ja ilkeilijä käytöksellään huutaa apua, tavallaan.

Haluan olla se henkilö, joka auttaa toisia ihmisiä, olivat he mitä tahansa.

Koska en voi enää sitä henkiökohtaisestikaan ottaa tai suuttua.

Narsisteilla on liian paljon oksitosiinia aivoissa. Lääkeaine joka salpaa oksitosiiniini -reseptorit ja vähentää sen määrää aivoissa, on todettu hyväksi kaikilla narsisteilla.

Lääke tulee markkinoille Tammikuussa 2019

T. Lääkäri.

Ps. Rakastakaa läheisiänne!

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt ehkä ymmärrän mistä on kyse.

Ihminen on lapsena saanut kokea sellaisia asioita, että on jäänyt ilman rakkautta ja herkkyyttä yms. Eikä täten sitä osaa itselleen tai muillekaan antaa.

Ja toiset ihmiset siitä sit kärsivät, eikä tää "pahantekijä" välttämättä edes tiedosta täysin mistä oma käytös kumpuaa, tai on hyvin kyvytön tekemään asialle mitään.

Sitä huomiota ja rakkautta alkaa hakemaan epätoivoisella tavalla; se otetaan vaikka väkisin, lapsena ja nuorena toisia kiusaamalla (täten sairastuttaen ympärillään olevia), josta sitten kehittyy psykopaatit ja muut epäsosiaaliset ihmiset, jotka joutuvat vankilaan.

Ihminen ei synny hyväksi tai pahaksi, vaan etenkin omien lapsuudenkokemusten kautta käyttäytyy ja antaa toisille sitä, mitä itsekin on saanut ja se on hyvin valitettavaa, jos ei ole saanut rakkautta vanhemmiltaan/vanhemmalta.

Mistä lie, johtuuko sit perisynnistä vai mistä, että alunperin on alettu käyttäytymään huonosti toisia tappaen?

--

Omalla kohdalla olin onnekas, koska vanhempani ovat rakastavia ja erittäin herkkiä, joten tottakai kuvittelin ja luulin pitkälle nuoruuteen, että tottakai ihmiset ovat mukavia, koska itsekin olen ja mulle oltiin kotona.

Mut sitten, kun maailman raadollisuus paljastui, niin on ollut täysi kaaos päässä tunteiden kanssa, että millaisessa maailmassa elän, kosks täällä tapahtuu järkyttäviä asioita, enkä pysty käsittämään sitä, paitsi nyt sit viimeaikoina olen päässyt jyvälle siitä.

Ei ne pahat ihmisetkään muuta tosiasiassa halua, kun rakkautta.

mies joka t.appoi kaksi tytärtään ja raskaana olevan vaimonsa?

byääh..se on mun vanhempien syytä kun potkin mummoa

miksi susi syö pupujusseja?

Tappaa ne puremalla?

rakkautta vailla vain? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt ehkä ymmärrän mistä on kyse.

Ihminen on lapsena saanut kokea sellaisia asioita, että on jäänyt ilman rakkautta ja herkkyyttä yms. Eikä täten sitä osaa itselleen tai muillekaan antaa.

Ja toiset ihmiset siitä sit kärsivät, eikä tää "pahantekijä" välttämättä edes tiedosta täysin mistä oma käytös kumpuaa, tai on hyvin kyvytön tekemään asialle mitään.

Sitä huomiota ja rakkautta alkaa hakemaan epätoivoisella tavalla; se otetaan vaikka väkisin, lapsena ja nuorena toisia kiusaamalla (täten sairastuttaen ympärillään olevia), josta sitten kehittyy psykopaatit ja muut epäsosiaaliset ihmiset, jotka joutuvat vankilaan.

Ihminen ei synny hyväksi tai pahaksi, vaan etenkin omien lapsuudenkokemusten kautta käyttäytyy ja antaa toisille sitä, mitä itsekin on saanut ja se on hyvin valitettavaa, jos ei ole saanut rakkautta vanhemmiltaan/vanhemmalta.

Mistä lie, johtuuko sit perisynnistä vai mistä, että alunperin on alettu käyttäytymään huonosti toisia tappaen?

--

Omalla kohdalla olin onnekas, koska vanhempani ovat rakastavia ja erittäin herkkiä, joten tottakai kuvittelin ja luulin pitkälle nuoruuteen, että tottakai ihmiset ovat mukavia, koska itsekin olen ja mulle oltiin kotona.

Mut sitten, kun maailman raadollisuus paljastui, niin on ollut täysi kaaos päässä tunteiden kanssa, että millaisessa maailmassa elän, kosks täällä tapahtuu järkyttäviä asioita, enkä pysty käsittämään sitä, paitsi nyt sit viimeaikoina olen päässyt jyvälle siitä.

Ei ne pahat ihmisetkään muuta tosiasiassa halua, kun rakkautta.

mies joka t.appoi kaksi tytärtään ja raskaana olevan vaimonsa?

Ei ne pahat ihmisetkään muuta tosiasiassa halua, kun rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

rakkautta vailla vain? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt ehkä ymmärrän mistä on kyse.

Ihminen on lapsena saanut kokea sellaisia asioita, että on jäänyt ilman rakkautta ja herkkyyttä yms. Eikä täten sitä osaa itselleen tai muillekaan antaa.

Ja toiset ihmiset siitä sit kärsivät, eikä tää "pahantekijä" välttämättä edes tiedosta täysin mistä oma käytös kumpuaa, tai on hyvin kyvytön tekemään asialle mitään.

Sitä huomiota ja rakkautta alkaa hakemaan epätoivoisella tavalla; se otetaan vaikka väkisin, lapsena ja nuorena toisia kiusaamalla (täten sairastuttaen ympärillään olevia), josta sitten kehittyy psykopaatit ja muut epäsosiaaliset ihmiset, jotka joutuvat vankilaan.

Ihminen ei synny hyväksi tai pahaksi, vaan etenkin omien lapsuudenkokemusten kautta käyttäytyy ja antaa toisille sitä, mitä itsekin on saanut ja se on hyvin valitettavaa, jos ei ole saanut rakkautta vanhemmiltaan/vanhemmalta.

Mistä lie, johtuuko sit perisynnistä vai mistä, että alunperin on alettu käyttäytymään huonosti toisia tappaen?

--

Omalla kohdalla olin onnekas, koska vanhempani ovat rakastavia ja erittäin herkkiä, joten tottakai kuvittelin ja luulin pitkälle nuoruuteen, että tottakai ihmiset ovat mukavia, koska itsekin olen ja mulle oltiin kotona.

Mut sitten, kun maailman raadollisuus paljastui, niin on ollut täysi kaaos päässä tunteiden kanssa, että millaisessa maailmassa elän, kosks täällä tapahtuu järkyttäviä asioita, enkä pysty käsittämään sitä, paitsi nyt sit viimeaikoina olen päässyt jyvälle siitä.

Ei ne pahat ihmisetkään muuta tosiasiassa halua, kun rakkautta.

mies joka t.appoi kaksi tytärtään ja raskaana olevan vaimonsa?

Ei ne pahat ihmisetkään muuta tosiasiassa halua, kun rakkautta.

Ei se vielä tarkoita mitään, jos on naimisissa ja on lapsia.

Aika moni kärsii avioliitossa ja perhe-elämässä, jos sitä ihan oikeaa rakkautta ei ole, eikai noita surullisia juttuja muuten tapahtuisi, jos ihmiset olisivat oikeasti onnellisia ja kokisivat olevansa rakastettuja.

Mut siinä on vaan se, että se pahoinvointi on niin yleistä, että sitä vaan maksaa sit muille takaisin ja korkojen kera.

Täytyy osata käsitellä kokemansa väärydet oikealla tavalla, tai muuten elää ihan hautaan saakka katkerana ja ympärillä olevat ihmiset kärsii töissä ja kotona.

Pohjanmaalla geeneistä.

Useat ihmiset vaan nauttivat toisen elämän pilaamisesta. Ei siihen ole ihmeempää syytä. Loistavat itse kirkkaammin.

Tietynlaiset tyypit myös tahallaan toisten ihmissuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Useat ihmiset vaan nauttivat toisen elämän pilaamisesta. Ei siihen ole ihmeempää syytä. Loistavat itse kirkkaammin.

Niinno, eikai sille minkään ihminen itse voi, jos puuttuu empatiakyky ja herkkyys.

Toisaalta, tuntuuko mikään mukaan sitten miltään näistä ihmisistä, epäilen ettei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rakkautta vailla vain? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt ehkä ymmärrän mistä on kyse.

Ihminen on lapsena saanut kokea sellaisia asioita, että on jäänyt ilman rakkautta ja herkkyyttä yms. Eikä täten sitä osaa itselleen tai muillekaan antaa.

Ja toiset ihmiset siitä sit kärsivät, eikä tää "pahantekijä" välttämättä edes tiedosta täysin mistä oma käytös kumpuaa, tai on hyvin kyvytön tekemään asialle mitään.

Sitä huomiota ja rakkautta alkaa hakemaan epätoivoisella tavalla; se otetaan vaikka väkisin, lapsena ja nuorena toisia kiusaamalla (täten sairastuttaen ympärillään olevia), josta sitten kehittyy psykopaatit ja muut epäsosiaaliset ihmiset, jotka joutuvat vankilaan.

Ihminen ei synny hyväksi tai pahaksi, vaan etenkin omien lapsuudenkokemusten kautta käyttäytyy ja antaa toisille sitä, mitä itsekin on saanut ja se on hyvin valitettavaa, jos ei ole saanut rakkautta vanhemmiltaan/vanhemmalta.

Mistä lie, johtuuko sit perisynnistä vai mistä, että alunperin on alettu käyttäytymään huonosti toisia tappaen?

--

Omalla kohdalla olin onnekas, koska vanhempani ovat rakastavia ja erittäin herkkiä, joten tottakai kuvittelin ja luulin pitkälle nuoruuteen, että tottakai ihmiset ovat mukavia, koska itsekin olen ja mulle oltiin kotona.

Mut sitten, kun maailman raadollisuus paljastui, niin on ollut täysi kaaos päässä tunteiden kanssa, että millaisessa maailmassa elän, kosks täällä tapahtuu järkyttäviä asioita, enkä pysty käsittämään sitä, paitsi nyt sit viimeaikoina olen päässyt jyvälle siitä.

Ei ne pahat ihmisetkään muuta tosiasiassa halua, kun rakkautta.

mies joka t.appoi kaksi tytärtään ja raskaana olevan vaimonsa?

Ei ne pahat ihmisetkään muuta tosiasiassa halua, kun rakkautta.

Ei se vielä tarkoita mitään, jos on naimisissa ja on lapsia.

Aika moni kärsii avioliitossa ja perhe-elämässä, jos sitä ihan oikeaa rakkautta ei ole, eikai noita surullisia juttuja muuten tapahtuisi, jos ihmiset olisivat oikeasti onnellisia ja kokisivat olevansa rakastettuja.

Mut siinä on vaan se, että se pahoinvointi on niin yleistä, että sitä vaan maksaa sit muille takaisin ja korkojen kera.

Täytyy osata käsitellä kokemansa väärydet oikealla tavalla, tai muuten elää ihan hautaan saakka katkerana ja ympärillä olevat ihmiset kärsii töissä ja kotona.

Ennen vanhaan naimisiin mentiin todella nopeasti. Itse olen saanut alkuun vanhempieni kihlajaispäivänään. Se alun huuma haihtui vanhemmillani todella nopeasti ja kaksi lasta tekivät koska perheessä piti olla tyttö ja poika. Molemmat kodeista, joissa tyttöjä pidettiin lähinnä miesten ja poikien passaajina eikä naisen opiskelulla jne ollut mitään väliä.

Tottakai oli inhottavaa varttua kodissa, jossa vanhemmat inhosivat toisiaan ja eroa ei voinut muka ottaa maineen menetyksen vuoksi. Veljeäni paapottiin ja minua sorsittiin. Esimerkiksi vaikka olin vanhempi niin minulle ei edes ostettu polkupyörää jne. Muutenkin tulevaisuuteni roolikseni kaavailtiin lisääntyjää tai vosua.

Lopputulos kaikesta oli se, että minä lähdin niin pian kuin mahdollista jatko-opintoihin enkä ole kaivannut vanhempiani. Veljeni eli kuulemma omaa etsikkoaikaansa vuosikausia ennen kuin ilmeisesti pakosta kouluttautui ja meni töihin.

Vaikka minulle on huudettu, sanottu todella rumia asioita ja kuritettu fyysisesti niin minusta ei ole tullut sadistia. Pikemminkin mietin tarkkaan kuinka ilmaisen negatiivisia asioita toisille. Sen verran lapsuuteni on kovettunut minua etteivät tuttujen ja tuntemattomien nälvinnät tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rakkautta vailla vain? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt ehkä ymmärrän mistä on kyse.

Ihminen on lapsena saanut kokea sellaisia asioita, että on jäänyt ilman rakkautta ja herkkyyttä yms. Eikä täten sitä osaa itselleen tai muillekaan antaa.

Ja toiset ihmiset siitä sit kärsivät, eikä tää "pahantekijä" välttämättä edes tiedosta täysin mistä oma käytös kumpuaa, tai on hyvin kyvytön tekemään asialle mitään.

Sitä huomiota ja rakkautta alkaa hakemaan epätoivoisella tavalla; se otetaan vaikka väkisin, lapsena ja nuorena toisia kiusaamalla (täten sairastuttaen ympärillään olevia), josta sitten kehittyy psykopaatit ja muut epäsosiaaliset ihmiset, jotka joutuvat vankilaan.

Ihminen ei synny hyväksi tai pahaksi, vaan etenkin omien lapsuudenkokemusten kautta käyttäytyy ja antaa toisille sitä, mitä itsekin on saanut ja se on hyvin valitettavaa, jos ei ole saanut rakkautta vanhemmiltaan/vanhemmalta.

Mistä lie, johtuuko sit perisynnistä vai mistä, että alunperin on alettu käyttäytymään huonosti toisia tappaen?

--

Omalla kohdalla olin onnekas, koska vanhempani ovat rakastavia ja erittäin herkkiä, joten tottakai kuvittelin ja luulin pitkälle nuoruuteen, että tottakai ihmiset ovat mukavia, koska itsekin olen ja mulle oltiin kotona.

Mut sitten, kun maailman raadollisuus paljastui, niin on ollut täysi kaaos päässä tunteiden kanssa, että millaisessa maailmassa elän, kosks täällä tapahtuu järkyttäviä asioita, enkä pysty käsittämään sitä, paitsi nyt sit viimeaikoina olen päässyt jyvälle siitä.

Ei ne pahat ihmisetkään muuta tosiasiassa halua, kun rakkautta.

mies joka t.appoi kaksi tytärtään ja raskaana olevan vaimonsa?

Ei ne pahat ihmisetkään muuta tosiasiassa halua, kun rakkautta.

Ei se vielä tarkoita mitään, jos on naimisissa ja on lapsia.

Aika moni kärsii avioliitossa ja perhe-elämässä, jos sitä ihan oikeaa rakkautta ei ole, eikai noita surullisia juttuja muuten tapahtuisi, jos ihmiset olisivat oikeasti onnellisia ja kokisivat olevansa rakastettuja.

Mut siinä on vaan se, että se pahoinvointi on niin yleistä, että sitä vaan maksaa sit muille takaisin ja korkojen kera.

Täytyy osata käsitellä kokemansa väärydet oikealla tavalla, tai muuten elää ihan hautaan saakka katkerana ja ympärillä olevat ihmiset kärsii töissä ja kotona.

Ennen vanhaan naimisiin mentiin todella nopeasti. Itse olen saanut alkuun vanhempieni kihlajaispäivänään. Se alun huuma haihtui vanhemmillani todella nopeasti ja kaksi lasta tekivät koska perheessä piti olla tyttö ja poika. Molemmat kodeista, joissa tyttöjä pidettiin lähinnä miesten ja poikien passaajina eikä naisen opiskelulla jne ollut mitään väliä.

Tottakai oli inhottavaa varttua kodissa, jossa vanhemmat inhosivat toisiaan ja eroa ei voinut muka ottaa maineen menetyksen vuoksi. Veljeäni paapottiin ja minua sorsittiin. Esimerkiksi vaikka olin vanhempi niin minulle ei edes ostettu polkupyörää jne. Muutenkin tulevaisuuteni roolikseni kaavailtiin lisääntyjää tai vosua.

Lopputulos kaikesta oli se, että minä lähdin niin pian kuin mahdollista jatko-opintoihin enkä ole kaivannut vanhempiani. Veljeni eli kuulemma omaa etsikkoaikaansa vuosikausia ennen kuin ilmeisesti pakosta kouluttautui ja meni töihin.

Vaikka minulle on huudettu, sanottu todella rumia asioita ja kuritettu fyysisesti niin minusta ei ole tullut sadistia. Pikemminkin mietin tarkkaan kuinka ilmaisen negatiivisia asioita toisille. Sen verran lapsuuteni on kovettunut minua etteivät tuttujen ja tuntemattomien nälvinnät tunnu missään.

Erittäin mielenkiintoista kuulla, kiitos viestistäsi.

Eli lapsena huonosti kohdellusta ja rakkaudettomassa kodissa kasvaneesta ei oletuksena tule narsistia tai sadistia eikä maksa takaisin korkojen kera.

Mistähän se pahuus/moraalittomuus sitten loppujenlopuksi johtuu, onko kyse vaan jostain neurologisesta jutusta tai yksinkertaisesti tyhmyydestä.