Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei perhe-elämä suju, vaikka ollaan ”normaalit vanhemmat”
18.11.2018 |
Lasten koulu, päiväkoti ja molempien vanhempien kokopäivätyö on johtanut siihen, että arki on suorittamista ja väsynyttä. Omat voimat menee pitkälti työelämässä. Lapset on arkisin väsyneitä, stressaantuneita ja kiukkuisia. Ollaanko ainoa perhe, jossa tilanne tämä? Mikä tähän voisi auttaa?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa vauvakuumeilijalle että tunteeko päivittäin sitä onnea ja iloa omasta lapsesta, vaikka on kiire ja väsy joka (arki)päivä? Haluaisin uskoa niin. Vai onko se vähän kuin oman puolison kanssa, että se on siinä joka päivä ja välillä ärsyttää mutta enimmäkseen on ihan ok :D
Jälkimmäistä. Tosin jos olisit murrosiän myrskyissä kysynyt...ajoittaisista mustista syövereistä ja raskaista vaiheista huolimatta lopputulema kuitenkin positiivisen puolella, sanoisin. Vanhempana sitä on kuten pitkän matkan jälkeen, reissussa rähjääntynyt, mutta onnellinen. Helpottunut. Ja ehkä vähän haikea.
37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa vauvakuumeilijalle että tunteeko päivittäin sitä onnea ja iloa omasta lapsesta, vaikka on kiire ja väsy joka (arki)päivä? Haluaisin uskoa niin. Vai onko se vähän kuin oman puolison kanssa, että se on siinä joka päivä ja välillä ärsyttää mutta enimmäkseen on ihan ok :D
Kyllähän se lapsi ärsyttää(kin) tonttuillessaan, mutta tällaista rakkautta en voinut edes kuvitella olevan olemassa. Kyllä kaikki on sen arvoista, että on tällaisia pieniä ihmisiä, joiden vuoksi menisi vaikka tuleen.
t. kahden leikki-ikäisen toisinaan väsynyt äiti
Vierailija kirjoitti:
Nämä lyhennetyn työajan tarjoajat eivät tajua että kaikilla ei ole vakituinen työ, tai edes niin pitkäaikainen työ että ehdot täyttyisi tai niin varma tilanne että uskaltaisi määräaikaisena sitä osittaista hakea vaikka oikeus olisi.
Jos palkka on pieni, niin sitä suuremmalla syyllä lyhennettyä työaikaa!! Se 20% pois palkasta on ihan kärpäsen pieru siihen nähden, kuinka valtavasti kaksi tuntia vapaa aikaa lisää päivässä tuo elintasoa. Pienempi palkkahan tietty myös keventää verotusta. Laskekaa ihan oikeasti tarkkaan, paljonko se menetys on! Tiedän mistä puhun, t.köyhä.
Mulla esimerkiksi 2h päivässä lyhennettyä työaikaa meinaisi kuukaudessa n. 828€ menetystä bruttotuloissa. Ja huom, per kuukausi!! Että onhan se ihan kärpäsenpaska vai miten se aiemmin todettiin.
Ja ihan vaikka kuinka tarkkaan laskisi, niin sitä voi jokainen miettiä omalla kohdallaan, että miten riittää rahat taloudessa sen jälkeen.
Kaikki ei ole valtiolla töissä jossa voi tehdä mitä vaan eläkeviran turvin. .......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lyhennetyn työajan tarjoajat eivät tajua että kaikilla ei ole vakituinen työ, tai edes niin pitkäaikainen työ että ehdot täyttyisi tai niin varma tilanne että uskaltaisi määräaikaisena sitä osittaista hakea vaikka oikeus olisi.
Jos palkka on pieni, niin sitä suuremmalla syyllä lyhennettyä työaikaa!! Se 20% pois palkasta on ihan kärpäsen pieru siihen nähden, kuinka valtavasti kaksi tuntia vapaa aikaa lisää päivässä tuo elintasoa. Pienempi palkkahan tietty myös keventää verotusta. Laskekaa ihan oikeasti tarkkaan, paljonko se menetys on! Tiedän mistä puhun, t.köyhä.
Jep, minä aloin tehdä 4-päiväistä viikkoa koska se palveli meidän perheen tarvetta paremmin. Palkasta lähtee siivu, mutta samalla
- työmatkakulut vähenivät
- lapsen päivähoitomaksut vähenivät
- toisen lapsen ip-maksut vähenivät
- veroprosentti laski
- 4,5 työpaikkalounasta kuukaudessa vähemmän (n. 40e mutta toki sen tilalla jotain syödään)
- Kela maksaa osittaista hoitorahaa
Yllättäen menetys ei ollutkaan niin suuri kuin alussa vaikutti. Ja huomioikaa tosiaan että (vaikka ei huomioitaisi muutosta veroprosentissa) jos 2500 euron palkka vähenee 20% eli 500e niin se ei tarkoita että olisi 500 e aiempaa vähemmän kuussa käyeen jäävää rahaa, vaan nettotulossa ero on pienempi, esim. minun veroprosentillani 385 e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jani kirjoitti:
Mulla esimerkiksi 2h päivässä lyhennettyä työaikaa meinaisi kuukaudessa n. 828€ menetystä bruttotuloissa. Ja huom, per kuukausi!! Että onhan se ihan kärpäsenpaska vai miten se aiemmin todettiin.
Ja ihan vaikka kuinka tarkkaan laskisi, niin sitä voi jokainen miettiä omalla kohdallaan, että miten riittää rahat taloudessa sen jälkeen.
Kaikki ei ole valtiolla töissä jossa voi tehdä mitä vaan eläkeviran turvin. .......
Mä just lyhensin omaani 70%iin täydestä työajasta. Ero kk-palkassa brutossa noin 600 ja netossa 400 euroa. Sillä saan joka kolmannen viikon vapaaksi, ajasta ikuisuuteen. Paras päätös ikinä, tosin parin tonnin duunarilla olisi jäänyt haaveeksi, jos olisi joko asuntolainaa tai lapsia kotona. Tottakai jokaisen on mietittävä omalla kohdallaan, mihin on varaa missäkin elämäntilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista suorittamista se on meilläkin. Viikonloput menee lapsen harrastuksessa, joskus töissä yms. Todella harvoin on edes vapaa viikonloppu ja koko viikko tehdään pitkää työpäivää.
Harrastukset eivät ole pakollisia. Miksi teet pitkää työpäivää lasten ollessa pieniä?
Lapseni ei enää niin kovin pieni ole, on jo koululainen. On vaan taloudellinen pakko että teemme mieheni kanssa tällaista työtä.
Onko oikeasti pakko? Oletteko edes kyseenalaistaneet asiaa? Miettikää tarkkaan mikä teille oikeasti on elämässä tärkeää. Onko se nykyisen työtahdin mahdollistama elintaso? Jos on, niin miksi? Itsenne takia, vai "koska niin kuuluu olla"? Vai voisiko alkaa tehdä lyhennettyä työaikaa ja elää vaatimattomammin? Lastenne lapsuus on nyt, ja parisuhteeseenkin kannattaa panostaa. Jos arki ja työ on niin stressaavaa että se vie kaikki voimat ja ilon elämästä, siitä voi joutua maksamaan todella kovan hinnan. Voi mennä fyysinen ja/tai psyykkinen terveys, voi menettää lasten lapsuuden kaiken kiireen keskelle kun ei jaksa kunnolla keskittyä heihin ja parisuhde voi hajota kovan paineen alla. Onko tietyn elintason ylläpitäminen todella sen arvoista että kannattaa riskeerata perhe ja terveys?
Ollaan yrittäjiä eikä elintasomme ole kovin korkea. Tulemme kyllä toimeen. Kumpikaan ei ole saanut opiskeluista huolimatta vieraalta töitä. Ei ole vapaaehtoisia meidän 12 tunnin työpäivät ja harvat lomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän se arki nykyään.
Ja sitten jos lapsi alkaa sairastelemaan vaikka koulun homeongelman takia, niin koulu alkaa tekemään lastensuojeluilmoituksia.
Siinä sitten saa kahvitella sossujen kanssa ja ihmetellä että miten tämä auttaa siihen homeongelmaan.
Me jouduttiin ottamaan lapsi kotiopetukseen tästä syystä. Koulu ei korjannut homeongelmaa, mutta teki kyllä lasuja.
Ja vielä ihmetellään että miksi ihmiset eivät tee lapsia.
Tuollainen suorittaminen ei ole mitään tasapainoisten ihmisten elämää. Sääliksi käy. Itselläkin on matkaa tasapainoiseen elämään, mutta ainakin se on päämääräni, jonka eteen minä teen töitä.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä mun ole onneksi pakko olla töissä lopun ikääni, vaan olen ainoa meillä töissä, joka tietää, että voi jonain päivänä vain lähteä sieltä. Ja nytkin teen omasta vlinnastani osa-aikaa. Se että elämä olisi tasapainoista on minulle ykkösprioriteetti. Itsellä on henkisessä kuormittuneisuudessa ne sen haasteet (tai "esteet"). Kuormituin henkisesti äitini takia. Varmaan teidänkin lapsenne kuormittuvat takianne, jos tiuskitte heille, koska itse olette tiukoilla. Osoitatte lapsillenne vihaa ja pettymystä omassa kireydessänne ja kiireessänne, ette rakkautta jne.
50
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa vauvakuumeilijalle että tunteeko päivittäin sitä onnea ja iloa omasta lapsesta, vaikka on kiire ja väsy joka (arki)päivä? Haluaisin uskoa niin. Vai onko se vähän kuin oman puolison kanssa, että se on siinä joka päivä ja välillä ärsyttää mutta enimmäkseen on ihan ok :D
Mies sentään tajuaa puhetta ja on aikuinen. Osaa toimia, hänen opettamiseensa ei mene aikaa. Jne. Itse ainakin tunsin lapsia kohtaan monina päivinä vain inhoa :( Ja sen pitäminen sisälläni vain lisäsi kuormittuneisuuttani, koska minusta oli väärin, (vaikka tiesin, että ajattelen siinä väärin), että joku, jota inhosin ja joka rasittaa asui nenäni alla. Muutto pois lasten luota ratkaisi asian. Jos olisin itse saanut lapsena tukea ja kohtelua minua rakastavilta tasapainoisilta ihmisiltä, enkä pahaa kohtelua, tilanne ei olisi ollut noin kurja. Sellainen ihminen, joka lapsiaan rankaisee on epätasapainoinen hullu, vaikka lapsi ei tottelisikaan. Syy on vanhemmassa, jos ei osaa selvittää tilannetta rankaisematta jne.
50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä mun ole onneksi pakko olla töissä lopun ikääni, vaan olen ainoa meillä töissä, joka tietää, että voi jonain päivänä vain lähteä sieltä. Ja nytkin teen omasta vlinnastani osa-aikaa. Se että elämä olisi tasapainoista on minulle ykkösprioriteetti. Itsellä on henkisessä kuormittuneisuudessa ne sen haasteet (tai "esteet"). Kuormituin henkisesti äitini takia. Varmaan teidänkin lapsenne kuormittuvat takianne, jos tiuskitte heille, koska itse olette tiukoilla. Osoitatte lapsillenne vihaa ja pettymystä omassa kireydessänne ja kiireessänne, ette rakkautta jne.
50
Meillä luultavasti loppuu yritys ensi vuonna. Sitten on aikaa mutta ei toki juuri yhtään rahaa. Pitää sitten miettiä mitä tekee ja missä asuu. Nro 48
Harrastamalla liikuntaa itsekin tätä jaksaa. Viettämällä sosiaalista elämää eikä jäämällä kotiin koska väsyttää. Parisuhde kunnossa eikä kotiasiat hierrä. Seksiä paljon.
Tässä meidän resepti. Lapset 5,9,12 ja 14v. Mies tekee pitkää päivää, mulla normi työ mutta joskus tulee ylitöitä (olen esimiehenä). Kumpikin vanhemmista käy kuntosalilla 2-3x viikossa ja lisäksi mä juoksulenkillä 1x viikossa. Viikkosiivouksenn ja kotitöihin osallistuu kaikki lapset. Kaupassa käydään isoilla ostoksilla 2x viikossa, sillä aikaa kun joku lapsi on harrastuksessa johon pitää kuskaa. Syödään vitamiineja, yritetään tehdä mahd terveellistä ruokaa.
Tällä reseptillä elämä on kyllä kivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä lyhennetyn työajan tarjoajat eivät tajua että kaikilla ei ole vakituinen työ, tai edes niin pitkäaikainen työ että ehdot täyttyisi tai niin varma tilanne että uskaltaisi määräaikaisena sitä osittaista hakea vaikka oikeus olisi.
Jos palkka on pieni, niin sitä suuremmalla syyllä lyhennettyä työaikaa!! Se 20% pois palkasta on ihan kärpäsen pieru siihen nähden, kuinka valtavasti kaksi tuntia vapaa aikaa lisää päivässä tuo elintasoa. Pienempi palkkahan tietty myös keventää verotusta. Laskekaa ihan oikeasti tarkkaan, paljonko se menetys on! Tiedän mistä puhun, t.köyhä.
Jep, minä aloin tehdä 4-päiväistä viikkoa koska se palveli meidän perheen tarvetta paremmin. Palkasta lähtee siivu, mutta samalla
- työmatkakulut vähenivät
- lapsen päivähoitomaksut vähenivät
- toisen lapsen ip-maksut vähenivät
- veroprosentti laski
- 4,5 työpaikkalounasta kuukaudessa vähemmän (n. 40e mutta toki sen tilalla jotain syödään)
- Kela maksaa osittaista hoitorahaaYllättäen menetys ei ollutkaan niin suuri kuin alussa vaikutti. Ja huomioikaa tosiaan että (vaikka ei huomioitaisi muutosta veroprosentissa) jos 2500 euron palkka vähenee 20% eli 500e niin se ei tarkoita että olisi 500 e aiempaa vähemmän kuussa käyeen jäävää rahaa, vaan nettotulossa ero on pienempi, esim. minun veroprosentillani 385 e.
Minulla taas vaikutti yllättävän paljon osittainen hoitovapaa. Tein 4-päiväistä työviikkoa.
Kelan korvaus oli naurettavan pieni, mutta palkasta lähti iso siivu.
Työmatkakulut eivät muuttuneet, sillä kuukausilippu oli edelleen edullisin vaihtoehto.
Työpaikkaruokailu ei myöskään halpunut, sillä syön eväitä. Ihan samalla tavalla piti syödä myös vapaapäivänä.
Hoitomaksuihin ei vapaaöäivällä ollut vaikutusta.
Tämän jälkeen jouduin jäämään osatyökyvyttömyyseläkkeelle, ja osittainen hoitovapaa pienensi eläkettä. Eli ei ollut mikään win-win-juttu minulle.
Minä olen kotiäiti, ja suoritan avoimessa opintoja hiljalleen eteenpäin.
Lapsia on kolme, isommat koulussa, pienin osa-aikaisena pph:lla. Isommilla yksi harrastus viikossa, toinen pystyy kulkemaan omaansa itse, toiseen täytyy vanhemman viedä. Se tunti kun lapsi on siellä harrastuksessa, sen aikana käyn kaupassaja jos mies vie, hän käy lyhyellä lenkillä tai vain rupattelee tuttujen vanhempien kanssa.
Itse olen opettanut, että jokainen korjaa jälkensä: astiat astianpesukoneeseen, pyykit pyykkikoriin ja illalla suurimmat roinat paikoilleen omissa huoneissa. En nouki semi-puhtaita vaatteita mistään minnekään vaan he tekevät sen itse. Ja kun kaikelle on paikkansa, eikä mikään pursua tavaraa, elämä on kaikin puolin helpompaa. Kuivausrumpu muuten helpotti paljon!
Ruokia teen muutamaksi päiväksi kerrallaan, ja hyödynnän paljon pakastinta. Kun palaan työelämään, se vielä entisestään korostuu, ettei tarvitse joka ikinen päivä tehdä ruokaa. Ja voi ne isommat lapset opettaa siihenkin, ei äidin tarvitse olla kaiken mahdollistaja.
Alue: Aihe vapaa
Jos tekee pätkätöitä ja haluaa maksimoida työnsaannin mahdollisuudet jatkossakin niin haluaa antaa itsestään "kaikkensa antavan kuvan". Perhevapaiden käyttäminen ei saisi vaikuttaa, mutta joskus se vaikuttaa, ja moni pelkää että se vaikuttaa. Minäkin pelkään, mutta käytän oikeutta silti.