Meillä ei perhe-elämä suju, vaikka ollaan ”normaalit vanhemmat”

Miettikää kuinka moni vetää tommosta pakettia yksinhuoltajana..siinä ei tarvi neuvotella kuka vie kenetkin ja mihin ja milloin, kun ite tekee kaiken a:sta ö:hön. Olkaa onnellisia te joilla kaksi aikuista jakamassa arjen taakkaa

Sitähän se, suorittamista. Itsellä auttoi hieman osittainen hoitovapaa tuossa vaiheessa, kun lapsi oli päivähoidossa. Olin osittaisella yhden päivän viikossa lapsen toisen luokan loppuun asti. Lomarahat vaihdoin vapaaksi.

Ei harrastettu tuossa vaiheessa paljonkaan kalliita asioita, ja kulutus oli minimissä. Nyt kun lapsi on isompi, auttaa hän kotitöissä, ja nyt ilmiselvästi jaksan paremmin työt 5 päivää viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se, suorittamista. Itsellä auttoi hieman osittainen hoitovapaa tuossa vaiheessa, kun lapsi oli päivähoidossa. Olin osittaisella yhden päivän viikossa lapsen toisen luokan loppuun asti. Lomarahat vaihdoin vapaaksi.

Ei harrastettu tuossa vaiheessa paljonkaan kalliita asioita, ja kulutus oli minimissä. Nyt kun lapsi on isompi, auttaa hän kotitöissä, ja nyt ilmiselvästi jaksan paremmin työt 5 päivää viikossa.

Niin jäi pois, että olen yh, jos sillä on merkitystä...

Kun teitä on kaksi, niin voisitteko ajatella, että molemmat tai toinen vähentäisi töitään? Siihen kun on lain mukaan oikeus. Vaikka niin, että toinen maanantaina ja toinen perjantaina. Tai sitten 6-tuntiset päivät. Tai toinen vuosen, ja toinen seuraavana vuonna.

Vanhempien hyvä suhde on jaksamisen A ja O. Siispä on otettava hoitaja kotiin ja lähdettävä elokuviin/teatteriin/syömään / taidenäyttelyyn/matkalle ilman lapsia. Tähän satsaaminen on koko perheen eduksi.

En meinaa jaksaa. Yksin lasten kanssa. Taloudellisesti mahdotonta lyhentää työaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien hyvä suhde on jaksamisen A ja O. Siispä on otettava hoitaja kotiin ja lähdettävä elokuviin/teatteriin/syömään / taidenäyttelyyn/matkalle ilman lapsia. Tähän satsaaminen on koko perheen eduksi.

Ja samoin on yhtä tärkeää tehdä asioita koko perhe yhdessä, pelata lautapelejä, käydä luontoretkellä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaista suorittamista se on meilläkin. Viikonloput menee lapsen harrastuksessa, joskus töissä yms. Todella harvoin on edes vapaa viikonloppu ja koko viikko tehdään pitkää työpäivää.

Harrastukset eivät ole pakollisia. Miksi teet pitkää työpäivää lasten ollessa pieniä?

Ne tekee töitä, keillä on töitä.

Meillä on molemmilla töitä, liukuva työaika 8h/pvä ma-pe. Ei ylitöitä, ei pitkää päivää.

mitä te teette sillä aikaa kun lapset on harrastuksissa? tehkää jotain muuta kuin askareita. priorisoikaa vielä enemmän, esim jos teillä on jotain perinpohjaista siivousta niin vähentäkää sitä. miettikää mikä on tärkeetä. lapsiperhearki on kaoottista, mutta haluat kuitenkin muistaa niistä vuosista jotain.

Nämä lyhennetyn työajan tarjoajat eivät tajua että kaikilla ei ole vakituinen työ, tai edes niin pitkäaikainen työ että ehdot täyttyisi tai niin varma tilanne että uskaltaisi määräaikaisena sitä osittaista hakea vaikka oikeus olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaista suorittamista se on meilläkin. Viikonloput menee lapsen harrastuksessa, joskus töissä yms. Todella harvoin on edes vapaa viikonloppu ja koko viikko tehdään pitkää työpäivää.

Harrastukset eivät ole pakollisia. Miksi teet pitkää työpäivää lasten ollessa pieniä?

Ne tekee töitä, keillä on töitä.

Meillä on molemmilla töitä, liukuva työaika 8h/pvä ma-pe. Ei ylitöitä, ei pitkää päivää.

Niin, teillä. Toisilla voi olla toisenlaista.

Helpottaa kun lapset kasvavat, ainakin meillä helpotti kun nuorin täytti 3 ja alkoi olla omatoimisempi. Elämä ikään kuin tasaantui. Kouluikäiset viihtyvät kavereiden kanssa ja harrastuksissa, eli on jo itsellekin sitä omaa aikaa jonkin verran kun ei lapset enää viihdykään 24/7 vanhempien seurassa. Kyllä ne lapset kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä lyhennetyn työajan tarjoajat eivät tajua että kaikilla ei ole vakituinen työ, tai edes niin pitkäaikainen työ että ehdot täyttyisi tai niin varma tilanne että uskaltaisi määräaikaisena sitä osittaista hakea vaikka oikeus olisi.

Niinpä. Ja vaikka tekisi lyhyempää työaikaa, pienemmällä palkalla, työMÄÄRÄ saattaa olla ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaista suorittamista se on meilläkin. Viikonloput menee lapsen harrastuksessa, joskus töissä yms. Todella harvoin on edes vapaa viikonloppu ja koko viikko tehdään pitkää työpäivää.

Harrastukset eivät ole pakollisia. Miksi teet pitkää työpäivää lasten ollessa pieniä?

Lapseni ei enää niin kovin pieni ole, on jo koululainen. On vaan taloudellinen pakko että teemme mieheni kanssa tällaista työtä.

Onko oikeasti pakko? Oletteko edes kyseenalaistaneet asiaa? Miettikää tarkkaan mikä teille oikeasti on elämässä tärkeää. Onko se nykyisen työtahdin mahdollistama elintaso? Jos on, niin miksi? Itsenne takia, vai "koska niin kuuluu olla"? Vai voisiko alkaa tehdä lyhennettyä työaikaa ja elää vaatimattomammin? Lastenne lapsuus on nyt, ja parisuhteeseenkin kannattaa panostaa. Jos arki ja työ on niin stressaavaa että se vie kaikki voimat ja ilon elämästä, siitä voi joutua maksamaan todella kovan hinnan. Voi mennä fyysinen ja/tai psyykkinen terveys, voi menettää lasten lapsuuden kaiken kiireen keskelle kun ei jaksa kunnolla keskittyä heihin ja parisuhde voi hajota kovan paineen alla. Onko tietyn elintason ylläpitäminen todella sen arvoista että kannattaa riskeerata perhe ja terveys?

Vierailija kirjoitti:

Ei Jumala turhaan käske pyhittää lepopäivää.

Nyt vittu oikeesti..Jumala?!!!

Tehdään viikonloppuna ruokia valmiiksi, hyödynnetään puolivalmisteita, eineksiä, syödään ulkona. Pyykätään vain viikonloppuna. Kuivausrumpu puolitti imurointitarpeen ja ei ole maailmanloppu jos vaatteet ei pääse aina käyttöjen välissä kaappiin. Tilataan ruokaostokset noutopalvelusta. Ei harrasteta aikuiset itse mitään. Laitetaan lapset ajoissa nukkumaan!!!! Vaikka se lyhentää iltoja ja rajoittaa mahdollisuuksia, niin se tekee sekä illoista että aamuista niin paljon mukavampia kun lapset eivät ole aina väsyneitä. Laitetaan työpäivät hieman porrastusti jolloin lasten päivät ilman vanhempaa jää lyhyemmiksi (7-8h).

Toisaalta sitten se suurin rikokseni: en hae kuopusta aina hoidosta heti kun pääsen. Varsinkin tiistaisin, joka on esikoiselle rankin päivä eikä ehdi tehdä pitkän koulupäivän vuoksi läksyjä ip:ssä, saatan kulkea kodin kautta ja kuunnella kuulumiset ja auttaa läksyissä ennen kuin haen papupadan kotiin. Ehkä tuuppaan ruuan uuniin samalla. Tällöin lähdetään loppuiltaan ihan eri asenteella ja fiiliksissä kuin jos tulen kotiin ja yritän laittaa ruokaa kun lapset taistelee huomiosta.

Vierailija kirjoitti:

Nämä lyhennetyn työajan tarjoajat eivät tajua että kaikilla ei ole vakituinen työ, tai edes niin pitkäaikainen työ että ehdot täyttyisi tai niin varma tilanne että uskaltaisi määräaikaisena sitä osittaista hakea vaikka oikeus olisi.

Anteeksi ohis, tässä vauvaa suunnitellaan itsekin niin pisti silmään tämä. Mitä tarkoitat epävarmalla tilanteella, että et määräaikaisena uskalla hakea osittaista? Mikä jyrää lain yli?

Vierailija kirjoitti:

Vähentäkää siivousta ja tehkää se aika jotain oikeasti ihanaa. Hyvinvoiva jaksaa sitä ei-niin-siistiä kotiakin ihan eri tavalla. Kyllä lasten kasvettua ehtii siivota ja tehdä niitä "pakollisia" juttuja.

Mulla on lapsi muuttamassa keväällä kotoa, eikä niitä pakollisia juttuja enää oikeastaan ole. Kunhan nyt katsoo, että jääkaapissa on ruokaa. En tiedä, missä kohtaa ne jäivät, vanhempien suorittaminen taisi loppua oikeastaan peruskoulun loppuessa, Aikansa kutakin, sano.

En jaksaisikaan todellakaan. Siksi olenkin kotiäitinä. Tavallaan olen kyllä myös taidemaalari sillä näyttelytilaisuuteni ovat viimeaikoina alkaneet menestyä ihan hyvin joten olen saanut vähän ekstratienestiä sitä kautta. Mikään ei ole kuitenkaan sen varassa, meille riittää miehen palkka todella hyvin ja hänkin on menestynyt urallaan hyvin vaikka alussa meillä oli kaikki todella vaatimatonta ja ihmiset ihmettelivät ratkaisuamme. Kuitenkin myös silloin tiukempina aikoinakin me oltiin ihan onnellisia, nyt on toki jo enemmän taloudellista turvaa mutta se ei ole elämässä kaikki kaikessa, ainakaan meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Jumala turhaan käske pyhittää lepopäivää.

Nyt vittu oikeesti..Jumala?!!!

Hyvä, kaikkien tuntema sanonta, joka osuu tässä kuin nyrkki silmään. Ei mua ateistina ainakaan haitannut yhtään, hymähdin tälle myötätuntoisesti vaan.

T: ohis

Kertokaa vauvakuumeilijalle että tunteeko päivittäin sitä onnea ja iloa omasta lapsesta, vaikka on kiire ja väsy joka (arki)päivä? Haluaisin uskoa niin. Vai onko se vähän kuin oman puolison kanssa, että se on siinä joka päivä ja välillä ärsyttää mutta enimmäkseen on ihan ok :D