Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naiset vähättelevät ja haukkuvat itseään? Törmään tähän jatkuvasti.
18.11.2018 |
Teen toista tutkintoa tekniselle eli tosi miesvaltaiselle alalle. Saan nyt aikuisena tarkkailla ihmisten käyttäytymistä yliopisto-opiskelijoina ja koska väkeä on niin paljon, on tosi mielenkiintoista nähdä erilaisia persoonia. Meillä ei ole onneksi sukupuoleen perustuvaa syrjintää, koska sen kitkemiseen on kuulemani mukaan panostettu aikaisempina vuosina todella paljon.
Sen sain nähdä heti, että pojat ja miehet liioittelevat osaamistaan, mutta näinpä senkin, että omasta alitajunnasta kumpuaa käsityksiä, että miehet osaa paremmin. Onneksi tajusin tämän, nyt yritän olla toimimatta ennakkoluulojeni mukaan. Toki tajuan, etten varmasti edelleenkään tiedosta niitä kaikkia.
Naisillakin on joitain yhteisiä piirteitä, joista yksi jopa yleisin (tämä on kaikki omaa kokemusta enkä väitä että koskisi kaikkia) on se, että vähätellään itseä tosi rankasti ja sanotaan vaikka että "nää nyt on näitä mun käsityksiä vaan", "tää on varmaan väärin, kun mä olen tosi huono näissä", tai "sä osaat tän varmaan paremmin" (miehille). Yksi nainen sanoo aina itseään tosi tyhmäksi. Mitä vittua?! Opiskelet yliopistossa! Nämä siis tilanteissa, joissa osaaminen on ihan samalla tasolla, esim. ekan luennon aikana jos annetaan tehtäväksi jutella vieruskaverin kanssa aiheesta x. Myös harjoitustehtävien tarkistuksessa, vaikka naisen vastaus olisi oikein ja näiden viisaammiksi sanottujen miesten vastaus väärin.
Monet naiset asettaa osaamisen puolesta itse itsensä alisteiseen asemaan miehiin nähden, vaikka siihen ei ole mitään perusteita!!! Ymmärrän, että se voi tulla jostain tosi syvältä alitajunnasta ja on vain omaa epävarmuutta, mutta sanat on tekoja. Jos itse sanot, että en kai mä nyt voi tätä osata kun olen vaan tällänen tyhmä, niin arvaa mitä? Muut uskovat sen.
Kaikki tekevät virheitä, kukaan ei osaa kaikkea. Jos joku tehtävä on mennyt väärin, voi sanoa, että tämä ei nyt onnistunut, pitää vielä opetella lisää. Voi kysyä neuvoa haukkumatta itseään. Ja voi myös iloita onnistumisestaan! Se ei ole muiden lannistamista, jos ryhmässä tarkistetaan tehtäviä ja sinä osaat ja joku muu ei.
Tekee pahaa kuunnella sitä itsehalveksuntaa, ja koska olen nainen, minut varmasti niputetaan tähän joukkoon. Meitä naisia on täällä suhteellisen vähän. Nämä naiset kaivaa maata paitsi omien jalkojensa, myös meidän muiden naisten alta.
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti. Tämä asia on alkanut rassata tosi paljon, enkä oikein tiedä, missä porukassa tästä uskaltaisi avautua.
Kommentit (39)
Siinä on varmaan osa sitä vanhaa "älykäs nainen ei ole viehättävä" -harhaa. Myydään oma uskottavuus, saadaan tilalle viehätysvoimaa. Tai toivotaan saavan.
Pelkässä naisporukassa tuota on paljon vähemmän jos ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten älyä ja kykyjä vähätellään ja haukutaan jatkuvasti. Ulkonäkö on ainoa valttikortti; jos et ole kaunis, et ole mitään. Näkeehän sen täältäkin, miten ylipainoisia, iäkkäitä ja tyyliltään poikkeavia, kuten tatuoituja tai lävistettyjä naisia kohdellaan.
Onko siellä siis muita naisia, jotka eivät hengaa kanssasi, koska et liity valituskuoroon? Onpa ikävää, jos näin on. Miesvaltaisen alan miinuksia? Ja miehetkään eivät laske yhdeksi heistä?
Vierailija kirjoitti:
Siinä on varmaan osa sitä vanhaa "älykäs nainen ei ole viehättävä" -harhaa. Myydään oma uskottavuus, saadaan tilalle viehätysvoimaa. Tai toivotaan saavan.
Pelkässä naisporukassa tuota on paljon vähemmän jos ollenkaan.
Eipä ole tullut mieleen. Vaikea uskoa. Täällä on kuitenkin kaikki opiskelemassa vaikeita asioita, kallistuisin uskomaan ennemmin, että sanotaan itse itseä tyhmäksi ennen kuin muut ehtii.
Naisporukassa olen törmännyt tähän ihan yhtä lailla. Ne jotka haukkuu itseään, tekee sitä vaikka ryhmässä olisi pelkkiä naisia. Todella surullinen ilmiö, joka pitäisi saada kitkettyä pois.
ap
Huono itsetunto johtaa usein tuollaiseen käytökseen. Itse olen vastaavanlainen, en tosin ole huomannut, että vertailukohteen sukupuolella olisi merkitystä huonommuudentunteeseeni. Vähättelen ja haukun itseäni ihan yhtälailla nais-, mies- kuin sekaporukassakin.
Huonoon itsetuntoon on omalla kohdallani nähdäkseni johtanut huomion puute lapsena, äidin suhtautuminen itseensä (vähättelevä, haukkui itseään ja etenkin ulkonäköään paljon), kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen peruskouluaikoina sekä naisen ulkonäön tärkeyden korostuminen yhteiskunnassa, kun itselläni se ei ole mikään valttikortti. Olen kai(?) ihan kohtalaisen fiksu ollut aina, mutta koska en ole koskaan ollut erityisen kaunis, niin sillä ei ole ollut mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon kun olet päässyt opiskelemaan. Luulisi senkin kohottavan monen itsetuntoa.
Mutta missä luuraavat miehet/pojat, jotka eivät pääse opiskelemaan juuri mihinkään? Missä he valittavat huonoa itsetuntoaan?
Voisiko tuossa olla jopa syy paljon puhuttuihin palkkaeroihin? Syy ei siis olisikaan suoraan sukupuolessa, vaan itse asiassa siinä miten korkealle ihminen itse arvottaa oman työpanoksensa. Eli ne jotka haluavat työstään vastineeksi enemmän, myös saavat palkkaa keskimäärin enemmän kuin ne, jotka eivät itse pidä panostaan yhtä arvokkaana. Naiset eivät siis saisi vähemmän palkkaa samasta työstä välttämättä vain sukupuolensa takia, vaan yleensä ottaen "vaatimattomammin" itseensä suhtautuvat saavat vähemmän palkkaa, oli sukupuoli mikä tahansa. Jos miehet ja naiset suhtautuvat omaan kyvykkyyteensä keskimäärin eri tavoilla, niin loogisesti se näkyisi sukupuolten välisissä palkkaeroissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon kun olet päässyt opiskelemaan. Luulisi senkin kohottavan monen itsetuntoa.
Mutta missä luuraavat miehet/pojat, jotka eivät pääse opiskelemaan juuri mihinkään? Missä he valittavat huonoa itsetuntoaan?
Dokaavat, narkkaavat ja pelaavat yksin kotonaan, eivätkä myönnä edes itselleen, että huono itsetunto on kyseessä, koska ovat saaneet sellaisen mallin isältään tai yh-äidiltään. Valitettavan yleistä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten älyä ja kykyjä vähätellään ja haukutaan jatkuvasti. Ulkonäkö on ainoa valttikortti; jos et ole kaunis, et ole mitään. Näkeehän sen täältäkin, miten ylipainoisia, iäkkäitä ja tyyliltään poikkeavia, kuten tatuoituja tai lävistettyjä naisia kohdellaan.
Ulkonäön lisäksi toinen asia mitä naisilta vaaditaan enemmän kuin miehiltä, on se että on kiva ihminen.
Tänään taas törmäsin julkkisnaisen arvosteluketjuun, jossa ulkonäön lisäksi valitettiin siitä, miten negatiivinen ihminen on kyseessä. En ole varma onko hän mitenkään erityisen negatiivinen vai oikeastaan ihan normaali, mutta siinä sen näkee, miten naisessa ei kelpaa normaali ulkonäkö eikä normaali luonnekaan, vaan pitää olla jokin ylimaallinen olento.
Miten tällaisessa ilmapiirissä nainen oppisi arvostamaan itseään, kun hänen kuuluu olla viehättävä ja kiva kaikille eikä saa itsekkäästi vaatia tai toivoa mihinkään muutosta tai parannusta, saati että vaatisi jotain itselleen. Joka taas mieheltä on paljon hyväksyttävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Tarkennuksena, että kyllä omastakin mielestäni jokaisen pitäisi pyrkiä olemaan jossain määrin kiva ihminen, mutta ei aina itsensä kustannuksella muiden tahtoon alistuen. - 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Testosteronilla on selkeä vaikutus miesten itsetuntoon. Tästä syystä he näkevät itsensä parempina kuin ovatkaan ja kuvittelevat olevansa kyvykkäämpiä kuin ovatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten älyä ja kykyjä vähätellään ja haukutaan jatkuvasti. Ulkonäkö on ainoa valttikortti; jos et ole kaunis, et ole mitään. Näkeehän sen täältäkin, miten ylipainoisia, iäkkäitä ja tyyliltään poikkeavia, kuten tatuoituja tai lävistettyjä naisia kohdellaan.
Ulkonäön lisäksi toinen asia mitä naisilta vaaditaan enemmän kuin miehiltä, on se että on kiva ihminen.
Tänään taas törmäsin julkkisnaisen arvosteluketjuun, jossa ulkonäön lisäksi valitettiin siitä, miten negatiivinen ihminen on kyseessä. En ole varma onko hän mitenkään erityisen negatiivinen vai oikeastaan ihan normaali, mutta siinä sen näkee, miten naisessa ei kelpaa normaali ulkonäkö eikä normaali luonnekaan, vaan pitää olla jokin ylimaallinen olento.
Miten tällaisessa ilmapiirissä nainen oppisi arvostamaan itseään, kun hänen kuuluu olla viehättävä ja kiva kaikille eikä saa itsekkäästi vaatia tai toivoa mihinkään muutosta tai parannusta, saati että vaatisi jotain itselleen. Joka taas mieheltä on paljon hyväksyttävämpää.
Jep. Tällainen nainen on "hankala" ja hänellä on nuttura kireällä (eli luultavasti pitäisi saada mieheltä kullia), samanlaisilla ominaisuuksilla varustettu mies on normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto johtaa usein tuollaiseen käytökseen. Itse olen vastaavanlainen, en tosin ole huomannut, että vertailukohteen sukupuolella olisi merkitystä huonommuudentunteeseeni. Vähättelen ja haukun itseäni ihan yhtälailla nais-, mies- kuin sekaporukassakin.
Samaa mieltä. Itsellänikin on huono itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Jos en oo 100% varma siitä, että olen oikeassa, niin mun mielessäni se keskustelukaveri on jo haukkumassa minut tyhmäksi idiootiksi joka ei mitään tajua, kun sellaiseksi itseni myös koen. Se negatiivinen tunnereaktio, jonka saisin tuollaisesta, on sen verran vahva, että tuntuu helpommalta vain itse sanoa heti kättelyssä, et tiedän kuinka huono olen, sun ei tarvii sitä mulle kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten älyä ja kykyjä vähätellään ja haukutaan jatkuvasti. Ulkonäkö on ainoa valttikortti; jos et ole kaunis, et ole mitään. Näkeehän sen täältäkin, miten ylipainoisia, iäkkäitä ja tyyliltään poikkeavia, kuten tatuoituja tai lävistettyjä naisia kohdellaan.
Ulkonäön lisäksi toinen asia mitä naisilta vaaditaan enemmän kuin miehiltä, on se että on kiva ihminen.
Tänään taas törmäsin julkkisnaisen arvosteluketjuun, jossa ulkonäön lisäksi valitettiin siitä, miten negatiivinen ihminen on kyseessä. En ole varma onko hän mitenkään erityisen negatiivinen vai oikeastaan ihan normaali, mutta siinä sen näkee, miten naisessa ei kelpaa normaali ulkonäkö eikä normaali luonnekaan, vaan pitää olla jokin ylimaallinen olento.
Miten tällaisessa ilmapiirissä nainen oppisi arvostamaan itseään, kun hänen kuuluu olla viehättävä ja kiva kaikille eikä saa itsekkäästi vaatia tai toivoa mihinkään muutosta tai parannusta, saati että vaatisi jotain itselleen. Joka taas mieheltä on paljon hyväksyttävämpää.
Tunnistan tämän tosi vahvasti! Itsellä on (itseä) ärsyttävä tapa sosiaaliseen nauruun ja siihen, että vähän kihertää aina kun puhuu. Niin kuin naiset tekee, miehet ei. Se on ainakin minulla sellaista sanomisten pehmentämistä, juuri sitä, että haluaa olla kiva kaikille. Samoin se, että hymyilee AINA. Yritän kovasti päästä näistä molemmista eroon. Osittain tämän oman itsen työstämisen takia en itsekään ala hivelemään tyhmän Tiinan itsetuntoa. Jos jotain vastaan hänen itsehaukkumiseensa, se on "ai jaa" ja jatkan sitä, mitä ryhmässä oltiin tekemässä. Ajanpuute on aina oma ongelmansa, eikä oppimiseen varattua aikaa halua kukaan tuhlata jonkun itsensäkorostamiseen, oli sen syy sitten ihan mikä tahansa.
Minusta on varmaan tulossa "miesmäinen" tässä mielessä, eli en naura jos ei naurata, en hymyile koko ajan, enkä lähde enää mukaan näihin sosiaalisiin peleihin. Tähän suuntaan haluan itseäni kehittää. Normaaliin kanssakäymiseen, missä otan muut huomioon ja reagoin AITOIHIN tunteen osoituksiin. Minusta tämä itsensä haukkuminen on todella feikkiä. Siinä ei sanota mitä oikeasti tarkoitetaan, vaan puhutaan vain, koska toivotaan tietynlaista reaktiota (kehumista) tai halutaan välttää jokin toinen reaktio (muiden moitteet).
Tuossa ylempänä sanottiin, että se on säälin kerjäämistä, ja vastaus sai paljon alapeukkua. Miksi? Sitähän se nimenomaan on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto johtaa usein tuollaiseen käytökseen. Itse olen vastaavanlainen, en tosin ole huomannut, että vertailukohteen sukupuolella olisi merkitystä huonommuudentunteeseeni. Vähättelen ja haukun itseäni ihan yhtälailla nais-, mies- kuin sekaporukassakin.
Huonoon itsetuntoon on omalla kohdallani nähdäkseni johtanut huomion puute lapsena, äidin suhtautuminen itseensä (vähättelevä, haukkui itseään ja etenkin ulkonäköään paljon), kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen peruskouluaikoina sekä naisen ulkonäön tärkeyden korostuminen yhteiskunnassa, kun itselläni se ei ole mikään valttikortti. Olen kai(?) ihan kohtalaisen fiksu ollut aina, mutta koska en ole koskaan ollut erityisen kaunis, niin sillä ei ole ollut mitään merkitystä.
Jos kerran tunnistat ilmiön, niin mikset opettele siitä pois? Voin vakuuttaa, että se vaikuttaa siihen, miten muut sinut näkevät, mutta ei positiivisesti. Viestin lopussa todistat sanasi. "Olen kai(?) ihan kohtalaisen fiksu ollut aina, mutta koska en ole koskaan ollut erityisen kaunis, niin sillä ei ole ollut mitään merkitystä." Tämä on malliesimerkki kehujen ja myötätunnon kerjäämisestä. Minusta on aika säälittävää, jos aikuinen ihminen käyttäytyy tällä tavalla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten älyä ja kykyjä vähätellään ja haukutaan jatkuvasti. Ulkonäkö on ainoa valttikortti; jos et ole kaunis, et ole mitään. Näkeehän sen täältäkin, miten ylipainoisia, iäkkäitä ja tyyliltään poikkeavia, kuten tatuoituja tai lävistettyjä naisia kohdellaan.
Ulkonäön lisäksi toinen asia mitä naisilta vaaditaan enemmän kuin miehiltä, on se että on kiva ihminen.
Tänään taas törmäsin julkkisnaisen arvosteluketjuun, jossa ulkonäön lisäksi valitettiin siitä, miten negatiivinen ihminen on kyseessä. En ole varma onko hän mitenkään erityisen negatiivinen vai oikeastaan ihan normaali, mutta siinä sen näkee, miten naisessa ei kelpaa normaali ulkonäkö eikä normaali luonnekaan, vaan pitää olla jokin ylimaallinen olento.
Miten tällaisessa ilmapiirissä nainen oppisi arvostamaan itseään, kun hänen kuuluu olla viehättävä ja kiva kaikille eikä saa itsekkäästi vaatia tai toivoa mihinkään muutosta tai parannusta, saati että vaatisi jotain itselleen. Joka taas mieheltä on paljon hyväksyttävämpää.
Tunnistan tämän tosi vahvasti! Itsellä on (itseä) ärsyttävä tapa sosiaaliseen nauruun ja siihen, että vähän kihertää aina kun puhuu. Niin kuin naiset tekee, miehet ei. Se on ainakin minulla sellaista sanomisten pehmentämistä, juuri sitä, että haluaa olla kiva kaikille. Samoin se, että hymyilee AINA. Yritän kovasti päästä näistä molemmista eroon. Osittain tämän oman itsen työstämisen takia en itsekään ala hivelemään tyhmän Tiinan itsetuntoa. Jos jotain vastaan hänen itsehaukkumiseensa, se on "ai jaa" ja jatkan sitä, mitä ryhmässä oltiin tekemässä. Ajanpuute on aina oma ongelmansa, eikä oppimiseen varattua aikaa halua kukaan tuhlata jonkun itsensäkorostamiseen, oli sen syy sitten ihan mikä tahansa.
Minusta on varmaan tulossa "miesmäinen" tässä mielessä, eli en naura jos ei naurata, en hymyile koko ajan, enkä lähde enää mukaan näihin sosiaalisiin peleihin. Tähän suuntaan haluan itseäni kehittää. Normaaliin kanssakäymiseen, missä otan muut huomioon ja reagoin AITOIHIN tunteen osoituksiin. Minusta tämä itsensä haukkuminen on todella feikkiä. Siinä ei sanota mitä oikeasti tarkoitetaan, vaan puhutaan vain, koska toivotaan tietynlaista reaktiota (kehumista) tai halutaan välttää jokin toinen reaktio (muiden moitteet).
Tuossa ylempänä sanottiin, että se on säälin kerjäämistä, ja vastaus sai paljon alapeukkua. Miksi? Sitähän se nimenomaan on.
ap
Olen monessa samoilla kannoilla, mutta en kyllä välttämättä suhtautuisi noin "ankarasti" itsensä moittijoihin. Enkä ole varma mitä tarkoitat säälin kerjäämisellä, sillä on tosi negatiivinen kaiku. Sanoisin enemmin, että itsensä haukkuja saattaa haluta varmistusta sille, että onko oikeasti niin huono kuin tuntee. Tai sitten itsensä haukkuminen on anteeksipyytelyä tai sen varmistelua, ettei muiden tarvitse tuomita, kun tekee sen jo itsekin.
Jos ihmisellä on huono itsetunto, niin eikö sen parantumiseen tarvittaisi sitä, että alkaa nähdä itsensä paremmin? Jos itsensä moittijalle toteaa vain "ai jaa", niin hän saattaa nähdä sen vain vahvistuksena epäilylleen omasta huonoudesta. Jos itse näen jonkun haukkumassa itseään turhaan, niin ei kyllä minunkaan tee mieli ruveta kehumaan sitä, kun tuntuu siltä, että se kalastelee kehuja, eli jollain tavalla "manipuloi" minua. Ai jaan sijaan olen sanonut esim. siskolleni, jos hän valittaa jostain ulkonäköön liittyvästä asiasta, vähän ärtyneesti, että olisi kiitollinen (kun itse olen vuosikaudet kärsinyt omista ulkonäköongelmista, niin lievästi sanottuna ärsyttää kuunnella nättien ja normaalin näköisten valitusta). Ei siis mitään ylitsepursuavaa kehumista mutta kuitenkin sellaista palautetta, että itsensä haukkuja ehkä tajuaa, ettei ole syytä nähdä itseään niin negatiivisessa valossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten älyä ja kykyjä vähätellään ja haukutaan jatkuvasti. Ulkonäkö on ainoa valttikortti; jos et ole kaunis, et ole mitään. Näkeehän sen täältäkin, miten ylipainoisia, iäkkäitä ja tyyliltään poikkeavia, kuten tatuoituja tai lävistettyjä naisia kohdellaan.
Ulkonäön lisäksi toinen asia mitä naisilta vaaditaan enemmän kuin miehiltä, on se että on kiva ihminen.
Tänään taas törmäsin julkkisnaisen arvosteluketjuun, jossa ulkonäön lisäksi valitettiin siitä, miten negatiivinen ihminen on kyseessä. En ole varma onko hän mitenkään erityisen negatiivinen vai oikeastaan ihan normaali, mutta siinä sen näkee, miten naisessa ei kelpaa normaali ulkonäkö eikä normaali luonnekaan, vaan pitää olla jokin ylimaallinen olento.
Miten tällaisessa ilmapiirissä nainen oppisi arvostamaan itseään, kun hänen kuuluu olla viehättävä ja kiva kaikille eikä saa itsekkäästi vaatia tai toivoa mihinkään muutosta tai parannusta, saati että vaatisi jotain itselleen. Joka taas mieheltä on paljon hyväksyttävämpää.
Tunnistan tämän tosi vahvasti! Itsellä on (itseä) ärsyttävä tapa sosiaaliseen nauruun ja siihen, että vähän kihertää aina kun puhuu. Niin kuin naiset tekee, miehet ei. Se on ainakin minulla sellaista sanomisten pehmentämistä, juuri sitä, että haluaa olla kiva kaikille. Samoin se, että hymyilee AINA. Yritän kovasti päästä näistä molemmista eroon. Osittain tämän oman itsen työstämisen takia en itsekään ala hivelemään tyhmän Tiinan itsetuntoa. Jos jotain vastaan hänen itsehaukkumiseensa, se on "ai jaa" ja jatkan sitä, mitä ryhmässä oltiin tekemässä. Ajanpuute on aina oma ongelmansa, eikä oppimiseen varattua aikaa halua kukaan tuhlata jonkun itsensäkorostamiseen, oli sen syy sitten ihan mikä tahansa.
Minusta on varmaan tulossa "miesmäinen" tässä mielessä, eli en naura jos ei naurata, en hymyile koko ajan, enkä lähde enää mukaan näihin sosiaalisiin peleihin. Tähän suuntaan haluan itseäni kehittää. Normaaliin kanssakäymiseen, missä otan muut huomioon ja reagoin AITOIHIN tunteen osoituksiin. Minusta tämä itsensä haukkuminen on todella feikkiä. Siinä ei sanota mitä oikeasti tarkoitetaan, vaan puhutaan vain, koska toivotaan tietynlaista reaktiota (kehumista) tai halutaan välttää jokin toinen reaktio (muiden moitteet).
Tuossa ylempänä sanottiin, että se on säälin kerjäämistä, ja vastaus sai paljon alapeukkua. Miksi? Sitähän se nimenomaan on.
ap
Olen monessa samoilla kannoilla, mutta en kyllä välttämättä suhtautuisi noin "ankarasti" itsensä moittijoihin. Enkä ole varma mitä tarkoitat säälin kerjäämisellä, sillä on tosi negatiivinen kaiku. Sanoisin enemmin, että itsensä haukkuja saattaa haluta varmistusta sille, että onko oikeasti niin huono kuin tuntee. Tai sitten itsensä haukkuminen on anteeksipyytelyä tai sen varmistelua, ettei muiden tarvitse tuomita, kun tekee sen jo itsekin.
Jos ihmisellä on huono itsetunto, niin eikö sen parantumiseen tarvittaisi sitä, että alkaa nähdä itsensä paremmin? Jos itsensä moittijalle toteaa vain "ai jaa", niin hän saattaa nähdä sen vain vahvistuksena epäilylleen omasta huonoudesta. Jos itse näen jonkun haukkumassa itseään turhaan, niin ei kyllä minunkaan tee mieli ruveta kehumaan sitä, kun tuntuu siltä, että se kalastelee kehuja, eli jollain tavalla "manipuloi" minua. Ai jaan sijaan olen sanonut esim. siskolleni, jos hän valittaa jostain ulkonäköön liittyvästä asiasta, vähän ärtyneesti, että olisi kiitollinen (kun itse olen vuosikaudet kärsinyt omista ulkonäköongelmista, niin lievästi sanottuna ärsyttää kuunnella nättien ja normaalin näköisten valitusta). Ei siis mitään ylitsepursuavaa kehumista mutta kuitenkin sellaista palautetta, että itsensä haukkuja ehkä tajuaa, ettei ole syytä nähdä itseään niin negatiivisessa valossa.
Ymmärrän lähtökohtasi, mutta olen eri mieltä. Minusta se pienikin itsetunnon hively antaa tälle manipuloijalle juuri sen, mitä hän haluaa, jolloin se varmasti jatkuu. Ja kuten sanoit, manipulointiahan se nimenomaan on.
Itsellänikin on aika huono itsetunto ja monesti tuntuu, että olen varmaan ihan taulapää, kun en tätä vielä tajua. Olen aika varma, että kaikilla on niitä hetkiä. Mutta ei siitä tarvitse tehdä koko seurueen ongelmaa. Sanon "ai jaa" nimenomaan siksi, että se säälin kerjääminen loppuisi. Sitä sisäistä tyhjiötä ei voi kukaan ihminen toisessa täyttää. Se ei täyty, vaikka saisi kehuja koko maailmalta. Se vaatii työtä oman itsen kanssa. Oma sisäinen puhe pitää muuttaa positiiviseksi tai ainakin ignoorata se haukkupuhe.
Muutos on helpoin aloittaa siitä, että lopettaa kehujen kalastelun itsensä haukkumisella. Jo se voi aiheuttaa sen, että muut eivät pidäkään sinua enää tyhmänä Tiinana vaan neutraalina Tiinana. Sinua ei enää vältellä, kun pitää tehdä tärkeitä töitä. Itsetunto voi pikkuisen kohota jo siitä. Ja kun saa kehuja, tietää ansainneensa ne.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten älyä ja kykyjä vähätellään ja haukutaan jatkuvasti. Ulkonäkö on ainoa valttikortti; jos et ole kaunis, et ole mitään. Näkeehän sen täältäkin, miten ylipainoisia, iäkkäitä ja tyyliltään poikkeavia, kuten tatuoituja tai lävistettyjä naisia kohdellaan.
Ulkonäön lisäksi toinen asia mitä naisilta vaaditaan enemmän kuin miehiltä, on se että on kiva ihminen.
Tänään taas törmäsin julkkisnaisen arvosteluketjuun, jossa ulkonäön lisäksi valitettiin siitä, miten negatiivinen ihminen on kyseessä. En ole varma onko hän mitenkään erityisen negatiivinen vai oikeastaan ihan normaali, mutta siinä sen näkee, miten naisessa ei kelpaa normaali ulkonäkö eikä normaali luonnekaan, vaan pitää olla jokin ylimaallinen olento.
Miten tällaisessa ilmapiirissä nainen oppisi arvostamaan itseään, kun hänen kuuluu olla viehättävä ja kiva kaikille eikä saa itsekkäästi vaatia tai toivoa mihinkään muutosta tai parannusta, saati että vaatisi jotain itselleen. Joka taas mieheltä on paljon hyväksyttävämpää.
Tunnistan tämän tosi vahvasti! Itsellä on (itseä) ärsyttävä tapa sosiaaliseen nauruun ja siihen, että vähän kihertää aina kun puhuu. Niin kuin naiset tekee, miehet ei. Se on ainakin minulla sellaista sanomisten pehmentämistä, juuri sitä, että haluaa olla kiva kaikille. Samoin se, että hymyilee AINA. Yritän kovasti päästä näistä molemmista eroon. Osittain tämän oman itsen työstämisen takia en itsekään ala hivelemään tyhmän Tiinan itsetuntoa. Jos jotain vastaan hänen itsehaukkumiseensa, se on "ai jaa" ja jatkan sitä, mitä ryhmässä oltiin tekemässä. Ajanpuute on aina oma ongelmansa, eikä oppimiseen varattua aikaa halua kukaan tuhlata jonkun itsensäkorostamiseen, oli sen syy sitten ihan mikä tahansa.
Minusta on varmaan tulossa "miesmäinen" tässä mielessä, eli en naura jos ei naurata, en hymyile koko ajan, enkä lähde enää mukaan näihin sosiaalisiin peleihin. Tähän suuntaan haluan itseäni kehittää. Normaaliin kanssakäymiseen, missä otan muut huomioon ja reagoin AITOIHIN tunteen osoituksiin. Minusta tämä itsensä haukkuminen on todella feikkiä. Siinä ei sanota mitä oikeasti tarkoitetaan, vaan puhutaan vain, koska toivotaan tietynlaista reaktiota (kehumista) tai halutaan välttää jokin toinen reaktio (muiden moitteet).
Tuossa ylempänä sanottiin, että se on säälin kerjäämistä, ja vastaus sai paljon alapeukkua. Miksi? Sitähän se nimenomaan on.
ap
Olen monessa samoilla kannoilla, mutta en kyllä välttämättä suhtautuisi noin "ankarasti" itsensä moittijoihin. Enkä ole varma mitä tarkoitat säälin kerjäämisellä, sillä on tosi negatiivinen kaiku. Sanoisin enemmin, että itsensä haukkuja saattaa haluta varmistusta sille, että onko oikeasti niin huono kuin tuntee. Tai sitten itsensä haukkuminen on anteeksipyytelyä tai sen varmistelua, ettei muiden tarvitse tuomita, kun tekee sen jo itsekin.
Jos ihmisellä on huono itsetunto, niin eikö sen parantumiseen tarvittaisi sitä, että alkaa nähdä itsensä paremmin? Jos itsensä moittijalle toteaa vain "ai jaa", niin hän saattaa nähdä sen vain vahvistuksena epäilylleen omasta huonoudesta. Jos itse näen jonkun haukkumassa itseään turhaan, niin ei kyllä minunkaan tee mieli ruveta kehumaan sitä, kun tuntuu siltä, että se kalastelee kehuja, eli jollain tavalla "manipuloi" minua. Ai jaan sijaan olen sanonut esim. siskolleni, jos hän valittaa jostain ulkonäköön liittyvästä asiasta, vähän ärtyneesti, että olisi kiitollinen (kun itse olen vuosikaudet kärsinyt omista ulkonäköongelmista, niin lievästi sanottuna ärsyttää kuunnella nättien ja normaalin näköisten valitusta). Ei siis mitään ylitsepursuavaa kehumista mutta kuitenkin sellaista palautetta, että itsensä haukkuja ehkä tajuaa, ettei ole syytä nähdä itseään niin negatiivisessa valossa.
Ymmärrän lähtökohtasi, mutta olen eri mieltä. Minusta se pienikin itsetunnon hively antaa tälle manipuloijalle juuri sen, mitä hän haluaa, jolloin se varmasti jatkuu. Ja kuten sanoit, manipulointiahan se nimenomaan on.
Itsellänikin on aika huono itsetunto ja monesti tuntuu, että olen varmaan ihan taulapää, kun en tätä vielä tajua. Olen aika varma, että kaikilla on niitä hetkiä. Mutta ei siitä tarvitse tehdä koko seurueen ongelmaa. Sanon "ai jaa" nimenomaan siksi, että se säälin kerjääminen loppuisi. Sitä sisäistä tyhjiötä ei voi kukaan ihminen toisessa täyttää. Se ei täyty, vaikka saisi kehuja koko maailmalta. Se vaatii työtä oman itsen kanssa. Oma sisäinen puhe pitää muuttaa positiiviseksi tai ainakin ignoorata se haukkupuhe.
Muutos on helpoin aloittaa siitä, että lopettaa kehujen kalastelun itsensä haukkumisella. Jo se voi aiheuttaa sen, että muut eivät pidäkään sinua enää tyhmänä Tiinana vaan neutraalina Tiinana. Sinua ei enää vältellä, kun pitää tehdä tärkeitä töitä. Itsetunto voi pikkuisen kohota jo siitä. Ja kun saa kehuja, tietää ansainneensa ne.
ap
Mistä tietää, haluaako joku kalastella kehuja, kun haukkuu itseään? Kaikilla itsensä haukkujilla ei ole samat motiivit. Joku voi oikeasti pitää itseään niin paskana, että kokee oikeasti tarvetta pyydellä koko ajan olemassaoloaan anteeksi. Ehkä sellainen ihminen on joskus ennen ollut itsevarmempi mutta hänet on tallottu näkemään "oikea" arvonsa, joka on pohjamudissa. Se itsensä haukkuminen voi olla keino säästyä uusilta tallojilta ja loukkauksilta, jotka satuttavat liikaa. Itsensä haukkuminen voi jopa tässä tarkoituksessa joka oikeasti toimia, mutta sen ikävä vaikutus on se, että alkaa nähdä itsensä huonompana ja huonompana. Lopulta siitä voi tulla jopa todellisuutta, niin että ei oikeastikaan pysty siihen mihin itsessä olisi potentiaalia.
Alue: Aihe vapaa
Lisään vielä, että tiedän kyllä, että tämä on joillekin vain keino kalastella kehuja. Halutaan, että muut sanovat että "kyllä sä osaat, sä olet hyvä". Se vain ei toimi, kun ympärillä on 300 vierasta ihmistä, jotka haluavat keskittyä omaan oppimiseensa. Ei ketään kiinnosta alkaa hivelemään jonkun tuntemattoman Tiinan itsetuntoa. Jos sanot olevasi tyhmä, olet varmaan tyhmä, eikä kukaan halua enää joutua samaan ryhmään tyhmän Tiinan kanssa.
ap