Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kansainvälisestä adoptoinnista kokemuksia??
18.11.2018 |
Ollaan miehen kanssa kiinnostuttu adoptoinnista, ja haluttaisiin kovasti jossain vaiheessa vauva etelä afrikasta tai etelä-amerikasta, tai jostain päin eurooppaa.
-mitä kokemuksia teillä om adoptiosta?
- kuinka pitkä prosessi on? Netissä monellakin sivulla on että n. 4 vuotta, mutta esim interpedian sivulla tiettyjen maiden kohdalla 1-2 vuotta?
- erityisesti huomion on kiinnittänyt tuo että monesti lapsilla on jotain erityistarpeita tai eivät ole täysin terveitä. Mitä sairauksia lapsilla voi olla, onko kenelläkään tästä kokemusta? Onko täysin mahdotonta saada terve lapsi?
- ilmeisesti hieman vanhemman lapsen adoptointi on helpompaa ja nopeampaa kuin vauvan. Onko kukaam adoptoinut vauvaa?
- mitä teidän hakumatka piti sisällään? Kuinka lyhyellä varotusajalla lähditte hakemaan lasta?
- mitä kustannuksia teille tuli ja kuinka suuren osan kela maksoi?
Ja Olisi toki ihanaa keskustella adoptiosta myös muiden kiinnostuneiden kanssa :)
Kommentit (28)
Eikai se aivan mahdoronta ole terve lapsi saada. Minut on adoptoitu suomessa ja meidän tuttava perheessä on adoptiolapset suomesta, kiinasta ja etiopiasta. Etiopiasta saivat n. 3 vuotiaan ja kiinasta noin 1-2 vuotiaan ja aivan terveitä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns sairaan papereilla voi myös tulla terve ja terveen papereilla sairas. Mutta eihän biolapsissakaan ole mitään takuulappua.
Meidän adoptiolapset on terveitä ja pärjääviä. Sairaudet ja oppimisvaikeudet on biologisiesti saaduilla serkuilla.
Kansainvälisen adoption määrät ovat koko maailmassa pienentyneet ihan hurjasti. Pienet ja terveet kelpaavat syntymämaassaan kotimaan adoptioon. Tilannetta vaikkapa viisi vuotta sitten ei voi enää verrata nykyhetkeen. Kotimaan adoptio on kaikissa Suomen kontaktimaissa ensisijainen vaihtoehto, ja jos sieltä ei löydy perhettä, vasta sitten kv on mahdollinen. Siksi käytännössä kaikilla hakijoilla pitää olla erityistsrvevalmiutta. Joskus se erityistarve on mitättömän pieni ja helposti Suomessa hoidettavissa.
En tiedä muista, mutta Interpedian kontaktimaissa taitaa pienin ikätoivehaarukka olla alle 3v ja useimmissa voi toivoa alle 4-vuotiasta. Ei siis voi toivoa max 2-vuotiasta. Eikä voi toivoa sukupuolta.
Hakumatkalle lähtö voi joissakin maissa olla jopa alle 2 viikkoa lapsiesityksestä. Työnantajalla ei ole siihen mitään sanomista, koska vanhempainvapaasta pitää ilmoittaa 2kk ennen ”mikäli mahdollista” ja tässä tapauksessa se ei vain ole mahdollista.
Etsippä kirjastosta kirja Emil, tekijää en muista, sitten on Marianne Peltomaan kokemusperäiset kirjat sekä Anu Myllärin Adoptoitu, kun tuntuu että sinulta perustiedotkin hukassa. Näistä löydät jotakin suuntaa antavaa. Onnea matkaan. Muistin vielä Suvi Aholan kirjan Iljasta, oisko nimi ihan Ilja.
Tuttavapiirissä on viisi adoptiolapsen hankkinutta perhettä. Valitettavasti kaikilla adoptoiduilla lapsia useita pitkäaikaissairauksia ja erilaisia häiriöitä. Tietysti, jos noihin on osannut varaututa ennakolta, eivätkä ne haittaa, niin kaikki hyvin.
Sääliksi käy ne kaksi perhettä, joissa on ennestään ollut biologisia lapsia. Heidän tarpeensa on nyt jouduttu heittämään syrjään, kun kaikki aika menee adoptiolapsen sairauksissa.
Kannattaakin ennen lopullisen päätöksen tekoa tutustua aiheesta tehtyihin lukuisiin dokumenttiohjelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisen adoption määrät ovat koko maailmassa pienentyneet ihan hurjasti. Pienet ja terveet kelpaavat syntymämaassaan kotimaan adoptioon. Tilannetta vaikkapa viisi vuotta sitten ei voi enää verrata nykyhetkeen. Kotimaan adoptio on kaikissa Suomen kontaktimaissa ensisijainen vaihtoehto, ja jos sieltä ei löydy perhettä, vasta sitten kv on mahdollinen. Siksi käytännössä kaikilla hakijoilla pitää olla erityistsrvevalmiutta. Joskus se erityistarve on mitättömän pieni ja helposti Suomessa hoidettavissa.
En tiedä muista, mutta Interpedian kontaktimaissa taitaa pienin ikätoivehaarukka olla alle 3v ja useimmissa voi toivoa alle 4-vuotiasta. Ei siis voi toivoa max 2-vuotiasta. Eikä voi toivoa sukupuolta.
Hakumatkalle lähtö voi joissakin maissa olla jopa alle 2 viikkoa lapsiesityksestä. Työnantajalla ei ole siihen mitään sanomista, koska vanhempainvapaasta pitää ilmoittaa 2kk ennen ”mikäli mahdollista” ja tässä tapauksessa se ei vain ole mahdollista.
Moi, tarkoitatko että kun saisin lapsiesityksen, voin vain ilmoittaa työnantajalle että lähden 2 viikon päästä hakemaan lasta? Ihanaa jos se menee noin, koska en tiedä miten muuten ikinä saisin työnantajan suostumaan tuohon. T. Sama joka pohti tätä aikaisemmin
Kyllä voit lähteä, mutta onhan se fiksua (mutta ei missään nimessä pakollista!) kertoa asiasta jo hyvissä ajoin ennen lapsiesitystä. Siis että odottaa lasta adoption kautta ja lähtö tulee olemaan yllättäen. Varmaan kaikkiin maihin tarvitaan hakemusten mukana myös todistus työnantajalta työsuhteesta ja silloinhan asia tulee ilmi. Mä itse olen työpaikallani kertonut, että en voi vaikuttaa itse mitenkään odotusajan pituuteen ja poisjäämisen ajankohtaan, ja että päivämäärää, jolloin pitää olla maassa ei voi muuttaa mistään syystä.
Alue: Aihe vapaa
Kiinasta.
Minä en jäänyt äitiyslomalle, koska silloin ei adoptioäiti sellaista saanut. En tiedä saako nykyään. Mies piti vanhempainvapaan ja isyysvapaan ja minä tein töitä. Tää oli meille järkevin ratkaisu, koska minä teen työt kotoa käsin. Miehellä taas oli matkatyö. Näin saimme olla yhdessä perheenä maksimaalisesit.