Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolison koiran hoitaminen
18.11.2018 |
Vaimo oli onnettomuudessa ja selvisi onneksi suhteellisen vähäisillä vammoilla mutta on melkoisen liikuntakyvytön ainakin pari kuukautta. Koiran hoitaminen ja ulkoiluttaminen jää siis minun hommakseni. En ole koiraihminen enkä pidä etenkään tästä yksilöstä (tunne taitaa olla molemminpuoleinen) mutta ei sitä oikein voi hoitamattakaan jättää. Periaatteessa on sovittu että minun ei koiraa tarvi hoitaa mutta luonnollisesti nyt on poikkeustilanne jossa pitää joustaa.
Muistelen että täällä on useassakin koirakeskustelussa ollut kannanottoja siihen suuntaan että monet eivät missään olosuhteissa hoitaisi puolisonsa koiraa koska koiraa hankittaessa on niin sovittu. Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat aika itsekkäältä ja tunnekylmältä ihmiseltä. Mitähän sille voisi tehdä?? Mietipä sitä.
Mitä hel***tiä nyt taas? Lue ennen kuin kommentoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Niidenkin hoitaminen varmaan ärsyttäisi.
Jo on itsekkyys huipussaan jos ei noin lyhyttä aikaa voi auttaa puolisoaan!
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Niidenkin hoitaminen varmaan ärsyttäisi.
Jo on itsekkyys huipussaan jos ei noin lyhyttä aikaa voi auttaa puolisoaan!
Eikö täällä kukaan osaa lukea?!?
No hoitaisin koiran.
Tai jos eism kävelyttäminen olisi itselleni epämielyttävää niin palkkaisin naapurin nuoren käymään yhden pitkän lenkin koiran kanssa ja hoitaisin muuten itse.
Ja ajattelisin että koirasta on varmasti vaimolle iloa jos on päivisin muuten yksin.
No tietysti hoitaisin! En ikinä jättäisi puolisoa (tai tämän lemmikkiä) pulaan hätätilanteessa.
Me elämme mieheni kanssa aika itsenäisiä elämiä. Kumpikin hoitaa pääasiassa "omat sotkunsa", esim. minä hoidan omat remonttini ja järjestän lapsilleni hoitajan kun sitä tarvitsen. Mutta jos tulee akuutti hätä, mies on valmis auttamaan. Esim. äkillinen työreissu, hakee nuorimmaisen päiväkodista ja hoitaa illan tai kuljettaa vanhempaa lasta treeneihin. Tietää, että kun pyydän, pyydän aiheesta.
Sama minulla. Autan ihan aina kun pyydetään. Vaikka oletuksia ei ole mihinkään suuntaan. Otetaan siis toisesta kyllä koppi, ei päästetä putoamaan. Mun mielestä se kuuluu suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne. Miehellä on koira jonka hoitoon en osallistu kun en koiraa halunnut. Joskus saatan lähteä mukaan lenkille mutta kaikki hoito kuuluu siis miehelle ja esim. miehen ollessa pois kotoa hän jörjestää hoitajan vaikka minä olisin kotona.
Tuossa tilanteessa saattaisin osallistua hyvää hyvyyttäni esim. hoitaa muutaman ensimmäisen päivän jopa kokonaan, ihan vain puolison auttamiseksi. Saattaisin myös suostua ruokkimaan sitä ja pitämään hengissä, mutta varsinaiseen hoitoon (kaikki ylimääräinen) en suostuisi. Meillä tosin vakihoitaja varmaan lenkittäisi.
Jos aloittajalle on aivan karsea ajatus hoitaa koiraa niin löytyisikö lähistöltä joku joka voisi hoitaa koiran? Tai voisiko koira mennä tutuille/sukulaisille hoitoon tosin silloin aloittajan vaimo joutuisi vielä koirasta eroon ja joutuisi ehkä olemaan kotona yksin.
Jos parisuhde on hyvä ja kunnioitustaon molemminpuolin niin silloin varmaan venyisi ja hoitaisi koiran vaikka se ei niin mieluista olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittajalle on aivan karsea ajatus hoitaa koiraa niin löytyisikö lähistöltä joku joka voisi hoitaa koiran? Tai voisiko koira mennä tutuille/sukulaisille hoitoon tosin silloin aloittajan vaimo joutuisi vielä koirasta eroon ja joutuisi ehkä olemaan kotona yksin.
Jos parisuhde on hyvä ja kunnioitustaon molemminpuolin niin silloin varmaan venyisi ja hoitaisi koiran vaikka se ei niin mieluista olisikaan.
Kerran vielä.
Hoi-dan vai-mo-ni koi-raa kos-ka vai-mo o-li on-net-to-muu-des-sa ei-kä it-se pys-ty.
Ha-lu-ai-sin ky-sy-ä niil-tä jot-ka ei-vät hoi-tai-si koi-raa et-tä ei-vät-kö he to-del-la-kaan hoi-tai-si koi-raa e-des sa-man-lai-ses-sa ti-lan-tees-sa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne. Miehellä on koira jonka hoitoon en osallistu kun en koiraa halunnut. Joskus saatan lähteä mukaan lenkille mutta kaikki hoito kuuluu siis miehelle ja esim. miehen ollessa pois kotoa hän jörjestää hoitajan vaikka minä olisin kotona.
Tuossa tilanteessa saattaisin osallistua hyvää hyvyyttäni esim. hoitaa muutaman ensimmäisen päivän jopa kokonaan, ihan vain puolison auttamiseksi. Saattaisin myös suostua ruokkimaan sitä ja pitämään hengissä, mutta varsinaiseen hoitoon (kaikki ylimääräinen) en suostuisi. Meillä tosin vakihoitaja varmaan lenkittäisi.
Jos sopii vielä kysyä niin hoitaako teidän vakihoitajanne teillä kotona vai jossain muualla? Meilläkin on hoitopaikka jossa koira asuu kun olemme reissussa mutta ei sinne oikein voi pitkäksi aikaa viedä ja vaimokin haluaa että koira on hänen seuranaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ongelma tuossa muka on? Kyse on lyhyestä ajasta, eri asia jos olisi kyse vuodesta tai vaikka loppuelämästä.
Totta kai puolisoa autetaan, siitähän tässä on kyse. Ihan sama onko se asia koira tai auto tai jokin muu. Joutuu sitä normaalissa parisuhteessa useinkin tekemään myönnytyksiä. Taitaa olla ap:lle ihan outo asia sekin... ilmeisesti ap on tottunut tekemään kaikki oman päänsä mukaan. Anna kun arvaan, että teillä on myös erilliset rahat ja laskette sentilleen mitä kukakin maksoi kaupassa?
Vierailija kirjoitti:
No tietysti hoitaisin! En ikinä jättäisi puolisoa (tai tämän lemmikkiä) pulaan hätätilanteessa.
Me elämme mieheni kanssa aika itsenäisiä elämiä. Kumpikin hoitaa pääasiassa "omat sotkunsa", esim. minä hoidan omat remonttini ja järjestän lapsilleni hoitajan kun sitä tarvitsen. Mutta jos tulee akuutti hätä, mies on valmis auttamaan. Esim. äkillinen työreissu, hakee nuorimmaisen päiväkodista ja hoitaa illan tai kuljettaa vanhempaa lasta treeneihin. Tietää, että kun pyydän, pyydän aiheesta.
Sama minulla. Autan ihan aina kun pyydetään. Vaikka oletuksia ei ole mihinkään suuntaan. Otetaan siis toisesta kyllä koppi, ei päästetä putoamaan. Mun mielestä se kuuluu suhteeseen.
Tätä minäkin haen takaa. Mielestäni tämä on niitä vastamäkiä joista vihkitoimituksen pitäjä puhui parikymmentä vuotta sitten ja nyt pitää ottaa koppi.
Palstalla on kuitenkin tullut useammassa keskustelussa vastaan kirjoittajia jotka sanovat etteivät missään tilanteessa hoitaisi puolisonsa koiraa koska sopimus oli ettei heidän tarvitse. Olisi mielenkiintoista kuulla etteivätkö he tosiaankaan niin tekisi edes tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittajalle on aivan karsea ajatus hoitaa koiraa niin löytyisikö lähistöltä joku joka voisi hoitaa koiran? Tai voisiko koira mennä tutuille/sukulaisille hoitoon tosin silloin aloittajan vaimo joutuisi vielä koirasta eroon ja joutuisi ehkä olemaan kotona yksin.
Jos parisuhde on hyvä ja kunnioitustaon molemminpuolin niin silloin varmaan venyisi ja hoitaisi koiran vaikka se ei niin mieluista olisikaan.
Kerran vielä.
Hoi-dan vai-mo-ni koi-raa kos-ka vai-mo o-li on-net-to-muu-des-sa ei-kä it-se pys-ty.
Ha-lu-ai-sin ky-sy-ä niil-tä jot-ka ei-vät hoi-tai-si koi-raa et-tä ei-vät-kö he to-del-la-kaan hoi-tai-si koi-raa e-des sa-man-lai-ses-sa ti-lan-tees-sa.
Vastaus sinulle on että useimmat kyllä hoitaisivat koiran, vaikkei se mieluista olisikaan. Aikuinen ihminen pystyy ottamaan vastuuta elävästä olennosta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma tuossa muka on? Kyse on lyhyestä ajasta, eri asia jos olisi kyse vuodesta tai vaikka loppuelämästä.
Totta kai puolisoa autetaan, siitähän tässä on kyse. Ihan sama onko se asia koira tai auto tai jokin muu. Joutuu sitä normaalissa parisuhteessa useinkin tekemään myönnytyksiä. Taitaa olla ap:lle ihan outo asia sekin... ilmeisesti ap on tottunut tekemään kaikki oman päänsä mukaan. Anna kun arvaan, että teillä on myös erilliset rahat ja laskette sentilleen mitä kukakin maksoi kaupassa?
Et voisi olla enempää väärässä mutten viitsi enää kirjoittaa uusia ihmettelyviestejä lukutaidottomuuden puutteesta joten kehotan kertaamaan ketjun alusta asti. Ihan rauhassa ja omaan tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö nyt voi ”sopimuksista” joustaa tuollaisessa poikkeustilanteessa??!
En luota ihmiseen joka ei pidä koirasta ja luotan koiraan, joka ei pidä ihmisestä.
Minä palkkasin miehen avuksi koiranulkoiluttajan, joka käytti koiran pitkällä lenkillä päivällä. Mies kyllä auttaa, mutta tiedän ettei ole mieluisinta hommaa koiran ulkoilutus. Ymmärrän asian hyvin.
Ei hitto, miksei ihmiset lue mitään, vai eikö ne vaan ymmärrä? En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa.
Menee aiheesta ohi, mutta ihmetyttää:
Miksi otetaan koira jos toinen ei sitä yhtään halua? Eikö sitä pakosta joudu hoitamaan ja olemaan sen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto, miksei ihmiset lue mitään, vai eikö ne vaan ymmärrä? En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa.
Internet-keskustelun syvin olemus.
http://www.lysator.liu.se/~mosh/arne/arne01.gif
Alue: Aihe vapaa
Vaikutat aika itsekkäältä ja tunnekylmältä ihmiseltä. Mitähän sille voisi tehdä?? Mietipä sitä.