Kertokaa positiivisista muutoksista miehessä vauvan syntymän jälkeen

*kaskaiden siritys*

Alkoi käyttää kondomia.

Vierailija kirjoitti:

Alkoi käyttää kondomia.

Vieraissa käydessään?

Jätti minut. Minä en saanut jättää häntä. Sairastuin loppuraskauteni aikana ja kuihduin kasaan. Mieheni mielestä minusta tuli vastenmielinen ruma lehmä ja vaihtoi minut parikymppiseen mimmiin. Nyt olen onnellinen ❤ Lapsemme on hänen mukaansa "loisiva p*askatykki". Hän oli aikoinaan normaali mutta jatkuva työstressi ja siellä tapahtunut kiusaaminen löysti kaikki ruuvit.

Eikö mitään?

Olemme hitsautuneet yhteen vuosien kuluessa. On ollut osallistuva ja huomioiva isä raskaudesta ja synnytyksestä lähtien (toisin kuin oma isänsä). Tykkää touhuta ja harrastaa lapsen kanssa. Heti synnytyksen jälkeen olin shokissa, miten lapsi on niin riippuvainen minusta. Nyttemmin koko perhe toimii ja touhuaa yhdessä ja erikseen.

Tsemppiä loppuraskauteen!

Minä sain keisarinleikkauksesta vaikeat komplikaatiot ja vietin kuukauden sairaalassa. Imetyskin jäi. Mies oli päävastuussa vauvasta ja rakensi vauvaan erittäin tiiviin ja hellän suhteen. Suorastaan kasvoi miehenä ihan toiseen mittaan. Nyt lapsi on jo 4 ja mies edelleen aktiivinen, hoivaava isä, jolla riittää aikaa lähteä lapsen kanssa puistoon tai rakennella linnoja illat. Parisuhteeseen lapsi vaikutti positiivisesti.

Miehestä tuli huomionkipeä kitisijä. Seksiä olis pitänyt saada suurinpiirtein suoraan laitokselta kotiin palattua. Kyllä se sitten muksun kanssa pärjäsi kun vaan raakastu jättää sen yksin kotiin hoitamaan vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain keisarinleikkauksesta vaikeat komplikaatiot ja vietin kuukauden sairaalassa. Imetyskin jäi. Mies oli päävastuussa vauvasta ja rakensi vauvaan erittäin tiiviin ja hellän suhteen. Suorastaan kasvoi miehenä ihan toiseen mittaan. Nyt lapsi on jo 4 ja mies edelleen aktiivinen, hoivaava isä, jolla riittää aikaa lähteä lapsen kanssa puistoon tai rakennella linnoja illat. Parisuhteeseen lapsi vaikutti positiivisesti.

Se onkin pelottava ajatus jos itselle käy jotain synnytyksessä ja mies joutuu päävastuuseen vauvasta hetkeksikään. Noh, se varmaan olisi opettavaista. Kiva että teillä meni hyvin :)

ap

Mun mies on paras isä mitä lapselleni vois toivoa. Meidän 2v tyttö on sille kaikki kaikessa ja isä on vahvasti läsnä tytön arjessa ja hoidossa, tällä hetkellä tyttö isänsä kanssa kotona jotta minä saan opintoni loppuun ja lasta ei tarvita hoitoon laittaa.

Oikee jackpot!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain keisarinleikkauksesta vaikeat komplikaatiot ja vietin kuukauden sairaalassa. Imetyskin jäi. Mies oli päävastuussa vauvasta ja rakensi vauvaan erittäin tiiviin ja hellän suhteen. Suorastaan kasvoi miehenä ihan toiseen mittaan. Nyt lapsi on jo 4 ja mies edelleen aktiivinen, hoivaava isä, jolla riittää aikaa lähteä lapsen kanssa puistoon tai rakennella linnoja illat. Parisuhteeseen lapsi vaikutti positiivisesti.

Se onkin pelottava ajatus jos itselle käy jotain synnytyksessä ja mies joutuu päävastuuseen vauvasta hetkeksikään. Noh, se varmaan olisi opettavaista. Kiva että teillä meni hyvin :)

ap

No kyllä ne pärjää. Itse imetin ja synnytin alateitse ja kaikki meni oikein hyvin. Synnytyksen jälkeen olen monesti miettinyt miten hieno systeemi suomalaisissa synnytyssairaaloussa on. Sain asiantuntevaa ja asiallista kohtelua, imetyksessä autettiin jne. Luota ammattilaisiin, he tietävät mitä tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin loppuraskauteen jotain muutakin kuin niitä negatiivisia tarinoita. Löytyykö positiivisia kokemuksia vauvan syntymästä ja parisuhteesta/lapsen isästä sen jälkeen?

Itse pelkään että vauva ei herätä miehessä mitään tunteita ja välit etääntyy. Voisiko kuitenkin käydä toisin?

Miten raskautesi on sujunut?

Mies on ollut hyvin ihastunut lapseen ja jaksaa leikkiä ja puuhata lapsen kanssa paljon enemmän kuin ennakkoon odotin. Kääntöpuolena on sitten väsymys.

Oman mieheni kanssa tunnemme lapsen saamisen jälkeen entistä syvempää yhteyttä ja lapsen saaminen on vain vahvistanut meitä. Raskauden ja synnytyksen jälkeen olen huomannut että mieheni katsoo minua ylöspäin ja kertookin usein kuinka ylpeä hän minusta ja vauvasta on.

Meillä syntymään tai vauva-aikaan ei liittynyt mitään kamalaa, vaan synnytys ja siitä toipuminen menivät loistavasti (suunniteltu sektio) ja vauva oli alusta pitäen helppo (nukkui hyvin eikä juuri itkenyt).

Seksielämä palasi ennalleen muutamassa viikossa eikä kahdenkeskeistä aikaa ollut vaikea löytää.

Monesti ihmiset puhuvat siitä miten rankkaa vauva-aika on, mutta haluan kyllä omasta puolestani sanoa, että asiat voivat sujua myös tavattoman hyvin. Oma asenne ja etukäteen valmistautuminen vaikuttaa myös paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin loppuraskauteen jotain muutakin kuin niitä negatiivisia tarinoita. Löytyykö positiivisia kokemuksia vauvan syntymästä ja parisuhteesta/lapsen isästä sen jälkeen?

Itse pelkään että vauva ei herätä miehessä mitään tunteita ja välit etääntyy. Voisiko kuitenkin käydä toisin?

Miten raskautesi on sujunut?

Raskaus on sujunut hyvin. Henkisesti lähinnä tunnen olevani yksin ja mies suhtautuu synnytykseen ja lapsen tuloon kuin mitään tavallisesta poikkeavaa ei olisi tapahtumassa. Ei osaa vielä ajatella vauvaa. Pelkään siis että sama jatkuu lapsen syntymän jälkeen, eli jään yksin ja mies ei ymmärrä taikka halua osallistua vauvan hoitoon. Saatikka minun auttamiseeni :/ 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain keisarinleikkauksesta vaikeat komplikaatiot ja vietin kuukauden sairaalassa. Imetyskin jäi. Mies oli päävastuussa vauvasta ja rakensi vauvaan erittäin tiiviin ja hellän suhteen. Suorastaan kasvoi miehenä ihan toiseen mittaan. Nyt lapsi on jo 4 ja mies edelleen aktiivinen, hoivaava isä, jolla riittää aikaa lähteä lapsen kanssa puistoon tai rakennella linnoja illat. Parisuhteeseen lapsi vaikutti positiivisesti.

Se onkin pelottava ajatus jos itselle käy jotain synnytyksessä ja mies joutuu päävastuuseen vauvasta hetkeksikään. Noh, se varmaan olisi opettavaista. Kiva että teillä meni hyvin :)

ap

No kyllä ne pärjää. Itse imetin ja synnytin alateitse ja kaikki meni oikein hyvin. Synnytyksen jälkeen olen monesti miettinyt miten hieno systeemi suomalaisissa synnytyssairaaloussa on. Sain asiantuntevaa ja asiallista kohtelua, imetyksessä autettiin jne. Luota ammattilaisiin, he tietävät mitä tekevät.

Olen kuullut että nykyään äitejä ja vanhempia ohjattaisiin sairaalassa hyvin vähän, koska hoitajat eivät kiireiltään ehdi. Neuvolassa kerrottiin, että pesuakaan ei täällä meidän sairaalassa enää opeteta vaan netissä on videot kaikkeen. Sikäli harmittaa, jos tämä pitää paikkansa! Etenkin jos sattuu olemaan isukki, joka ei halua osallistua vauvan hoitoon ja jää ihan ilman toisen tukea. 

Oma isäni lopetti monet huonot tapansa; päihteet jne. Muuttui vastuullisemmaksi, aikuisemmaksi.

Kannattaa yritää sairaalasta saada perhehuone. Mies oli mielissään, kun pääsi täysillä heti alusta asti osallistumaan lapsen hoitamiseen molempien lasten kohdalla. Ja helpotti omaakin oloa kovasti, kun molemmilla kerroilla oli aivan kanttuvei heti synnytyksen jälkeen. Iso osa opastuksesta olisi sitten mennyt ohi hilseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin loppuraskauteen jotain muutakin kuin niitä negatiivisia tarinoita. Löytyykö positiivisia kokemuksia vauvan syntymästä ja parisuhteesta/lapsen isästä sen jälkeen?

Itse pelkään että vauva ei herätä miehessä mitään tunteita ja välit etääntyy. Voisiko kuitenkin käydä toisin?

Miten raskautesi on sujunut?

Raskaus on sujunut hyvin. Henkisesti lähinnä tunnen olevani yksin ja mies suhtautuu synnytykseen ja lapsen tuloon kuin mitään tavallisesta poikkeavaa ei olisi tapahtumassa. Ei osaa vielä ajatella vauvaa. Pelkään siis että sama jatkuu lapsen syntymän jälkeen, eli jään yksin ja mies ei ymmärrä taikka halua osallistua vauvan hoitoon. Saatikka minun auttamiseeni :/ 

ap

Miehelle voi olla vaikea hahmottaa varsinkaan ensimmäistä vauvaa kunnes se on pihalla. Vaikka vaimon vatsa kasvaa ja vauva potkii, ei mies vaan kykene välttämättä ajattelemaan että siellä on oikeasti vauva, vaikka sen järjellisesti tietääkin. Se ei välttämättä myöskään kerro siitä miten hän suhtautuu vauvaan sen synnyttyä.

Tykkäsi hirveesti kun mun paikat alkoi taas kestää seksiä.

Oli tosi halukas.

Tosin se johtui siitä, että oli pumpsinut koko raskauden ajan mun frendiä.

Oppi siltä seksitemppuja joita halus mulle opettaa.

No. Ovat nyt yhdessä ja minä tämän jokeltajan kans kahdestaan.