Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Prinsessaelämä on mahdollista ns. tavallisille naisillekin
16.11.2018 |
Tälläkin palstalla on usein kritisoitu naisia epärealistisista prinsessahaaveista. Oma kokemukseni kuitenkin on, että se on mahdollista myös ns. tavalliselle naiselle (ei erityisen kaunis, ei julkkis tms.). Olen nelikymppinen nainen ja saanut elämäni aikana useammalta kuin yhdeltä mieheltä tällaista prinsessakohtelua. Kyse ei siis ole yksittäisestä poikkeusmiehestä. Minulla on aina ollut pitkä lista kaikenlaisia toiveita enkä tarkoita nyt mitään materialistisia juttuja vaan käytökseen yms. liittyviä asioita. Miehet ovat aina ottaneet nämä toiveet omikseen ja usein vielä jalostaneet niistä prinsessaversion. Olen miettinyt, miksi olen saanut niin paljon tällaista kohtelua osakseni ja päätynyt siihen, että miesten täytyy kokea saavansa minulta emotionaalisesti sellaisia asioita, joita he kaipaavat elämäänsä. Ehkä tietynlaista turvallisuutta, lämpöä, läsnäoloa, kiltteyttä ja hyväntahtoisuutta. En koskaan menetä malttiani, nalkuta tai rajoita miehen menemisiä mitenkään. ”Perinteisistä” asioista kuten ulkonäöstä, kodinhoidosta tai seksuaalisesta aktiivisuudesta kun ei voi kohdallani olla kyse. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Minusta tässä prinsessaelämässä ei ole mitään pahaa, kun selvästi miehet saavat myös haluamiaan asioita.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että avain kaveri- ja parisuhteideni onnistumiseen tällä prinsessatavalla on ollut se, että olen tehnyt ennen varsinaista syvempää suhdetta selväksi, millaisista asioista pidän. En ole siis ”huijannut” ketään tällaiseen elämään vähitellen. Miehet ovat valinneet lähteä siihen itse.
Rajoittamisella tarkoitin muunlaisia asioita (esim. menojen rajoittaminen). Jos mieheni haluaa mennä kiekkopeliin, osaan kyllä mennä yksin tai ystäväni kanssa sillä välin syömään:) Suhde perustuu siis aitoon haluun sisällyttää prinsessa-asiat osaksi elämäämme. Siksi en näe sitä rajoittamisena.
Ajattelin aina, että elelisin elämäni sinkkuna ja muutenkin omatoimisena, koska haaveeni ihmissuhteiden suhteen ovat tällaisia. Siksi olen ollut positiivisesti yllättynyt, että näitä ihmissuhteita on löytynyt etsimättä näinkin paljon. Ehkä se, että en ole koskaan oikein etsinyt mitään saati ollut ”epätoivoinen”, näyttäytyy jotenkin viehättävänä miehille. Ap
Pidät prinsessaelämänä sitä, että saat tai osaat tehdä jotain itse tai kaveriesi kanssa sillä välin, jos mies käy omien kaveriensa kanssa vaikka jääkiekkomatsissa?
Voitko vähän avata, mikä siinä on mielestäsi erityistä? Onko ennakkoasenteesi se, että nainen ei saa poistua kotoa ilman miehen lipaa vai se, ettei mies saa nähdä omia kavereitaan.
Olen vähän hämmentynyt näistä jutuistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on kai sitten prinssi, koska tankkaan usein hänen autonsa.
Ja hän keittää joka aamu kaffeet!
Tarkoitan sekä pari- että kaverisuhteita. Toki prinsessaasiat ovat enemmän esillä parisuhteissa, koska niissä vietetään usein enemmän aikaa yhdessä. Itselläni varsinaisia parisuhteita on ollut kaksi.
On totta, että saan iloa arkeeni hyvin pienistäkin asioista (kuten siitä, että autossani on aina bensaa tai mieheni on sytyttänyt kynttilät valmiiksi, kun aion mennä kylpyyn:). Itse ajattelen sen niin, että on kiva saada hyvää mieltä ja onnen tunnetta pienistä asioista. Toki ns. perustan täytyy olla kunnossa, että näistä voi nauttia. Näillä ei voisi kompensoida esim. puutteita keskustelu- tai tunneyhteydessä. Nämä ovat ns. ekstraa.
Jääkiekkopeli oli esimerkki siitä, että vaikka yleensä toimimme tämän ns. prinsessaperiaatteen mukaan, en jää kotiin mököttämään, jos mieheni lähtee vaikka kalareissulle eikä ole tekemässä näitä "palveluksia" minulle. Olen iloinen hänen puolestaan ja kannustan tekemään omia juttujaan. Pärjään kyllä ihan itsekseni sillä välin ilman prinsessakohtelua. Se on siis vain ihana lisä elämään:) Ap
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Täällä myös yksi nelikymppinen "prinsessa"!
Mies avaa ovet, auttaa takin päälle, kantaa ostoskassit (tai ihan mitkä kassit vaan paitsi käsilaukkua). Huoltaa auton, nostelee raskaat esineet. Pitää sylissä, silittelee, kun istutaan sohvalla vetää mun jalat syliinsä ja antaa pyytämättä jalkahierontaa. Suukottelee koko ajan, vetää lusikkaan yöllä, kertoo kuinka paljon rakastaa joka päivä. Laittaa ruokaa, siivoaa, petaa sängyn. Ja seksiä on aina kun haluan (=usein), siinä hän on huomioiva ja huolehtii minun tarpeistani ennen omiaan.
Minä tietysti sitten puolestani huomioin häntä - laitan ruokia joista tiedän hänen pitävän, hieron niskoja ja päätä, vien ulos syömään, pidän huolta ulkonäöstäni ja pukeutumisestani, herätän "suullani"... ;)
Ai tämä on prinsessaelämää? Luulin normaaliksi parisuhteeksi, jossa huomioidaan toisiaan vastavuoroiseksi.
Teillä on ollut varmaan lapsuus jossain väkivaltaisessa alkoholistiperheessä, kun pidätte normaaliarkea erikoisena luksuksena?
Itseasiassa joo. Ja raiskaus vielä siihen päälle 17-vuotiaana.
Alue: Aihe vapaa
Ai tämä on prinsessaelämää? Luulin normaaliksi parisuhteeksi, jossa huomioidaan toisiaan vastavuoroiseksi.
Teillä on ollut varmaan lapsuus jossain väkivaltaisessa alkoholistiperheessä, kun pidätte normaaliarkea erikoisena luksuksena?