Onko muiden miehet tälläisiä?
Olemme seurustelleet noin puoli vuotta.
Tänä aikana mies ei ole kysynyt juuri mitään menneisyydestäni eikä tiedä edes toista etunimeäni.
Itse olen ollut hyvinkin kiinnostunut miehen elämästä, perheestä ja menneisyydestä.
Tuntuu todella idioottimaiselta, että toista ei tunnu kiinnostavan ollenkaan, vaikka väittää rakastavansa minua.
Olenko loukkaantunut turhan pienestä vai aiheesta ja onko muilla kokenusta vastaavasta?
Miten tilanne ratkesi vai ratkesiko?
Kommentit (69)
No et kyllä ole turhaan loukkaantunut.
Oletko ottanut asiaa esille hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
No et kyllä ole turhaan loukkaantunut.
Oletko ottanut asiaa esille hänen kanssaan?
Olen maininnut asiasta useamman kerran, mutta kun ei tunnu vaan ymmärtävän miten tärkeästä asiasta on oikeasti kyse.
Ap
Onko mies muutenkin faktaorientoitunut? Eli keskustelee ennemmin asioista, ei ihmisistä. Ja kun tapaa kavereita, on asioiden sisältö tärkeämpää kuin yhdessäolo. On rationaalinen eikä ajattele fiiliksellä.
Janan toisessa päässä on people-persons, jotka ovat kiinnostuneita ihmisistä.
Itse en kyllä tuollaista äijää katselisi sekuntiakaan, kun ei kerran ole oikeasti yhtään kiinnostunut elämästäsi.
Olisin itsekin tilanteessasi todella loukkaantunut, luultavasti ero tulisi.
No keskusteletteko muuten paljon asioista? En itsekään tenttaa vaikka että kerro nyt kaikki isovanhemmistasi, mutta jos puhutaan perheistä ja isovanhemmista niin saatan kysyä, että olitko läheinen mummosi kanssa. Yritän siis sanoa, että vaikka ei kyselisi suoraan niin ei tarkoita ettei kiinnostaisi.
Niin...olet vaan antanut ja ilm. liian helposti ja liian paljon. Kyllä se siitä häippäsee kun pari kertaa sanot että "pää on kipeä".
Sinä olet utelias ja kaiketi olet kertonut itsestäsi kaiken tarpeellisen kysymättäkin.
Vierailija kirjoitti:
Olemme seurustelleet noin puoli vuotta.
Tänä aikana mies ei ole kysynyt juuri mitään menneisyydestäni eikä tiedä edes toista etunimeäni.
Itse olen ollut hyvinkin kiinnostunut miehen elämästä, perheestä ja menneisyydestä.
Tuntuu todella idioottimaiselta, että toista ei tunnu kiinnostavan ollenkaan, vaikka väittää rakastavansa minua.
Olenko loukkaantunut turhan pienestä vai aiheesta ja onko muilla kokenusta vastaavasta?
Miten tilanne ratkesi vai ratkesiko?
No hyi. Ero. Mulla oli tuollainen mies. Seurusteltiin 3 ja puoli vuotta, eikä hän koskaan kysynyt multa mitään mun elämään tai menneisyyteen liittyen, tai mielipiteitäni mistään asioista. Ei halunnut tutustua kavereihini tai edes juurikaan viettää aikaa kanssani. En ymmärrä, miksi olin hänen kanssaan niin kauan. Onneksi älysin viimenään lähtä, vaikka pyyteli, etten jättäisi. En enää tekisi samaa virhettä uudelleen. Eroa NYT, äläkä tuhlaa aikaa tuollaiseen! Kaikkea hyvää sulle, ja tsemppiä <3
Vierailija kirjoitti:
Onko mies muutenkin faktaorientoitunut? Eli keskustelee ennemmin asioista, ei ihmisistä. Ja kun tapaa kavereita, on asioiden sisältö tärkeämpää kuin yhdessäolo. On rationaalinen eikä ajattele fiiliksellä.
Janan toisessa päässä on people-persons, jotka ovat kiinnostuneita ihmisistä.
Kun tuntuu että muista on kiinnostunut, siis kavereistaan ja heidän asioistaan.
Sama oli exän kanssa. Alkaa tehdä aikamoista hallaa itsetunnolle, olen varmaan maailman tylsin tyyppi.
Ap
Höh, ei tuo ole miehiltä ollenkaan outoa käytöstä! Tunnen useita, joita ei tuollaiset ”epäolennaisuudet” kiinnosta pätkääkään. Eli sinuna en olisi huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet utelias ja kaiketi olet kertonut itsestäsi kaiken tarpeellisen kysymättäkin.
En ole kertonut, koska en ole niitä ihmisiä jotka ovat ensimmäisenä jauhamassa omista asioistani.
Olisi ollut kiva että mies olisi itse ollut kiinnostunut minusta ja elämästäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olemme seurustelleet noin puoli vuotta.
Tänä aikana mies ei ole kysynyt juuri mitään menneisyydestäni eikä tiedä edes toista etunimeäni.
Itse olen ollut hyvinkin kiinnostunut miehen elämästä, perheestä ja menneisyydestä.
Tuntuu todella idioottimaiselta, että toista ei tunnu kiinnostavan ollenkaan, vaikka väittää rakastavansa minua.
Olenko loukkaantunut turhan pienestä vai aiheesta ja onko muilla kokenusta vastaavasta?
Miten tilanne ratkesi vai ratkesiko?
Minulla on tällainen ystävä. Osa on niin kiinni omissa asioissaan, ettei toisten elämä kulkua hirveästi pohdi tai siitä kysele. Saattaa kyllä painaa mieleensä, jos itse kerron jotakin.
Olisin huolissani, jos mies tietäisi kaiken kaikkien kavereiden menneisyydestä toisianimiä myöten, mutta ei minun.
Mutta kun sanoit, että eksän kanssa oli samanlaista, niin luulen, että ongelma on sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme seurustelleet noin puoli vuotta.
Tänä aikana mies ei ole kysynyt juuri mitään menneisyydestäni eikä tiedä edes toista etunimeäni.
Itse olen ollut hyvinkin kiinnostunut miehen elämästä, perheestä ja menneisyydestä.
Tuntuu todella idioottimaiselta, että toista ei tunnu kiinnostavan ollenkaan, vaikka väittää rakastavansa minua.
Olenko loukkaantunut turhan pienestä vai aiheesta ja onko muilla kokenusta vastaavasta?
Miten tilanne ratkesi vai ratkesiko?No hyi. Ero. Mulla oli tuollainen mies. Seurusteltiin 3 ja puoli vuotta, eikä hän koskaan kysynyt multa mitään mun elämään tai menneisyyteen liittyen, tai mielipiteitäni mistään asioista. Ei halunnut tutustua kavereihini tai edes juurikaan viettää aikaa kanssani. En ymmärrä, miksi olin hänen kanssaan niin kauan. Onneksi älysin viimenään lähtä, vaikka pyyteli, etten jättäisi. En enää tekisi samaa virhettä uudelleen. Eroa NYT, äläkä tuhlaa aikaa tuollaiseen! Kaikkea hyvää sulle, ja tsemppiä <3
Kiitos kivasta kommentista!
Kieltämättä ero on alkanut pyöriä mielessä enemmän ja enemmän.
Ap
Kun nyt mietin omaa muutaman kuukauden kestänyttä suhdettani, niin eipä ole minunkaan mieheni kysynyt minulta juuri mitään! Keskittyy vahvasti nykyhetkeen ja on aika yksioikoinen toimissaan, mutta on silti ihana, rakastava ja ystävällinen. <3
Rupeat kertomaa entisistä panomiehistäsi niin varmasti rupeaa kiinnostamaan.
No, minä olen kiinnostunut ihmisestä itsestään. En hänen perheestään, existään tai menneisyydestään. Haluan tietää mitä ihminen on, miten hän tuntee, toimii ja ajattelee. Toki kuuntelen jos hän haluaa puhua "minulle epäoleellisista asioista" mutta ei tulisi mieleenikään kysyä jos en havaitse toisessa tarvetta puhua.
Olen tällainen koska olen autistinen. Ja törmään usein siihen että minut tulkitaan niin että en ole aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä. Tämä ei pidä paikkaansa. Olen vain kiinnostunut eri asioista kuin mitä valtaväestö.
Tämä ihan ohiksena koska meitä neurokirjolaisia pyörii teidän "tavisten" seassa :)
Ero