Miksen saa töitä? Miksen pääse edes työhaastatteluun? Mikä minussa on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Teethän jokaiseen paikkaan uuden hakemuksen? Hakemus on oltava lyhyt ja ytimekäs ja siinä on vastattava avoimen paikan vaatimuksiin kohta kohdalta. Miten aloitat hakemuksen? Jos esittelet 32 vuotiaana kahden lapsen äitinä se on total turn off.

Lähetä seuraavaksi hakemus, jossa skippaat hakemuksen ensimmäisen kappaleen ja aloitat sillä seuraavalla kappaleella.

Onko cv:si perinteinen (tekstiä) vai graafinen? Kuinka pitkä cv on? Jos cv:ssä ei ole alan kokemusta max yhden sivun cv ja ehdottomasti graafinen cv.

Voit hakea ei oman alasi osa-aikatyötä (pikaruokalat, siivous, kassa) saadaksesi jalan oven väliin avoimella hakemuksella tai kysymällä työpaikkaa ihan henkilökohtaisesti. Kun sinulla on työpaikka on paljon helpompi vaihtaa työpaikkaa.

No nih.. noi on oikeasti viihdyttäviä lukea, mutta jos sisältöä ei ole, sitä ei ole. Sitä ei minkään maailman kuvat ja väripallot korjaa. On eteen tullut muutama sellainenkin, että oon todennut jo lukiessani, että jos tämä ihminen ei osaa esitellä edes itseään selkeästi ja ytimekkäästi tekstillä, miten helkkarissa se osaisi mitään muutakaan tekstiä tuottaa? 

Vierailija kirjoitti:

Palkkaan ihmisiä paljon, haastattelen, käyn cv:t läpi jne. Ap:n ongelma on käytännössä olematon työkokemus. jäätelömyyjät jne eivät ole kokemuksia, joita ihmiset mainitsevat cv:ssä. Olen omastanikin jättänyt pois siivouksen ja kaupan kassan, koska ne eivät ole relevantteja. Ongelma on se, jos muuta kokemusta ei ole. Opiskelu ja työt pitää tehdä hyvin tarkkaan oikeassa järjestyksessä, lapset teit vain niin väärään aikaan kun vaan voi tehdä. Olet jo nyt vanha aloittamaan työelämää, tarjolla on nuorempia, joilla on jo opiskeluajalta hankittua kokemusta, joita voivat hyödyntää ja yleensä myös opiskeluiden jälkeistä työkokemusta.

Suosittelen aktivoitumaan työelämään jo opiskeluaikana. Se vaatii toki paljon ponnisteluja - tiedän, koska tein itse täysipäiväisesti töitä, kun opiskelin. Mutta se on ainoa tapa varmistua tietyillä aloilla työllisyydestä. Ap:n tilanne on todella haastava, mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampi on saada se työelämän ensimmäinen työ. Ne lapset näkyvät siitä cv:stä monen vuoden taukona töistä, eikä sitä välttämättä korjaa kuin hyvä tuuri tässä vaiheessa. Yritä tehdä jotain omaa, jolla saat näyttöä siitä, mitä osaat.

Tuosta herää pari tärkeää kysymystä.

1. Mikä on oikea järjestys tehdä opiskelu, työt ja lapset eli missä vaiheessa ja minkä ikäisenä lapset tehdään oikein, erityisesti?

Ap on tehnyt omansa hedelmällisyyden kannalta parhaimman ikäisenä. Jos se on väärin, mikä on oikein?

2. Miksi ap:n työkokemus 9 vuodelta on sama kuin ei käytännössä työkokemusta ollenkaan? Sanoiko hän, ettei tuon 9 vuoden aikana tehnyt lainkaan oman alansa töitä?

Arvokasta tietoa nykyisiä akateemisia työmarkkinoita ajatellen. Jos työuran haluaa, hyvä osata suunnitella oikein.

Oma kokemukseni on lähinnä suhteet, suhteet, suhteet.

Onko rekrytoijien todella helpompi lukea ja muodostaa käsitys hakijasta graafisen cv:n pohjalta?

Esim. https://i.pinimg.com/564x/68/24/ab/6824abeff82ed521e6cbca044408865f.jpg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teethän jokaiseen paikkaan uuden hakemuksen? Hakemus on oltava lyhyt ja ytimekäs ja siinä on vastattava avoimen paikan vaatimuksiin kohta kohdalta. Miten aloitat hakemuksen? Jos esittelet 32 vuotiaana kahden lapsen äitinä se on total turn off.

Lähetä seuraavaksi hakemus, jossa skippaat hakemuksen ensimmäisen kappaleen ja aloitat sillä seuraavalla kappaleella.

Onko cv:si perinteinen (tekstiä) vai graafinen? Kuinka pitkä cv on? max yhden sivun cv ja ehdottomasti graafinen cv.

Voit hakea ei oman alasi osa-aikatyötä (pikaruokalat, siivous, kassa) saadaksesi jalan oven väliin avoimella hakemuksella tai kysymällä työpaikkaa ihan henkilökohtaisesti. Kun sinulla on työpaikka on paljon helpompi vaihtaa työpaikkaa.

No nih.. noi on oikeasti viihdyttäviä lukea, mutta jos sisältöä ei ole, sitä ei ole. Sitä ei minkään maailman kuvat ja väripallot korjaa. On eteen tullut muutama sellainenkin, että oon todennut jo lukiessani, että jos tämä ihminen ei osaa esitellä edes itseään selkeästi ja ytimekkäästi tekstillä, miten helkkarissa se osaisi mitään muutakaan tekstiä tuottaa? 

Luitko perusteluni graafiselle cv:lle? Jos alan kokemusta ei ole graafinen cv on parempi vaihtoehto. Graafinen cv ei ole kuvia ja väripalloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkaan ihmisiä paljon, haastattelen, käyn cv:t läpi jne. Ap:n ongelma on käytännössä olematon työkokemus. jäätelömyyjät jne eivät ole kokemuksia, joita ihmiset mainitsevat cv:ssä. Olen omastanikin jättänyt pois siivouksen ja kaupan kassan, koska ne eivät ole relevantteja. Ongelma on se, jos muuta kokemusta ei ole. Opiskelu ja työt pitää tehdä hyvin tarkkaan oikeassa järjestyksessä, lapset teit vain niin väärään aikaan kun vaan voi tehdä. Olet jo nyt vanha aloittamaan työelämää, tarjolla on nuorempia, joilla on jo opiskeluajalta hankittua kokemusta, joita voivat hyödyntää ja yleensä myös opiskeluiden jälkeistä työkokemusta.

Suosittelen aktivoitumaan työelämään jo opiskeluaikana. Se vaatii toki paljon ponnisteluja - tiedän, koska tein itse täysipäiväisesti töitä, kun opiskelin. Mutta se on ainoa tapa varmistua tietyillä aloilla työllisyydestä. Ap:n tilanne on todella haastava, mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampi on saada se työelämän ensimmäinen työ. Ne lapset näkyvät siitä cv:stä monen vuoden taukona töistä, eikä sitä välttämättä korjaa kuin hyvä tuuri tässä vaiheessa. Yritä tehdä jotain omaa, jolla saat näyttöä siitä, mitä osaat.

Tuosta herää pari tärkeää kysymystä.

1. Mikä on oikea järjestys tehdä opiskelu, työt ja lapset eli missä vaiheessa ja minkä ikäisenä lapset tehdään oikein, erityisesti?

Ap on tehnyt omansa hedelmällisyyden kannalta parhaimman ikäisenä. Jos se on väärin, mikä on oikein?

2. Miksi ap:n työkokemus 9 vuodelta on sama kuin ei käytännössä työkokemusta ollenkaan? Sanoiko hän, ettei tuon 9 vuoden aikana tehnyt lainkaan oman alansa töitä?

Arvokasta tietoa nykyisiä akateemisia työmarkkinoita ajatellen. Jos työuran haluaa, hyvä osata suunnitella oikein.

Oma kokemukseni on lähinnä suhteet, suhteet, suhteet.

En ole tuo jolle esitit kysymykset, mutta kyllä valmistumisen jälkeen pitäisi olla ainakin pari vuotta töissä ennen lapsia. Siis työmarkkinoiden näkökulmasta, yksilö tekee omat ratkaisunsa. Ap olisi voinut jopa löytää vakipaikan mistä olisi jäänyt lasten kanssa kotiin. Harvalla niitä suhteitakaan on enää käyttää jos ei ole oikein missään ollut, eikä tosiaan edes harrastukseskseen blogannut tms mistä nyt viestinnässä voisi olla etua. Ap olisi voinut näinä vuosina pitää ammattitaitoaan yllä siitä huolimatta, että on lasten kanssa kotona. Etenkin kun ala on noin kilpailtu.

Vierailija kirjoitti:

Onko rekrytoijien todella helpompi lukea ja muodostaa käsitys hakijasta graafisen cv:n pohjalta?

Esim. https://i.pinimg.com/564x/68/24/ab/6824abeff82ed521e6cbca044408865f.jpg

Tämä on mielestäni liian graafinen cv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut samaa. Tilanne on sikäli eri, että olen 30+ alanvaihtaja. Aikaisempi työkokemus (fyysistä ja käsillätehtävää) ei liippaa päheltäkään tulevaa alaani (asiantuntija-ammatti). En osaa käyttää hienoja ohjelmistoja, en valokuvata enkä kirjoittaa blogia (näitä tarvitaan nykyään melkein jokaisessa työssä, jossa vaaditaan korkeakoulututkintoa). En myöskään ole pystynyt osallistumaan mihinkään illanviettoihin tai hakeutumaan ainejärjestötehtäviin lasten vuoksi. Kaikki nuo tapahtumat ja hallituksen kokoukset ovat aina iltaisin. Huomaan jo kahden opiskeluvuoden jälkeen tippuneeni kärryiltä kokonaan. Luottamustehtävät kasautuvat niille, jotka bilettävät ja käyvät tapahtumissa eniten. Heillä on huikea cv jo opiskeluaikana, kun itselläni on vain todistus 4,5 keskiarvolla. Mielestäni koko korkeakoulutusvaatimus on aivan naurettava, koska verkostot on kuitenkin se mikä ratkaisee. Opintomenestyksellä ei ole mitään virkaa. En tiedä kannattaako minun suorittaa edes tätä tutkintoa loppuun, vaikka opiskelusta pidänkin kovasti.

Suurimmassa osassa korkeakoulututkintoja ei todellakaan tarvitse osata valokuvata tai kirjoittaa blogeja, mistä tuon olet keksinyt? Ei lääkärin, opettajan, psykologin, lakimiehen jne jne tarvitse pitää blogia jotta saa töitä.

Tarkoitin aloja, joista ei suoraan valmistu ammattiin. Geneeristen alojen assarin työt usein vaativat.

En lukenut kuin aloitusviestin, mutta jännä ettet ole päässyt edes ääs-markettiin töihin?

Eräs tuttu nainen 45v taas vaihtoi työpaikkaa lennosta ja teki sijaisuuksia kaupoissa ja kioskeissa vuokrafirman kautta ja sai toisen työn eräästä r-kioskista missä on nyt iltaisin ja viikonloppuisin koska hoiti hommat niin hyvin, oli ajoissa paikalla ja lähti kun työaika loppui🙌🙌🙌.

Mulle taas soitellaan ja pyydetään töihin mihin milloinkin ja inhoan työntekoa, mutta pakko tehdä niin kauan kuin asuntolainaa on jäljellä.

Ikinä en ole edes hakenut töihin mihinkään enkä ole ollut armeijan jälkeen päivääkään työtön.

Samassa veneessä ollaan ap. Olen samaa ikäluokkaa ja amk tutkinto tehty sekä lapset. Olen tehnyt töitä koko opiskeluajan niin kesäisin kuin talvellakin. Olen hakenut kaikkea enkä kelpaa myöskään haastatteluihin. Olen hakenut ihan eri alojen hommia kun mikä vaan kelpaisi. En pääse edes kesätyöpaikkahaastatteluihin. Tuttua on sähköpostitse tullut "valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" Ei ole mitään verkostoa ja nyt sen sitten huomaa kuinka helvetin työllistävä vaikutus on sillä, että on aktiivinen.

Tradenomeilla taitaa olla paljon kilpailua työpaikoista... oletko linkedelissä jo?