Kuinka moni teistä yrittää tulla toimeen anopin kanssa, vaikka ei pidä hänestä?

Yritin niin kauan kunnes anoppi kuoli. Täytyy sanoa, että nyt on paljon helpompaa.

Yritin vielä kun ”en vain pitänyt hänestä”. Siinä vaiheessa kun se tyttärien suosiminen pojan kustannuksella ja jatkuva isojen rahasummien kerjääminen meni överiksi, siirryin joulukorttiväleihin. Siinä vaiheessa kun lapsilleni tehtiin ohareita, lopetin sitten ne joulukortitkin. En mennyt hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vai sanotko suoraan puolisollesi, että et aio olla tämän äidin kanssa tekemisissä, koska se uuvuttaa liikaa tai et vain tule toimeen?

Pitäiskö sinun katsoa sinne peiliin? terv anoppi

Omassa anopissani ei ole mitään isoa "vikaa". Hän ei hauku minua eikä meitä, ei sotkeennu meidän asioihin yms. Hän on kaikin puolin normaali, mutta luonteeltaan ja tavoiltaan niin erilainen, että en olisi hänen ystävänsä enkä varmaan sietäisi tämänkään vertaa jos olisin hänen työkaverinsa. En pidä anopin tavasta yrittää selittää kaikki aina parhain päin, mikä tarkoittaa että esim lapsen huonolle käytökselle ummistetaan silmät täysin. "Noooo, hehe, Petterillä on vaan nälkä, hehe" kun Petteri vinkuu herkkuja ja valittaa että ihan typerää kun ei saa herkkuja just nyt heti.

Luulen, että anoppini vierastaa minua, ja minun suoraviivaisempaa tapaa kasvattaa lapsiani, eikä siksi ehkä pidä niin paljon yhteyttä lapsiimmekaan. Tämä on ainoa asia mikä harmittaa. Ja se, että mieheni on samanlainen konfliktien välttelijä, ettei ota asiaa ikinä puheeksi.

Minä, mutta näin lopulta oon jopa alkanu vähän jopa tykätä anopista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai sanotko suoraan puolisollesi, että et aio olla tämän äidin kanssa tekemisissä, koska se uuvuttaa liikaa tai et vain tule toimeen?

Pitäiskö sinun katsoa sinne peiliin? terv anoppi

Väitinkö aloituksessani, että anoppi on kamala ihminen tai että hänessä on vikoja? En. En ottanut mitään kantaa siihen, että kenessä on vika. Kirjoitin vain, että tilanne on, että ei pidä anopista. Mutta sinä (anoppi-ihminen itse) halusit päästä ilkeilemään minulle, kaikkien anoppien puolesta arvatenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai sanotko suoraan puolisollesi, että et aio olla tämän äidin kanssa tekemisissä, koska se uuvuttaa liikaa tai et vain tule toimeen?

Pitäiskö sinun katsoa sinne peiliin? terv anoppi

Väitinkö aloituksessani, että anoppi on kamala ihminen tai että hänessä on vikoja? En. En ottanut mitään kantaa siihen, että kenessä on vika. Kirjoitin vain, että tilanne on, että ei pidä anopista. Mutta sinä (anoppi-ihminen itse) halusit päästä ilkeilemään minulle, kaikkien anoppien puolesta arvatenkin.

Ap

Juuri näin, teit anoppivihaisen aloituksen ja minä vastasin. Olen anoppi ja tulen hyvin toimeen lasteni perheiden kanssa. Auttelen paljon lastenhoidossa, joten olen heille myös hyvin tarpeellinen. Ei anopin kanssa tarvitse ylimmät ystävät ollakaan, mutta aikuiset ihmiset pyrkivät tulemaan toimeen toistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai sanotko suoraan puolisollesi, että et aio olla tämän äidin kanssa tekemisissä, koska se uuvuttaa liikaa tai et vain tule toimeen?

Pitäiskö sinun katsoa sinne peiliin? terv anoppi

Väitinkö aloituksessani, että anoppi on kamala ihminen tai että hänessä on vikoja? En. En ottanut mitään kantaa siihen, että kenessä on vika. Kirjoitin vain, että tilanne on, että ei pidä anopista. Mutta sinä (anoppi-ihminen itse) halusit päästä ilkeilemään minulle, kaikkien anoppien puolesta arvatenkin.

Ap

Juuri näin, teit anoppivihaisen aloituksen ja minä vastasin. Olen anoppi ja tulen hyvin toimeen lasteni perheiden kanssa. Auttelen paljon lastenhoidossa, joten olen heille myös hyvin tarpeellinen. Ei anopin kanssa tarvitse ylimmät ystävät ollakaan, mutta aikuiset ihmiset pyrkivät tulemaan toimeen toistensa kanssa.

Myönnät siis suoraan, että halusit päästä ilkeilemään minulle. Vaikka olen sinulle täysin tuntematon ihminen, enkä ole täällä sinusta tai kenestäkään muustakaan mitään pahaa sanonut. Onko tuo toimintasi fiksun ja mukavan ihmisen toimintaa? Ap

Sanon suoraan anopille, että en pidä hänestä. Sovin hänen kanssaan aina kun mahdollista, että olen itse poissa, kun hän tapaa lapsenlapsiaan. Mielestäni lapsillani on oikeus  tuntea sukunsa molemmilta puolilta. Anoppi ei ole vaarallinen, mutta typerääkin typerämpi hän on. Lapset ovat huomanneet samat puolet hänessä kuin minä, mutta hyväksyvät hänet mummikseen, joskaan aina eivät hekään jaksaisi mummiaan. Jos menee kovin vaikeaksi, voivat hekin alkaa karttaa häntä. Ei ole minun tehtäväni huolehtia anopista, vaan sen saa tehdä puolisoni.

Mä olen eron partaalla anopin takia. Elämämme on kuin köydenvetoa, eikä mies kehtaa sanoa äidilleen, että hän ei ole enää 24/7/365 käytettävissä. Käskin miehen lähteä anopin kanssa viikonlopuksi mökille, että anopin ei tarvitse esittää hylättyä.

Mies on anopin lapsista se joka ei ole vielä naimississa ja ihme symbioosissa he ovatkin viettäneet vuositolkulla. Minä olettaisin, että lähemmäs nelikymppinen mies olisi jo itsenäistynyt.

Pitäkööt anoppi miehen. Mä en jaksa.

En pidä anopistani ja suhteemme on etäinen. Myös miehelläni on etäinen suhde äitiinsä. Soittelemme muutaman kerran vuodessa ja näemme 2-3 v välein. Meillä ei ole lapsia joten tilanteemme on siltä osin helppo.

Meillä on ihan hyvät välit anopin kanssa ja joskus jopa tykkään hänestä. Anoppi vaan on tottunut päättämään kaiken perheessään ja kun minun elämästäni ei voi päättää ignoraa välillä mut kokonaan. Tästä tavasta en tykkää ja tekee välillä ulkopuolisen ja ei-hyväksytyn olon. Teen silti kaikkeni jotta tulisimme toimeen. Teen tämän mieheni takia joka ansaitsee sen, että olemme hänen perheensä kanssa väleissä. Mieheni tietää tästä ja on hyvin ymmärtäväinen.

Anoppi (kuollut ex-anoppi) kattoi aina runsaan kahvipöydän, tarjolla oli seitsemää ja vähän enemmänkin sorttia kaikkea hyvää. Kun tiesimme tämän olimme syömättä ennen sitä. Maistelin kaikkea ja muistin kehua jokaista herkkua. Anoppi katseli minua ja sanoi hennolla äänellä, että "sinulle näkyy maistuvan hyvin, on ne muut miniät niin pienisyömäisiä". Ja ex-mies ei tehnyt elettäkään, että olisi sanonut mitään. Tämän jälkeen kun menimme en ottanut pöydästä mitään kahvin kanssa niin siihen anoppi, että "on se kun hän tekee kaikkea eikä mikään maistu"! Siihen loppui kaveruus ex-anopin kanssa. Ja mies ei tehnyt elettäkään asian korjaamiseksi.

Tulen hyvin toimeen anoppini kanssa. Läheisiä meistä ei kuitenkaan ole tullut. Tähän on varmaankin syynä luonteidemme erilaisuus. Voin kyllä jutella hänen kanssaan kaikenlaista mutta sellaista todellista sielujen sympatiaa en tunne. Olen päättänyt kohdella häntä aina ystävällisesti. Olen läheltä joutunut seuraamaan niin kauheaa anoppi-miniä- tapausta etten ikinä halua itse tuollaiseen osallistua. Kyllä aikuisten ihmisten pitää osata kohdata toisensa asiallisesti ja ystävälliseen sävyyn.  Anoppini on minulle tavallaan ihan kuin sellainen melko mukava ja aika etäinen puolituttu.