Menikö mies mielestänne liian pitkälle, otti 11-vuotiaan huoneesta oven pois kun lapsi paiskoi sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli samaa jossain vaiheessa ja pikkusiskon turvallisuuden takia otin oven pois. Mikään sanominen tai keskustelu ei auttanut. Poika on autismin kirjolla, joten se oven paiskominen jäi vähän niin kuin päälle. Lisäksi asutaan kerrostalossa, niin se häiritsi jo naapureitakin.

Sai oven takaisin kuukauden kuluttua ja siihen loppui paiskominen. Poika on ihan kunnollinen nuori nykyään, ei tullut traumoja.

Nyt varhaisteini-tytär puolestaan paiskoo ovia ja mietin, että tekisikö saman, mutta tilanne on vähän eri, kun pojan kavereita saattaa olla, eivätkä ole pikkulapsia enää. Tarvitsevat yksityisyyttä eri tavalla.

Kasvatat siis lapsiasi eri tavalla. Oletko tyttärelle sanonut, että ovi lähtee jos ei asiat muutu?

Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö ja vastuullinen vanhempi huomioi tämän kasvatuksessaan ja lapsen kehityksen tai esim. autismin, jolle lapsi ei voi itse mitään, eikä sitä kasvatuksella poisteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmalle helpoin tapa mennä sieltä mistä aita on matalin, eikä selvittää asioita ja ongelmia puhumalla.

Tuo toimii vielä 12v. mutta mitä teette kun lapsi on 16-18v?

Laitatte lapsen kadulle tai laitokseen, toisten kasvatettavaksi, niinkö? Ja lapsi omien ongelmien kanssa yksin.

Joskus ainut mikä pysäyttää lapsen on laitos. Siellä vasta henkilökunta pääsee puheyhteyteen. Olisi kiva nähdä miten sinä ja muut vuoden vanhemmat puhuvat hormoonimyrskyssä kotiaan rikkovalle lapselle, tai rakastaa ehjäksi lapsen josta on vain jäljellä avoin ikkuna ja puhelin johon ei saada yhteyttä.

Mikäli lasta on kasvatettu rauhallisesti keskustellen ja rakastaen pienestä pitäen hormonimyrskyissäkään ei kotia säretä ja keskusteluyhteys nuoreen säilyy koko ajan. Mitään laitoksia ei tarvita.

Meinasin kirjoittaa samaa. Meillä on murrosikä käyty lävitse jo useamman lapsen toimesta. Ei poistettu ovia, eikä huudettu ja reuhattu. Ihan keskustelemalla saatiin asiat hoidettua. Mikä takasi sen, että keskusteluyhteys pysyi myös hankalimpina vuosinakin, jolloin nuori hormoonimyrskyissään tarvitsi apua selvitäkseen aikuisuuteen.

Aika äärikeino olisi ollut oven poistaminen ruutuajan takia. Mitä siinä vaiheessa, kun tulee oikeita ongelmia. Puratteko koko huoneen vai heitätte nuoren ulos.

Tässä on kaksi viimeisinta kommentoijaa harvinaisen täyspäisiä kasvattajia yleensä palstalaisiin verrattuna, toivottavasti teillä on paljon lapsia.

Veikkaan että nämä täydellisen kiltit ja tottelevaiset lapset ovat niitä jotka kirjoittelevat tänne ja ylilaudelle anonyymeinä niitä masennus ja itsariviestejä. Ei ole normaalia, että lapsi ei koskaan osoita mieltään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmalle helpoin tapa mennä sieltä mistä aita on matalin, eikä selvittää asioita ja ongelmia puhumalla.

Tuo toimii vielä 12v. mutta mitä teette kun lapsi on 16-18v?

Laitatte lapsen kadulle tai laitokseen, toisten kasvatettavaksi, niinkö? Ja lapsi omien ongelmien kanssa yksin.

Joskus ainut mikä pysäyttää lapsen on laitos. Siellä vasta henkilökunta pääsee puheyhteyteen. Olisi kiva nähdä miten sinä ja muut vuoden vanhemmat puhuvat hormoonimyrskyssä kotiaan rikkovalle lapselle, tai rakastaa ehjäksi lapsen josta on vain jäljellä avoin ikkuna ja puhelin johon ei saada yhteyttä.

Mikäli lasta on kasvatettu rauhallisesti keskustellen ja rakastaen pienestä pitäen hormonimyrskyissäkään ei kotia säretä ja keskusteluyhteys nuoreen säilyy koko ajan. Mitään laitoksia ei tarvita.

Meinasin kirjoittaa samaa. Meillä on murrosikä käyty lävitse jo useamman lapsen toimesta. Ei poistettu ovia, eikä huudettu ja reuhattu. Ihan keskustelemalla saatiin asiat hoidettua. Mikä takasi sen, että keskusteluyhteys pysyi myös hankalimpina vuosinakin, jolloin nuori hormoonimyrskyissään tarvitsi apua selvitäkseen aikuisuuteen.

Aika äärikeino olisi ollut oven poistaminen ruutuajan takia. Mitä siinä vaiheessa, kun tulee oikeita ongelmia. Puratteko koko huoneen vai heitätte nuoren ulos.

Tässä on kaksi viimeisinta kommentoijaa harvinaisen täyspäisiä kasvattajia yleensä palstalaisiin verrattuna, toivottavasti teillä on paljon lapsia.

Veikkaan että nämä täydellisen kiltit ja tottelevaiset lapset ovat niitä jotka kirjoittelevat tänne ja ylilaudelle anonyymeinä niitä masennus ja itsariviestejä. Ei ole normaalia, että lapsi ei koskaan osoita mieltään. 

Juuri näin. Olen ollut yli 40v lasten ja nuorten kanssa tekemisessä ja lapsi ei voi hyvin, eikä ole terve, jos ei uhmaa ja kokeile rajojaan äärimäisyyksiin asti. Ja juuri sitä kautta opitaan ihmisyyttä ja empatiakykyä.

Nämä kiltit ja tottelevaiset lapset on joko alistettu tai traumat levähtävät myöhemmällä iällä käsiin mielenterveysongelmana, kiusaamisena tai väkivaltana.

Sama myös eläimillä, oli kysymyksessä lemmikit tai luonnoneläimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmalle helpoin tapa mennä sieltä mistä aita on matalin, eikä selvittää asioita ja ongelmia puhumalla.

Tuo toimii vielä 12v. mutta mitä teette kun lapsi on 16-18v?

Laitatte lapsen kadulle tai laitokseen, toisten kasvatettavaksi, niinkö? Ja lapsi omien ongelmien kanssa yksin.

Joskus ainut mikä pysäyttää lapsen on laitos. Siellä vasta henkilökunta pääsee puheyhteyteen. Olisi kiva nähdä miten sinä ja muut vuoden vanhemmat puhuvat hormoonimyrskyssä kotiaan rikkovalle lapselle, tai rakastaa ehjäksi lapsen josta on vain jäljellä avoin ikkuna ja puhelin johon ei saada yhteyttä.

Mikäli lasta on kasvatettu rauhallisesti keskustellen ja rakastaen pienestä pitäen hormonimyrskyissäkään ei kotia säretä ja keskusteluyhteys nuoreen säilyy koko ajan. Mitään laitoksia ei tarvita.

Meinasin kirjoittaa samaa. Meillä on murrosikä käyty lävitse jo useamman lapsen toimesta. Ei poistettu ovia, eikä huudettu ja reuhattu. Ihan keskustelemalla saatiin asiat hoidettua. Mikä takasi sen, että keskusteluyhteys pysyi myös hankalimpina vuosinakin, jolloin nuori hormoonimyrskyissään tarvitsi apua selvitäkseen aikuisuuteen.

Aika äärikeino olisi ollut oven poistaminen ruutuajan takia. Mitä siinä vaiheessa, kun tulee oikeita ongelmia. Puratteko koko huoneen vai heitätte nuoren ulos.

Tässä on kaksi viimeisinta kommentoijaa harvinaisen täyspäisiä kasvattajia yleensä palstalaisiin verrattuna, toivottavasti teillä on paljon lapsia.

Veikkaan että nämä täydellisen kiltit ja tottelevaiset lapset ovat niitä jotka kirjoittelevat tänne ja ylilaudelle anonyymeinä niitä masennus ja itsariviestejä. Ei ole normaalia, että lapsi ei koskaan osoita mieltään. 

Juuri näin. Olen ollut yli 40v lasten ja nuorten kanssa tekemisessä ja lapsi ei voi hyvin, eikä ole terve, jos ei uhmaa ja kokeile rajojaan äärimäisyyksiin asti. Ja juuri sitä kautta opitaan ihmisyyttä ja empatiakykyä.

Nämä kiltit ja tottelevaiset lapset on joko alistettu tai traumat levähtävät myöhemmällä iällä käsiin mielenterveysongelmana, kiusaamisena tai väkivaltana.

Sama myös eläimillä, oli kysymyksessä lemmikit tai luonnoneläimet.

 Kiltteys ei ole sitä, ettei näytä mieltään vaan miten sen tekee. Meillä on kiltti lapsi joka karjuu ja huutaa, muttei lyö ja paisko tavaroita. Joten lopettakaa lässyttäminen.

Oli liian rajua. Ovi takaisin, kyllä lapsellakin on oikeus yksityiseen omassa huoneessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmalle helpoin tapa mennä sieltä mistä aita on matalin, eikä selvittää asioita ja ongelmia puhumalla.

Tuo toimii vielä 12v. mutta mitä teette kun lapsi on 16-18v?

Laitatte lapsen kadulle tai laitokseen, toisten kasvatettavaksi, niinkö? Ja lapsi omien ongelmien kanssa yksin.

Joskus ainut mikä pysäyttää lapsen on laitos. Siellä vasta henkilökunta pääsee puheyhteyteen. Olisi kiva nähdä miten sinä ja muut vuoden vanhemmat puhuvat hormoonimyrskyssä kotiaan rikkovalle lapselle, tai rakastaa ehjäksi lapsen josta on vain jäljellä avoin ikkuna ja puhelin johon ei saada yhteyttä.

Mikäli lasta on kasvatettu rauhallisesti keskustellen ja rakastaen pienestä pitäen hormonimyrskyissäkään ei kotia säretä ja keskusteluyhteys nuoreen säilyy koko ajan. Mitään laitoksia ei tarvita.

Meinasin kirjoittaa samaa. Meillä on murrosikä käyty lävitse jo useamman lapsen toimesta. Ei poistettu ovia, eikä huudettu ja reuhattu. Ihan keskustelemalla saatiin asiat hoidettua. Mikä takasi sen, että keskusteluyhteys pysyi myös hankalimpina vuosinakin, jolloin nuori hormoonimyrskyissään tarvitsi apua selvitäkseen aikuisuuteen.

Aika äärikeino olisi ollut oven poistaminen ruutuajan takia. Mitä siinä vaiheessa, kun tulee oikeita ongelmia. Puratteko koko huoneen vai heitätte nuoren ulos.

Tässä on kaksi viimeisinta kommentoijaa harvinaisen täyspäisiä kasvattajia yleensä palstalaisiin verrattuna, toivottavasti teillä on paljon lapsia.

Veikkaan että nämä täydellisen kiltit ja tottelevaiset lapset ovat niitä jotka kirjoittelevat tänne ja ylilaudelle anonyymeinä niitä masennus ja itsariviestejä. Ei ole normaalia, että lapsi ei koskaan osoita mieltään. 

Juuri näin. Olen ollut yli 40v lasten ja nuorten kanssa tekemisessä ja lapsi ei voi hyvin, eikä ole terve, jos ei uhmaa ja kokeile rajojaan äärimäisyyksiin asti. Ja juuri sitä kautta opitaan ihmisyyttä ja empatiakykyä.

Nämä kiltit ja tottelevaiset lapset on joko alistettu tai traumat levähtävät myöhemmällä iällä käsiin mielenterveysongelmana, kiusaamisena tai väkivaltana.

Sama myös eläimillä, oli kysymyksessä lemmikit tai luonnoneläimet.

 Kiltteys ei ole sitä, ettei näytä mieltään vaan miten sen tekee. Meillä on kiltti lapsi joka karjuu ja huutaa, muttei lyö ja paisko tavaroita. Joten lopettakaa lässyttäminen.

Ja sinäkö täällä päätät, kuka ja mistä täällä saa keskustella? Ja millä oikeudella?

Jos teillä lapsi ei tarvitse huonetta "turvapaikakseen" kaoottiselta perhe-elämältä niin ihan hyvä vaan, että ovi lähti. Oli vaan sen verran erikoinen rangaistus, että mietin voiko joku muukin olla vialla.

Äiti teki noin pari kertaa kun pienenä kiukuttelin. Tehokas rangaistus oli vaikka kestikin muistaakseni vain sen loppuiltapäivän. Kyllä siinä ajassa ehti huomata miten ikävää olisi, jos ovi vietäisiin pitemmäksi ajaksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmalle helpoin tapa mennä sieltä mistä aita on matalin, eikä selvittää asioita ja ongelmia puhumalla.

Tuo toimii vielä 12v. mutta mitä teette kun lapsi on 16-18v?

Laitatte lapsen kadulle tai laitokseen, toisten kasvatettavaksi, niinkö? Ja lapsi omien ongelmien kanssa yksin.

Joskus ainut mikä pysäyttää lapsen on laitos. Siellä vasta henkilökunta pääsee puheyhteyteen. Olisi kiva nähdä miten sinä ja muut vuoden vanhemmat puhuvat hormoonimyrskyssä kotiaan rikkovalle lapselle, tai rakastaa ehjäksi lapsen josta on vain jäljellä avoin ikkuna ja puhelin johon ei saada yhteyttä.

Mikäli lasta on kasvatettu rauhallisesti keskustellen ja rakastaen pienestä pitäen hormonimyrskyissäkään ei kotia säretä ja keskusteluyhteys nuoreen säilyy koko ajan. Mitään laitoksia ei tarvita.

Meinasin kirjoittaa samaa. Meillä on murrosikä käyty lävitse jo useamman lapsen toimesta. Ei poistettu ovia, eikä huudettu ja reuhattu. Ihan keskustelemalla saatiin asiat hoidettua. Mikä takasi sen, että keskusteluyhteys pysyi myös hankalimpina vuosinakin, jolloin nuori hormoonimyrskyissään tarvitsi apua selvitäkseen aikuisuuteen.

Aika äärikeino olisi ollut oven poistaminen ruutuajan takia. Mitä siinä vaiheessa, kun tulee oikeita ongelmia. Puratteko koko huoneen vai heitätte nuoren ulos.

Tässä on kaksi viimeisinta kommentoijaa harvinaisen täyspäisiä kasvattajia yleensä palstalaisiin verrattuna, toivottavasti teillä on paljon lapsia.

Veikkaan että nämä täydellisen kiltit ja tottelevaiset lapset ovat niitä jotka kirjoittelevat tänne ja ylilaudelle anonyymeinä niitä masennus ja itsariviestejä. Ei ole normaalia, että lapsi ei koskaan osoita mieltään. 

Juuri näin. Olen ollut yli 40v lasten ja nuorten kanssa tekemisessä ja lapsi ei voi hyvin, eikä ole terve, jos ei uhmaa ja kokeile rajojaan äärimäisyyksiin asti. Ja juuri sitä kautta opitaan ihmisyyttä ja empatiakykyä.

Nämä kiltit ja tottelevaiset lapset on joko alistettu tai traumat levähtävät myöhemmällä iällä käsiin mielenterveysongelmana, kiusaamisena tai väkivaltana.

Sama myös eläimillä, oli kysymyksessä lemmikit tai luonnoneläimet.

 Kiltteys ei ole sitä, ettei näytä mieltään vaan miten sen tekee. Meillä on kiltti lapsi joka karjuu ja huutaa, muttei lyö ja paisko tavaroita. Joten lopettakaa lässyttäminen.

Ja sinäkö täällä päätät, kuka ja mistä täällä saa keskustella? Ja millä oikeudella?

Keskustella saa mutta lässyttäminen riittää. Ja se oli vastaus tähän Nämä kiltit ja tottelevaiset lapset on joko alistettu tai traumat levähtävät myöhemmällä iällä käsiin mielenterveysongelmana, kiusaamisena tai väkivaltana.

11-vuotiaat on rajuja nykyisin. Keino oli johdonmukainen ja nerokas. Puhelin menetettiin väärinkäytösten vuoksi, samoin nyt väärinkäytetty ovi.

Mitä sitten, jos ovi lähti. Ei kaikilla lapsilla ole edes omaa huonetta.

Ei mennyt liian pitkälle, vaan toteutti johdonmukaista kasvatustapaa: kun lapselle sanotaan, ettei ovia paiskota tai se viedään pois ja jos paiskominen jatkuu, ovi viedään pois. Piste.

Uhkauksiaan lunastamaton vanhempi on pahinta, mitä maa päällään kasvaa. Mutta se varmaan liittyy tähän ylistettyyn kaverivanhemmuuteen josta ei tule kuin vesipäitä kakaroita.

Pienenä ihmettelin kun naapurin pojilla oli omat huoneet mutta ovet pidettiin ympäri vuorokauden auki vielä teini iässäkin. Välillä kysäisin tästä pojilta niin sanoivat että itse haluavat pitää oven auki. Olin siis saman ikäinen ja itse pidin pienestä asti oman huoneen oven öisin kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni hyvä rangaistus, meillä on myös mies ottanut kerran tytön huoneesta oven irti kun paiskoi sitä ja lisäksi tappeli jatkuvasti veljen kanssa sen oven välissä, niin että näytti olevan ajan kysymys koska siinä on sormet poikki jommallakummalla. Ovi tuli sitten aikanaan takaisin ja kas kummaa, nyt sitä osataan käyttää sivistyneesti.

Teidän tapauksessa ovi oli pääosassa, ap:n tapauksessa ei. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä idea.

Yks mies poisti keittiöstä kaapinovet, kun vaimonsa jätti ne aina auki. Vaimo oli tuumannut, että jos ne ei ole tunnin sisällä takaisin, avioero.

Minä sanoisin tuossa tapauksessa naiselle että mikäli hän on aivan varma uhkailustaan, niin ei tarvitse odottaa tuntia, vaan ottaisin itse eron samantien.

Meillä on niin leveät ovet ettei niitä pysty paiskomaan :-) Siis ilmanvastus jarruttaa.

Mutta ihan ok rangaistus. 

Mistähän johtuunee, miksi suomalaiset eivät pussaa tai pukahda? On paljon mielenterv.ongelmia, jopa leikki-ikäisillä, väkivalta ja itsemurhatilastot loistavat suuruudeltaan jne.

Olisiko ihan kasvstuksen tulos? Jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle, kun ei ole ymmärrystä katkaista sitä, vaan mennään mistä aita on matalin.

Muualla maailmassa esim. Euroopassa, ovien paiskominen, niin teiniltä ja aikuisilta on arkipäivää, huudetaan, puhutaan päälle jne. eikä se ketään hetkauta tai saa tunteita pintaan tai tekijä huomiota. Ja kaikki ovat ystävällisiä toisilleen, hymyillään ja nauretaan. Iloitaan elämästä, toisin kuin Suomessa, jossa jo lapset kasvatetaan hissukoiksi, turpa rullalle ja äänettömäksi.

Ja pahinta mitä ihmistä voi kohdata on näyttää tunteensa, oli se sitten vihaa tai iloa. Ja sitten yritetään olla niin kansainvälisiä, niin että. Ja kirjoitellaan keskustelupalstalla kuinka masentaa ja haluaisi tappaa itsensä, kun on niin mitätön, äänetön ja näkymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmalle helpoin tapa mennä sieltä mistä aita on matalin, eikä selvittää asioita ja ongelmia puhumalla.

Tuo toimii vielä 12v. mutta mitä teette kun lapsi on 16-18v?

Laitatte lapsen kadulle tai laitokseen, toisten kasvatettavaksi, niinkö? Ja lapsi omien ongelmien kanssa yksin.

Joskus ainut mikä pysäyttää lapsen on laitos. Siellä vasta henkilökunta pääsee puheyhteyteen. Olisi kiva nähdä miten sinä ja muut vuoden vanhemmat puhuvat hormoonimyrskyssä kotiaan rikkovalle lapselle, tai rakastaa ehjäksi lapsen josta on vain jäljellä avoin ikkuna ja puhelin johon ei saada yhteyttä.

Mikäli lasta on kasvatettu rauhallisesti keskustellen ja rakastaen pienestä pitäen hormonimyrskyissäkään ei kotia säretä ja keskusteluyhteys nuoreen säilyy koko ajan. Mitään laitoksia ei tarvita.

Meinasin kirjoittaa samaa. Meillä on murrosikä käyty lävitse jo useamman lapsen toimesta. Ei poistettu ovia, eikä huudettu ja reuhattu. Ihan keskustelemalla saatiin asiat hoidettua. Mikä takasi sen, että keskusteluyhteys pysyi myös hankalimpina vuosinakin, jolloin nuori hormoonimyrskyissään tarvitsi apua selvitäkseen aikuisuuteen.

Aika äärikeino olisi ollut oven poistaminen ruutuajan takia. Mitä siinä vaiheessa, kun tulee oikeita ongelmia. Puratteko koko huoneen vai heitätte nuoren ulos.

Tässä on kaksi viimeisinta kommentoijaa harvinaisen täyspäisiä kasvattajia yleensä palstalaisiin verrattuna, toivottavasti teillä on paljon lapsia.

Veikkaan että nämä täydellisen kiltit ja tottelevaiset lapset ovat niitä jotka kirjoittelevat tänne ja ylilaudelle anonyymeinä niitä masennus ja itsariviestejä. Ei ole normaalia, että lapsi ei koskaan osoita mieltään. 

Juuri näin. Olen ollut yli 40v lasten ja nuorten kanssa tekemisessä ja lapsi ei voi hyvin, eikä ole terve, jos ei uhmaa ja kokeile rajojaan äärimäisyyksiin asti. Ja juuri sitä kautta opitaan ihmisyyttä ja empatiakykyä.

Nämä kiltit ja tottelevaiset lapset on joko alistettu tai traumat levähtävät myöhemmällä iällä käsiin mielenterveysongelmana, kiusaamisena tai väkivaltana.

Sama myös eläimillä, oli kysymyksessä lemmikit tai luonnoneläimet.

Uhmaaminen, mielensä osoittaminen, sääntöjen rikkominenkin jossain rajoissa ovat eri asioita kuin väkivalta ja turvattomuus. En näe mitään perustetta väitteelle, että ne opettaisivat empatiakykyä. Tavaroiden paiskomisesta on yllättävän pieni matka ihmisten paiskomiseen. 

Meillä lähti 14v tytöltä ovi aikoinaan 2,5 viikoksi. Sen jälkeen ei enää pamautellut sitä.