Olinkohan lapsena ihan normaali?
Leikin mm. usein leikkejä jossa joku oli kuollut tai saatoin kuolla itse. Usein joku oli tai olin leikeissä orpo, köyhä, karannut tai kadonnut. Pidin myös surullisista lauluista, näissäkin tottakai kuoleman teema jatkui kuten Varpunen jouluaamuna, Nainen tummissa, Lumi teki enkelin eteiseen jne.
Itse ainakin vanhempana olisin ollut vähintäänkin huolestunut ja näin aikuisena mietinkin olikohan tuollainen ihan normaalia???
Kommentit (5)
En tiedä. Oliko mitään syytä olla masentunut lapsuudessasi?
Lapsen leikeissä esiintyy niitä asioita mitä on nähnyt ja mistä on puhuttu ja luettu. Täysin normaalia. Varsinkin vanhat sadut ovat olleet sellaista itse sääliä ja kurjuuksien kurjuutta, että edes loppu ei ole onnellinen...
Minä viihdyin omissa oloissani. Taloyhtiön pihalla oli pieni nurmikko, josta tykkäsin etsiä neliapiloita, siis tuntikausia. Kerran löysin seitsenapilan.
Mä en edes leikkinyt, omistin leluja joo mutta ne oli vain koristeita.
Kyllähän tuo ihan normaalilta kuulostaa.