Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on hakenut avioeroa - olen aivan toimintakyvytön
14.11.2018 |
Mieheni haki avioeroa 20 yhteisen vuoden jälkeen. Kaikki elämänhaluni on mennyt. En pysty tekemään töitä, en yhtään mitään. Haluaisin vaan nukkua ja vetäytyä ihan kaikesta tekemisestä pois. En pysty edes yhtä teatterilippua varaamaan. Kaikki tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Olen niin lamaantunut, että en tiedä miten selviän tästä.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Sitä ajattelinkin. Mutta sängynpohjalla makaaminen ei varmaan auta. Ei auta lääkkeet eikä terapia. Mikä auttaisi? Ihan sietämätön olo.
ap
Rakas ystävä!
Uskon tietäväni mitä käyt läpi.
Jatka niitä rutiineja, joita sinulla on.
Älä eristäydy.
Pidä perusasioista huolta: ruoka, uni, liikunta, hygienia, sos.suhteet, työ.
Ravitse hyvinvointiasi niillä asioilla, jotka ovat joskus tuottaneet sinulle iloa, vaikkei nyt tunnukaan.
Tarvitset kontakteja. Älä silti avaudu kelle vaan. kaikki eivät ole luotettavia.
Käsittele vihaasi. anna tunteiden tulla.
Kaikkea hyvää!!
💙💚💛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hän haki eroa? Eikö mitään merkkejä ollut ilmassa ennen tätä?
Halutaan eri asioita elämässä ja mies ei ole halukas kompromisseihin elämässään. Merkkejä oli ilmassa, koska muutamaan vuoteen ei halunnut puhua tulevaisuudensuunnitelmistaan. Panttasi kaikki ajatukset itsellään.
Tästä jo muutama kuukausi ja terapiassa olen käynyt mutta ei auta. Olo vaan pahenee koko ajan kun avioeron harkinta-ajan päättyminen lähenee.
Aivan sietämätön olo. En tiedä miten kestän. Tuntuu että saan aivo- tai sydäninfarktin pian.
Ja vastaus toiseen naiseen (varmasti kysytään): mies sanoo, ettei ole, ei edes tunteita muita naisia kohtaan. Halu vaan elää omanlaista elämää kaikkien lapsiperhevuosien jälkeen. Haluaa parisuhteen, mutta ei tällä hetkellä etsi.
ap
Ota parisuhdelasit päästäsi, pistä kritiikkilasit tilalle ja katso miestäsi tarkkaan. Hänessä on vikoja. Ne ovat sovittamattomia vikoja koska eroatte. Hän ei ole sinulle täydellinen tai edes likimain täydellinen kumppani: hän salailee tärkeitä asioita ja hän ei tee kompromisseja suhteen takia. Mieti miksi haluaisit ITSE hänestä avioeron. Mieti miten elämäsi paranee kun saat hänestä avioeron.
Muutama kuukausi ei ole vielä pitkä aika, on aivan normaalia että olo on kamala. Välillä se voi olla parempi ja sitten taas huonompi. Mutta kaikesta selviää. Jossain vaiheessa huomaat, että olo onkin pääasiassa hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Hae saikkua.
Kyllä ketuttaa tämä ajattelutapa. Palkatonta voi pyytää, jos ei kerran oikeasti ole sairas. Naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut suhteestaan pitää parempaa huolta. Tiedän, koska olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Nyt kun vuosia on kulunut, näkee paremmin omatkin virheet.
Olet irl varmaan tosi ihana ja tukeva kaveri. Minkä maailma sinussa menettääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hän haki eroa? Eikö mitään merkkejä ollut ilmassa ennen tätä?
Halutaan eri asioita elämässä ja mies ei ole halukas kompromisseihin elämässään. Merkkejä oli ilmassa, koska muutamaan vuoteen ei halunnut puhua tulevaisuudensuunnitelmistaan. Panttasi kaikki ajatukset itsellään.
Tästä jo muutama kuukausi ja terapiassa olen käynyt mutta ei auta. Olo vaan pahenee koko ajan kun avioeron harkinta-ajan päättyminen lähenee.
Aivan sietämätön olo. En tiedä miten kestän. Tuntuu että saan aivo- tai sydäninfarktin pian.
Ja vastaus toiseen naiseen (varmasti kysytään): mies sanoo, ettei ole, ei edes tunteita muita naisia kohtaan. Halu vaan elää omanlaista elämää kaikkien lapsiperhevuosien jälkeen. Haluaa parisuhteen, mutta ei tällä hetkellä etsi.
ap
Lyön pääni pantiksi, että miehellä on toinen nainen. Aivan heppoiset perusteet noin pitkän avioliiton lopettamiselle, jossa on jopa lapsia.
Hän tietää, että murtuisit lopullisesti, jos kertoisi totuuden.
Mutta ainoastaan totuus saa sinut tuosta suosta ylös ja pääset aloittamaan toipumisen.
Yritä ajatella silleen, että miksi haluaisit olla miehen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssa.
Mitä mieltä lapset ovat asiasta ja minkä ikäisiä ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut suhteestaan pitää parempaa huolta. Tiedän, koska olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Nyt kun vuosia on kulunut, näkee paremmin omatkin virheet.
Mitä ajattelet itse miten olisit voinut pitää parempaa huolta?
Meillä minä olen ollut koko ajan se, joka on ehdottanut kahdenkeskistä aikaa - miestä ei ole kiinnostanut. Olen myös se halukkaampi osapuoli (nainen) joka mankuu seksiä useammin. Miestä ei vaan kiinnosta.
Miten tuollaisen miehen kanssa voi pitää parisuhteesta huolta?
Ilkeä olen kyllä ollut aina silloin kun mies on osoittanut ettei jaksa eikä huvita minun seura. Mutta eikö se ole normaalia jos pahoittaa mielensä?
ap
No eikös tuossa ole selvät merkit esillä? Miestä on vaivannut jokin asia jo pitkään, tai sitten hänellä on mielenkiinto loppunut.
Ja jos ole suuttunut siitä, että mies ei halua sinua, niin ei se ainakaan tilannetta paranna. Tämähän on yleisin kommentti täällä. Vonkaava mies, joka sitten suuttuu jos ei irtoa, on suurin tunteeton sika mitä vain voi olla.
En tietenkään tiedä miten teillä on asia mennyt, mutta mies on saattanut tuntea tilanteen aika ahdistavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut suhteestaan pitää parempaa huolta. Tiedän, koska olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Nyt kun vuosia on kulunut, näkee paremmin omatkin virheet.
Mitä ajattelet itse miten olisit voinut pitää parempaa huolta?
Meillä minä olen ollut koko ajan se, joka on ehdottanut kahdenkeskistä aikaa - miestä ei ole kiinnostanut. Olen myös se halukkaampi osapuoli (nainen) joka mankuu seksiä useammin. Miestä ei vaan kiinnosta.
Miten tuollaisen miehen kanssa voi pitää parisuhteesta huolta?
Ilkeä olen kyllä ollut aina silloin kun mies on osoittanut ettei jaksa eikä huvita minun seura. Mutta eikö se ole normaalia jos pahoittaa mielensä?
ap
Miksi ihmeessä haluaisit edelleen olla tälläisessä parisuhteessa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienon miehen kanssa menitkin naimisiin. 🙄
Typerys.
Vierailija kirjoitti:
Lähde pitkälle kävelylenkille. Auttaa.
riittäiskö joku 10 000km?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hän haki eroa? Eikö mitään merkkejä ollut ilmassa ennen tätä?
Halutaan eri asioita elämässä ja mies ei ole halukas kompromisseihin elämässään. Merkkejä oli ilmassa, koska muutamaan vuoteen ei halunnut puhua tulevaisuudensuunnitelmistaan. Panttasi kaikki ajatukset itsellään.
Tästä jo muutama kuukausi ja terapiassa olen käynyt mutta ei auta. Olo vaan pahenee koko ajan kun avioeron harkinta-ajan päättyminen lähenee.
Aivan sietämätön olo. En tiedä miten kestän. Tuntuu että saan aivo- tai sydäninfarktin pian.
Ja vastaus toiseen naiseen (varmasti kysytään): mies sanoo, ettei ole, ei edes tunteita muita naisia kohtaan. Halu vaan elää omanlaista elämää kaikkien lapsiperhevuosien jälkeen. Haluaa parisuhteen, mutta ei tällä hetkellä etsi.
ap
Lyön pääni pantiksi, että miehellä on toinen nainen. Aivan heppoiset perusteet noin pitkän avioliiton lopettamiselle, jossa on jopa lapsia.
Hän tietää, että murtuisit lopullisesti, jos kertoisi totuuden.
Mutta ainoastaan totuus saa sinut tuosta suosta ylös ja pääset aloittamaan toipumisen.
Yritä ajatella silleen, että miksi haluaisit olla miehen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssa.
Mitä mieltä lapset ovat asiasta ja minkä ikäisiä ovat?
Olen jo niin murtunut, että ei enää paljon eroa siihen jos olisi toinen nainen. Helpompaa olisi jos tietäisin että olisi. Olisi joku järkiperuste avioerolle.
Lapset 6 v ja 13 v. Lapsille ei ole kerrottu. Elleivät sitten ole sattuneet kuulemaan yöllisiä itkuisia puheita.
ap
Pidit miestä itsestäänselvyytenä, etkä kuunnellut, mitä hänellä oli sanottavana. Olit niin täynnä omia murheitasi ja purit ne epäreilusti mieheesi, laiminlyöden tämän tarpeita vuosikausien ajan. Nyt on myöhäistä. Miehesi on kärsinyt niin pitkään, että tunteet ovat kuolleet jo kokonaan. Hän on jo ajat sitten luopunut sinusta ja parisuhteestanne ajatuksen ja idean tasolla. Sen jälkeen hän on vitkutellut pelokkaana asian eteen toimimista, ehkä epätoivoisen optimistisesti vielä odottanut, josko jokin ihmeellisesti muuttuisi. Turhaan. Lopulta hän totesi, että lohdutonta, antaa mennä, kummallekin on jotain parempaa olemassa. Se on luultavasti peruuttamaton prosessi. Sille ei nyt mahda mitään, mutta ehkä seuraavan kanssa vältät samat virheet. Sinun on sillä välin otettava opiksesi miettien tarkasti, mitä teit väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut suhteestaan pitää parempaa huolta. Tiedän, koska olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Nyt kun vuosia on kulunut, näkee paremmin omatkin virheet.
Mitä ajattelet itse miten olisit voinut pitää parempaa huolta?
Meillä minä olen ollut koko ajan se, joka on ehdottanut kahdenkeskistä aikaa - miestä ei ole kiinnostanut. Olen myös se halukkaampi osapuoli (nainen) joka mankuu seksiä useammin. Miestä ei vaan kiinnosta.
Miten tuollaisen miehen kanssa voi pitää parisuhteesta huolta?
Ilkeä olen kyllä ollut aina silloin kun mies on osoittanut ettei jaksa eikä huvita minun seura. Mutta eikö se ole normaalia jos pahoittaa mielensä?
ap
Miksi ihmeessä haluaisit edelleen olla tälläisessä parisuhteessa???
Läheisriippuvuus.
[/quote] Ilkeä olen kyllä ollut aina silloin kun mies on osoittanut ettei jaksa eikä huvita minun seura. Mutta eikö se ole normaalia jos pahoittaa mielensä?
ap[/quote]
Aina ei kannata olla, ymmärrystä puolin ja toisin. Muuten näkyy suhteessa
6 ja 13 ikäiset lapset, siinä tarpeeksi syytä pysyä kiinni arjessa. Keskity hengittämään ja hoitamaan rutiinit, pikku hiljaa voi käydä läpi eroa ja itseä, mitä muutakin olet kuin äiti ja ex-vaimo? Ei elämä eroon lopu, voi olla mahdollisuus paljon parempaankin.
Miten se ero käytännössä tapahtui? Miten mies haki eroa, miten esitti asian sinulle? Tuli siis kuin salama kirkkaalta taivaalta?
Öiset puhelut? Missä miehesi on öisin?
Missä hän asuu? Eikö lapset ihmettele?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot shokissa. Varaa aika terapiaan tai pyydä ystävääsi varaamaan. Kerro läheisille ja pura tapahtunutta puhumalla.
Miten ja mistä varataan aika terapiaan?!
Minä otin selville paikkakunnan terapeutit ja soitin vain yhdelle niistä. Auttoi kuitenkin ensihätään. Maksoi kylläkin vajaa sata euroa tunti. Mutta auttoi, kun sain puhua ja itkeä niin paljon kuin jaksoin.
Yksityistä suosittelen minäkin, itse aikoinaan varasin ajan pikkukaupungin TK psykologille avioeron kynnyksellä, sanoi vaan etten ole yksin vaan " Tämä Peräkylän kaupunki tukee sinua" , mikä sinänsä oli paskasti ilmaistu ihmiselle vieraassa kaupungissa ilman ystäviä ja jolla ei ole ainuttakaan omaista elossa, siis minä. Diapam resepti kouraan ja näkemiin. Toisaalta sisuunnuin niin paljon että selvisin tuostakin kokemuksesta, Diapamitkin jäi syömättä.
Ap: lle neuvo: päivä kerrallaan, ajattele aina aamuisin että selviät tämänkin päivän, koska selviät. Jaksamista sinulle ja voimaannuttavia ajatuksia.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on paha merkki. Ei mikään ex-mies teatterikäynnin esteenä voi olla.