Sinkkuelämästä luopuminen

Tilanne on tässä semmonen että oon kuukauden verran tapaillut yhtä tytyä tiiviisti ja ollut ihan kivaa hänen kanssaan ja näin.Voisi olla oikeasti tosi hyvä kumppani minulle mutta silti olen jotenkin epäröivä että haluanko silti parisuhteeseen hänen kanssaan.
Erosin(muija jätti) 4kk sitten pitkästä suhteesta jota pidin itse täydellisenä.Oli myös eka oikea parisuhteeni.
Aluksi sinkkuna oleminen tuntui aivan kammottavalta kun oli tottunut suhteessa olemiseen.
Nyt taas on ollut jonnin aikaa sinkkuna ja on säätänyt ja pannut muutaman tytsyn kanssa ja saanu kehuja ulkonäöstä ja luonteesta yms todella monelta niin on jotenkin vaikia lähtiä parisuhteeseen kun jos tän kans alkais siihen niin enään ei saisi samanlaista huomiota ja ehkä se isoin niin ei olisi sitä pävittäistä ''toivoa'' kuinka samanlaisen kumppanin voisin löytää itselleni jostain.

Vaikka tämä nykyinen on tosi lähellä sitä niin silti tuntuu että vieläkin kaipaisin enempi samanluontoista ihmistä kuin itse olen.Haenkohan tässä jo liian täydellistä?