Onko muita, joiden mies ei tykkää kosketuksesta?

Mun (nelikymppinen) mies on tuollainen. Me ollaan keskusteltu tästä vuosikausia (yhdessä ollaan oltu 12 vuotta), ja yhdessä vaiheessa tuo oli todellinen ongelma, sillä myöskään mun mies ei osaa "ohimennen koskettaa", ottaa kainaloon, halata, silittää tms. Hän on jäänyt lapsena täysin vaille hellyyttä. Leskiäitinsä kasvatti kolmea lasta (kaksi sisarta), kävi vuorotöissä ja opiskeli. Lapsilla oli tili lähikauppaan tili, muttei juuri lämpöä ja läheisyyttä.

Ei kuulosta sairaalta.

Vaan voi olla esim asperger. Onko koskaan tutkittu? Googlaa ja tee testi

Kuulostaa siltä, että miehesi lämpimät tunteet sua kohtaan ovat lentäneet jo aikoja sitten ikkunasta ulos. Käytös kuulostaa juuri siltä, että toisen läheisyys vaan ärsyttää. Sorry.

Oletteko koskaan ajatelleet, että on olemassa myös miehiä, jotka tykkäävät koskettaa ja tulla kosketuksi itse? Että läheisyys on ihan luontevaa ilman *määräyksiä* kuinka saat koskettaa?

Tai sitä, että ei ole pakko olla sellaisessa suhteessa jossa toinen raivostuu normaalista parisuhteeseen kuuluvasta asiasta?

Joskus yksinoleminen on parempi vaihtoehto kuin olla stressaavasia suhteessa. Silloin antaa itselleen myös mahdollisuuden joskus löytää sellainen kumppani, jonka kanssa voi olla sellaisessa kanssakäymisessä joka sopii molemmille.

Viestini siis on, että johtui miehen huono tai traumaattinen käytös sitten ihan mistä tahansa voit itse ratkaista haluatko sitä käytöstä jatkossa sietää.

Joko mies ei oikeasti jostain syystä tykkää kosketuksesta, joko on kyllästynyt sinuun ylipäätään tai hänellä on toinen nainen. Mutta sinä itse ratkaiset mitä haluat elämästäsi, liikaa ei tarvitse sietää tai ymmärtää, varsinkaan kun toinen ei yhtään tule vastaan tai tunne tarvetta olosuhteita parantaa.

Inhoan kosketusta, tunnistan tuosta kuvauksesta täysin itseni. Onko miehelläsi väkivaltainen lapsuus? Tämä on syynä itselläni siihen, miksi koen kosketuksen tungettelavaksi ja omien rajojeni rikkomiseksi. Koen sen koskettajan itsekkääksi ja törkeäksi, joka ei välitä kuin siitä, mitä hän haluaa ja mikä hänestä tuntuu hyvältä.

Mieheni onneksi kunnioittaa rajojani ja osaa koskettaa tavoilla, joihin olen oppinut ja tottunut ajan kanssa. Älä ainakaan väkisin koskettele miestäsi tai ajat hänet vain kauemmaksi. Kunnioita rajoja, opetelkaa yhdessä läheisyyttä niin, että se myös tuntuu hänestä mahdollisimman rennolta eikä painostavalta. Huolestuttavaa, jos et ymmärrä häntä tai koskettelet väkisin.

Minä en voinut sietää mieheni kosketusta tai hyväilyjä liittomme loppuaikoina. Koska tunteita ei enää olllut ja monet asiat suututtivat minua, oli paljon myös piilossa olevia suuttumuksen tunteita.

Kun jonkin aikaa mietin, mitälä teen ja tunteet eivät palanneet, niin päätin, että eroamme. Mies olis tytyytynyt (en usko, että olisi pitemmän päälle) elämään ilman läheisyyttä, mutta en halunnut sellaista liittoa.

Luulin eron jälkeen, että en enää pysty tuntemaan iloa läheisyydestä, mutta toisin oli, kyllä pystyn ja haluan, en vain mieheni kanssa.

Mieti onki liitossanne asioita joiden takia haluat jäädä tai onko niitä? Tai onko niitä tarpeeksi, että tunnet olosi hyväksi ja hyväksytyksi? Älä liikaa mieti miksi mies on sellainen kun on vaan mieti mitä itse haluat ja mistä jäät nyt paitsi.

Miehesi on joko aistiyliherkkä (esim. Asperger), häntä on käytetty hyväksi lapsena tai hän ei ole saanut kotoa mallia läheisyydestä. Raivostuminen on huonoa käytöstä. Sitä sinun ei tarvitse sietää. Terapia voi auttaa, jos hänellä on traumoja.

Jos hänellä ei ole käytökselleen mitään syytä ja hän ei vain muuten vain pidä hellyydestä, on sinun joko hyväksyttävä se tai erottava. Teillä on niin erilaiset tarpeet, että niitä on vaikea sovittaa yhteen.

Itselleni läheisyys on todella tärkeää enkä voisi olla suhteessa, jossa ei saa hellyyttä. Minulle kosketus on tärkeää ja se on rakkauden osoittamista. Olen kasvanut tunnekylmässä perheessä, jossa ei näytetty tunteita eikä annettu läheisyyttä. Ei meille lapsille eikä vanhempani toisilleen. En halua kokea samanlaista omassa parisuhteessani.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on joko aistiyliherkkä (esim. Asperger), häntä on käytetty hyväksi lapsena tai hän ei ole saanut kotoa mallia läheisyydestä. Raivostuminen on huonoa käytöstä. Sitä sinun ei tarvitse sietää. Terapia voi auttaa, jos hänellä on traumoja.

Jos hänellä ei ole käytökselleen mitään syytä ja hän ei vain muuten vain pidä hellyydestä, on sinun joko hyväksyttävä se tai erottava. Teillä on niin erilaiset tarpeet, että niitä on vaikea sovittaa yhteen.

Itselleni läheisyys on todella tärkeää enkä voisi olla suhteessa, jossa ei saa hellyyttä. Minulle kosketus on tärkeää ja se on rakkauden osoittamista. Olen kasvanut tunnekylmässä perheessä, jossa ei näytetty tunteita eikä annettu läheisyyttä. Ei meille lapsille eikä vanhempani toisilleen. En halua kokea samanlaista omassa parisuhteessani.

Ei siihen tarvitse terapiaa, jos tunteet on kuolleet.

Ap, tuntuu siltä että miehesi ei pidä sinusta. En itsekään pidä jos joku josta en tykkää, koskettaa minua.

Nyt sinun on mietittävä, haluatko olla tuollaisessa suhteessa? Miksi muuten mies ei ole hakenut eroa?

Ansaitset niin paljon parempaa.