Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette viikonloppuisin, kun "ette tee mitään"?
10.11.2018 |
Eli ollut sellainen "ei mitään ohjelmaa" -päivä ja jo ihan masennuksen partaalla. Käyty kävelyllä miehen kanssa, ja lähikaupassa ruokaostoksilla. Lapset on kehoituksesta vähän siivonneet huoneitaan ja roikkuneet netissä tai kattoneet NetFlixiä. Nyt roikun netissä ja mies tekee tylsää ruokaa. Illalla varmaan telkun töllötystä. Kyllä voi elämä olla ankeeta.
Ap
Kommentit (41)
Nautin perheeni seurasta. Eikä tämän ole tarkoitus olla ylemmyydentuntuinen kommentti, mutta tykkään todella syödä rauhassa aamiaista perheen kanssa, juoda kahvia lisää keskustellen lapseni kanssa, pelata pelejä, katsella teinin hupsuja Youtubevideoita, laittaa ruokaa yhdessä höpötellä lisää samalla, saunoa ja vaikka istua iltaa kodassa. Liian harvoin tähän aikaa kaikkien töiden, koulujen ja harrastusten keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä kysymystä. Jos en tee mitään, en tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Nautin perheeni seurasta. Eikä tämän ole tarkoitus olla ylemmyydentuntuinen kommentti, mutta tykkään todella syödä rauhassa aamiaista perheen kanssa, juoda kahvia lisää keskustellen lapseni kanssa, pelata pelejä, katsella teinin hupsuja Youtubevideoita, laittaa ruokaa yhdessä höpötellä lisää samalla, saunoa ja vaikka istua iltaa kodassa. Liian harvoin tähän aikaa kaikkien töiden, koulujen ja harrastusten keskellä.
Sama minulla. On tosi kivaa lla perheen kanssa kotona. Ja saa tehdä käsitöitä telkkarin katselun ohella, se on minusta ihan parasta.
Apn elämä kuulostaa ahdistavalta. Jos normielämä kotona masentaa noin paljon, niin jotain on pielessä.
Makaan sohvalla peiton alla, datailen ja katson telkkaria. Syödään hyvin, joko laitan ruokaa tai haetaan kiinalaista. Järjestelen keittiön tms pientä.
Ai niin, ei ole lapsia.
Kuulostaa tosiaan tylsälle. Eikö sinulla ole mitään harrastusta, intohimoa johon voisi kuluttaa tunteja loputtomasti? Onko jokin sammuttanut elämänhalusi?
Itselläni se oli parisuhde joka sammutti elämänhaluni. En ollenkaan elänyt sellaista elämää kuin halusin. En tehnyt enkä harrastanut niitä asioita mitä oikeasti sydämessäni halusin. Erosin jo aikaa sitten ja nyt omistan elämäni intohimoilleni, opiskelen niitä ja tuntuu että ei ihmiselämä riitä että ehtisi opiskella ja oppia tarpeeksi aiheesta! En suostuisi enää elämään puolielämää teleivision äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleilen kotona ja käyn pihalla suurinpiirtein lenkin verran. Kotona ohjelmaan kuuluu yleensä lukemista, musiikinkuuntelua, ruoanlaittoa tms. eli ei mitään erikoisempaa ohjelmaa.
En ymmärrä tuollaista valitusta. Löytyy töitä, puoliso, lapset ja silti mihinkään ei olla tyytyväisiä. Hyvin monella tässä maassa ei ole yhtäkään noista vaikka haluaisi. Ei mitään suhteellisuudentajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mulla tuollainen Ilta on tiedossa, niin se on ihan itse tarkoituksella kalenteriin järkätty. Joskus kaipaan omaa aikaa jolloin saan ihan vaan olla. Katsoa hömppää, syödä herkkuja ja saunoa. Ei lapsia.
Kotoilua ja ulkoilua lasten kanssa.yl. Meilä on viikonloppuisin parempaa ruokaa kuin arkisin. Kahvin kanssa saattaa ollla jotain. Leikitään ja pelataan lasten kanssa, lapset leikkivät kaveriensa kanssa ja katsotaan Posse ja Putous. Luen sanomalehden ja koko perhe lukee kirjaa. Se on se 'ei tehty mitään' viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei tee mitään niin sitä vaan olla möllöttää. Vai kasketaanko kanavasurffaus tekemiseksi? Minusta sen kuuluisi olla urheilulaji.
Katson elokuvia, kokkaan jotain hyvää tai tilaan valmista. Koko päivä yöpuku päällä. Jotain pientä voi tehdä, käsitöitä tms. Eikä ahdista yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelailen, dataan ja selaan Netflixiä. Vähän ehkä kotitöitä, jos jaksaa ja miehen kanssa ruuan laittoa ja sitä Netflixin tuijottamista ja nautitaan illalla ehkä viiniä. Mulla on vuorotyö, joten vähänkin pidemmät vapaat vietetään juurikin näin, ei jutella töistä eikä tehdä yhtään mitään stressaavaa :)
Ja jos nyt jotakuta kiinnostaa, meillä ei ole lapsia.
Luen, kirjoitan, ompelen, ulkoilen, ehkä vähän haravoin tms., pelaan, leivon, siivoan (pakastin, kaapit tms. ei-viikkosiivousjutut), pesen pyykkiä, lajittelen kirppisravaroita, teen pikkuremppaa, maalaan huonekaluja, rupattelen puhelimessa, katson elokuvaa tekemättä samalla jotain muuta, päivitän kirjanpitoa...
Tekemistä on vaikka miten. Ahdistaa pelkkä ajatus siitä, että pitäisi erikseen lähteä jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tarkoittaako "ei mitään tekeminen" kaikkea kodissa tapahtuvaa tekemistä? Ts. silloin tekee asioita, kun lähtee kodista pois tai kotiin tulee perheen ulkopuolisia jäseniä? Anna mun kaikki kestää! Mulla 52 viikonlopusta vuodessa on ainakin 2/3 viikonloppuja, jolloin ei ole allakoitua ohjelmaa. En tajunnutkaan, että on normia olla koko ajan jossain ja kotona oleilu on jotenkin tylsää ja mälsää. Käyn töissä kodin ulkopuolella, joten mitä hiivattia tekee kivalla kodilla, jos siellä ei ole kuin murto-osan vapaa-ajastaan?
No mä olen tänään käynyt kansallispuistossa patikoimassa ja paistanut joulutorttuja.
Vierailija kirjoitti:
Eli tarkoittaako "ei mitään tekeminen" kaikkea kodissa tapahtuvaa tekemistä? Ts. silloin tekee asioita, kun lähtee kodista pois tai kotiin tulee perheen ulkopuolisia jäseniä? Anna mun kaikki kestää! Mulla 52 viikonlopusta vuodessa on ainakin 2/3 viikonloppuja, jolloin ei ole allakoitua ohjelmaa. En tajunnutkaan, että on normia olla koko ajan jossain ja kotona oleilu on jotenkin tylsää ja mälsää. Käyn töissä kodin ulkopuolella, joten mitä hiivattia tekee kivalla kodilla, jos siellä ei ole kuin murto-osan vapaa-ajastaan?
Minä ymmärsin että tässä tarkoitetaan ihania viikonloppuja, joihin ei ole suunniteltu mitään ohjelmaa. Että voi aamulla miettiä, mille sitä nyt ryhtyisi.
Käydään ehkä kävelyllä, tehdään ruokaa, syödään, möllötetään sohvalla, minä teen käsitöitä. Semmosta "eimitäänerikoista". Sellainen on ihan terveellistä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Eli tarkoittaako "ei mitään tekeminen" kaikkea kodissa tapahtuvaa tekemistä? Ts. silloin tekee asioita, kun lähtee kodista pois tai kotiin tulee perheen ulkopuolisia jäseniä? Anna mun kaikki kestää! Mulla 52 viikonlopusta vuodessa on ainakin 2/3 viikonloppuja, jolloin ei ole allakoitua ohjelmaa. En tajunnutkaan, että on normia olla koko ajan jossain ja kotona oleilu on jotenkin tylsää ja mälsää. Käyn töissä kodin ulkopuolella, joten mitä hiivattia tekee kivalla kodilla, jos siellä ei ole kuin murto-osan vapaa-ajastaan?
Samaa olen miettinyt. Minä olen 99 prosenttia vapaa-ajastani kotona enkä oikeasti ymmärrä, missä minun "pitäisi" olla. Itse olen ihan poikki, jos jonain päivänä ehtii olla kotona vain pari tuntia.
Itse muistan, että lapsuudessani/ nuoruudessani suurimman osan vapaa-ajasta vietin kotona katsoen televisiota, lukemassa, piirtämässä, kuuntelemassa musiikkia, leikkimässä/ pelaamassa. Se tuntui silloin ihan normaalilta ja erikoisempaa oli sitten, jos lähdettiin johonkin kyläilemään. Vanhempani harvoin veivät mihinkään ulkoilemaan, uimaan tai tapahtumiin tms. Nyt, kun olen itse äiti, tuntuu, että oma äitini pyörittelee silmiään, jos en ole suunnitellut mitään ohjelmaa lapsille ja vaan möllötämme neljän seinän sisällä koko viikonlopun. En tiedä, onko tämä vain omassa päässäni, mutta koko ajan on sellainen syyllisyys, kun äitini soittelee ja kyselee, emmekö tosiaan aio tehdä mitään muuta. Tekisi mieli sanoa, että eipä hän itsekään minua lapsena/ teininä juuri viihdyttänyt.
Minä urheilen, teen ruokaa, leivon teen opiskelutehtäviä.