Haluaisin lapsia joskus, mutta tänään ravintolassa ja kaupassa nähty taas järkyttää ja tulee toisiin ajatuksiin.....

Vierailija kirjoitti:

Olikohan ennen sitten toisenlaista? Oma lapseni  on kohta 40 v, ja olin täysin yksinhuoltaja hänelle. Emme nyt syömässä kauhean usein käyneetkään, mutta ei hän juoksennellut pitkin ravintolaa. Samoin kaupassa, istui joko kärryssä tai sitten isompana kulki hyvin fiksusti lähelläni kaupassa. En olisi kestänyt sellaista, että hypistellään kaikkia tavaroita, puristellaan vaikka tomaatteja ohimennen. Olikohan siihen aikaan edes niitä lasten ostoskärryjäkään ollenkaan.

Aika vilkas poika oli kuitenkin ja väitti, etten pitänyt mitään kamalan kovaa kuria hänelle. Kaverilla oli kovempi, sanoi.

Ei siis ole sisaruksia hällä? Kyllä munkin lapset on molemmat ihan erilaisia kun ovat erikseen meidän tai minun kanssa liikenteessä. Todella helppoa on asioida kun vaan jompikumpi on mukana (vilkkaan kanssa on jopa helpompaa kuin tämän rauhallisen version, koska hän on avulias ja jaksaa paremmin, koska on enemmän energiaa, joka kuluu olennaiseen.)

Kahdestaan alkavat viihdyttämään toisiaan tai tappelemaan ja sitä on todella vaikea saada loppumaan. Molemmat kuuroja kommennoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan ennen sitten toisenlaista? Oma lapseni  on kohta 40 v, ja olin täysin yksinhuoltaja hänelle. Emme nyt syömässä kauhean usein käyneetkään, mutta ei hän juoksennellut pitkin ravintolaa. Samoin kaupassa, istui joko kärryssä tai sitten isompana kulki hyvin fiksusti lähelläni kaupassa. En olisi kestänyt sellaista, että hypistellään kaikkia tavaroita, puristellaan vaikka tomaatteja ohimennen. Olikohan siihen aikaan edes niitä lasten ostoskärryjäkään ollenkaan.

Aika vilkas poika oli kuitenkin ja väitti, etten pitänyt mitään kamalan kovaa kuria hänelle. Kaverilla oli kovempi, sanoi.

Ei siis ole sisaruksia hällä? Kyllä munkin lapset on molemmat ihan erilaisia kun ovat erikseen meidän tai minun kanssa liikenteessä. Todella helppoa on asioida kun vaan jompikumpi on mukana (vilkkaan kanssa on jopa helpompaa kuin tämän rauhallisen version, koska hän on avulias ja jaksaa paremmin, koska on enemmän energiaa, joka kuluu olennaiseen.)

Kahdestaan alkavat viihdyttämään toisiaan tai tappelemaan ja sitä on todella vaikea saada loppumaan. Molemmat kuuroja kommennoille.

Eli ap:lle vinkki: hanki yksi lapsi tai lapset n. 7-10 v:n ikäerolla. ;)

Onhan ne lapset oikeesti paskaa. Väitti kuka muu mitä muuta tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakun tulee ns. Vauvakuume päälle, niin menen vain viikonloppuisin kaupoille, tulee todellisuus päin kasvoja

Niin että kotisi olisi täynnä huutavia ja juoksevia lapsia, jotka tekevät niin 18 vuotta putkeen?

Oletko käynyt paikoissa, jotka ovat täynnä möykkääviä aikuisia? Kumpi on siedettävämpää ja luonnollisempaa?

Vierailija kirjoitti:

Onhan ne lapset oikeesti paskaa. Väitti kuka muu mitä muuta tahansa.

Asteikolla 1-10, millainen kakka olit itse? Entä nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakun tulee ns. Vauvakuume päälle, niin menen vain viikonloppuisin kaupoille, tulee todellisuus päin kasvoja

Niin että kotisi olisi täynnä huutavia ja juoksevia lapsia, jotka tekevät niin 18 vuotta putkeen?

Oletko käynyt paikoissa, jotka ovat täynnä möykkääviä aikuisia? Kumpi on siedettävämpää ja luonnollisempaa?

Huutaako ja juokseeko 17-vuotiaat vielä ympäri kotia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei kyllä mä haluan lapsia ja mulla on vauvakuume, yritän vain hätyytellä sitä pois😂😂

Ap

Onko kellään tutullasi/sisaruksilla/tmv pientä lasta jota hoitaisit vaikka päivän? Sellainen mahdollisimman kauhukakara, lähtee vauvakuume ainakin joksikin aikaa.

Löytyi ihan vauva-palstalta hyvä testiohje siihen onko valmis hankkimaan lapsen: https://www.vauva.fi/keskustelu/793537/ketju/testi_oletko_valmis_saamaa…

Vierailija kirjoitti:

Sitä se on. Pikkulapsiaika on todella, todella raskasta. Turha kaunistella.

Lasten läytös ravintolassa on juuri sellaista, kun se ob kotonakin. Ellei rajoja ole, ei ole hyvää käytöstä. Ja tatpeeksi huomiota lapselle. Läsnäolo kännykän kanssa ei ole huomiota, laskeutuminen lapsen kanssa lattialle on. Kehuminen ja kannustaminen uutta opetellessa, ei komentelu eikä huutaminen.

Meillä on tulossa yksi lapsi. Mies haluaisi useamman, mutta en todellakaan tule suostumaan. Sen yhden vielä pystyn hoitamaan ilman, että pitää luopua liikaa kaikesta - useampi lapsi tuhoaa parisuhteen, tekee naisesta tylsän ankean mamma ihmisen ja muutenkin kyllä rikkoo elämää ihan liikaa. Sisarus ei ole mikään pakollinen kenellekään, kun lapsella on mahdollisuus olla ikätovereiden kanssa paljon tekemisissä. Mies voi sitten vaikka hankkia sen toisen jonkun muun kanssa, jos tämä ei riitä.

Ei kasvatuksesta voi aina syyttää kaikkea. Me olimme veljeni kanssa samalla kasvatuksella täysin erilaisia lapsia, minä todella kiltti rauhallinen ja veljeni uhmakkaampi ja vilkkaampi. Teini-iässä kääntyi sitten osat toisinpäin, kun itse kapinoin ja veljeni taas jotenkin rauhoittui. Paljolti tämä riippuu myös temperamenttieroista.

Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin itseki kärsin ajoittain vauvakuumeesta, mutta se aina hetkellisesti helpottaa, kun on hetken hulivililapsiperhe-elämää vierestä seuraamassa ja on jo sen jälkeen ihan tööt. Hatunnosto kaikille huliviliarkea pyörittämille vanhemmille!

Ton takia en käy lapseni kanssa viikonloppuisin missään. En kestä sitä kakaroiden kiljumista ja riehumista kauppakeskuksissa. Meidät tapaa arkisin lounaiden loppupuolella syömässä rauhassa. Puistoissa ja perhekahviloissa sitten leikitään ja puretaan energiaa muiden lasten kanssa.

Ei se hyvä kasvatus aina takaa hyvin käyttäytyviä lapsia ravintoloissa tai kaupassa. Minun isäni jaksaa vielä kertoa, ettei meidän (kolme lasta) lasten kanssa halunnut lähteä kauppaan tai ravintolaan, kun aina meni riehumiseksi tai oli muuten raskasta (vaati jatkuvaa ojentamista).

Nyt me kaikki kolme lasta olemme korkeasti koulutettuja, ystävällisiä ja rauhallisia aikuisia. Hölmöltä kuin tuntuukin, niin jostain syystä muut keski-ikäiset "kehuvat" meitä hyvin kasvatetuiksi. Enkä sikäli ihmettele, me kaikki olemme kohteliaita ja muut huomioon ottavia.

Tämä itsekehu vain lähinnä siksi, että täällä jotkut moittivat huonosti kaupassa/ravintolassa käyttäytyvien lasten vanhempia huonoiksi kasvattajaksi.

Missä te ihmiset oikein käytte syömässä ja ruokaostoksilla? Minä käyn tavallisissa kaupoissa lähes päivittäun ja aina silloin tällöin syömässä jossain ravintolassa. Ei minulla tuollaista härdelliä ole koskaan, että kauppareissu ja ulkona syöminen vastaisi lähes sotaanlähtöä. Itse ja myös muut ihmiset, lapset mukaan lukien, yleensä käyttäytyvät asiallisesti.

Se on hyvä että miettii lapsen hankinnan sen kannalta pärjääkö vaikean lapsen kanssa, eikä tuudittaudu ylimielisesti niihin omiin kasvatustaitoihin. Ensinnäkin pienimmillä on kyse tempperamentista enemmän kuin kasvatuksesta. Uhmaikä on luonnollinen osa lapsen kehitystä. Toiseksi, ei kukaan voi etukäteen tietää olevansa hyvä kasvattaja. Vaikka olisit johdonmukainen, rauhallinen ja lukisit tuhat kasvatuskirjaa niin todellisuus on eri kuin kuvitelmat. Ja kolmanneksi, mikään kasvatus ei takaa tervettä lasta. Samassa perheessä voi olla liuta hyväkäytöksisiä pikku enkeleitä ja sitten se yksi vaikeaoireinen erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen jo tutkimuksetkin osoittavat, että lisääntyminen laskee ihmisen onnellisuutta pysyvästi.

Täh? Luulisin toisin päin. Onko sulla näihin tutkimuksiin jotain linkkejä/lähteitä?

Jaa. Mulla ei ole helpot lapset, toisella on asperger ja toisella adhd. Silti meillä lapset eivät raivonneet pienenä ravintolassa, joissa kävimme pari krt kuussa. Kaupassakin pärjättiin ihan mainiosti.

Se on ap ihan susta itsestäsi kiinni. Miten lapsesi kasvatat.

Jos pelkäät elämää, etkä uskalla mitään tehdä siksi, että ah, voi olla vähän työlästä, niin todellakin neuvon sinua jättämään lastenteon sikseen.

Nornaali-ihmiset eivät saa traumoja siitä, että joutuvat komentamaan ja kieltämään lapsia ja lapset siitä hetken kiukuttelevat. Se on OSA sitä kasvatusta, että rajoja on vedettävä, niistä pidetään kiinni ja siedetään kiukuttelut!

En jaksa asiasta alkaa vääntää. Jokainen voi vapaasti valita, mitä elämänsä kanssa tekee. Minä sain omat lapseni päälle kolmekymppisenä ja ollaan miehen kanssa molemmista onnellisia, haasteista huolimatta. Nyt nuo ovat jo lukiossa molemmat ja varsin hauskaa seuraa, itse asiassa parasta, minkä voisin kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakn harvemmin törmään näihin riehuviin lapsiin. Tosin joitakin ihmisiä varmaan ärsyttää mikä tahansa ääni, joka lapsesta tulee. Kärsimättömät aikuiset ei kestä sitä, jos 3-vuotias työntää kaupassa pikkukärryä eikä tajua sekunnissa väistyä.

Mulla on neljä lasta, joista yksi on hankalampi kuin muut. Saanut raivareita kaikkien kolmen edestä, mutta nyt koululaisena on fiksu ja hyväkäytöksinen.

Suhtautukaa niihin lapsiin samalla tavalla kuin vanhuksiin. Kyllähän se ärsyttää jos sellainen hidas tapaus on edessä kassalla, jos on kiire. Mutta se on vaan nieltävä :)

Ei haittaa itkut kaupassa tai ravintolassa, ne kuuluu vaan elämään. Yritän vaan myötäelää ja hymyillä kannustavasti vanhemmalle tai lapselle tai molemmille tilanteen mukaan. Ja apuakin saatan tarjota jos sopivasti käy. Omien lasten pikkulapsiaika oli välillä rankkaa ja muistan miten kauppareissut oli haastavia kun piti ottaa kolme alle 4 vuotiasta mukaan. Mutta niistä selvittiin ja kaikista tuli fiksuja aikuisia. Nuoria vanhempia tulisi tukea eikä arvostella.

Itsellä kolme lasta ja välillä on möykkää ja välillä ei. Itse pidän pikkulapsia, 0-2 v. aivan ihanina ja mua ihan surettaa kun tää meidän pienimmäinen täyttää kohta 2 ja kasvaa vaan.. Pikkuisten touhuja on niin kiva seurata ja vauvat on söpöjä. Isommat on kohta jo teinejä ja ne vasta räyhääkin välillä. Niitä ei aina meinaa jaksaa, mutta tää pieni on aivan ihana aina. Jos ei tykkää lapsista niin ei pidä niitä hankkia.